16.9.2019

Sukkahousut kukkaruukuille

Tämä ei missään tapauksessa ole oma ideani, vaan tallensin sen muistiini heti kun näin tämän systeemin. Alkuperäinen idea esitettiin Pinterestissä tai Facebookissa. Itse idean tarkkaa lähdettä en enää muista. Eihän sitä nyt sentään ihan kaikkea talleta.

Meillä on mökillä melko vähän hyllytilaa. Suuren osan siitä lohkaisee kukkapurkkini, josta seikasta isäntä minua vuolaasti joskus "kiittelee". Toivottavasti tämä sukkahoususäilytys helpottaa hieman tilannetta, kun ripustan purkkipöksyt odottamaan kevättä varaston seinälle. Yhteen sukanvarteen löytyy vielä tavaraa. Ne hienommat ruukut saavat olla siististi hyllyssä.

Mitähän muuta risoihin sukkahousuihin voisi säiliö? Hmm...


15.9.2019

Sulo-pipo jemmaan

Iso vaasi pään virassa

Minulla oli yksi Sulo-pipo jemmassa, mutta sen pyysi veljenpoika viemisiksi synttärilahjana. Täytyipä siis neuloa uusi jemmaan. Tuntuu olevan mieluinen pipo.
Ensimmäisen neuloin viime vuoden joulukuussa. Tarkemmin siitä kirjoituksessani: 
https://merjee.blogspot.com/2018/12/sulo-pipo.html

Jottei tarvitse lukaista blogistani, löytämäni ohje pipoon löytyy myös täältä:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/vapaa-aika/kasityot/muistatko-tankki-tayteen-sarjan-nain-neulot-helpon-sulo-vilen-pipon
 Neuloin kokeilumielessä pipon myös 1 o, 1 n -neuloksena, mutta purin sen. En oikein tykännyt siitä.
Tupsun tein Isoveli-langasta, jota jäi edellisistä myssyistä.

10.9.2019

Kesälesken käsityöt

Toivottu tupsu pipoon
Olin kesäleskenä puolitoista viikkoa mieheni ja pojan yhteisen kalareissun aikana. Vähän oli haikeaa itsellä, kun en lähtenyt mukaan, mutta ajattelin yksin olon tekevän hyvää ja mielikuvitukseni pääsevän valloilleen. Eli väärässä olin.

Asuin mökin sijaan kotona muutaman päivän ja siivosin talon kunnolla. Olihan se siisti muutenkin, mutta "nuohosin" kaikkea sellaista, mikä jää usein tekemättä.

Koska lähes kaikki viriketavarat ovat mökillä, yritin keksiä mukaani helpon käsityön. Päättämistäni helpotti paikallisen myymälän tarjous Isoveli-lankakeristä. Googlasin etukäteen ohjeita kyseiselle langalle, ja päädyin Novitaknitsin kohoneulepipoon.
Äidille ja tyttärelle
Koska kyseessä on naisen pipo, vein sen tyttärelleni. Hän tykästyi siihen, mutta niin tykästyi myös 8-vuotias tyttärentytär. Pipo oli ehkä hieman kireä tyttärelle, joten päätin neuloa hänelle vähän suuremman. Lisäsin ohjeen silmukkamäärään kahdeksan.
Tyttärentytär halusi tupsun, joten sellaisen hän myös sai. Kysyin kyllä ensin kaksikin kertaa, että onko ihan viisas lisäys? Pipo tupsulla ei mahdu pyöräilykypärän alle.
Ei iso ero
Olen opetellut hiljakseen neulomaan pyöröpuikoilla. Neuloin päähineet myös niillä. Siksi ei ollut kovin väliä silmukoiden lukumäärällä. Vasta kavennusvaiheessa jaoin sukkapuikoille silmukat tasan.
Silmukoiden lisäyksellä piposta ei tullut paljoakaan suurempaa, vaikka ensin se mietityttikin.
Olen tumpelo tässä hommassa
En vaan osaa neuloa ilman, etteikö reikiä tulisi ylivedettävän kavennuksen myötä. Vaihdoin sileän kavennuksen kohdassa puikot numeroa pienempään, mitä ohjeessa oli. Vaihto hiukan helpotti, eli reikiä tuli, mutta pienempinä.

