10.6.2018

Tarjoilumuistelot

Ei mikään hienosteluvihko
Kirjoittelin nuorena ahkerasti päiväkirjoja. En tosin ole niitä lukenut sen jälkeen, mutta tallessa ovat. Vanhempana siirryin pikkukalentereihin, joihin kirjoittelin muutamalla sanalla päivän tapahtumat. Tänä vuonna minulla ei fyysistä mukana kuljetettavaa kalenteria enää ole. Jäi ostamatta jostakin kumman syystä, mutta vielä on vuotta jäljellä. Täytyy hankkia sellainen, jos jostakin vielä löytyy.

Meillä käy mökillä säännöllisen epäsäännöllisesti kutsuttuna ystäviä, ja koska mökillä ollaan, he ovat yleensä yövieraita. Ainoat asiat, joita merkkaan vihkooni, on tarjottavat näille vieraillemme sekä visiittien päivämäärät. En esimerkiksi muistele, koska ollaan saatu vastavierailulle kutsu. Meillä kutsutaan, kun itselle ja vieraille sopii, ja milloin tuntuu mukavalta nähdä kavereita.

Tykkään tehdä erilaisia ruokia ja kokeilla uusiakin juttuja. Joskus onnistun tai sitten taas en. Normihommaa säkäkokilta. Osittain siksikin aloitin tarjottavien merkkaamisen pari vuotta sitten. Muistan näin hyvät ja huonot reseptit ja mitä korjattavaa niissä olisi. Pääasiassa yritän olla tarjoamatta samanlaista ruokaa kuin edellisellä kerralla.
"Päiväkirja" on ihan tavallinen sinikantinen vihko, enkä ole siitä mitään hienoa ajatellutkaan. Ruutupaperille on helppo raapaista vierailun jälkeen tarjottavat. Vihkon avulla ei tarvitse muistella, mitä tuli edellisellä kerralla tehtyä. Samalla muistaa hyvät reseptit, joita voi "kierrättää" eri vieraiden kohdalla. Nyt olen alkanut myös merkkailla allergioita ja muita ruokarajoitteita. Näitä kun pompsahtaa ihmisille silloin tällöin.

8.6.2018

Sinisävyisistä eroon virkkaamalla

Tällaisen keskeneräisen puseron purin muutama kuukausi sitten. Malli oli omasta päästä keksitty ja ajattelin, ettei tuollaista kukaan pidä. Lekkasin saksilla etuosasta aplikoinnin alta poikki ja kerin kaikki langat, mitkä tuntui järkevältä ottaa talteen. Vain vähän jäi haaskuun. Lanka on 7-veljestä. Purkamisen vuoksi minulla on jämälankatöissäni paljon vaaleaa turkoosia. Osan annoin tyttärelle sukkia varten ja itse neuloin sukat itselleni. Mies ei kelpuuttanut väriä sukkiinsa. Höh, värirajoitteinen?

Virkkasin kaikista sinisistä ja sinisävyisistä langanjämistä vielä yhden huivin. Saan sitten noita nakella ystävien hartioille, kun istuvat iltaa vaikkapa terassilla. Kyllä huivit käyttöön tulee. Samalla mallilla virkkasin taas kuin ennenkin. Ei tarvitse enää paljoa miettä työn etenemistä.

Kuvassa kaikki siniset ja sinisen sävyiset lankani, jee!

2.6.2018

Terassilla mietintämyssy tarpeen


Tuunattavat kalusteet atomeiksi
Oli hyvä juttu odottaa vuosi ennen uuden mökkiterassimme kalustusta. Piti ostaa uutta, mutta sopivia kalusteita ei vaan tuntunut löytyvän. Ajan kuluessa selkiytyi käyttötarkoituksetkin eri alueille, eli ruokapöytä tulikin ihan eri päähän kuin olin ensin suunnitellut. Kannatti siis istua tuumiskelemassa muutamaan otteeseen riippukeinussa.

