20.4.2018

Käsiala muuttuu

Purkaminen ei ole kivaa
Korkeudet kohdillaan
Kirjoittelin vuosi sitten toukokuussa, että UFO:t seuraa mua ja lupasin neuloa yli 20 vuotta sitten aloittamani puseron loppuun. Takakappale on valmiina ja etukappale melkein kainaloon asti neulottuna. Otin eilen työn esille ja päätin tehdä puseron valmiiksi.

Neuloin yläkuvassa olevat kaksi ylintä raitaa. Mittasin kerrosten korkeuden ja beigen värinen raita tuli puoli senttiä korkeammaksi kuin vanhat. Se on paljon se.  Purkuun meni. Olisi mennyt koko työ, mutta en viitsi keriä langan pätkiä. Toisekseen, minulle olisi jäänyr epämääräinen kasa lankakeriä, joille olisin saanut etsiä uutta käyttöä.

Neuloin raidan uudelleen ja mielestäni tiukoilla silmukoilla. Hyvä tuli, joten jatkanpa puseron neulomista. Niin selkärangassa kuviot ei ole, että voisin katsella telkkua neulomisen lomassa.
Olen huomannut muissakin neulomuksissani, että työn jälki ei ole enää samanlaista kuin ennen. Enkä ainakaan tunnusta, että vanhuuttani alkaa jälki huonontua. Hmm - ehkä sitä elää vaan enemmän löysin rantein.

18.4.2018

Kelpaa taas

Valko- ja sinivuokkoja löytyy myös takapihaltamme
Minä niin päätin mökkiremonttimme jälkeen, että mitään ripellyksiä en enää huoli seinillemme. Ehkä kevään innoittamana kuvan ompelukseni pääsevät taas esille.
Kätevät kehykset
Löysin kukkataulut tutkiessani taas jemmojani. Olivat pesun jäljiltä pienessä rasiassa.

Olen ommellut kukat joskus 20 vuotta sitten. Ovat varmaankin ensimmäiset ristipistotyöni ja tähän asti myös viimeiset. Yksi pikkuinen on ihan hippasen keskeneräisenä samoilta ajoilta, joten taidan joskus heikkona hetkenä tehdä sen valmiiksi.

Ajatuksena olisi tehdä taulukollaasi. Seinä olisi jo valmiiksi tiedossa, enkä taida ihan kaikkia raapustuksiani polttaa pesässä.

17.4.2018

Aika entinen ei koskaan enää palaa?

Nuorempana olin innokas ompelija ja valmistin lähes kaikki vaatteet itse. Joko lapsille tai omaan käyttöön. Ukkokin sai omansa. Jos en ommellut, niin sitten ainakin neuloin jotakin.

Ostamani kaavat ovat vielä tallessa kuten myös muutama vuosikerta käsityölehtiä. Ongelmana on vaan niiden ikä. Lehdistä nyt vielä jotakin käyttökelpoista löytää, mutta 80-90-luvun kaavat ovat pääosin niin höhliä, että en äkkiseltään keksi, miten niistä voisi tuunata jotakin.

Olen nyt kuitenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aion ommella ainakin tämän viikon jotakin käyttökelpoista. Jos ei  muuta, niin ainakin mökkikamaa. Välineet ja melkoisesti tavaraa olisi vielä jemmassa. Kai noista kaavoistakin jotakin ohjetta vielä löytää.

Kangaspaloja olen lahjoittanut viimeksi lapsenlasten päiväkotiin, eli kaikenlaisia iloisen värisiä juttuja. Paikallinen ala-astekin on saanut joskus muutaman laatikollisen tavaraa. SPR:n kontti on saanut osansa ja joitakin kankaita olen myynyt kirppiksellä.
Taidan tehdä taas ompelurupeaman jälkeen inventaarion ja päättää, mitä jätän itselle. Kumma kyllä, mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpompaa on luopua tavaroista.

9.4.2018

Virkkuukoukku hukassa

Isoäidinneliöt ei vielä sommiteltuna
Teen toisinaan pitkillä autoreissuilla isoäidinneliöitä Nalle-langasta. Virkkailen niitä myös joskus telkkua katsellessa. Niistä olisi tarkoitus saada aikaiseksi jonakin päivänä torkkupeitto tyttären tyttärelle. Minulla on tarvittavat jutut valmiina aina saksia myöten samassa paperikassissa, joten työ on helppo ottaa mukaan.

