23.7.2017

Risa villasukkani toimii

Wörkkii
Kirjoittelin kuun alussa, että kyhäsin hätäisesti risasta villasukastani harmaan pallon karkottamaan pesänrakennuspuuhissa olevia ampiaisia. Nyt hylätty pesän alku oli pudonnut räystään alta terassin katolle, eli alkua asumukselle oli. En sitä päässyt ennen näkemään sen hankalan sijainnin vuoksi.

Laitoin kuvan molemmista, sukasta sekä pesästä, jotta voi vertailla kokoa. Ampparit taisivat luovuttaa isommalle "pesälle". En ole nähnyt niiden liikehdintää muuallakaan lähistöllä, paitsi kukissa.

22.7.2017

Raapusteltu ohje hellemekkoon

Suuntaa antavia mittoja

Lupasin antaa ohjeita edellisen kirjoitukseni hellemekkoon, kas tässä! Huom! Mekko on samanlainen edestä ja takaa.
Kuvassa oleva hellehameen keskiosa sattuu nyt vain olemaan kaavana voipaperirullan korkuinen. Hameesta voi tehdä haluamansa pituisen. Pituutta voi säädellä myös helman frillan avulla. Itse tykkään pidemmästä mallista.
Frilla saa olla runsaasti rypytetty. Itse käytän maksimirypytystä. Siitä ei ole kaavaa, koska leikkaan vain kankaasta saman korkuisia kappaleita ja ompelen ne ensin ennen rypytystä yhteen.
Yläosa rypytetään myös siten, että siitä tulee sopivan levyinen yläosan kaarrokkeeseen.
Tämän hameen helmat heiluu tuulessa mukavasti, ja helpottaa oloa helteellä.
Nämäkin mitat ovat suuntaa antavia
Hame vielä kerran

Yllä olevassa kuvassa on yläosan kaarroke. Näitä kappaleita leikataan neljä ja palat ommellaan vastakkain. Näiden väliin ommellaan hameen keskiosa sekä olkanauhat.
Kovin on ryppyiseksi käynyt kaavapaperi. Varmaankin samassa suhteessa omistajan kanssa. En minä tällä mekolla enää kylille mene, mutta etelän matkoilla ja muutenkin rannoilla hame on kiva vetää päällensä. Sen sisällä mahtuu jopa pukemaan. 

Nämä nyt ovat minun mittoja, joten kannattaa suhtautua niihin kriittisesti. Varsinkin, jos kyseessä on kovin pieni ihminen, tarkoitan leveydeltä.
Kylläpä oli vaikeaa selostaa sellaista, jota on tehnyt kymmeniä kertoja. Hameen ompelua pitää vaan niin itsestään selvänä asiana.

15.7.2017

Samalla kaavalla vuodesta -85

Kukkamekko, harvinaista minulla
Minulla on ollut ensimmäinen hellemekko ommeltuna kuvassa olevalla mallilla vuonna -85. Katselin tuolta vuodelta vanhoja matkakuvia ja päälläni oli tuollainen hellemekko valkoisesta intianpuuvillasta ommeltuna. Teetin sen ja turkoosina samaan aikaan. Ystävälläni oli ollut joskus jo aikaisemmin tuollainen ja hänen risasta mekosta ompelija sai kaavan.

Ensimmäisen risan mekkoni jälkeen olen ommellut sellaiset itse. Minulla on ollut monta mustaa, monta kirjavaa, niin monta, etten enää muista kaikkia. Ei kesää ilman hellemekkoa. Näitä faneja löytyy kavereistani muitakin, etten ole ainoa.

Hame on kätevä. Malli sopii monen kokoiselle. Se on samanlainen edestä ja takaa. Yläosaan leikataan neljä samanlaista lappua, jotka ommellaan vastakkain. Niiden sisälle rypytetään alaosan kangas, joka on suurinpiirtein kankaan levyinen. Pituudessa täytyy huomioida kaarroken korkeus. Yläosan lappujen väliin ommellaan myös olkanauhat. Alaosan frilla rypytetään rypytysjalalla niin tiheään, kun ompelukoneesta saa ommeltua.

