16.10.2017

Inkiväärishottia meilläkin

Kuvassa on puolitoista litraa inkiväärishottia. Valmistamani satsi on tähänastisista suurin. Juoma ei ole niin kovin herkkua, mutta tehokasta - kait?

Mies sairastui flunssaan ja poti sitä yhteensä seitsemän viikkoa. Eikä tietenkään suostunut meneemään lekuriin. Hän on nyt juonut tätä ihmeainetta ja taitaapi olla hänen tautinsa selätetty muutaman juomapäivän jälkeen.

Itse olen juonut inkiväärishottia satunnaisesti, mutta nyt, kun flunssa iski, olen ottanut sitä säännöllisesti viimeisen viiden päivän aikana. Ihmettelen todella, jos näin lyhyellä sairastamisella, eli viidellä päivällä pääsen pälkähästä. Flunssan pari ekaa päivää olivat aikalailla pahoja.

 Käyttämäni ohje on MTV:n kotisivuilta:

Inkivääri-sitruunashotti

  • Inkivääri (noin 100 g)
  • Sitruuna
  • 0,5 dl hunajaa
  • 0,5 l vettä
Raasta kokonainen inkivääri ja kiehauta samalla puoli litraa vettä kattilassa tai vedenkeittimessä. Lisää raastettu inkivääri kuumaan veteen ja anna hautua 20 minuuttia. Kaada seos siivilän läpi pienempään astiaan. Lisää joukkoon hunaja ja sekoita. Purista seuraavaksi joukkoon yhden sitruunan mehut. Valmiin juoman voi pullottaa.
Juoman pitäisi säilyä jääkaapissa noin kuukauden.
Lukemieni tietojen mukaan juoman pitäisi olla oikea terveyspommi. Kai tästäkin muoti-ilmiöstä jokin suurtutkimus vielä tehdään ja haittoja löydetään. Mutta kaikkeahan pitää nauttia kohtuudella, eli tätä lasi päivässä.

15.10.2017

Epäonni langan kanssa jatkui

Kirjoittelin huhtikuussa epäonnen langasta. Sen kirjoituksen jälkeen neuloin taas takakappaleen valmiiksi, kunnes huomasin, että siitä tuli liian iso. Eikun purkamaan ja vaihtamaan pienempiin puikkoihin.

Sain eilen puseroni valmiiksi, ja kas, siitä tuli valtava - eikä vähiten neulemallin vuoksi. Helmineuleesta ja "aina oikeasta" onnistun neulomaan lähes aina liian isoja vaatteita.

Tytär pääsee taas kehumaan pukeutumistani, koska tykkään kuljeksia kotioloissa löysissä vetimissä. Hänen mielestä voisin valita vähän pienempiä vaatteita. Eipä tuolla uudella puserollakaan ihmisiin mennä, mutta laahustan sitten se päällä neljän seinän sisällä.

Valitsin helmineuleen, koska lankaa oli jo niin monta kertaa purettu. Eipä siitä silti tasaista jälkeä syntynyt. Jouduin lisäksi jännittämään, riittääkö lanka. Uutta kun ei enää valmisteta. Lankaa jäi ihan pieni nöttönen. Sen verran, että yhden sivusauman olisin saanut ommeltua yhteen.

11.10.2017

Joulu mielessä jo juhannuksena

Ompelin taas tänäkin vuonna löylyntuoksuja kuivatuista koivunlehdistä. Keräsin lehdet juhannuksen tienoilla kaadetuista koivuista sekä tiheästä vesakosta "kivenheiton päässä" Korvatunturilta. Koska Lapissakin oli kesä myöhässä, koivunlehdet olivat myös pienempiä kuin viime vuonna samaan aikaan. Tuoksu onkin niissä nyt paljon voimakkaampi kuin viimeksi.
Lehtien kuivattamisessa on oma riskinsä. Ne täytyy olla todella kuivia, jos niitä säilöö umpinaisessa laatikossa ihan vaan jo homehtumisen pelossa. Avonaisessa pakkauksessa lehtien haju varmaankin haihtuisi ennen aikojaan ja sitä olisi myös vaikea kestää sisätiloissa.
Koska ajattelin laittaa muutaman myyntiin joulumarkkinoilla, piti kaikki pakkaukset olla samanlaisia. Punnitsin jokaisen sisällön taas digitaalisesti. Suurin osa menee kuitenkin joulun aikoihin kavereille jouluntoivotuksina. Itse asiassa, tuoksupusseja on ihan toivottu taas lahjaksi.