Alemmassa kuvassa on päälaki neulottu pienemmillä puikoilla ja päättelylangalla pujotettu ne pienemmät reiät piiloon.
Parempi lopputulos
Ohje alkuperäiseen pipoon löytyy alta:

https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/kohoneulepipo-novita-isoveli

27.8.2019

Tyynynpäällinen jämistä

Materiaalit jemmasta
Mietin, että miten voin vielä hyödyntää makrameesta jääneet langanpätkät. Keksin sitten punoa niistä pienen kuvion ajatellen tyynynpäällistä. Etsin vielä kankaanjämiä kaapistani ja jotakin löytyikin sisustukseemme sopivaa.

Solmin langanpäät yhteen ja teippasin ne riviin pahvin palaselle solmimista varten. Totesin tehdessäni, että makrameen solmiminen minulla on paljon helpompaa työn riippuessa ylhäältä kuin edellä mainitulla systeemillä.

Makrameekuvio täytyy vielä kiinnittää joistakin kohtaa piilo-ompelulla pohjakankaaseen. Alareunan ompelen vasta sitten kiinni.
Harsiminen kannattaa
 Tällä mennään taas jonkin aikaa ennen kuin päällinen vaihtuu uuteen.

18.8.2019

Mokailua talletusautomaatilla

Viskipullon uusiokäyttö
Mieheni sai muutama vuosi sitten lahjaksi muovisen viskipullon. Sen tyhjennyttyä keksin, että siitä voisi tehdä kolikkopankin, joten pullon yläosaan mies leikkasi talletusaukon rahoille. Putelin suu on sen verran iso, että siitä saa parieurosetkin varistettua ulos. On siis kätevä ja tukeva tyhjentää talletusautomaatilla.

Juu, sen opin kantapään kautta. Muutama vuosi sitten ensimmäisellä kerralla tyhjensin kolikot pullosta pariin sisäkkäin olleeseen muovipussiin. Pussia ravistaessa kolikkokaukalon päällä se liian täytenä lerpahti ja killinkit kierivät pitkin marketin eteisen lattiaa. Niitä oli noin 150 euron arvosta eikä joukossa ollut juurikaan 50-senttistä suurempaa kolikkoa.

Olin tarkoituksella automaatilla illalla kuuden aikaan välttäen suurempia ruuhkia. Eipä silti käynyt edes mielessä kurkata, että näkikö kukaan.

Kolikkoautomaatin luukku oli auki ja kauhoin konttaamalla hiki päässä rahoja lattialta kaukaloon. Välillä päästin jonoon tulleita edelleni ja jatkoin rahojen keräämistä. Kummallista kyllä, kukaan ei nauranut tilanteelle, tai enhän siinä tilanteessa ehtinyt sellaista tutkailla. Oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna niin koominen tilanne, että itse nauroin tapahtumalle vasta jälkeenpäin.

Nykyisin otan pullon mukaani ja tyhjennän sen suoraan automaatilla. Se on tukevatekoinen ja takana on kahvaa muistuttava otetta helpottava uloke. Eipä silti tuota tarvitse tyhjentää kovin usein, vaikka en enää kerääkään sitä täyteen asti. Et semmottii...

16.8.2019

Seuraavaan paikkaukseen suuremmat ruusut?

Jos nyt vielä tämän kerran
Olen sortunut paikkailemaan vaatteita aika pitkälle, mutta nyt kertakaikkiaan miehen haalarihousut taisi saada viimeiset silaukset.

Kuvan housut on puhtaat jos ei oteta lukuun erilaisia maalitahroja sekä polyuretaanijälkiä useiden remonttien jäljiltä. Pöksyissä alkaa olla jo paikka paikan vieressä ja saumatkin taitavat olla jo toiseen kertaan ommeltu. Nyt tuli stoppi korjaamiselle, vaikka kyseistä vaatetta käytetään vain Lapin mökillä puusavotassa. On vaan sen verran karmeat, että nauraa noita jo pian porotkin.