13.7.2017

Suklaamunien kotelot käyttöön

Suklaamunien kotelot uusiokäytössä
Etsiessäni lahjakasseihin kahvamateriaalia, oli taas kaikki pienet nauhanöttöset auenneet ja säilytyslaatikko oli sekaisin. Koska en raaski heittää juuri mitään tuollaista pois, niin ongelman siisteydelle aiheuttaa juuri nuo pienet pätkät. On ikävää kompata laatikkoa, kun kerän kiinnipitämiseen laitetut neulat pistelevät sormia. Kumilenkistä jää helposti ikäviä jälkiä ja Minigrip-pussissa nauhat liiskaantuvat helposti.

Sitten hoksasin, että nauhan pätkät mahtuvat hyvin suklaamunien koteloihin. Tuollainen läpinäkyvä on säilytykseen parempi kuin peittävä keltainen. Keltaisesta voi kuitenkin jättää pienen pätkän ulos, mistä näkee, mitä se sisältää.

Koska suklaamunien koottavat jutut eivät ole kiinnostaneet lapsenlapsia enää aikoihin, taidan seuraavaksi tyhjentää vanhat kotelot alkuperäisistä sisuksista ja järjestelen taas nauhalaatikkoni uudelleen

Läpinäkyvissä koteloissa voi myös säilyttää kaikenlaista muuta pientä tilpehööriä, kuten esimerkiksi korujen osia.

11.7.2017

Vanhan tapettikirjan satoa

Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa lahjakassien tekoa tapetista. Koska materiaalina oli tapettikirja, piti miettiä, että minkä kokoisia niistä saa aikaiseksi.
Kuvan kasseista puuttuu vielä kahvat, koska minulla ei ole sopivaa lävistäjää. Tavallinen tekee mielestäni reiät liian lähelle reunaa. Täytyy hankkia uusi ja erilainen lävistäjä jostakin, koska tarvetta olisi ollut aiemminkin.
 
Yllä olevan kassin tein kahdesta eri tapettilehdestä. Tapetti on muovia, joten liimasin kappaleet yhteen rakennusliimalla. Tuosta materiaalista olisi voinut myös hyvin ommella jotakin, mutta onhan minulla tuota jäljellä vielä koko kirja. Pitääpi joskus kokeilla.

Ylhäällä vasemmalla on kaksi valokuvakehystä toimittamassa pakkauksen virkaa. Kääräisin siihen ylimmässä kuvassa olevan korkean ruusutapetin. Kassin kulmat sain helposti taiteltua reunojen mukaan.

Pikkukassit ylinnä edessä on tehty samalla menetelmällä, eli paketoin ensin laatikon ja sitten liimasin taitoskohdissa saumat yhteen.

Netistä löytyy monta ohjetta, joten en kirjoita näistä tämän enempää..
Keskikokoisen kassin tein neljästä eri kappaleesta. Leikkasin ensin isot puolet ja sitten sivut, jonka jälkeen liimasin ne yhteen. Taitoin ensin reunat kohdistamisen helpottamiseksi. Pohjan taittelin viimeiseksi.
Kirjasta löytyi myös sellaista tapettia, jota pidin haastavana. Tein niistä lasinalusia. Liimasin molemmille puolille samaa sarjaa olevat muovitapetin palat. Välissä on pahvipyörylä.

Käytän lasinalusia aina, kun juon mukista kahvia tai lasista viiniä. Sohvapöytä on valkoinen, joten en ole joutunut enää turvautumaan kovinkaan usein kloriittiin.

Oikealla on vanhat pahviset, roskiin menevät, lasinaluset. Kuten kuvasta huomaa, ne ovat käytössä kärsineet. Vitsitkään niissä ei jaksa enää huvittaa. Lapsenlapset ovat niihin piirrelleet ja se taitaakin olla ainoa syy, miksi olen katsellut niitä näinkin kauan.

8.7.2017

Kuuden vuoden projekti

Ajaton malli, onneksi!
Poikani jaksaa vitsailla hänelle neulomastani puserosta. Hän on nimennytkin sen "kuuden vuoden projektiksi". Todellisuudessa siihen taisi kulua aikaa enemmänkin. Pusero on tosin ollut  valmiina jo parisen vuotta.
Jostakin syystä minua ei vaan silloin natsannut sen neulominen. Oli niin paljon muuta tekemistä ja miettimistä.