Päälipussin ompelin suodatinpaperirullasta. Oma hommansa oli pussin kääntäminen oikeinpäin. Ostin tavaran tehtaanmyymälästä, kuten myös sisälle tulevat kakkosluokkaa olevat suodatinpussit. Sujautin lehdillä täytetyt ja kiinni ommellut suodatinpussit päälipussiin. Ne suljin kalalangasta kiertämälläni narulla.

Kuten kuvitella saattaa, ei näistä koivunlehtituoksupusseista tuntipalkoille pääse. Onneksi on mukavaa puuhaa.
Kun näissä Lapin maisemissa liikkuu ja tienviitan näkee, niin ei sitä joulua voi oikein unohtaa, vaikka olisi mikä vuodenaika tahansa.

9.10.2017

Hillosyksy

 

Meillä on ihastuttu aronia-omenahilloon. Keitin toissaviikolla kahdeksan litraa mokomaa. Ajattelin, että sitä on kerrankin tarpeeksi. Aroniamarjat eivät ole marja-aronioita, vaan ovat koristepensaista. Eivät kait ole yhtä maukkaita kuin marja-aroniat.

Kaikessa saisi olla oma järki tekemisessä mukana. Katselin muistin virkistämiseksi ohjeita ja niissä käsketään soseuttaa hillomarjat viimeiseksi sauvasekoittimella. Jumaklavita, kymmenen litran kattilassa minulla on edessäni kuumaa marjaa ja omenaa vielä kuumemmassa sokerissa. Miten ihmeessä minä ne marjat tuonne kattilaan soseutan?!

Eikun kauhoin satsia pienempään astiaan, jossa soseutin marjat. Soseen kaadoin taas kolmanteen astiaan. Kauhomisessa värjäävä hillo roiskui vähän, vaikka kuinka yritin varoa suttaamasta keittiötä. Jätin kymmenen litran kattilaan vain sen verran tavaraa, että päätin soseuttaa loput siinä. Nostin käynnissä olevan sauvasekoittimen ajattelemattomuuttani, lue tyhmyyttäni, liian ylös, ja jess, hillo roiskui ympäriinsä. Sitä oli myös poskissa, paidassa ja silmälaseissa. Semmottii.

Onneksi hillo kelpaa kotiväelle. Pikanttia makua keitokselle antoi loraus viskiä. Ja en todellakaan edes maistanut pullosta. Sähläsin ihan selvinpäin.

Tein myös pienen erän hilloa pelkästä aroniasta. Mies syö sitä liharuokien kanssa ja tykkää. Viime vuonna olin menossa poimimaan aronioitani, mutta pensaat oli tyhjennetty todennäköisesti hyvin aikaisin aamulla. Jäljellä ei ollut marjan marjaa. Nyt olisi vielä sen verran, että voisin tehdä aroniahilloa lisää. Saisi vaan sateet tauota.

Olen keittänyt myös parikymmentä litraa puolukkahilloa sekä neljä litraa lakkahilloa. Hillat olivat osaksi jo sen verran kypsiä, että katsoin viisaammaksi keittää ne.

Miehet tykkää makeasta. Mehutkin pitää keittää pulloihin ja säilyttää ne kellarissa. Pakastimista löytyy lähinnä vain mustikat ja mansikat. Meillä pakastetaan myös melko paljon kalaa järvestä, rapuja sekä sieniä, joten kylmälaitteet ovat syksyisin täynnä. Onneksi on olemassa hyvä kellari.

6.10.2017

Finntikki ei ollutkaan finito

Toilettilaukku
Sain hakea käryttäneen ompelukoneeni jo maanantaina korjattuna ja huollettuna, eikä maksanut kuin vähän yli 50 euroa. Koneeseen oli vaihdettu jopa lamppu palaneen tilalle sekä lankojen leikkuuterät oli terotettu. Hieno juttu, olen mielissäni ja kiitollinen.