Viime reissun jälkeen kävi kylmät. Hukkasin virkkuukoukkuni. Sitä ei löytynyt mistään. Olin ihan varma, että se tuli mukaan, koska tarkistin vielä lähtiessäni, että kaikki on tallessa. Peittoa en virkannutkaan reissussa palaakaan, vaan keskityin muuhun työhön. Epäilin siis, että koukku oli matkalla pudonnut jonnekin.

Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, että mikä sen koko oli. Valitsen koon aloittamiini töihin lähinnä tuntumalla. Sopivaa koukkua ei kokeilemalla löytynyt kotoa, ja vähän hölmöltä tuntui ajatus, että ostaisin sellaisen silmämääräisesti. Eihän tuo kalliiksi olisi tullut, mutta silti.

Nyt merkkaan ylös, millä koukulla olen tehnyt mitäkin. Minulla on esimerkiksi pieni pussi lajiteltuja lankoja virkattuja herkkuja varten. Koska haluan tehdä samanlaisia, niin koukunkin pitää olla samanlainen. Samoin myös virkatuissa kaulakoruissa. Niitäkin teen mielialan mukaan ja jatkan kun jaksan.

Juu - virkkuukoukku oli uuden harmaan Nalle-langan sisällä piilossa. Jostakn syystä en sitä aiemmin löytänyt, vaikka kopeloin myös kerät. Onneksi löytyi. Kolusin muutkin paikat moneen kertaan autoa myöten.
Työ on suurinpiirtein puolivälissä ja nyt saan taas virkattua tasaisen kokoista jälkeä sillä käteen luontuneella koukulla.

7.4.2018

Hillokipasta fiksattu roskis

 
Minulla on lähes aina käsitöitä tehdessä pieni roskis sohvan vieressä, eli "toimistossani". Siihen on kätevä laittaa heti esimerkiksi päättelylangat, joten roskat löytää heti oikean osoitteen.

Minulla on ollut käytössä pieni lieriön mallinen roskis, mutta se keikahtaa helposti. Nyt kekkasin, että tyhjän panttina olleesta hilloastiasta saankin kätevämmän mallisen ja -kokoisen siihen tarkoitukseen. Olen saanut astian joskus suurtalouskeittiöstä tyhjänä. Kippa on sitäpaitsi vähän höhlän kokoinen, ettei se sovi meillä oikein mihinkään.

Etiketti pytyssä on vaan piukassa kuin nenä päässä. Lappu särki silmääni, joten päätin piirtää tussilla kuvion sen päälle. Tässäkin kait pätee, että mitä et voi piilottaa, niin korosta sitä. Ei tuo mikään ihmeellinen taidepläjäys ole, mutta onpa ainakin tekstit piilossa.

Sen olen oppinut, että siihen roskikseen ei sitten kannata laittaa käytettyjä nenäliinoja sun muuta vastenmielistä. Yleensä sieltä saa tonkia pudonneita neuloja, virkkuukoukkuja sun muuta.

Koska olen innokas pilkkijä, niin kirjoittelin näistä pytyistä toisessa blogissani: http://fisuska.blogspot.fi/2018/04/pilkkireppuun-jarjestysta.html

6.4.2018

Pieni kevätinventaario

Suklaamunien muovikotelot nauhojen pätkille
Suklaamunien muovikotelot korutarvikkeille
Joskus sitä on kiitollinen sadepäivästä kuten nyt. Viikko on mennyt pilkillä istuen kauniissa kevätsäässä, ja sen kyllä huushollissa huomaa. Pitää siis siivota.

Aloitin päiväni uusien suklaamunien muovikoteloiden innoittamana pienen inventaarion askartelutavaroihini. Noita koteloita on myös säästetty minulle lapsenlasten toimesta. Pitäisi vaan muistaa hakea ne, koska mökillä olleet loppuivat taas vähän kesken.

Aion järjestellä myös molemmat askartelukaappini. Sitä on tullut pöyhittyä talven aikana, ja nyt on taas melkein kaikki hukassa. Jospa samalla saisin uusia ideoita ja inspiraatiota askarteluun.

2.4.2018

Kaikkien jämälankojeni äiti

Vanha jämälankapuseroni tuli aikoja sitten tiensä päähän. Esittelin ukolle, että olisi korkea aika hävittää kaapin täyte. Mies kysyi, että miksi? Kai tuon nyt korjata voi. Tyttärelle kun esitin neulomiani paikkoja, hän sanoi, että et oo äiti tosissas!