Nyt kylmänä juhannuksena poika sanoi, että hän uhmaa minua ja pukee puseron päälleen. Olin kuulemma joskus sanonut, että en anna sitä hänelle juhannukseksi, koska hän kuitenkin polttaa siihen reiän nuotiolla. Että joillakin sitten jaksaa olla hyvä muisti...

Puseron malli (L-koko) on Novitan lehdestä ja lanka 7-veljestä.

7.7.2017

Tapettikirjan taidetta

Kuva luvan kanssa
Tyttäreni hyvä ystävätär muisti minua ja sain häneltä neljä vanhentunutta tapettikirjaa askartelumateriaaliksi. Tyttäreni halusi muutaman sivun omille ideoilleen ja eräs niistä on kuvassa.
Kuva ei anna oikeutta kokonaisuudelle, koska siitä puuttuu valkoinen nahkasohva. Siihen on aseteltu muunmuassa mustia ja vihreitä sohvatyynyjä. Tytär vaihtaa vuodenaikojen mukaan tyynynpäällisiä, joten kirjasta löytyy helppoja vaihtureita kehyksiin ja jotka sopivat muuhun sisustukseen. Alimman taulun on kuulemma tehnyt 6-vuotias tyttärentytär. Ainakin kertomansa mukaan.
Pienemmät kehykset ovat IKEA:sta ja noin postikortin kokoisille kuville tarkoitettuja. Suurempaan on vaihdettu vain kuva. Kokoa en tiedä.

Itse olen pähkäillyt, mitä kirjoilla teen. Ajattelin ensin, että tapetoisin erilaisilla paloilla yhden pienen seinän pätkän, mutta taidan matkia tytärtäni ja teenkin kollaasin pienistä tauluista. Itse asiassa tytärkin aikoi ensin tehdä tilkkutapetti-seinän. Kirjoissa on paljon todella ihania kuvia, joten niistä valikoiminen ei tule olemaan helppoa.
Ajattelin yhdistellä "tylsemmistä" paloista ensimmäiseksi muutaman lahjakassin. Ostin myös jo keväällä tapettirullan kolmella eurolla niiden tekemistä ajatellen.
Ideoita pukkaa, joten katsotaan rauhassa, mitä tulee toteutettua. Materiaali ei ainakaan nurkissa happane.
Ja paljon kiitoksia tyttäreni ystävättärelle. Hän on usein ennenkin minua muistanut.

6.7.2017

Risa villasukka uusiokäytössä

Taitaapi wörkkiä
Edellisenä iltana, kun olimme lähdössä pitkälle Savukosken reissulle, huomasin parvekkeen ovea lukitessa ampiaisen menevän ulkovuorilaudoituksen alle. Pelästyin, että nuohan saavat asustella nurkassa kolmisen viikkoa kaikessa rauhassa.

En sitten tuohon hätään keksinyt muuta kuin vanhan harmaan villasukkani. Sukka odotti parsimista, mutta se saikin uuden viran ampiaispesänä. Käänsin sen väärinpäin, varren työnsin sisälle ja muotoilin sukasta pallon. (Kiitos kaikille pesävinkeistä.)

Kotiin tultua en havainnut enää elämää nurkalla. Nyt on vaan ollut niin kylmä kesä, että sukassa näytti lämmittelevän jokin hyönteinen.

5.7.2017

Parvi hyvänä lisätilana

Parvi lisätilaa antamassa
Eipä olisi tullut itselle heti mieleen rakentaa parvea Lapin mökille makuuhuoneisiimme, kaverien ja omaan. Onneksi löytyy fiksumpiakin.

Saimme matalasta parvesta hyvän lisätilan nukkumapaikoille, koska porukkaa oli paikalla hieman tavallista enemmän juhannuksen tietämissä. Parvelle mahtuu myös kapsäkit - tyhjät ja täydet. Yleensä pidämme siellä reissun ajan tyhjiä laukkujamme tilaa viemästä itse makkarista. Poissa silmistä, poissa mielestä.