Löysin paikkaukseen kivaa pienikuvioista ruusukangasta. Yksivärinen olisikin jo pompsahtanut silmiin. Jos vielä kerran pyydetään korjausta, teen sen  suuremmilla ruusuilla. Tämäkin kuosi on miehelle yllätys.
Hiirihiha kovassa kulutuksessa
Poika kyseli, että korjaisinko hänen pitkähihaisen paitansa? Kysyi, voisinko ommella siihen lyhyet hihat?  Paita vaikutti sen verran laadukkaalta, että työ kannatti tehdä ja lopputulos on oikein hyvä.
Vielä on kesää jäljellä

14.8.2019

Riippupetunian yllatus

Ostin heinäkuun alussa Lapin reissun jälkeen valkoisen riippupetunia-amppelin vitosella naapurikaupungin taimimyymälästä. Tai itse asiassa tyttäreni osti kysyessään ensin minulta. Amppeli oli todella komea, mutta kait myymälät pyrkivät pääsemään eroon kasveista hyvissä ajoin.
Kukkien nyppimisen yhteydessä katkaisin vahingossa oksan, jonka laitoin pieneen pulloon ikkunalaudalle. Ihmettelin vähän, että mitenkä se niin hyvin jaksaa. Lakastumisesta ei ole merkkiäkään. Sitten huomasin kukan kasvattaneen juuria. Oli minulle yllätys, koska olin aina kuvitellut petunian lisääntyvän vain siemenistä.

No, tätä tietoa voin kait käyttää ensi keväänä hyväksi.

12.8.2019

Kartonkigrafiikkaa kehyksiin

Kierrätetty kehys
Meillä ei näy juurikaan missään, ei kotona eikä mökillä, että olisin saanut jotakin aikaiseksi seinillemme - siis omia töitä. Ajattelin vähän korjata tilannetta ja komppasin piirustuslaatikkoani. Löysin keväällä kartonkigrafiikka-tekniikalla tekemäni sulan, joten aloitetaan nyt sitten vaikkapa siitä.
Olen saanut joskus myynnistä poistettuja tapettinäytteitä, ja niiden joukosta löysin sävyyn sopivan aluspaperin. Paspis olisi ollu tietenkin asiallisempi juttu, mutta nyt vaan liimasin kuvan tapetin päälle. Saa kelvata. Sitäpaitsi taulu tulee mökille vinttiin pojan huoneeseen. Siellä ei käy kuin hän harvakseltaan, yövieraat sekä allekirjoittanut.
Isän perintöä
Isäni oli aikoinaan kerännyt kaikki säästöpankki mitallit ja oikein hommannut niitä varten kehykset. Oli päällystänyt pahvisen alustan sinisellä kankaalla ja liimannut mitallit siihen.

Koska emme osanneet antaa arvoa kyseiselle taululle, poistimme sisällön ja otin kehyksen uusiokäyttöön. Mies otti mitallit talteen.

Vähän oli haikeaa rikkoa tätäkin lapsuuden muistoa, mutta useinmiten on vaan pakko. Kaikkea ei voi säilyttää. Täytyy säilöä muistot omaan pääkoppaan tai ottaa tärkeistä jutuista valokuva. Kuva vie huomattavasti vähemmän tilaa.

Tämän kehyksen uusiokäyttöön otossa muistin isäni pohtineen, että paino tauluun tuli toispuoleiseksi ja korjasi tilanteen. Siispä ymmärsin heti keskittää ripustuslenkin, joka oli hieman sivussa.

Muisti on joskus ihmeellinen. Eipä tästäkään pienestä jutusta ole aikaa kuin noin 55 vuotta.

8.8.2019

Makramee-kokeilu puuvillanarusta

Makramee seinävaate 15 x 85 cm
Koska vasta harjoittelen erilaisia makramee solmuja, en taaskaan raaskinut maksaa materiaalista maltaita. Ostin kuvan työhön halpaa puuvillanarua paikallisesta Tokmannin myymälästä. Kovin se on ohutta, mutta jonkinlaisen verhon ehkä voisi materiaalista vielä tämän lisäksi tehdä. Tiedä sitten, että kannattaako. Joissakin kohdissa narua oli melkoisia eroja paksuudessa.

Kuvan työssä on minulle uutta kalanruotosolmeilu. Sen opettelin mallikappaleella, koska kaikki ei tunnu menevän heti jakeluun.
Tein tarkoituksella pitkän ja kapean vaatteen, koska sille on sopiva paikka katsottuna. Vipsujen päät aion vielä purkaa pieneltä matkalta. Sitten enää kepin lyhennys, ripustuslenkki ja eikun seinälle.