Meille on kertynyt kasa vanhoja mööpeleitä, joista on ollut vaikea luopua. Ovat jo niin vanhoja. Nyt päätettiin ottaa niitä käyttöön terassillemme. Kuvan kalusteille tehtiin perusteellinen pohjatyö ennen pintakäsittelyä. Ukko on niin maar tarkka ja viitseliäs. Hyvä niin!
Valkoinen vaihtui ruskeaan
Tarjoilupöytä oli alunperin grilli, jonka ostin ainakin 25 vuotta sitten. Päässä ylätasolla oli metallinen laatikko toimittamassa grillin virkaa ja sen alapuolella oli reikä. No olihan se virityksenä vaarallinen, ja uskalsin polttaa siinä hiiliä tasan kerran. Kyllä sain silloin hankinnastani "kehuja".

Itse kärry viehätti silmää, ja siksi se tuunattiin. Mies otti ylätasolta laudat ja kiinnitti ne alatasolle. Päällinen sai uuden laudoituksen. Maalasin vaunun pariinkin kertaan valkoiseksi, mutta se tuli jo muutaman vuoden päästä kärsineen näköiseksi. Nyt lakkasin sen tumman ruskeaksi. Vieressä oleva riippukeinu, kuten kaikki muutkin kalusteet ovat nyt yhteen sointuvia ja valkoiset ovat saaneet väistyä
Pöytä on kamalassa kunnossa
Kuvan pöydästä en tiedä muuta kuin sen, että on varmaankin noin 80 vuotta vanha. Saimme pöydät sekä puutuolit mökkikaupan yhteydessä. Arvailin, että pöydän pinta olisi asbestisekoitusta. Pinnan hionnassa käskin ukon olla todella tarkkana, ettei hengittelisi pölyä.
Pikkuinen apupöytä ja tuolit
Kalusteiden uusi lakattu väri on lähes samanlainen kuin vanhana. Pöytien pinnat maalasin sävytetyllä Miranolilla. Haju ei haittaa, koska ovat ulkona, ja tiedän maalin kestäväksi.
Saimme tuunatuista pöydistä pari apupöytää. Toinen laitettiin kaasugrillin päähän. Näillä voi tarvittaessa jatkaa ruokapöytää. Ovat kaikki kolme saman korkuisia. Leveydessä on eroa vain seitsemän senttiä.
Pirttikalusto sadan vuoden takaa
Meillä oli ihan ensialkuun omakotitaloon muutettuamme ruokapöytänä vanha pirttikalusto. Lapset olivat silloin kuusi- ja kaksivuotiaita. Pöytä ja penkit olivat käytössä jo anopilla ja appiukolla. Sitä ennen kuulemma mieheni isovanhemmilla.
Maalasin mööpelit 35 vuotta sitten senaikaisen muodin mukaan ruskeaksi ja maali on hyvin pysynyt näihin päiviin.
Nyt kun kaivoimme varaston uumenista kaluston esiin, molemmat lapset hämmästelivät pöydän pienuutta. Näyttivät keskellä pihaa vieläkin pienemmiltä kuin terassillamme.

Vahakankaan ostin viime kesänä peittämään silloista risaa pöytäviritelmää. Valitsin väriltään mahdollisimman kesäisen ja makean. Täytyy sitä sentään joskus hurvitella, heh.
Vahakangas olikin mennyt syksyn jälkeen hukkaan. En voinut käsittää, missä se voisi olla. Kolusin kaikki varteenotettavat paikat kotona ja mökillä. Ajattelin kuitenkin lopulta, että kyllä se jostakin esiin tulee ja luovutin. Tulihan se. Etsiessäni maalaussuojaa mökkivarastosta huomasin siististi laskostetun valkoisen muovin. Tuumailin, että se taitaa sopia hyvin alustaksi. Avattuani taitokset huomasin löytäneeni vahingossa etsimäni vahakankaan. Sattui olemaan vielä sopivan kokoinen, ettei pirttipöydälle tarvinnut uutta ostaa.
Näillä terassikalusteilla mennään niin kauan kuin kestävät. Kunnon nojatuoleja kylläkin tekisi mieli, mutta kahdenistuttava puinen nojatuoli keskipöydällä saa kelvata ainakin tämän kesän.