Olin leikannut jo jokin aika sitten lapsenlapselleni toilettilaukun osat. Nyt pääsin ompelemaan pussukan valmiiksi. Tämä kuuluu ikään kuin samaan sarjaan juttuun, jonka  kirjoitin elokuun ekana päivänä nimellä "Harjoittelukappale". Silloin pussukasta tuli liian iso pienen pojan toilettilaukuksi, joten tein nyt sitten pienemmän. Edellinen on lujuustestin läpäissyt, eli siinä kuljetetaan ja säilytetään Matchbox-autoja, ja voin sanoa, että pussi on aina ihan täynnä ja vielä ehjänä.

Kuvassa olevan toilettilaukun koko on leveydeltään 20 cm ja korkeus 13 cm. Ohjeet löysin blogisivulta  http://handmadehippu.blogspot.fi/2010/04/pussukan-teko-ohje.html.

Periaatteni toilettilaukun tekemisessä oli taas se, että kaikki tarvittava pitää löytyä kotoa - kyseessä oli siis varastojen tyhjennystä.
Sopivasta vetoketjun löytämisestä tämä alkoi. Sen jälkeen leikkasin kankaan jämästä autot, jotka silitin liimapaperilla aluskankaaseen kiinni. Päälle ompelin kristallimuovia. Pussukan vuori on vahakangasta.

Vähän tästä tuli tönkkö ja vaikeahko ommella siististi, mutta kuten lapsenlapsi sanoisi; "ei haittaa". Eiköhän tämä asiansa aja niin kauan kun nämä autot kiinnostaa.

24.9.2017

Lahja kunnalta

Minusta on hieno ele kunnalta, että tarjoaa asukkailleen mahdollisuuden kerätä auringonkukkia pellolta kotia ilahduttamaan. Pienet joutomaan alueet saadaan näin tavallaan myös hyötykäyttöön.
Edellisinä vuosina kotikuntani on kylvätyttänyt auringonkukkapellon asukkaittensa iloksi. Tänä vuonna valitettavasti ei, mutta nyt mökkipaikkakuntamme tarjoaa kukkia kerättäväksi.

Satuin eilen kulkemaan pellon ohi ja harmittelin, ettei käsilaukussani ollut mukana saksia tai muuta terävää varsien leikkuuta varten. Aikani laukkua penkoessa kekkasin, että puukon virkaa saa toimittaa liikelahjana saatu metallikampa. Sillä sujuikin leikkuu kohtalaisesti. Enpä ollut turhaan kantanut sitä noin kymmentä vuotta mukanani, heh.
Minua on ilahduttanut myös pitkään kukkivat orvokit. Hain ne alkukesästä appivanhempieni haudalta vaihtaakseni tilalle kesäkukat. Koska olemme olleet paljon poissa reisussa, ajattelin, että niillä voin täyttää yhden ruukun ulkoistutuksena. Ei harmita, jos sattuu kuihtumaan hoidon puutteesta.
Tuntuu, että meillä on kasvanut kaikki muukin paljon rehevämpänä kuin ennen. Ihmeellinen kesä!

22.9.2017

Finntikki finito?

Kirjoitan tätä jo ihan varoituksena muille!

Minulla on ollut sama ompelukone varmaankin joskus 80-luvun alkupuolelta asti. Ostin sen silloin uutena. Muutaman kerran se on reistaillut, mutta saatu aina edullisesti korjattua, koska varaosat ovat hyvinkin simppeleitä.

Ompelin tänään päivällä yläkerrassa ja jätin koneen sinne joksikin aikaa virrat päällä. Takaisin vinttiin mennessä haistelin ihme käryä. Ajattelin sen tulevan ensin ulkoa, koska parvekkeen ovi oli auki tuuletusta varten. Sitten näin ompelukoneesta nousevan savua. Otin äkkiä virtanappulasta virran pois ja töpselin irti seinästä. Kone ei ollut vielä kovinkaan kuumentunut, mutta katku oli melkoinen.
Oli onni onnettomuudessa, että satuin menemään yläkertaan juuri tuolloin. Ei sitä tiedä, koska olisi syttynyt palamaan kunnolla. Olisi saanut kärytä vielä hetken aikaa, koska parvekkeen ovi oli auki vieressä.