3.8.2019

Ilkeä leipojanoita eilen visiitillä - taas

Sitruunakakku
Joillekin leipominen on terapeuttista. Niin minullekin. Tuntuu taas, että tarvitsisin terapiaa eilisen leipomissession jälkeen. Leipomisen tuskaa ei helpota se, että huomenna on vanhimman lapsenlapsemme rippijuhlat, ja paikalle on kutsuttu noin 60 henkilöä. Tyttären miehellä on mukavasti lähisukulaisia.
Juu, että ihan itse tarjouduin leipomaan juhliin. Pärjäisivät järjestelyissä ilman minuakin, ja varsinkin vävy on kokenut ruuanlaittaja. Mutta täytyy sitä minun nyt jotenkin päteä.
Kuvaavaa tämän päivän tilanteelle on se, että mies lähti äsken kauppaan ostamaan lisää uusia leivontatarvikkeita.

Minulla onnistuu sitruunakakku - pääsääntöisesti. Eilen leipasin niitä kaksi, mutta toinen, joka on kuvassa, ei tykännyt kypsyä samaan tahtiin toisen kanssa. Kaupasta haetaan siis sitruunaa sekä voita kuten myös leivinjauhetta. Leivinjauhelaina täytyy palauttaa naapuriin. Kuka sitä nyt tarkistaa etukäteen, että kaikki tarvikkeet ovat kotona?

Leivoin myös Hillary Clintonin suklaakeksejä. Hyviä, ja takuuvarma ohje. Jukupliut kun levisivät pellille, ja jouduin niitä veistelemään irti toisistaan. En vielä tiedä, kehtaako niitä laittaa esille. Sitten leivoin koolaleipiä, ja päätin tehdä niistä laktoosittomia sekä gluteenittomia. Eipä onnistunut kokeilu. Niistä tuli hyvän makuisia, mutta todella rumia. Leivoin myös pellillisen murotaikinasta kierrepikkuleipiä, johon tulee kaakaojauhetta osaan taikinasta. Sanotaanko, että niistä tuli persoonallisen näköisiä. Tänään leivon kolme unelmatorttua, joten antaas kattoo, kuinka muijan käy.
Ihan sekaisin
"Keittokirjani" vuosien takaa kaipaisi päivitystä sekä järjestystä. Kuten kuvasta näkyy, on sitä sentään tullut muutaman kerran selattua.
Suosittu ohje
Hillary Clintonin suklaakeksi-ohjeen olen joskus leikannut lehdestä. En vaan muista, mistä. Tällä ohjeella tulee keksejä paljon ja ovat todella hyviä.
Täytyy vielä tällä iällä ihmetellä, että mistä tämä meikäläisen itsevarmuus kumpuaa? Että kaikkea sitä tuleekin ehdotettua ja luvattua. Tuo ilkeä leipojanoita vaan saisi pysyä poissa mukana sähläämästä.

28.7.2019

Makrameeta mustana

Mustaa se olla pitää
Leivontakirjallekin käyttöä
Tyttärelle tekemäni makramee-seinävaate tuli valmiiksi, kiitos helteen. Oli mukavaa puuhastella edes jotakin pientä, joten tämän solmiminen terassillamme oli ihan sopivaa hommaa. Ulkona oli myös hyvä valaistus - musta imee itseensä kaiken värin.

Nyt valmis työ on väliaikaisesti seinällämme "luontumassa". Solmuja pitää varmaankjn vielä vähän säätää ja samalla tasoittaa vipsut.

Käytän aina silloin tällöin pöytämme jatkolevyn saumaa hyväkseni. Nyt oli hyvä leikata langat tasapitkiksi saumaa pitkin. Kirjat toimivat painoina.

24.7.2019

Juttua parista kukasta

Saintpaulian juurrutus
Mietin keväällä, että olisi kiva hankkia itselle saintpaulia. Sainkin sellaisen maaliskuun alussa tuliaisena vanhalta likkakaverilta. Kasvi lakkasi kukkimasta, ja otin silloin siitä kolme lehteä juurtumaan. Elettiin huhtikuun loppua.

