18.1.2018

Kummitädille tyyny

Muistoja tyynyssä
Ompelin toissavuonna äidilleni samanlaisen tyynyn kuin mitä kuvassa on. Äitini sai tyynynsä äitienpäivälahjaksi. Onneksi osasin jo silloin varautua toiseen samanlaiseen, koska kummitätini toiveissa on ollut saada samanlainen. Vielä yhteen on materiaalia ja erilainen kuva jemmassa isäni sukulaiselle. Liike, josta ostin tarvikkeet, lopetti toimintansa viime kesänä. Oli kyllä sääli, ettei jatkajaa sille löytynyt.

Kuvan siirron tein kansalaisopiston kurssilla käyttäen siihen tarkoitettua liimaa. Kotikonstejakin on kait tähän keksitty, eli ei tarvita erityistä photo transfer-ainetta. "Paspiksen" piirsin kopiopaperiin ennen viimeistä kopiointia ja kuvan siirtoa.

Äitini on kuvassa keskellä, kummitätini vasemmalla. Etualalla oleva enoni on mennyt manan majoille jo vuosia sitten.
Menen tänään äitini kanssa kyläilemään tätini luokse ja otan tyynyn mukaan viemiseksi.

9.1.2018

Melkein viikko lupauksesta

Vuoden päästä valmis?
En minä koskaan muista tehdä uuden vuoden lupauksia. Yleensä on vuoden vaihteessa muuta säpinää, kuten vieraita talossa tai ollaan itse kyläilemässä.  En siis muistanut luvata nytkään.
Päätin vasta (taas) loppiaisena, että uusia lankoja meidän huusholliin ei tule ennen kuin vanhoista on kulutettu ainakin puolet. Kävin sitten tänään kaupoilla, ja kuinkas ollakaan, bongasin tarjouksesta Nako-merkkisen lankakerän. Oli pari mustaa enää myynnissä. Entuudestaan minulla on sitä valkoisena ja harmaana. Puolustuksekseni voin sanoa, että harmittelin silloin jälkeenpäin, että miksi en ostanut tuota lankaa myös mustana. On visio, nääs. Enää puuttuu toteuttaminen.

Jämälangoille on oma projektinsa, joka näkyy kuvassa. Aloitin lankojen hävittämisen systemaattisesti neulomalla raidallista mökkipuseroa itselleni. Taitaa olla ikuisuusprojekti. Etukappaleesta puuttuu enää olkapäiden neulominen sekä hihat. Hihat aioin ensin neuloa yksivärisiksi. Jo tähänastisten lankojen päättelyyn meni muutama rupeama, mutta ajattelin silti tehdä hihoistakin raidalliset.
En aio puseron valmistumisesta ottaa jatkossakaan stressiä. Kunhan on valmis tämän vuoden aikana?

8.1.2018

Siivouspäivä ja puhtaat matot

Jostakin kumman syystä meillä matot likastuu, vaikka asutaan ukon kanssa kahdestaan ja kengät riisutaan eteiseen. Ne ei tosin likastu enää siihen malliin, kuin joskus lemmikkien ja pienten lasten aikaan.

Vaihdoin jouluksi puhtaat matot lattialle. Merkkaan aina heti maalarinteipin palalla niistä sen puolen, jota en ota käyttöön. Sitten kun matto likastuu, käännän puhtaan puolen päällepäin ja merkkaan likaisen puolen. Näin matto ei ole pitkään yhtäaikaa "puolipitoinen" molemmilta puolilta.

Joskus tuntuu, että puhdas matto vetää heti magneetin tavoin vahinkoja itseensä. Näin nytkin! Tein uuden vuoden bileisiin creme bruleeta ja säilöin siitä jääneet munanvalkuaiset jääkaappiin. Kannellinen kippa putosi jääkaapista ja sisusta levisi tietenkin puhtaalle matolle. En sitten saanut hepulia, koska tämä pudottaja oli ahkeroinut jälkien siivoamisessa. Ja minähän TIESIN jo henkisesti varautua, että jotakin sattuu.

6.1.2018

Laiska käsilaukun vaihtaja

Sisuspussi käsilaukullle
Tytär bongasi käsilaukun oston yhteydessä kuvassa olevan pussukan. Se oli alennuksessa ja hän osti sellaisen myös minulle.