En olisi ikinä uskonut, että ompelukone voi itsekseen syttyä. Tai no - mikä ihme tuollainen on. Kyllä tapauksia riittää: Meillä on pyykkikone pessyt normaalisti pyykkiä kylppärissä. Avasin oven pahaa aavistamattomana ja pelästyin totaalisesti. Kone paloi ja nokihiutaleita leijaili pitkin huonetta. Vanha mikroaaltouunimme sytytti eräänä aamuna lautasen suojakuvun palamaan. Jostakin uunin sisusta sai happea ja kupu paloi oikein liekeillä. Muutama vuosi sitten, kun meillä oli koira, niin se havahdutti meidät nuuskimalla ilmaa. Olohuoneessa yksikseen päällä ollut telkkari savusi. Se kannettiin äkkiä peiton sisällä ulos.
Muistan taas, ainakin jonkin aikaa, olla varovainen sähkölaitteiden kanssa.

17.9.2017

Rauhallinen aamujumppa

Harvinaista herkkua tänä syksynä, että järvelle pääsee soutamaan tyynellä kelillä. Soutelin aamulla yksikseni kokemaan rapumertoja, ja matkaa tuli yhteensä noin pari kilometriä. Oli oikein sopiva jumppa hartioilleni. Sähkömoottori on nyt pois pelistä, joten koko matka pitää tehdä nyt vielä jonkin aikaa soutaen. Joskus, kun on kova aallokko ja mies paatissa, niin enemmän niskat kipeytyvät kuin vetreytyvät. Kunto tosin nousee.
Kyllä nuo ravut vaan niin hyviä ovat. Ne ovat iltapalana vieraille takuuvarma tarjoilu. Keittelen niitä pitkin syksyä ja pakastan ne keitinliemineen. Meillä tykkää ravuista myös koko perhe. Viime uutena vuotena pidimme melko isot kemut, jolloin tarjoilin alkuruoaksi rapukeittoa (fisuska) tehtynä kuorista ja sisuksista valmistin leivälle levitteen.

16.9.2017

Kumihimo hakusessa


Kiertelin Porissa ja lähiympäristössä etsien kumihimo-kiekkoa. Niissä paikoissa, joissa löysin myyjän, sain kyselystäni ensin melkoisia katseita - "löytyykö teiltä kumihimoa?" En olisi itsekään tietänyt, mistä on kysymys, ennen kuin näin kansalaisopiston kurssi-ilmoituksen aiheesta. En sitten löytänyt kyseistä välinettä myymälöistä, joten tilasin aloituspaketin Helmikaupasta.
Alakuvassa on harjoituskappaleita. Punoin työt sellaisista nauhoista, mitä sattui nurkista löytymään. Ensimmäisen tein kalalangasta, toisen lahjanauhasta ja halkaistusta satiinnauhasta. Nämä rispaantuivat työn edetessä, mutta tarkoitukseni oli vain seurata, kuinka paljon ja minkälaista nauhaa kuluu tiettyyn määrään valmista punosta. Kolmannen, ohuen, mustan nauhan punoin kaulanauhoista. Paksuin, musta-valkoinen on kaulanauhoista sekä jostakin säleverhon narusta punottu. Siihen taidankin keksiä jonkin koruaiheen.
Sen verran kiinnostuin työtavasta, että aion seuraavaksi lisätä punokseen helmiä sun muuta mukavaa rekvisiittaa. Googlaamalla "kumihimo", löytyy kuvahaulla vaikka kuinka paljon inspiraation aiheita. Netistä löytyy myös ohjeita kumihimon käyttöön.

4.9.2017

Jämälangat lajiteltuna

Hain esille jämälankalaatikkoni, koska tarvitsin tillukkaani parsimislankaa. Hämmästykseni oli suuri, koska langat oli siinä kahvakasseissa lajiteltuna väreittäin. Yhdessä kassissa oli huopuvat langat.