Katsoin oikein ohjeista, miten juurruttaminen tehdään. Pidin muutaman päivän muovipussia ruukun päällä, mutta otin pois. Pelkäsin lehtien homehtuvan tai mädäntyvän. Sen jälkeen kasvi sai vettä vaihtelevalla menestyksellä. Kolmisen viikkoa se oli ihan yksikseen Lapin reissun ajan. Muut kukat vein siksi aikaa tyttärelle hoitoon.
Kannatti odottaa
En sitten tiedä mitä tapahtui totaalisen kuivuuden aikana, mutta sen jälkeen vettä saatuaan kasvi lähti kasvamaan. Olin jo luovuttamassa, mutta onneksi kannatti odottaa.
Vanhakin nuortuu
Alkuperäisestä saintpauliasta nypin vanhoja lehtiä pois, ja nyt sekin on innostunut uusiutumaan. Täytyy jonain päivänä taas ottaa uusia alkuja kasvamaan. Yritän saada myös vanhan kasvin kukkimaan uudelleen. Lannoitus ja riittävä valon saanti ovat tärkeitä. Jossakin ohjeessa neuvottiin rutistelemaan multaa, jos ei muuten onnistu.
Toukokuun toka päivä
Nelisen vuotta sitten saamani orkidea jaksaa vaan kukkia. Tekee sitä suurimman osan aikaa vuodessa. Yllä oleva kuva on otettu toukokuun toinen päivä.
Orkidea nyt
Tänään otetussa kuvassa sama kasvi täydessä kukassa. On kyllä ihme kasvi. Vettä saa silloin tällöin, muutaman kerran olen antanut orkidealannoitetta. Kasvi on samassa alkuperäisessä ruukussa sekä mullassa.

23.7.2019

Makramee vie mennessään

Tein jo toisen, tosin pienemmän, makramee-seinävaatteen. Mallikuvio on taas "Makrameen maailma" -kirjasta, mutta seinävaatteen malli on omatekemä.

Seuraava työ onkin sitten isompi, ja teen sen mustasta Novitan Strömsö-langasta. On jo ostettuna ja vaan odottamassa aloittamista. Teen sen tyttärelleni. Hyvä juttu, että työstä tulee musta. Menen mustikkaan, joten pienet sinertymät ei näy, jos vaikka sormista irtoaa jotakin. Pitäisi vaan ne mustikat löytää ensin.

Solmeilua on kiva tehdä ulkona terassilla, ja mikä parasta, teen työtä pääasiassa seisaaltani. On sitä tullut sohvan nurkassa istuskeltua ihan tarpeeksi.

21.7.2019

Ensimmäinen makramee-työni...

...vaan ei viimeinen.
Ei vielä lopullinen paikka
Ulkona oli hyvä solmeilla
Karvamato kesäkuosissa
Kun innostus iski makrameen tekemiseen, piti etsiä kuumeisesti tanko, johon alan solmeilla seinävaatetta. Halusin eka kokeiluuni tasaisen riman, jotta voin mittailla meneillään olevan työn korkeutta eri vaiheessa. Löysinkin tarkoitukseen sopivan, remontista jääneen, lakatun valolistan.

Itse materiaalista minulla ei ollut mitään kokemusta. Kaupassa bongasin Novitan Strömsö-lankaa, joka muistuttaa lähinnä hienoa trikookudetta. Päätin kokeilla tehdä siitä, koska se vaikutti sopivalta solmeiluun.

Seinävaatteen ohjeen otin suoraan ostamastani kirjasta: Makrameen maailma; Fanny Zedenius. Aloitin helpoimmasta ohjeesta, mutta kun älli ei aina piisaa, jouduin solmimaan useammankin kerran samaa solmua ennen kuin hoksasin, miten ne tehdään. Tulkitsin ohjekuvan ensin väärin.

Nyt kun sattumoisin on hienot ilmat, päätin tehdä työn terassilla. Ripustin katossa olevaan metallitankoon narut kannattelemaan työtä. Samalla tuli vahdittua lapsenlapsien ulkotouhuja. Jätin keskeneräisen työn yöksi ulos, jolloin langat suoristuivat pienestä kosteudesta. Vähän kylläkin jänskätti, ettei vaan linnut keksi istahtaa orrelle.