Pussukan idea on se, että sitä käytetään käsilaukun sisustana. Se on helppo nostaa uuteen laukkuun, eikä tarvitse tyhjentää edellistä. Tässä parin euron tuotoksessa on runsaasti erilaisia lokeroita ja tuolla hinnalla ei juuri kannata itse tehdä. Idea on kuitenkin kiva kenelle vaan.

Tällaisen minä tarvitsinkin, koska olen niin laiska vaihtamaan laukkua. Yleensä kuljen kesät talvet samalla laukulla, kunnes se remahtaa ja on pakko vaihtaa ehjään. Tuollainen on myös kätevä itse tehdyissä avonaisissa kasseissa.

28.12.2017

Vielä pari virkattua kaulakorua

Vasemmassa kimallelankaa vain valkoisena, oikeassa hopeisena
Tykkään sitten niin virkata näitä. On vain mielikuvitus rajana (ja lankavarastoni). En aio nyt ostaa enempää uusia lankoja, vaan käytän hyväkseni jo hankkimiani tai muuten entuudestaan olevia.

Äitini sai valita itselleen joululahjan tekemistä töistäni. Hän halusi heti korut nähtyään sellaisen.  Veteraanien kerhossa muilla naisilla on kuulemma joskus erikoisia koruja ja hän tykästyi virkattuihin koruihini. Nyt sitten hänelläkin on jotakin erilaista. Hänen mieleensä oli musta-valkoisista kukista virkattu.
Itse pidin jouluna puna-musta-kukkaista korua, joka on keskeltä valkoinen, ympärillä punainen kukka, jota reunustaa musta kimallelanka. Olen niin huono pitämään koruja, mutta nämä ei tunnu koruilta ollenkaan. Ennemminkin asusteelta, joka koristaa vaatetta.

15.12.2017

Joulukuusi ulkona

Luonnollista kimmeltelyä
Jäisten kuusenkoristeitten tekeminen on ollut viime vuosina haastavaa hommaa länsirannikon leutojen talvien vuoksi.

Perin isoäidiltäni, joka oli pitokokki, noin nelisenkymmentä pientä metallivuokaa ja mietin niille uusiokäyttöä. Siispä vien vuoat ennen joulua tarjottimella ulos pakkaseen. Kaadan ne vettä täyteen, painelen sisään kalalangan pätkät ripustamista varten ja annan jäätyä. Tuon sitten jäätyneet vuoat hetkeksi sisälle, jotta saan koristeet irti. Ilmojen lämmetessä kuusiin jää vain pienet langan pätkät.

Kuusen valojen laitossa käytän apuvälineenä teleskooppi-makkaratikkua. Sillä saa hyvin kurkotettua johtoja ylös. Makkaratikun avulla olen välttänyt liukkaiden rappusten tai jakkaran käytön.

Johdot kiinnitän joistakin kohtaa kuusenoksiin harmaantuneilla puisilla pyykkipojilla. Ne eivät pompsahda silmiin valossakaan ja pitävät lamput paikoillaan kovassakin tuulessa.

Olen taitanut näistä kirjoitella joskus jonnekin aiemminkin, mutta menköön nyt, koska on ajankohtaista.

14.12.2017

Nyt on kranssit kasassa

Kasasin kranssin styroksin päälle kuumaliimalla hevoskastanjan siemenistä ja herneistä. En mitenkään erityisesti tykkää tuosta, mutta tulipa tehtyä. Aioin antaa tämän ensin lahjaksi, mutta jos en itse tykkää, niin en voi antaa kranssia toisellekaan.

Sprayasin siemenet ja herneet ensin kultamaalilla ja lopuksi suihkin pintaan valkoista.

Ostin joskus naapureille mustaksi maalatun kranssin grillikatoksensa tupareihin. Kranssi oli tehty joistakin kovista rikotuista kuorista. Linnut tai jotkin muut elukat söivät sen pikkuhiljaa. Mietin, että varmaan herneetkin kelpaisivat. Hevoskastanjan siemenistä en tiedä. Joten tämä kuvassa oleva kranssi saa olla varmuuden vuoksi sisätiloissa.
 
Minulla oli vielä sen verran kuusenkäpyjä jemmassa, että sain kasattua toisen suuren kranssin. Tämä sopii mielestäni ulkoseinälle ja aion antaa sen lahjaksi. Tiedän saajan tykkäävän siitä, koska hän ihaili edellistä suurta kranssia. Ensimmäinen meni jo muille omistajille.
Väsäsin vielä yhden normi-käpykranssin. Minulta pyydettiin joskus sellaista valkoista ja luvattiin maksaa siitä. En minä tuosta rahaa ota, vaan annan sen joululahjaksi. Jemmassa on vielä pari muun väristä, jos tulee tarve antaa muuallekin.