Pitääkö olla huolissaan? Hetken ihmeteltyäni muistin lajitelleeni ne itse alkukesästä. Hermostuin silloin, koska langat oli aina solmussa ja kerät auenneet. Nyt oli todella helppoa löytää sopivan värinen lanka parsimiseen. Eipä tuossa systeemissä muuta vikaa ole, kuin että lankojen bongaamisesta tuli vähän tylsää.

30.8.2017

Kuukkelit kaverina

Värkkäsin elämäni ensimmäistä kanervakranssia Lapissa nuotiopaikallamme. Otin tekeleestä taas valokuvan ennen viimeistelyä. Silloin siitä huomasi puutteet parhaiten.

Kranssi on täysin maatuvaa tavaraa, tai sen voi nuotiossa polttaa. Tein alustan pajun oksasta, jonka taivutin renkaaksi. Sen jälkeen sidoin kanervista pieniä kimppuja tummanruskealla kalalangalla. Kimput kiinnitin alustaan limittäin käyttämällä samaa lankaa.
Kuukkelit ovat melko kesyjä lintuja. Niitä on kiva seurata ja viereisellä penkillä kävikin muutama vieras nappaamassa grillimakkaran paloja. Eivät vielä rohjenneet syödä kädestä. Osan aikaa seurasivat puusta touhujani ja taisivat odottaa lisää sapuskaa.

Kranssi päätyi vanhan rakennuksen päätyä somistamaan. Siihen se sopii hyvin oravien raapimalle seinustalle.
Viimeinen syksyllä kävijä saa hävittää kanervatyön lähtiessään. Tuollaista ei viitsi mukaansakaan kotimatkalle ottaa. On liian hankala kuljetettavaksi.

11.8.2017

Vitosen kellon arvonnousu

Kuvaan lupa lapsenlapsen äidiltä
Ostin joskus vitosen seinäkellon halpamyymälästä. Eihän se toiminut! Kellolla oli kahden vuoden takuu, mutta niin se vain jäi palauttamatta. Viisi euroa ei toiminut kannustimena. Ehkä suurin syy kuitenkin oli matkan pituudessa, 60 kilometriä, laiskuudessa ja lopulta unohduksessa.

Joku jossakin joskus oli laittanut kuvan faceen, missä hän oli tehnyt kellosta valokuvakehykset. Siispä tein samoin nyt myös minäkin. Naulasta lähti kalastuksen kiertopalkinto muulle seinälle, ja kellon kehykset sopivat tilalle oikein hyvin. Ei tarvinnut ottaa naulaa pois.

Kuvassa on nuorin lapsenlapsemme konttausiässä. Kuva sopi mielestäni tähän kehykseen oikein hyvin. Siinä kaikki on niin pyöreää. Taustaksi laitoin palan tapettia vanhasta tapettikirjasta. Taustaan olisi muuten jäänyt liimarantu ulkoreunoille ja tässä valkoinen ei olisi toiminut.
Tasapuolisuuden nimessä, meillä on muistakin lapsenlapsistamme kuvia esillä.

7.8.2017

Itsehillinnän puutetta kirjastossa, taas

 
Olen tästä aiemminkin kirjoitellut, että minulla viiraa nupissa aina kun on kyse kirjoista. Olen ollut kirjakerhon jäsen yli 40 vuotta, ja en todellakaan tarvitse enää yhtään kirjaa. Aloittaisin vanhojen lukemisen vaan alusta ja loput voisin lainata.

Kävin tänään kirjastossa lainaamassa kirjaa, joka käsittelee Makramee-solmeilua. Minulla ei ole ennestään paljoakaan tietoa siitä, mitä kaikkea se pitää sisällään. No enkös sitten löytänyt myös kivan oppaan paperitöiden tekemiseen - minullahan on ne vanhat tapettikirjat. Mukaan lähti vielä kolme helmikorukirjaa.