31.5.2018

Virkattu huivi maanläheisillä väreillä

Huivin virkkausta jo rutiinilla
Kesä tai ei, jämälangoista pitää päästä eroon. Tämän huivin langat jäivät viimeisestä neulepuserosta. Huivin valmistuttua tummempaa beigeä jäi vielä hukattavaksi, mutta paria muuta jäi vain sormenpään kokoiset kerät. Puseron sinistä en halunnut tähän työhön.

Samanlaisia huivin virkkausohjeita on netissä muitakin, mutta itse otin aikoinaan ohjeen sivulta: http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

Minulla ei ole mitään käsitystä, mihin kuvan huivi päätyy. Joskus voi tulla tarve tuollaisellekin tuliaiselle, joten aika näyttää.

Aloitin jo uuden huivin tekemisen erilaisista sinisistä jämälangoista, mutta aion kyllä pikimmiten uhmata ostolakkoani ja menen lankakaupoille. Olisi aikomus virkata itselleni kesäkassi, ja sellaiseen ei minulta löydy tarkoituksenmukaista lankaa. Yritän pitää lankaliikkeessä pääni kylmänä - helteestä huolimatta.

28.5.2018

Ei tunnistaisi mallista

Kirjoittelin jokin aika sitten neulovani puseron jämälangoista jonkin lelun. Löysinkin ihan kivan ja helpolta näyttävän mallin Suuri Käsityö-lehdestä 2/2017; s. 69. Alkuperäinen ohje on kirjoituksen mukaan jo vuodelta 1984.

Huomasin kylläkin heti aloittaessani neulomusta, että tuli valittua vääränlainen lanka. Ajattelin kuitenkin jatkaa ja kokeilla, jospa pupusta tulisikin hyvä.
Lopputulos näyttää aika kamalalta, mutta sitä ei onneksi ollut alun alkaenkaan tarkoitus antaa minnekään eteenpäin.
Vieressä malli, joka on mielestäni symppis. Omani näyttää enemmänkin juipilta tai lelupupun ja -norsun risteytykseltä.
En ole leluja juurikaan väsännyt, viimeksi joskus lapsena. Nuken vaatteita tuli tehtyä enemmänkin. Seuraava leluneulomus taitaa taas odottaa aikaa parempaa.

25.5.2018

Hellemekko yöpaidasta

Ompelin kolmisen kesää sitten kuvan hellemekon ylisuuresta yöpaidasta. Bongasin paidan SPR:n Kontissa ja ostin, koska se oli aivan priimakunnossa. Aikani ihmeteltyä ostostani, päädyin tekemään siitä hellehamosen.

Mittailin vähän pituuttani ja leikkasin yöpaidan poikki hieman kaartaen kainaloiden alta. Leikkasin myös sivusaumoista sen verran, kun ajattelin tarvitsevani kädenaukoiksi.

Ensin ompelin kädentiet, sen jälkeen ompelin nauhakujan pääntiehen. Leikkasin suikaleita lopusta kankaasta, joista palmikoin nauhat pääntien rypytystä varten. Nauhojen päät yhteen solmimalla sain samalla olkapäät. Niiden yhteen solmimiskohdilla säädin helposti helman suoruutta.

Valmiina olivat siis helma, sivusaumat sekä helman halkiot. Hame on samanlainen molemmilta puolilta.

Nyt klänninki vetelee viimeisiään, joten uudelle olisi tarve.