Tyttärentytär keksi heti ylimääräisestä langan pätkästä, että hän saa siitä karvamadon. Vähän on mielestäni kesäkunnossa. Mato kävi myös uimassa sekä ruokapöydän ääressä. Itselle jäi vielä jokunen pätkä, mutta karvamatoja niistä tuskin tulee, heh.

13.7.2019

Turvalonkeroita keskosille

Satasairaala ilmoitti mediassa, että turvalonkerot keskosille alkavat olla vähissä. Toivottiin käsityöihmisiltä apua täydennykseen. Minäpä tietenkin innostuin pikkuprojektista ja virkkasin muutaman. Suosittelen muillekin - on mukavaa näpräämistä ja samalla jämälangoista pääsee eroon.

Itseltä löytyi pinkkiä puuvillalankaa, jonka virkkasin kaksinkertaisena. Vielä on tutkimatta, josko löytyisi lisää työhön sopivaa lankaa.
Ohjeita turvalonkeroihin löytää melko helposti netistä. Omani löysin facebookin "Turvalonkeroita keskosille"-ryhmästä.
Myssyt vastasyntyneille odottaa vielä sairaalaan viemistä. Ongelmakseni lisäneulomuksille tuli sopivan langan puuttuminen. Täytyisi muistaa ostaa kaupasta, mutta mieluiten niihinkin käyttäisin jämälankojani. Myös sukkia vastasyntyneille ajattelin jossakin vaiheessa neuloa. Niihin löytyy lankaa melkolailla.

Vien sitten neulomukseni sairaalaan, kun liikun muutenkin siellä päin. On välillä hyvä antaa, kun on itse saanut niin paljon.



4.7.2019

Kirjaston kautta ostoksille

Olen oppinut hyödyntämään kirjastoja. Niissä pääsee lukemaan lehtiä, ja vanhempia niistä voi lainata kotiin. Jos jokin vaikuttaa hyvältä, voin tilata itselleni jonkun tarjouspätkän kyseisestä lehdestä. Ei tule hankittua lukemista ohhoon päälle.

Samoin teen käsityö- ja askartelukirjojen kanssa. Kuvan makramee-kirjan lainasin ainakin kaksi kertaa ja huomasin, ettei jutustani mitään tule. Teos oli useinmiten varattuna tai lainassa, joten tekemisen meininki oli tipotiessään silloin, kun sain opuksen käsiini. Kirjassa on paljon hyviä ohjeita, joten hankin sen itselleni. Sitä en tiedä, koska teen ensimmäisen makramee-työni.

Jokin teos voi ollakin ihanan ensivaikutelman jälkeen anniltaan niukka. Sellaisista vain skannaan joskus jonkun ohjeen itselleni. Täytyy vaan muistaa mainita blogikirjoituksessa lähde, jos tekee jonkin työn toiselta saadun ohjeen mukaan.
Ei siis kannata ostaa sikaa säkissä, vaan kannattaa hyödyntää ilmaista kirjastopalvelua. Yleensä pyrin suosimaan lainauksissani kotimaista kirjallisuutta, koska kirjailijat saavat jokaisesta kirjastaan lainauskorvauksen.

30.6.2019

Lapin reissu valkoisine valheineen takana

Vettä riitti yöttömänä yönä
Kolmisen viikkoa Savukoskella hurahti nopeasti! Mies juhli pyöreitä vuosia mukamas paossa. Tiedossa olivat vain pari ystäväpariskuntaa, jotka omistavat paikan meidän kanssamme kimpassa sekä poikamme ja toisen omistajaparin poika. Kaikki muu olikin sitten salaista.

Ihan hirvittää, miten paljon tuli valehdeltua ukolle, ja ainakin kuukauden ajan. En mukamas tietänyt yllätysvieraista, vaikka hän minua tenttasikin. Osasin odottaa paria ystäväpariskuntaa tuhannen kilometrin takaa ja tiesin heidän olevan noin viikon. Olikin kiva sanoa miehelle, että menes hakemaan vieraita vastarannalta. En kertonut vielä silloinkaan, keitä oli kyseessä.