Eikä tässä vielä tietenkään kaikki. Kirjastossa oli loppuale ja muovikassillisen opuksia sai ostaa vitosella. Löysin mukaani pari Arto Paasilinnaa, Sylvi Kekkosta, Patricia Highsmithiä ja yhden Patricia Cornwallin. Löysin lisäksi monta muuta teosta ja muutama lastenkirjakin tuli joukon jatkoksi.
Olen ennenkin ostanut kirjaston alesta kirjoja. Olen puhdistamisen jälkeen leikannut selkämyksen tarran kirurgin veitsellä pois ja liimannut tilalle kontaktimuovin palan. Muuten joku vieraampi voisi äkkiseltään luulla hyllyjämme katsellessa, että talon väki käy kirjastossa varkaissa.

6.8.2017

Mansikat pakastimeen

 
En muista, että olisin koskaan pakastanut mansikoita näin myöhään kesästä kuin viime perjantaina. Puhdistan marjat teelusikan nirkolla ja pilkon ne samalla työkalulla suoraan pakasterasioihin. Pilkotut marjat vievät vähemmän tilaa, enkä ole soseuttanut niitä enää vuosiin.

Olen todennut parhaaksi työkaluksi kantojen irroittamiseen pikkulusikan. Varsi on kämmenessäni, kuten alemmassa kuvassa.

Tämä menetelmä on varmaankin monella käytössä, tai on keksitty vielä parempia konsteja, mutta kirjoitin nyt sitten tästäkin.

4.8.2017

Lasten nilkkasukkalöytö hyötykäyttöön


Poikani ihmetteli tässä taannoin, että mitä minä aion tehdä hänen ja siskonsa vanhoilla tennissukilla? Olin niitä säästänyt muovikassillisen verran. Ovat ehjiä, mutta heille jo liian pieniä. Osassa sukissa on varren kuminauhat ehtineet kuoleentua ja osasta varret ovat minulle liian tiukkoja.

Olen joskus ottanut osan sukista käyttööni, mutta enpä juuri ole niitä muualla tarvinnut kuin lämpimän aikaan kumisaappaissa. Yhtä sukkaparia tyttäreni ihmetteli jaloissani, että onko nuokin vielä hengissä? Hän oli käyttänyt niitä viimeksi 25 vuotta sitten.

Nyt olen päättänyt päästä huonoimmista eroon määrätietoisesti. Olen hankkinut oikein rasvaista jalkavoidetta ja voitelen sitä aika ajoin oikein reippaasti. Tykkään kulkea kesäisin avojaloin, joten jalkapohjat ovat olleet kovilla. Nyt oikein kunnon jalkavoitelun jälkeen laitan puuvillasukat jalkaani. Näin en tahri lattioita. Osasta olen leikannut tiukat varret pois, joten pienempikin sukka mahtuu jalkaani.
Olen sen verran kuumakinttu, että en voi yöksi sukkia laittaa ja en myöskään halua tahria lakanoita. Parin, kolmen käyttökerran jälkeen nakkaan sukat roskiin.

1.8.2017

Harjoittelukappale

Minulla on ollut kristallimuovia jo kauan jemmassa. Ostin, kun suunnittelin siitä tekeväni kaikenlaista kivaa.

Kuvan pussukka on nyt ensimmäinen työni siitä ja se on tarkoitus antaa 4-vuotissynttärilahjaksi pienen rahalahjan lisäksi lapsenlapselleni. On niin Autot-fani.
Työtä aloittaessani päätin, että tarvikkeet pussukkaan pitää löytyä kotoa - kauppaan en mene. Kaikki tarpeellinen löytyikin vetoketjua myöten.
Pussin vuoritin sisältä vahakankaalla. Ruutuinen päällinen on myös samaa materiaalia.

Vahakankaan ja kristallimuovin väliin ompelin puuvillakankaan, johon sain liimapaperilla silitettyä kuvat kiinni.
Tästä se kaikki alkoi
 

Sovittelin ensin leikkaamani kuvat vahakankaan nurjalle puolelle, jotta selviäisi niiden tarvittava määrä.