22.5.2018

Ei ollutkaan niin last season

Se on sitten siinä!
Aloituksesta valmiiksi reilun 20 vuoden aikataululla - vein puseron eilen tyttärelleni. Vähän on reilun kokoinen, mutta lupasi käyttää. Kyllähän tuo kotioloihin kelpaa. On kuulemma taas muotivärit, eli kannatti odottaa tarpeeksi kauan, hmm!
En sitten suihkutellut enkä asettanut mittoihin ennen saumojen ompelua. Pesuun tuo täytyy heti laittaa. Pitäisi ollakin pesunkestäviä lankoja.
Lehdessä oli kesäinen puseron malli
Mallilehti on tosiaankin vuodelta 1996. Bongasin aikoinaan tarjouslankoihini sopivan mallin ja sävelsin värit. Siis tarjouksessa oli silloin ainoastaan lanka, joka neulottiin ohuena "aina oikein"-raitana puseroon, eli sitä tarvittiin todella vähän. Sitä jäi melkein neljä kerää.

Muut langat ovat Pirta-Villanallea. Valkoinen kerä alakuvassa, joka jäi viimeiseksi, on sekundaa ja lisäksi noin kahden metrin pätkissä. Pitää kait sillekin keksiä käyttöä. Tytär naureskeli, että ei oikein voi reklamaatiotakaan enää tehdä.

Koska lankoja ei olisi saanut enää mistään lisää, rauhoitti taas digivaaka. Sillä pystyin punnitsemaan, riittääkö langat koko työhön. Olisi ollut kurjaa, jos olisi joku väri loppunut kesken.
Nyt sitten taas täytyisi keksiä jämälangoille uutta käyttöä! Taidan väsätä seuraavaksi jonkun lelun.
 

21.5.2018

Vanha tapettikirja koukuttaa


Jatkoin vielä eilen askartelua ja tein muutaman lahjapussukan vanhoista tapettikirjoista. Päällystin myös pari pahvilaatikkoa.
Nyt on kuvia!

Tässä liimasin ylemmässä kuvassa etummaisena olevan, mustapohjaisen pahvilaatikon tapetin alapuolelle. Leikkasin laatikon irti liiman kuivuttua, taittelin ja liimasin sivun kiinni uudelleen. Sain ihan siistin pakkauksen.

Ylemmissä kuvissa on muutama ohjekuva pelkän pussin taittelemiseen. Osan pusseista rakensin siten, että  paketoin jonkin mukavan kokoisen laatikon, liimasin saumat, otin laatikon pois ja sain näin erilaisia pussukoita. Totesin kuitenkin, että on mukavampaa tehdä niitä pelkillä omilla taitteluilla.
Lamppupakettikin sai viimeiseksi uuden pinnan tapetista.

20.5.2018

Karkkilaatikon tuunaus

Tapettia molemmille puolille
Tapettia myös pohjalle

Kuten olen usein maininnut, kaverit ovat alkaneet katsella tavaroitaan uusin silmin, eli saan melko usein materiaalia tuunattavaksi. Sain karkkilaatikon, joka on melko tukeva. Ei kuitenkaan niin hyvässä kunnossa, että olisin tuunannut sen munankuorimosaiikilla. Mietin kyllä tosissani sitäkin vaihtoehtoa.

Leikkasin vanhasta tapettikirjasta palat, jotka liimasin laatikon kanteen ja alapuolelle. Kannen sisäpuolelle leikkelin yksittäisiä kuvia, koska kirjan sivusta ei olisi enää riittänyt peittämään koko aluetta. Laatikon ulkonurkkia tukevoitin leikkaamillani kuvioilla. Ne myös antavat asennollaan osviittaa siitä, mitä tietä rasia avataan. Pohjalle liimasin erilaista tapettia peittämään pieniä virheitä. Laatikon kulumia peitin maalaamalla niitä hopeakynällä.