Kyllä minä aion ommella paikat kiinni pienten reikien päälle. Neulos on osittain myös niin hipunut, ettei puseroa voi siististi parsiakaan. Kuluneet kohdat ovat tulleet todennäköisesti käsitöiden tekemisestä, eli käsivarsi on hangannut etumusta.
Neulos on helmineuletta. Jokainen kerros on neulottu eri värillä, joten langan päättelyä oli ihan hirveästi.
En minä nuukuuttani puseroa säilytä, vaan se on niin ihanan behmeä ja venynyt. Mökillä minä tuon kanssa olen rehjustanut. En se päällä ihmisiin menisi.


1.4.2018

Virkattu kaulakoru toiveväreillä

Afrikankukkia
Virkkasin kaulakorun ensimmäistä kertaa saajan toiveväreillä. Yleensä saaja on saanut valita jo tehdyistä.
Kovin on aurinkoinen väriyhdistelmä. Olen joitakin virkannutkin kirkkailla väreillä, mutta musta-valkoinen on aina toiminut ja ollut varma valinta.

Kaikilla kavereillani alkaakin olla jo tällainen, mutta korujen virkkaus on niin mukavaa puuhaa, että teen näitä lisää, ainakin itselle. Minulle on jäänyt vain musta-puna-valkoinen.

Myös kaulanauhan värejä pitää miettiä etukäteen. Ei ole ihan tunnin juttu punoa sitä Kumihimolla ja sitten todeta, ettei se toiminutkaan. Kokemusta on siitäkin.

29.3.2018

Ikuinen rairuoho-optimisti


Ennemmin sääntö kuin poikkeus minulla on rairuohon kylväminen liian myöhään. Tänä vuonna olosuhteiden sanelemana, koska tultiin reissusta viime viikon keskiviikkoiltana. 

Kävimme kaupassa viime perjantaina ja muistin ostaa rairuohon siemenet. Kylvin ne samantien ajatuksena (taas), että kyllä ne siitä itää! Eipä ne olleetkaan rairuohoa, vaan jotakin kesäheinää. Pitäisi jo osata kaupassa katsoa, mitä on tarjolla. Sama itämisaika tosin on rairuohollakin.

No, ruohon mitta on meillä näin pääsiäisen alla normimitoissa. Lasipurkissa iti parhaiten kelmun alla.

Tulee se pääsiäinen ja taitaa silloin olla muutakin puuhaa kuin katsella ruohon kasvamista. Hyvää pääsiäistä!

27.3.2018

Pientä kivaa kangasjämistä

Satunnaisista syistä, kuinkas ollakaan ja ihan omista, kaapissani lojuu runsaasti kangastilkkuja sun muita kankaita. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ompelin kaitaliinan keittiön laskosverhoista jääneestä palasta. Kaitaliinoja ei ole minulla ennestään liikaa, joten nyt on mökillä yksi lisää.
 
Lapsenlapseni, 13-vuotias poika, sai tyynyn, jossa on hänelle mieluinen printtikuva. Ostin taannoin kankaan paikallisen kangaskaupan loppuunmyynnistä.

Hamstrasin sieltä silloin myös pari muovikassillista valoverhokankaiden jämiä kransseja varten sekä tilkkutyökankaita. "Kuolinsiivoukseni" kohtasi kovan kolauksen, kun halvalla sai.

22.3.2018

Ei ollutkaan ikuisuusprojekti...

...tai tavallaan. Uusia valtioitakin on syntynyt siitä kun aloitin kuvan jämälankapuseron neulomisen.

Aluksi neulominen tuntui mukavalta. Sai tehdä suoraa kappaletta ja vaihtaa lankoja mielin määrin. Etukappaletta aloittaessani ihmettelin, että mitä olinkaan aiemmin suunnitellut. Neulomuksen aloittamisesta oli ehtinyt kulua monta, monta kuukautta. Neuloin pääntien ja huomasin sen olevan liian tiukka. Työ jäi siis siihen inhokkihommana. Purkamiseenkaan en viitsinyt ryhtyä, koska olin jo päätellyt suurimman osan takakappaleen langoista.