Tykkään, että huone on siisti korvessakin. Petaan aina vuoteen omaksi iloksi ja asettelen tyynyt kauniisti. Tai siis, tämä on ainakin tavoite.
Ai että kun nuo rappuset ja kaiteen tolppien päät on niin kätevät. Niihin voi ripustaa kaikenlaista. Aina siinä roikkuu jokin mökkilumppu tai pyyhkeet kuivumassa. Rappusille voi viskata sukat sun muut kuteet. Eipä juuri silmä ehdi levätä, kun itse syyllistyn samaan. Onneksi luonto on ympärillä mitä hienointa.

28.6.2017

Ulkostusta

Hirvensarvet päätyä koristamaan
Yritin löytää ulos tehdylle sisustamiselle vastikesanan. Ulostamista tai ulkoistamista en kyllä suostu käyttämään. Olkoon jatkossa käyttämäni sana "ulkostus". Parempi sana olisi ollut mielestäni "pihastus", mutta sen niminen puutarha-alan yritys on olemassa Kaarinassa - löysin googlaamalla. Jos löytyy parempia sanoja, niin olisi kiva tietää.

En ole koskaan ollut erityisen ihastunut sarviin enkä täytettyihin eläimiin sisustuksessa. Ymmärrän niitä metsästäjäkodeissa, mutta en ostaisi itselle. Meillä on pyörinyt edesmenneen appiukon ampuman hirven komeat sarvet varastossa melkein 40 vuotta, ja ovat todellisuudessa tuotakin vanhemmat. Suostuin, että mökin miehet voivat ripustaa sarvet seinälle yksinkertaista päätyä koristamaan. Itse asiassa ehdotin sitä alunperin itse. Jotenkin ne sopii mielestäni Lapin maisemiin.

Mökkinaapuri varoitti, että sarvet maistuvat oraville. Ystävä öljysi ne vesiliukenemattomalla värittömällä terassiöljyllä, joten niiden pitäisi ainakin maistua pahalle. Jos syövät, niin eipä sille sitten mitään voi.

27.6.2017

Pingviinitaulu perille

Maalaamani akvarellityö, pingviinitaulu, pääsi perille pari viikkoa sitten Lapin perukoille. Moni muu taitaa kylläkin sisustaa mökkinsä Lapin aiheilla - tämän kuvan poseeraaja on todella kaukana elinpiiristään. Voin tosin joskus yrittää maalata vaikkapa poron sille kaveriksi.

Kehykset on IKEA:n halvinta muovista mallia (53 x 73 cm). Oli paljon helpompaa pakata kuva autoon keveytensä vuoksi ja kuljettaa se joen yli veneellä. Tekele on nyt myös kriittisessä paikassa, eli rappusten vieressä. Edellisen siitä pudotinkin pakaaseja alas tuodessa ja kuvan lasi särkyi.
Peili sai uuden paikan sängyn vierestä. Ei välttämättä niin hyvä paikka sille. Lähinnä kait sen vuoksi, että korvessa asuessa alkaa näyttää lähinnä metsän peikolta. Nyt tuohon peiliin tulee katsottua liiankin usein.

Vähän on alkanut harmittaa koko ostos lähinnä  prameutensa vuoksi. Taidanpa miettiä tilalle jotakin yksinkertaisempaa mallia.
Seuraavaksi ostoslistalla on seinäkello - sitä hiljaisempaa mallia. Henkilövaaka enää puuttuu. Sen jälkeen mökkielämän "peli" olisikin menetetty. Eikös ne kolme vihollista mökillä olekin peili, kello ja vaaka?