Mietin erilaisia kannen kiinnitystapoja, mutta ajattelin sitten vaan nauhaa ympärille ja rusettia päälle silloin, kun ojennan lahjan tässä rasiassa. Toivottavasti menee joskus jatkossakin kiertoon.

19.5.2018

Tontin ongelmatavarat käyttöön

Mökillämme on pikkuinen kasvimaa, jossa kasvatamme sipuleita, persiljaa, tilliä, herneitä ja joitakin yrttejä. Alueet ollaan lokeroitu vanhoilla kattotiileillä. Ovat kestäneet ehjinä jo monta vuotta.
Puput tuppasivat koulimaan kasvejamme, joten matala aita ympärillä suojaa niiltä hyvin.
Vanha kaivonrengas upotettiin kukkamaahan ja istutin siihen puutarha- sekä metsämansikkaa. Ovat niin kovia leviämään, että olisi pitänyt karsia niitä jo heti alussa. Enää ei ole kivaa.
Vanhassa lyhdyssä ei ole enää kuin yksi lasiseinä tallessa. Istutin lyhtyyn sisällä talvehtineen muratin. Lasinen puoli on asetettu niin, että nurkan takaa tuuli ei pääse puhaltamaan kasviin ihan suoraan.

Pihalla odottaa käsittelyä yksi aarre. Sellainen, jota mies taas ihmetteli.

Jonnekin nämäkin tavarat olisi pitänyt kuljettaa, joten näin näistä päästiin parhaiten "eroon".

17.5.2018

Minä pesin tänään ikkunat

 
Minä pesin tänään ikkunat! Minä pesin tänään ikkunat!! Minä pesin tänään ikkunat!!!”
Eeva Kilven runokirjasta "Kiitos eilisestä" 


Tuo Eeva Kilven runo onkin yksi niistä harvoista, jonka muistan ulkoa. Ikkunoiden pesu-urakan jälkeen se tulee mieleeni, joka kerta. Myös tänään, kun sain mökin ikkunat pestyä ja verhot vaihdettua. Ikkunaprojektiin ryhtyminen taitaa silti olla minulla se suurin ponnistus. Ei enää itse työ.
Kesäisen valkoiset
Syksyllä sitten taas ikkunoihin
Luin juuri jostakin, että ikkunoiden pesuun kannattaa ryhtyä vasta siitepölykauden jälkeen. Jutussa toisaalta pohdittiin, että koivun jälkeen kesäkuun alussa kukkii mänty. Kuusikin taitaa pöllytä samoihin aikoihin. Sitten tulee heinät... Mökillä kukkii nyt juuri tuomet sekä valtavina massoina valkovuokot. Pähkinäpensaat taisivat täällä aloittaa siitepölykauden.

Olen aina vähän ihmetellyt, että miksi talveksi jotkut vaihtavat verhonsa tummiin ja raskaampiin - minä muiden mukana - kun muutenkin on synkkää ja pimeää. Kyllä heti valostui huone, kun vaihdoin verhot valkoisiin, vaikka ulkona on puolipilvistä. Otokseni nyt ainakaan ei anna oikeaa kuvaa.

Valkoiset verhot ovat jo vanhat. Ompelin ne IKEA:n ohuista alulakanoista. Maksoivat alle kaksi euroa kappale. Tuvan verhot kustansivat yhteensä siis alle 12 euroa. Eivät ole tulleet pesussa kuin vain puhtaiksi. Olen taitanut nämä säästökseni jo esitelläkin jossakin jutussani. Makkarin kalliit verhot lyhenevät joka pesussa, eivätkä näytä yhtään sen hienommilta. Meillä päin sanottaisiin, että näyttävät trönteiltä (väärän mittaisilta, liian lyhyiltä).