Nyt on kranssit kasassa ja askartelut jää tauolle. Ainakin suttaavat sellaiset. Vuosi sitten vielä kolme päivää ennen aattoa oli remontin työkalut kompuroita myöten pitkin huushollia. Yritän nyt ottaa iisisti, jos minulla kerrankin on aikaa, enkä ala säätämään jotakin ihme juttua vielä ennen joulua.

10.12.2017

Värikkäitä virkattuja kaulakoruja

Virkattuja kaulakoruja väreissä
Olen kasannut lisää virkattuja koruja. Ainakin pari olisi vielä osina. Niiden jälkeen taidan siirtyä muihin askarteluihin.

Kuvan kahteen vasemmanpuoleiseen kaulakoruun on virkattu mustaa Lizzy-kimallelankaa, muut ovat ohutta puuvillalankaa. Punaisen, harmaan sekä muun mustan langan ostin. Loput löytyi ennestään itseltä.

Puuvillalangasta aion jatkossakin tehdä näitä kukkia ja koruja. Ovat kesälläkin mukavia pitää. Niiden värejä vaan taidan miettiä uudelleen.

6.12.2017

Virkattuja kaulakoruja

Mikäs sen mukavampaa itsenäisyyspäivänä, kuin näprätä käsitöiden kanssa. Ei tämä osien kasaaminen loppujen lopuksi niin kurjaa olekaan. Kätten jäljet saa nopeahkosti näkyviin.

Oikeanpuoleinen koru on virkattu kokonaan Lizzy-kimallelangasta. Langan ostin harjavaltalaisesta käsityöliikkeestä Ju-Hanna. Lankaa ostin mustana, valkoisena sekä hopeisena. Muut korut ovat pääasiassa ohutta puuvillalankaa ja vain osa on Lizzy-lankaa. Olen näitä yhdistellyt vähän sen mukaan, kuinka paljon materiaaleja on käytettävissä.

Näidenkin korujen väleissä on laskosverhon muovirenkaita, jotka olen päällystänyt neulomalla. Keskimmäisessä on vain helmiä väleissä.
Kaulakorut ovat samanlaisia molemmilta puolilta ja virkattujen kukkien välissä on muotoon leikattuja ohuita muovin palasia. Muovi on karkkilaatikon kansista, joten korut ovat hellävaraisesti pestävissä.
Mieheni kysyi, että etkö tee ollenkaan sinivalkoisia juhlavuoden kunniaksi? Yksi on tulossa, mutta korun sininen väri lähentelee mustaa.
Vielä on muutama koru kasaamatta ja väreissä löytyy kyllä.

5.12.2017

Virkattu kaulakoru

Virkkasin tyttärelleni kuvan kaulakorun, joka on samanlainen molemmilta puolilta. Osa langoista on vähäsen kimaltelevaa laatua, ja en valitettavasti muista juuri tästä korusta, minkä merkkisiä. Suurin osa kun on jämälankoja.

Välirenkaat ovat ylimääräiseksi jääneitä laskosverhon muovirenkaita, jotka päällystin neulomalla. Nauhan punoin kumihimolla. Kukkien välissä on tukena karamellilaatikoiden kansista leikattuja paloja. Kannet ovat uusia ja niitä olen saanut joskus kilokaupalla.

Minulla alkaa seuraavaksi varsinainen urakka, koska olen tehnyt rutkasti valmiiksi erilaisia korujen osia ja ne pitäisi kiinnittää vielä toisiinsa. (Urakka tuntuu yhtä mielenkiintoiselta kuin lankojen päättely.) Laitan niistä blogiini kuvia lisää kunhan valmistuvat.

4.12.2017

Tuli tällainen

 
Olen tehnyt myyjäisiin pääasiassa valkoisia käpykransseja. Sellaisia kuten alemmassa kuvassa.