10.6.2017

Ahomansikkaa maanpeitekasvina

Rönsyleimukin kukkii kauniisti

Ahomansikka valtaa laatoitusta
Luin jokin aika sitten vinkistä, en muista enää mistä, istuttaa ahomansikkaa maanpeitekasviksi. Itsellä sitä on kasvanut jo muutaman vuoden kivikossa, mutta nelisen vuotta sitten istutin aho- ja puutarhamansikkaa muutamien perennojen reunoille. Lapsenlapset tykkäsivät viime kesänäkin, kun mummin kukkapenkeistä löytyi herkkuja. Istutin mansikkaa myös vanhaan pesusoikkoon sekä pariin kukkapataan. Olivat ihan hienon näköisiä. Ajattelin myös, että en niin korkealta putoa, jos kuolevat kuivuuteen, koska olemme kesällä paljon ihan eri maisemissa.

Viime kesänä sitten mansikan kasvu reuhahti. Nyt olisi arbeettia niiden hillitsemiseen, koska tuntuvat valtaavan alaa jo sellaisistakin paikoista, missä ei tarvitsisi. Toisaalta, onko sillä niin väliä, ja ehtiihän kukkamaita perata myöhemminkin. Mansikat näyttävät kukkivan taas runsaasti, joten satoa pukkaa. Ahomansikka on siitä kiva kasvi, että se tuottaa marjoja kauemmin kuin puutarhamansikka.

6.6.2017

UFOja lahjoituksena

Ystävättäreni iäkäs äiti astui hiljattain tuonelan tuolle puolen. Perikunnan tyhjennettyä mummun asunnon sain myös osan perintöä, eli pari keskeneräistä käsityötä. Sain myös kaikenlaista muuta käsityötavaraa, kuten lankoja, puikkoja, virkkuukoukkuja sekä "nyörejä ja nappuloita". Joukossa oli myös todella hienoa vanhaa tavaraa. Sellaista, jota ei itse tulisi välttämättä hankittua.

Huvittaa vaan pikkasen, kun juuri kirjoitin blogiini, että UFOt seuraa mua. Eipä silti, ihan hienoa, että minua huomioitiin.

Nyt on kädet täynnä hommaa ulkona, etten ehdi paljoa miettiä askartelu- ja käsityöjuttuja. Taitaa tekemiset ja keksimiset kallistua loppukesälle. Lisäksi olen sukuseuramme hallituksen sihteeri. Meillä on sukujuhlat ja -kokous loppukesästä. Sekin harrastus työllistää pikkasen.

5.6.2017

Hyttyssavupätkien poltto


Kesä tulee taas ja hyttyset. Kirjoitin viime vuoden heinäkuussa vinkistä, jolla saa hyttyssavun pätkien polton sujumaan hyvin verhonipsun avulla. Juttu on kiinnostanut taas lukijoita jonkin verran, joten toin vinkin uudelleen esille.

31.5.2017

UFOt seuraa mua

Toivottavasti langat piisaa
Tutkin vaatehuoneessa olevaa pientä siistiä pahvilaatikkoa sillä silmällä, että löytyisikö vielä mahdollisesti lisää lankanöttösiä. No löytyihän niitä jokunen ja samassa paketissa oli keskeneräinen neulepusero. Minun ei pitäisi enää löytää lisää keskeneräisiä käsitöitä yhtikäs mistään!!!

Muistelin kovasti, että taisin silloin sortua ale-lankoihin ja neuleohjeen niille löysin jälkeenpäin. Sinällään ihme, että ohje oli vielä tallessa samassa paketissa. Se on Novitan lehdestä 1/96, eli reilut 20 vuotta vanha.

Eipä tuo muistini sentään ihan huono ole, vaikka joskus pätkiikin. Taisi olla hyvät lanka-alet, kun muistin sentään marssijärjestyksen?

Tekele näyttää sen verran suuritöiseltä, ainakin purkaa, että taidan neuloa puseron joskus valmiiksi.

En sitten osta yhtään langanpätkää ennen kuin ainakin puolet on vanhoista käytetty!

29.5.2017

Hilpeyttä herättävää makkaran syöntiä


Grillimakkaraa on tullut syötyä viimeaikoina vähän liiankin kanssa. Tykkään eniten grillimakkarasta ilman kuoria ja parasta sisälmyksessä on juuri kuoren sisäpinta.

Muutama viikko sitten mietin, että mitenkä saisin lempimakkaran sisustan helposti syötyä ilman veistä ja haarukkaa. Sitten keksin pikkulusikan. Sillä saa mukavasti koverrettua lihan kuoren sisältä.