14.5.2018

Kanadanhanhet pois rannasta

Joku meidän mökkinaapureista keksi, että kanadanhanhet saadaan pysymään poissa rannasta, kun ne eivät pääse kävelemään vedestä nurtsille. Naruun on kiinnitetty remontin jälkeen nurkkiin jäänyttä kaapelin varoitusnauhaa. En tiedä, toimisiko esimerkiksi mustasta jätesäkistä leikatut nauhat yhtä hyvin. Olisivat vaan mukavamman näköiset.

Nämä systeemit viritetään, kun ei olla paikalla valvomassa. Ei linnuissa mitään vikaa ole, vaan niiden jätökset on ihan järkyn kokoiset. Ei ole kovin terveellistä antaa lasten kirmailla nurmikolla, mistä on juuri siivottu pois kymmeniä p..kakasoja.
Kolmisen vuotta sitten näimme kymmeniä kanadanhanhia rannassa. Siivosimme niiden jätökset ja käskin ukonkin laskea ne. Niitä oli yli kolmesataa. Kirjoitin tästä Facebookiin ja tytär käski hankkia elämän, heh.

13.5.2018

Kranssipohjia koivunoksista

Toivottomalta näyttää
Harjoittelua kaipaa
Olen tehnyt yhden kranssin koivunoksista ennen eilistä. Eilen väsäsin muutaman kranssipohjan ja en sitten tiedä, oliko siinä mitään järkeä. Lopputulos näyttää enemmänkin räpellykseltä. Ehkä noista sitten jotakin saan fiksattuna kunhan kuivuvat.

Fundeerasin kransseja pyöritellessäni, että mitenkä noita kestää siitepölyallergikot - joissakin oksissa on paljon urpuja? Ajattelin niiden varisevan pois kuivuttuaan, ja täytyisikö kranssit sitten huuhdella? Ehkä allerginen ei kuitenkaan huolisi tuollaista itselleen?

Kranssipohjat aion koristella ennen joulua ja ajattelin tehdä niistä talviaiheisia. Osan voisin säästää pääsiäiseksi.

Sen nyt huomasin noita tehdessä, että en itse onneksi ole koivun siitepölylle allerginen. Minua taitaa vaivata kuusi tai mänty - ehkä molemmat.

10.5.2018

Mummittelu-käsityö


Joulukin jo vähän mielessä
Kappaleet neulottu
Sain ystävältäni kesken jääneen tuubihuivin. En sen vuoksi, etteikö hän olisi tykännyt neuloa sitä loppuun, vaan ihan terveydellisistä syistä. Hän lupasi, että saan pitää langat. Itse lupasin neuloa työn loppuun ja antaa hänelle.

Kyllä meillä on sitten ihan erilainen käsiala, joten jatkaminen olisi ollut mahdotonta. Ei auttanut puikkojen vaihtaminenkaan. Purin koko työn ja mietin, missä mallissa ei näy purkulangan kiharat.
Aloitin eilen illalla neulomisen. Kuvio on joka toinen kerros aina oikeaa ja toinen kaksi oikein yhteen ja langankierto. Lanka on 7-veljestä, joten halusin tuubihuivista myös ilmavan. Pyöröpuikot on kokoa 5,5 mm ja pituus on 40 cm. Silmukoita on 80.

En sitten yhtään tiedä, minkälainen lopputulos on. Jos saan aikaiseksi kivan, niin voin neuloa huiveja lisää vaikkapa joulumyyjäisiin - täytyypi kehitellä. Tekeillä olevan huivin saaja saapi kertoa myös mielipiteensä.

Ai miksi mummittelu-käsityö? No tuo on niin helppo ottaa mukaan ja jatkaa ilman ohjeita. Perjantaina olisi taas ilo kaitsea lapsenlapsia - koko päivän.

Alemmassa kuvassa puseron neulomisprojekti on suoritettu. Nimenomaan suoritettu, mutta KUKA ompelee palat yhteen ja päättelee langat? Yäk!