Kului taas ainakin vuosi, kun mietin uudelleen puseron neulomista. Purin vain olkapäiden päätöskerrokset ja neuloin muutaman kerroksen lisää, joten se oli siinä.
Aa että - oli kiva ryhtyä neulomaan hihoja. Piti miettiä pituus ja lisäykset. Samoin kainaloista alkavat kavennukset, jotta mallaisivat etu- ja takakappaleisiin.

Sen siitä saa, kun aikaa kuluu ja pohtii itse kaavat. Minulla oli tosin mallina vanha jämälankapusero, mutta olin viisaudessani keksinyt tehdä uuteen muutoksia.

Etu- ja takakappaleen saumakohtaan en yrittänytkään saada samoja värejä. Kuvassa alla on sauma eikä tuo nyt niin paha ole.



Etu- ja takakappaleen saumakohta
Kanavatyöneula on paras neulomusten ompelussa

Ajoimme eilen Kuusamosta kotiin ja matkaa kertyi n. 800 kilometriä. Päätin jo etukäteen, että kotimatkalla pusero valmistuu. Varasin tylppäpäiset sakset, kanavatyöneulan ja ompelulangan sitä varten. Valmistuihan pusero, koska en pakoonkaan sitä päässyt ja aika olisi muuten käynyt pitkäksi. Muut virikkeet olin tarkoituksella tunkenut täydessä lastissa olleeseen autoon.
Lankojen päättelyäkin piisasi ihan riittävästi. Vahingosta viisastuneena en käytä koskaan päättelylankoja saumojen ompeluun. Mahdollista virhettä ompeluksessa ei ole helppoa korjata, jos pitää etsiä päättelylankoja. 
Nyt on pusero valmis, joten nurkissa on nyt yksi UFO vähemmän. Noin suurta jämälankatyötä en tosiaankaan aio aloittaa vuosiin. Eipä taitaisi löytyä enää lankojakaan.

19.3.2018

Vähiin käy...

...ennen kuin loppuu.

No ei sentään ihan vielä. Kuvan puolikkaaseen isoäidinneliöön sain hukattua monta pientä kerän loppua. Väreistä viis, eli virkkasin kaikki sekaisin, sointui tai sitten ei.

Seuraavaksi ryhdyn villasukkaprojektiin. Sukkia kuluu tasaiseen tahtiin meidän porukoissa. Ne hienot neuloo tyttäreni. Hänellä on siihen taito hyppysissä.
Välityönä aion tehdä loput UFO:t loppuun.

9.3.2018

Myssy jämälangoista



Minulla on entuudestaan kolme pipoa. Yhteen niistä nuotio on sulattanut muutaman reiän. Lempimyssyni, viininpunaisen, olen perinyt anopiltani. Pipo ei ole mikään uusi - anoppi poistui tästä maailmasta vuonna -95. Tällä pipolla kuljen pilkillä ja pimeässä lenkillä. Yleensä käytän pantaa.
Nyt tuli myssylle tarve! Siis sellaiselle, jota ei tarvitse hävetä.
Komppasin taas jämälankalaatikkoani etsien sellaisia lankakeriä, joista saisin aikaiseksi lämpimän myssyn. Värit pitäisi myös sopia talvitakkeihini. Myssyn pitäisi olla kaksinkertainen, että olisi lämmin.

Aloitin neulomisen pyöröpuikolla ja Nalle-langan jämällä. Kerän loputtua vaihdoin 7-veljekseen. Neuloin sillä ensin sileää ja vaihdoin lopuksi oikein-nurin resoriin. Päälipuolelle käännettävään resoriin löysin valkoista pörrölankaa. Sillä neuloin myös loput piposta. Nurin neulotut raidat on jostakin 80-luvun lankajämistä. Juuri sellaisista, ettei tiedä mihin ne käyttäisi.
Silmukoita oli pyöröpuikolla 112. Lopussa ihan arviolta kavensin päälaelta sen verran, että sain ommeltua sen kiinni nätisti. Loput silmukat neuloin sukkapuikoilla.

Joskus sitä onnistuu ihan vahingossakin. Myssy istuu tukevasti eikä silti nuole päätä. On myös paljon hienompi, mitä kuva antaa ymmärtää. Nyt minulla on vertailupohjaa, joten neulon varmaan joskus toisenkin myssyn samalla kaavalla.
Kuvan kolmas päähineeni on ostos myyjäisistä. Se on kierrätystavaraa, eli tehty vanhasta kaulaliinasta. En mene se päässä "ihmisiin". Sillä saa ihan riittävästi huomiota tutuissa  kaveriporukoissakin. Hauska idea kuitenkin.