Ylemmässä kuvassa olevan kranssin kanssa tuli vähän ongelmia. Maalasin sen ensin valkoiseksi. Sitten päätin, että voisin suihkia siihen hiukan kultamaalia. Lopputuloksena kranssi näytti likaiselta. Sitten ajattelin, että peitän kultamaalia hopeasuihkeella. Lopputuloksena kranssi kimmelsi niin, että silmiä särki. Kiiltävää pintaa yritin vähän tasoittaa sprayaamalla viimeisen kerroksen valkoisella. Leikattujen käpyjen keskelle liimasin vähän kultaglitteriä. Lopputuloksena kranssista tuli aika hyvä. Mielestäni parempi kuin mitä kuva antaa ymmärtää.

Enpä olisi käpyjä niin paljoa maalaillut, mutta kuten jo kirjoittelin aiemmin, yhden kuumaliimapakkauksen liima muuttui kuivuessaan violetiksi. En tiedä mitä tapahtui, koska toisista samanmerkkisistä liimoista ei tullut samanlaista reaktiota.
Käpykransseista ei sitten enää tämän enempää.

3.12.2017

Käpykranssit tilkitty kahvipusseilla

 
Halusin vähän kimallusta pariin tekemääni käpykranssiin.

Ylemmässä kuvan kranssissa on muutama hopean väriseksi maalattu käpy. Väleihin liimasin pieniä paloja Presidentti-kahvin sisäpusseista.

Alemmassa kuvan kranssissa on punaista glitteriä ja väleihin liimasin punavoittoisista kahvipusseista paloja hopeapuoli ulospäin.

Liimasin palat samalla tavalla kuin ohjeessani "Kranssi kahvipusseista", eli kiersin palat tikun nokkaan, tökkäsin nirkon kosteutta kestävään liimaan ja painoin palat styrokskranssin sisään.
Kahvipussien palat ovat yllättävän piilossa, mutta antavat mukavasti ja helposti kimalletta kransseihin.

30.11.2017

Riippuva käpykranssi

Käpykranssi luonnonvärisenä
Tein elämäni ensimmäisen niin sanotun riippuvan kranssin kävyistä. Taitaa olla samantien viimeinen. Nyt ainakin vielä tekeminen tuntui työläältä.

Pohjana on styroksista itse leikattu rengas. Liimasin kuumaliimalla kävyt siihen kiinni. Jotta sain raot peittoon, paloittelin sivuleikkurilla käpyjä pieniksi ja liimasin niitä koloihin. Kävyt olivat yllättävän sitkeää tavaraa. Kynnet ja sormenpäät saivat leikatessa ja paloja irrotellessa huutia. Silti, vaikka kuinka yritin olla tarkkana, vilkkuu kranssin pohja joistakin kohtaa.

Ripustukseksi laitoin pitkän ja paksun siiman lenkillä kiinni. Ripustuskohdan molemmilta puolilta kietaisin nauhan ja vain toiselle puolelle kiinnitin rusetin. Jos kranssi kaipaa rusettia vielä toisellekin puolelle, nauhaa jäi vielä jäljelle.

29.11.2017

Maalattu paperikranssi

Tekemäni paperikranssi oli jotenkin likaisen näköinen jo alunalkaen. Ei mikään puhtaan valkoinen taikka kauniisti kellastunut. Hopean väriset liimaamani helmet siihen olivat jo ihan liikaa.

Sprayasin paperikranssin hopeamaalilla helmineen päivineen. Kiinnitin kuumaliimalla tekokukkasen ja värjäsin vähän sen keskustaa.
Kranssissa ei taida vieläkään olla mitään sellaista, jota tuntisin omakseni. On vähän niinku liian kiiltävä makuuni.
Ostin kranssin teko-joulutähden Tallinnan Jyskistä ja kaverit ihmettelivät sitä. Ei ole kuulemma tyyliäni. No, kait näin vanhana saa jo irroitella krääsälläkin.




24.11.2017

Iso käpykranssi

Kranssin ulkohalkaisija on 45 cm
Olen rakennellut viimepäivinä käpykransseja. Kuvan kranssi on suurin, mitä olen tehnyt ikinä. Sain siihen mahtumaan muutaman kuusenkävynkin. Muut ovat männynkäpyjä.

En välttämättä maalaisi kaikkia käpykranssejani, mutta taitaa olla vähän niinkuin pakko. Minulta loppui kuumaliima, ja uudet puikot, jotka ostin, niiden liima muuttui kuivuessaan violetiksi.

Sentään tuli vielä sellainen sää, että pystyin ulkona kransseja sprayaamaan. Muutama kranssi on vielä käsittelemättä, ja koitan seuraavaksi keksiä keinon, miten saisin violetin värin piiloon ja kävyt jäisivät oman värisiksi.