9.5.2018

Kotkansiipi ruukkuun sekä uusiokäyttöä

Kotkansiipiä, valkotäpläimikkä ja orvokkeja
Aitoja vanhoja astioita uusiokäytössä
Olin eilen illalla lapsenlapsia kaitsemassa. Lukaisin samalla pari sisustuslehteä, joista bongasin mielestäni hyvän idean - saniainen ulkoruukkuun.

Sen jälkeen kun mökiltämme kaadettiin koko pihan varjostava tammi, perennoissani on aivan vääriä lajikkeita. Kotkansiipi on yksi sellainen, joka kärsii suorasta auringonpaisteesta. Nyt kaivoin muutaman niistä ylös ja istutin terassille ruukkuihin. Ovat nyt katon alla puolivarjoisessa paikassa. Syksymmällä saavat sitten uuden paikan kasvaa talon varjoisalla seinustalla. Olemme taas paljon poissa maisemista, joten kasteluhommat on vähän niin ja näin. Jos eivät kestä koko kesää, niin eipä paljoakaan kaduta menetys.
Meillä on mökillä ollut jo vuosia käytössä vanhat pläkkiämpärit sekä lasten pesuvanna uusiokäytössä. Olemme kasvattaneet ämpäreissä yrttejä ja vannaan olen yleensä istuttanut kesäksi mansikantaimia.

Siirrän yrtit talveksi kasvimaahan ja nyt näytti timjami sekä oregano talvehtineen hyvin. Sain siis astioihin jo jotakin täytettä. Sellaista, joka kestää mahdolliset tulevat hallayöt. Mies kylvi siemenistä muutamia yrttejä. Toivottavasti taimet eivät tule liian aikaisin pinnalle. Harso niiden päälle yöksi tietenkin auttaa, mutta täytyy olla realisti. Vaikka kuinka on lämpimiä päiviä ja öitä, niin nyt eletään kuitenkin toukokuun alkupäiviä.

6.5.2018

Kasojen kevät

Taas on kasojen aika. Mökin puusavotta on loppusuoralla, mutta kotona on uusi urakka odottamassa oksasilppuria ja klappittamista. Huomaa ukolta luova astia silppurin alle!
Vanha koivu sai viimeisenä tuomion ja kaadettiin niitylle. Siellä niitä oksia riittää. Kerään samalla niistä kranssivärkkiä, joten aikaa kuluu ja varjot venyy.
Klapikasa odottaa pinoamista. Talvella pääsee taas nauttimaan takan lämmöstä.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Sorakasa odottaa pihakiveyksen alle pääsyä. Piti homma tehdä jo syksyllä, mutta kun tuli pakkasia aikaisin ja sitten en vaan viitsinyt enää.
Osa pihalaatoista keskellä pihaa odottaa asettamista paikoilleen. Se on kuulemma sitten minun homma. Tein edellisenkin ja oli hyvä. Vanha jouduttiin vaan purkamaan terassilaajennuksen alta.
Kasa kiviä odottaa terassin reunustalle pääsyä. Osan olen jo laittanutkin. Sekaan istutan ahomansikkaa. Kestää kuivuutta, on kaunis ja satoisa. Peittää lähes kaiken alleen. Tässä vain yksi kasa. Osa kasoista on tarkoitus kaivaa maahan sadevesikuoppaan.
Koska kaikki sattuu samaan aikaan, niin särkikin on liikkeellä ja sitä pitäisi saada rapusyöteiksi rannan pakastimeen. Ollaan kalastettu niitä urakalla mökkinaapureiden kanssa.

Odotan hauisteni kasvamista johtuen kovasta soutamisesta. Ainakin kasvukipuja on.
Kevät on hienoa aikaa kaiken työn ohessa. Meillä kasvaa luonnossa runsaasti sini- ja valkovuokkoja. Niistä ei vaan saa tarpeekseen. Kuvan sinivuokot ovat koristamassa kukkapenkkiäni.