3.3.2018

Paksuista jämälangoista eroon

Jämälankojeni hävitys jatkuu. Kuvittelin kuvan huivia virkatessa, että minulla olisi enemmänkin paksuja lankoja hukattavana. Halusin eroon nimenomaan niistä. Muutama pikkunyssykkä vielä jäi, koska en halua huivista ihan riemunkirjavaakaan. En lisäisi tuohon esimerkiksi sähkönsinistä.

Huivi jäi pienehköksi, mutta ajattelin jatkavani sitä sitten joskus. Uutta lankaa en kuitenkaan tule hevillä ostamaan. Saattaa käydä niin, että parin ufotyön loppuun tekemisen jälkeen minulla on lankoja, joista voin jatkaa virkkamista.

Malli on "puolikas isoäidinneliöstä" ja virkkuukoukku on numero 6.
Näiden hävityksestä jäi taas iso kolo jämälankalaatikkooni. Tuntuu mukavalta sekin, että alan olla hyvin kärryillä, mitä siellä on.

28.2.2018

Avainnauhoja

Avainnauhoja
Tarvitsin välillä jotakin pientä nyppimistä. Tutkimalla sitä varten varastoani huomasin omistavani erivärisiä neuleputkia, joiden sisään piti pujotella helmiä. Koska en tähän päivään mennessä sitä ollut tehnyt, käytin suurimman osan niistä avainnauhojen materiaalina. Olin myös ostanut avainlenkkejä, joita en ollenkaan muistanut. Sain nekin nyt sitten hukattua.

Virkkasin jokaiseen kaulanauhaan pari kukkaa. Ompelin ne yhteen ja niiden keskeltä nauhan. Virkatut koristeet ovat siis samanlaisia molemmilta puolilta.
Kukat tukevoitin parilla ohuelle muoviympyrällä.

Tein ensin yhden, mustavalkoisen, ja kysyin tyttäreltäni, että tietääkö hän ketään joka tarvitsisi tuollaista? Hän ilmoittautui heti. Nyt on sitten valinnan varaa ja saa vaihtaa avainnauhaa pukeutumisen tai mielialan mukaan.

21.2.2018

Isolla koukulla


 
Innostuin äidilleni tekemästä hartiahuivimallista sen verran, että virkkasin toisen heti perään. Aikaa ei kulunut tekemiseen seitsemän numeron koukulla kuin hieman toista iltaa. Tarkoitukseni oli myös päästä eroon "ihmejämälangoista". Sellaisista, joista ei oikein osaa tehdä mitään muutakaan.

Annan huivin tyttärelleni mökkikäyttöön. Huivi on mukava kietaista hartioille vaikkapa saunan jälkeen.
Kuvissa lankatilanne ennen ja jälkeen. Sainpahan paljon tilaa jämälankalaatikkooni. Kait noille lopuillekin jotakin keksin.

Ja ohje löytyy muunmuassa täältä: http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

16.2.2018

Virkattu hartiahuivi synttärilahjaksi


Äidilläni on tänään syntymäpäivä ja kuinka ollakaan, sain aamulla lahjani valmiiksi.

Virkkasin äidilleni NAKO Lame Fine-langasta hartiahuivin. Siitä tuli vähän fiinimmän näköinen, koska langassa kulkee mukana hieno hopealanka.

Samanlaisia huivin virkkausohjeita löysin muitakin, mutta itse otin ohjeen sivulta: http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

Digitaalivaaka oli taas hyvä apuväline langan menekkiä laskiessa. Virkkasin kerroksia sen verran, mitä keristä enää sai. Punnitsin kerän ennen kerroksen virkkausta ja heti sen jälkeen. Näin pystyin lopulla langalla räknäämään, montako kerrosta vielä saan tehtyä. Näin ei tarvinnut jo aloittamaani purkaa.
Kuljetin lankoja kerrosten päissä, joten huivissa ei tarvinnut päätellä montaakaan lankaa. Reunan viimeistelin virkkaamalla siihen mustalla langalla kiinteitä silmukoita. Koska värejä on kolme, ei tarvinnut miettiä seuraavaa väriä. Se oli jo valmiiksi kerroksen päässä.