Vahakankaan nurja puoli ei kestänyt edes miedointa silityslämpötilaa. Kuvittelin ensin, että en tarvitse kangasta väliin ollenkaan.
Tässä kuvat silitettynä liimapaperilla kankaaseen kiinni. Pysyy tiukasti  alustassaan, mutta huolellinen saa olla. Silittäessä täytyy muistaa käyttää kangasta tai talouspaperia silitysraudan ja siirtokuvan välissä.
On sitä helpompiakin käsitöitä tullut tehtyä, mutta nyt kun sain pään auki, niin voisihan tuota systeemiä kokeilla uudelleen. Seuraavassa työssä otan malliksi vähän helpomman kaavan. Nyt muovit luisti ja viimeistelyyn jäi toivomisen varaa.
Tekemäni pussukka tulee olemaan ainakin lujuustestissä, joten mielenkiinnolla seuraan, kauanko pysyy ehjänä.

31.7.2017

Sarjassamme pitkiä kitinöitä

Olen päällystänyt kotini keittiön sohvan jo muutama vuosi sitten. Siitä jäi kuvan tikkikangasta jonkin verran jäljelle. Säästin sen, koska suunnitelmani on ollut ommella siitä tyynynpäällinen samaiseen sohvaan.

Aina kun näin askartelukaapissani tämän tilaa vievän kankaan kappaleen, se otti aivikseen, ja juurikin sen vuoksi. Samoin sisustyyny varasti tilaa, vaikka olikin tiukassa kaupan paketissa.

Vuosien kitinä tuli sitten tänään hoidettua noin puolen tunnin työllä. Nyt olen sitten taas yhtä "tarttis tehdä työtä" vähemmän. Tosin - olen hyvä keksimään tilalle uusia sellaisia.
Tuo keinutuolikin pitäisi maalata...

28.7.2017

Selänpesimet kesän pikkuprojektina

Olen virkannut selänpesimiä aina kun on ollut hetki aikaa käsitöille. Yritän  päästä eroon jämälangoistani ja kalalangat on yksi ryhmä niitä.

Kirjoitin ekasta virkatusta selänpesimestä toukokuun 13. päivä. Sieltä löytyy myös linkki ohjeeseen.

Yksi työ on vielä vähän kesken, kuvassa on kuusi pesintä, jotka odottavat saajaansa ja seitsemän virkkuutyötäni olen jo lahjoittanut kavereille viemisinä. Kotiin en ole vielä malttanut tuollaista ottaa käyttöön.
Yhden aion vielä väsätä, joten eiköhän ne ala olla sitten siinä. Kalalankoja löytyy vielä, mutta voin keksiä niille muuta käyttöä. Selänpesimestäkin muhii mielessäni oma malli.


27.7.2017

Telttailua parvekkeella

Vanhin lapsenlapsemme, 12-vuotias poika, sanoi jo heti parveketta rakentaessamme, että hän tulee tänne telttaan nukkumaan. Niin hän sitten tekikin.

Pojalle sattui yöpymiseen vain vähän kylmiä öitä, mutta tykkäsi silti. Nyt kun on luvattu ekat helteet, voisinpa minäkin mennä parvekkeelle nukkumaan. Siellä olisi ihan turvallistakin, eikä aamuaurinko herättäisi liian aikaisin.
Jostakin syystä hyttyset on ollut meillä koko kesän hukassa, niin voisin nukkua pelkällä patjalla. Ostin tosin IKEA:sta joskus vahingossa pari harsomaista verhoa, joten niistä voisin väsätä varoiksi itikkasuojan.
Minulle on onnekseni suotu hyvät unenlahjat, joten en ihan pienistä heräile. Yöpyminen parvekkeella voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen juttu.

23.7.2017

Risa villasukkani toimii

Wörkkii
Kirjoittelin kuun alussa, että kyhäsin hätäisesti risasta villasukastani harmaan pallon karkottamaan pesänrakennuspuuhissa olevia ampiaisia. Nyt hylätty pesän alku oli pudonnut räystään alta terassin katolle, eli alkua asumukselle oli. En sitä päässyt ennen näkemään sen hankalan sijainnin vuoksi.

Laitoin kuvan molemmista, sukasta sekä pesästä, jotta voi vertailla kokoa. Ampparit taisivat luovuttaa isommalle "pesälle". En ole nähnyt niiden liikehdintää muuallakaan lähistöllä, paitsi kukissa.