Sain ystävältä naapurista omieni lisäksi pari muovikassillista männynkäpyjä, joten mikäs tässä on askarrellessa.

21.11.2017

Pieniä apuvälineitä

Esimerkiksi vaniljatankojen pakkauksista saa käteviä annosteluastioita vaikkapa pienille helmille. Ainoa vika vaan on niiden materiaali, eli ovat lasia. Muovinen on turvallisempi käsitellä ja säilyttää. Toisaalta lasinen ei sähköisty.

Olen tekemässä vähän koruja joulumyyjäisiä varten, ja tuollaiseen putkiloon on hyvä purkaa helminauha. Siitä on kätevä varistaa muutama helmi kerrallaan, varsinkin kun en niitä tarvitse montaa yhteen työhön.
Laitan kuvia koruistani vielä ennen myyjäisiä. Nyt korujen osat ovat vielä kokoamista vailla.
Kai niidenkin kanssa kiire tulee. Nyt kämppä näyttää lähinnä kranssipajalta.

19.11.2017

Oharit kädentaitomessuista

Pahvirasioiden tuunatut kannet munankuorimosaiikilla
Olen käynyt viimeisillä kolmella Tampereen kädentaitomessuilla tyttäreni kanssa - nyt jätimme väliin. Vähän on vieroitusoireita, mutta rehellisyyden nimissä, ei ainakaan nyt harmita. On messuilua omasta takaa.

Viime vuonna parkkipaikat olivat mennessämme aivan täynnä, joten ajoimme samantien ensin IKEAan. Palatessamme kahdentoista jälkeen, saimme auton parkkiin messukeskuksen parkkialueelle. Väkeä tuli silloin jo pois, mutta messuhallit olivat vielä ihan täynnään vierailijoita. Kaikkein inhottavinta reissussa kuitenkin on yli sadan kilometrin kotimatka pilkkopimeässä. Ihmiset ovat pääasiassa kivoja.

Koska tykkään enemmän katsella ja ostaa paikan päältä kuin netistä, oli viimeksikin melko hakalaa päästä lähelle useita myyntipöytiä. Ostan messuilta lähinnä tarvikkeita, vaikka myynnissä onkin mitä hienoimpia kädentöitä. Yritän itse keksiä ja tehdä erilaisia juttuja, mutta saahan noista messuista vinkkejä.

Nyt kun itse olen ollut parina jouluna myymässä markkinoilla, niin tunnistan jo asiakkaat, jotka etsivät vain ideoita. Itse olen tehnyt samaa ja kuvitellut, ettei sellaista huomaa. Jos töistäni kysytään, niin neuvon kyllä ihan mielelläni.
Vuosi sitten käsityömessuilla jähmetyimme tyttäreni kanssa, koska eräässä pöydässä oli prikulleen samanlaisia essuja myynnissä, kuin olin tänne blogiini kuvannut. Oikeasti, vähän imarteli. Googlasin jälkeenpäin yritystä, ja sen kotipaikka oli toisella puolella Suomea. Eli idea oli blogistani.

Sitä varten tässä kirjoittelen ja kuviani esittelen, että joku saisi vinkkiä näistä vaatimattomista jutuista omiin tekemisiinsä. Vuosi sitten joulumyyjäisissä kuitenkin suuni loksahti, kun eräs naisihminen hyökkäsi pöytäni viereen, otti valokuvan kolmen euron tuotoksestani ja sanoi, että tämä onkin kiva idea. Näitä täytyy askarrella koulussa. Oli rehellinen ainakin jossakin kohtaa. Olisipa kysynyt luvan kuvaamiseen.

18.11.2017

Kultamaalin tepposet

Munankuorilla tuunattuja pahvirasioita
Olen varannut taas joulumyyjäisiin pöydän. Minulla ei ole tekemisistäni, tai varsinkaan niiden suosiosta, mitään käsitystä. Jotakin erilaista myytävää kuitenkin pitäisi keksiä, ettei kaikki ole tarjolla sitä samaa kuin viime vuonna. Siksi olen ajatellut tuunata mukaan muutaman tavaran munankuorimosaiikilla. Niistä pääsen ajan saatossa eroon, jos kauppa ei käy, ja jotakin pitää itselläkin olla.