On kyllä sen verran koukuttava ohje, että taidan jatkossa päästä monesta jämälangasta helposti eroon. Huivia oli helppo virkata ihan telkkuakin katsellessa. 

13.2.2018

Retroverhot uusiokäyttöön

Pussilakana retroverhoista
Suunnittelin ompelevani kuvan puuvillaisista retroverhoista pari pussilakanaa, joissa alapuoli olisi valkoinen. Kolmannesta suunnittelin ompelevani tyynyliinoja. Enhän tuota funtsinut kuin vaivaiset 35 vuotta.

Verhot olivat aikoinaan ikkunassa kolmisen vuotta, jossa eivät saaneet suoraa auringonpaistetta. Niiden kangas oli sen vuoksi vielä hyvälaatuista, joten en niistä raaskinut luopuakaan muuttomme jälkeen.
Vaihdoin jouluksi vuodevaatteet kahdeksaan mökkisänkyyn. Huomasin taas hipuneita pussilakanoita, joten vihdoinkin sain aikaiseksi ja ompelin kahdesta verhosta pussilakanan. Sen saa tyttärentyttäreni vuoteeseensa.
Koska kangas on vain 145 cm leveä, ompelin kaistaleet verhojen reunoihin. Näin sain leveyden riittämään. Vähän on vielä perintönä saatu lakanakangas kellertävää, mutta eiköhän väri pesuissa tasoitu.

Jatkettu verho aluslakanaksi
Kolmannesta verhosta ompelin aluslakanan. Leveys on tuo 145 cm, joten kokeilen ensin, riittääkö se. Jos ei, niin ompelen sivuihin kaistaleet tai ompelen muotoon. Patja on tosin jämptisti vuoteessa, joten lakana saattaa pysyä hyvinkin paikoillaan.

Valmiit verhoni olivat 230 cm pitkät. Avasin verhojen päärmeet ja ompelin jatkoksi edellisestä parista leikatut päärmekaistaleet aluslakanan toiseen päähän. Siten sain siihen normipituuden.
Nyt sitten enää vuodevaatteet pesuun ja käyttöön. Onneksi minulla on runsaasti yksivärisiä tyynyliinoja, jotka mallaa kirjavaan tekstiiliin.
Ja parasta, sain taas reilusti tilaa tekemättömien töitten  kaappiin.

4.2.2018

Pieniä pipoja sairaalaan

Viime vuoden huhtikuussa keskussairaala toivoi median kautta saavansa pipoja vastasyntyneille. Itsekin aloin neuloa niitä innolla. Eipä siten kulunut aikaakaan kuin reilu pari viikkoa, kun ilmoittivat, että nyt on runsaasti pipoja. Olisi puute vauvojen peitteistä.
Kävin eilen sairaalassa katsomassa sukulaistani ja muistin ottaa pipot mukaan. Kovin tuntuivat tykkäävän ja kiittelevän, joten taidan jatkossakin käyttää pehmeät lankajämäni hyväntekeväisyyteen.
Muistin virkistämiseksi, pipon ohjeet löytyvät täältä:  https://tinyurl.com/m4mufxz

30.1.2018

Mitä ihmettä taas tuli tehtyä?


 
Minulla on kiva kukka-astia ja ajattelin hyödyntää sitä rakentamalla siihen tekokukka-asetelman. Isommat ruusut rakensin munakennoista ja pienempiä röpelöitä pyörittelin suodatinpusseista. Materiaalit kiinnitin pohjaan kuumaliimalla. Kukat maalasin akryyli- ja vesiväreillä.

Ihan kivaa puuhaa sikses, mutta kun en tykkää lopputuloksesta yhtään. Ei ole tyyliseni eikä väriseni. Mitä pidemmälle tuota asetelmaa rakensin, sitä enemmän ihmettelin itseäni, eli taaskaan alkuperäinen visioni ei kohdannut todellisuutta.
Pohjana on styroksin palasia, jotka ovat jääneet kranssipohjien leikkaamisesta. Pohjaan liimasin myös viisi vuotta vanhoja, Roomasta tuliaiseksi saatuja pastapaloja. Jostakin syystä ne on vaan jäänyt käyttämättä.
Sitten kekkasin, että kuvan muokkauksella voi löytää värityksen, josta saattaisin pitää. Ylempi ja alempi kuva ovat muokattuja, joten eikun valkoista spraymaalia ostamaan.