Hilpeyttä tämä konsti tietenkin herättää perheenjäsenissä. Ihmisten ilmoilla en tuolla tavalla makkaraa söisikään.

25.5.2017

Lapsille netistä tekemistä

Meillä on nyt lapsenlapset mökillä kylässä ja onneksemme olemme saaneet viettää heidän kanssaan yhteistä aikaa mukavasti muulloinkin. Nyt on yläkerrassa painimatsi meneillään, joten käytän sitä hyväkseni hetken kirjoittamiselle.

Heidän nettipelaamiselle on kotoa määrätty rajoitettu aika, joka on ihan hyvä juttu. Sitä mekin "yritämme" noudattaa. Täytyy siis löytyä muutakin puuhaa. Mökille olemme yrittäneet keksiä jotakin sellaista tekemistä, jota ei ole kotona. Ulkona ollaan säiden puitteissa ja metsäretkiäkin tulee tehtyä aika ajoin. Koska säät ei aina suosi, niin pitää olla joitakin juttuja sisäleikkeihinkin.

Tajusin vasta noin vuosi sitten, että netti on täynnä värityskuvia. Niitä sitten copypastaan Wordille ja tulostan paperille. Lapset saavat itse valita töllöstä haluamansa kuvat. Heistä se onkin kivaa puuhaa. Koska tietokoneet kiinnostavat, niin kait sitten vähän senkin vuoksi.

Netistä löytää myös mukavia askarteluohjeita. Koska itse värkkäilen kaikenlaista, meiltä löytyy valmiiksi materiaalia.

Parhaat mielikuvitusjutut löytyvät kylläkin metsästä. Terassi onkin joskus täynnänsä kaikenlaista aarretta.

Lukeminen kannattaa aina.

23.5.2017

Miks kaiken pitää aina muuttua...grrr?

Tuotesisältöjen järjestyksellä on kuvassa muistisääntö V, vanha vasemmalla
Mies kävi kaupassa ostoksilla ja pyysin häntä tuomaan minulle deodorantin, koska vanha oli totaalisesti finito. Näytin hänelle vanhaa dödöhylsyä sen verran kauan, että kuva syöpyi mieleensä ja lisäksi kauppalappuun hän kirjoitti tuntomerkit. (Tässä vaiheessa olisi kannattanut ottaa kännykkäkuva muistiksi mukaan, jos olisin huomannut. Seuraavalla kerralla sitten.)
Kaikki meni kuten piti, ja sain juuri oikeanlaisen tuotteen. Mutta - etupuolella deodorantin pakkausta luki "New Formula". Tässä nyt sitten jännitän, että tuleeko minulle deodorantista iho-oireita. Minulle on tärkeää käyttää vanhoja tuttuja, jo hyväksi havaittuja merkkejä, koska olen herkistynyt useille kosmeettisille tuotteille.
Olen ollut joskus juhlimassa häitä kutiavien ja punoittavien kainaloiden kanssa. Eipä auttanut siihen edes pieni pesu paikanpäällä. Huomasin silloin vasta kotona, että tutun ja turvallisen deodorantin koostumusta oli muutettu. Koomista tässä oli se, että kun lähetin valmistaja-firmalle asiasta kyselyn ja deodoranttini, sain hyvitykseksi samoja tuotteita.
Eipä se ollut ainoa kerta, kun olen joutunut etsimään tilalle korvaavia tuotteita. Luomut sun muut ovat ihan samalla lähtöviivalla, vaikeaa on. Täytyy nyt etsiä, jos jostakin vielä löytyisi vanhoilla merkeillä tuttua ja turvallista deodoranttia ja ostaa niitä jemmaan.
En viitsi vielä pohtia tuoteselostetta, joten otin koostumuksista valokuvan. Sain näin heitettyä vanhan hylsyn roskiin. Jos saan oireita, niin alan sitten vasta tutkimaan noita tarkemmin. Tekstiä on ainakin helpompi lukea, koska sen saa kuvassa zoomattua.