Kultamaali teki tepposet kuvassa vasemmalla olevaan pahvirasian kanteen. Sprayasin munankuoret etukäteen ja liimasin kannen pintaan. Niin kauan meni hyvin, kunnes lakkasin kannen vesiohenteisella kalustelakalla. Osa kuorista muuttui vihreiksi. Ja ihan varmasti kaikki oli kuivaa ennen tuota lakkausta. EI tuo nyt ihan pahakaan ole, mutta erilainen kuin ajattelin. Oikealla olevan rasian kuoret maalasin etukäteen hopeamaalilla.

Tämä kultaspray on muutenkin erikoinen tuote. Normaalisti maalit haisevat ihan itseltään, mutta tästä maalista tulee voimakas hajuveden tuoksu - outoa!

15.11.2017

Eloa ja iloa aapiskukosta tonttuoveen

Raapaisin sitten minäkin tonttuoven kansalaisopiston päivätaiteilijoiden ryhmässä. Ei tuosta kummoista tullut, mutta odotan kuitenkin mielenkiinnolla, mitä pienet lapsenlapseni siitä sanovat. Mietin, että pelkäävätkö he sitä vai herättääkö se uteliaisuutta ja mielikuvitusta.

Ollessani pieni, meillä käväisi joulutonttu joka pikkujoulu kuistillamme. Koskaan en sitä nähnyt, mutta pieni lahja oli aina jätetty pikkuveljelleni ja minulle, ja aina saunomisemme aikana. Miten osasikin? Taisi sama tonttu käydä myös meidän lasten luona? Lapsenlapset ovat saaneet kokea myös samaa jännitystä.

Pikkujoulutonttu olikin hyvä veto eräänä jouluna vähän vanhemmalle serkkulikalle. Pelkäsin aina niin vietävästi joulupukkia. Serkku kertoi minulle, ettei joulupukkia ole olemassakaan. Väitin tietenkin vastaan. Hän näytti yhdestä kassista pukin vermeet ja pakkohan se oli sitten uskoa. Siihen hän ei enää pystynyt väittämään vastaan, kun sanoin, että pikkujoulutonttu ainakin on totta!

Opin lukemaan jo todella pienenä. Kun osasin lukea iltapäivälehdestä, minulle ostettiin aapinen. Kirja jätettiin auki siitä kohtaa, johon asti olin lukenut. Aamulla kirja oli keittiön pöydän päässä kiinni ja kansien välissä oli esimerkiksi lakritsapatukka, omena taikka 20-penninen. Omenan kyllä huomasi heti. Koskaan ei tullut mieleenikään, etteikö aapiskukkoa ollut olemassa.

Tavaamaan opetteleminen olikin koulussa hankalaa. Ensimmäisellä kouluviikolla sain virsikirjan. Se oli ruma likaisen punaisena, vähän kuin tuo ovi. Toinen oppilas, joka oli poika, sai sinisen virsikirjan. Sekin oli mielestäni nätimpi. Muut luokasta saivat kauniin valkoiset kirjat keväällä. Useat lapsuusmustoni liittyvät väreihin.

Jotkut jutut ovat jääneet mieleeni jo todella pienestä, satuolennot etunenässä. Joulupukki oli pelottava pitkään, mutta en vaihtaisi kokemusta. Toivottavasti mukavat muistot seuraavat myös lapsenlapsia.

Hammaskeijut ovatkin sitten jo oma lukunsa.

5.11.2017

Kukkaruukun suojus tuunattu munankuorimosaiikilla


















Ostin taannoin kirpparilta kuvassa olevan kukkaruukun suojuksen. Mielessäni oli heti sen tuunaus. Munankuorimosaiikki pintaan, niin kipasta tulisi taas ihan ok.

Harmittaa, kun en huomannut ottaa astiasta ihan heti kuvaa. Ehdin maalata yläreunan hopean värisellä maalilla ennen valokuvan ottoa. Oli alkuperältään kullan värinen.
Maalasin munankuoret etukäteen hopean värisellä maalilla. Kuoret liimasin pintaan kosteuden kestävällä liimalla. Pinnan kuivuttua lakkasin astian ulkopuolelta vesiohenteisella kalustelakalla. Seuraan jatkoa mielenkiinnolla, eli miten pinta tulee kestämään. Sisäpuolen jätin entiselleen.
Nyt ainakin voin sanoa, että uusi kuosi on parempi kuin vanha.