19.5.2017

Hankala välivaihe

 
Mökin pihatöitä riittää remontin jäljiltä. Sora- ja laattakasa odottavat laittajaansa. Asennutimme syksyllä pihaan myös tappivaloja, joten kukkapenkkejäkin tuli vähän myllättyä. Myös sähkökaapeleille piti kaivaa reitit. Tykkään kylläkin kovasti ahertaa mökillä, joten eiköhän pihatyöt käy terapiasta.

Minulla on kesät talvet pari ruukkua ulkona, joihin istutan kesällä kukat ja talvella niitä koristaa havunoksat. Aina keväisin havujen poisottamisen jälkeen funtsin, että mitä laitan tilalle ennen kesäkukkia. Että näyttäisi vähän kivemmalta ja olisivat kylmänkestäviä.

Pari viikkoa sitten pelastin pari kasvia perrennapenkistä. Toinen on vuohenjuuri, joka oli levinnyt liikaa. Osa siitä jouti hyvin ruukkuun. Toisessa on kokovalkoisia narsisseja. En muista enää niiden nimeä. Ne kasvoivat liian lähellä pesäkuusta, joten olisivat jääneet oksien alle.
Istutan näihin ruukkuihin ensin joka kevät jotakin perennaa, joskus oli tupsut valkovuokkoja, joita ympäristössä riittää. Nyt kasvamassa olevat kasvit odottavat siirtoa uusille paikoille, kunhan saan maan valmiiksi.

Kaadoimme pari vuotta sitten ylisuureksi kasvaneen tammen keskeltä pihaa. Kukkamaihin olin istuttanut tammen vuoksi varjossa viihtyviä kasveja. Nyt menee kasvit niissä vaihtoon ja varjokasveille pitää keksiä uusi paikka.

Siirsin terassilta ulkokalusteet taivasalle, minne ne on tarkoitettukin. Olen tilalle katsellut netistä uutta terassipöytää, vaan en ole löytänyt vielä sopivaa, varsinkaan sopuhintaista. Pöydän pitäisi olla yli kaksi metriä pitkä. Yksi on mielessä, mutta se pitäisi hakea melko kaukaa, enkä ole varma, että tykkäänkö siitä. Pyysinkin taitavaa miestäni rakentamaan pöydän. Ei ainakaan vielä kieltäytynyt. Toiselle sivulle haluaisin pitkän penkin.
Koska tiedän hänellä olevan muitakin suunnitelmia kuin pöydän rakentaminen, hiisasin varastosta terassille ruman vanhan pöydän odottamaan uuden tulemista. Koska vanha pöytä lähtee todennäköisesti joskus polttolaitokselle, en uhraa siiheen maalin tilkkaa. Tai oikeastaan, niitähän siitä löytyy. Ollaan käytetty mööpeliä joskus maalausalustana.
Ostin pari metriä kesäistä vahakangasta pöydän pintaa peittämään. Koska siitepölykausi on vielä suurelta osin edessä, on vahakangas helppo pitää siitä puhtaana. En ole kukkakuosi-ihmisiä, mutta päivänkakkarakuvio kolahti kylmän alkukevään jälkeen. Tai mitä nuo nyt sitten ovatkaan?

17.5.2017

Pinnoitetut pannut pinoon

Olin eilen illalla jo korjaamassa pois ompelukonettani, kun kokkaava mieheni huomasi pyytää minua ompelemaan pinottavien pannujen väliin kangaspaloja suojaamaan niiden pinnoitteita. Itse en muistanut enää koko asiaa, mutta olin luvannut ommella niitä heti kun otan koneen esille.

Osaa lakanakankaasta, jota jäi eilisestä pussilakanaprojektista, käytin suojiin. Leikkasin siitä halkaisijaltaan 30 senttimetrin kokoisia pyöreitä paloja. Ne olisivat voineet olla vähän suurempiakin, mutta minulla sattui olemaan esillä tuon kokoinen lautanen "sabluunaksi". Sitten vain siksakkasin kankaiden reunat parilla kierroksella.

Eivät nuo mitään ihmeellisiä ja kauniita ole, mutta ovat ainakin paremmat kuin talouspaperipalat, jotka toimittivat ennen samaista virkaa.