Oli ihan mielenkiintoista suunnitella ruokalistat salaa osin valehdellen toiselle. Täytyi sopia, mitä kukin tuo, ja mitä itse valmistan. Lähimpään kauppaan on yli 70 kilometriä matkaa, joten ei ihan pikkuostoksen takia lähdetä kylillä käymään. Tapana on myös kokoontua toisten mökkinaapureiden kanssa juhannuskokolla, ja tarjoilla jotakin. Mies tarjosi itse tekemäänsä pähkinälikööriä, mutta koska satoi niin maar perusteellisesti, kutsuin paikalla olijat kakkukahville vasta seuraavana päivänä.

En tietänyt paikalla olijoita etukäteen, joten piti ummikkona jo kotona pohtia kakkua ja sen kokoa. Oman lisäpulman toi pitkä ajomatka ja sen jälkeen veneellä joen ylitys. Päätin tuurilla leipaista kakun vasta paikan päällä. Uuni ei ole mikään priima ja itse olen säkäkokki.

Kakun täytyi olla vilja-allergikolle sopiva sekä laktoositon. Olen käyttänyt alla olevaa unelmatortun ohjetta useasti, eikä se ole pettänyt kertaakaan. Ensimmäistä kertaa leivoin nyt tortusta kakun mallisen, eli nostin levyt päällekkäin. Maitopohjaiset täytteet olivat laktoosittomia. Maustin kakun Marianne-rouheella. Otin osan leipomuksesta erilleen ennen rouhetta, koska se saattaa sisältää laktoosia. Tuotetiedoissa ei myöskään kerrottu, mistä glukoosisiirappi on tehty.
Ohje alla:
https://www.meillakotona.fi/reseptit/gluteeniton-unelmatorttu

Tein myös paikan päällä jäätelöä ilman konetta, jonka maustin mustikkahillolla. Ohjeen sain likkakaveriltani.

Kotijäätelö
  1. Vaahdota 5 dl kermaa
  2. Lisää joukkoon n. 1 tl vaniljasokeria
  3. Lisää purkillinen kondensoitua maitoa (ei karamellisoitua)
  4. Vaahdota vielä
  5. Pakkaseen
Erilaisia makuaineita voi kokeilla. Tämä on perusohje.
"Virikekassi"
Otin mukaani "virikekassini", jota täytin vielä paniikinomaisesti ennen lähtöä. Ostin lankoja ja lastasin mukaan paperia ja erilaisia taiteilijavälineitä. Pitkä, tuhannen kilometrin matka mietitytti, joten tekemistä täytyi olla. Kolme viikkoa "jossakin" ilman käsitöitä tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta. Juu, kassin päällä oleva virkattu lappu olikin sitten kolmen viikon aikaansaannokseni. Ristikkolehteä täytin neljä sivua ja yhtään kirjaakaan ei tullut luettua. Tuli käytyä kalassa ja seurusteltua vieraiden kanssa. Juhannusaattona bailattiin mökkinaapurissa kera karaoken, että kiitos "ei niin vesihenkisistä viihdykkeistä virranpartaalla", vai miten se meni?
Kivestä hiottu
Koska itse en saanut mitään käsilläni aikaan, täytyy tässä ylpeänä esitellä mieheni saama lahja, jonka on kivestä hionut hänen vanha lapsuuden kaveri, raumalainen Kimmo Hohkuri. Hän tekee kivestä ja savesta lähes mitä vaan. Pronssivalukin on hänelle tullut tutuksi. Kalan alusta on tammea, joka on meren pohjaan uponneesta laivasta. Kimmo vaimonsa kanssa ojensivat lahjan, joka oli todella mieluinen.

Kimmon töissä on usein jokin juju tai tarina. Tätä kivikalaa kun pyöräyttää, niin se pysähtyessään näyttää minne päin kannattaa lähteä kalaan. Itse sain nelisen vuotta sitten lampun savesta, jonka kupu on strutsinmuna.
  
Mieheni on todella kiitollinen kaikesta muistamisesta. Yksi lahjapaketti on vielä noutamatta kaverilta, koska täytyy vähän miettiä sen kuljetusta. Mies ei ole vielä nähnyt sitä, mutta tietää sisällön suurinpiirtein. Lapset ja lapsenlapset muistivat jo ennen reissua.
Saas kattoo, jääkö juhlimiset tähän. Mietin vaan, että aika paljon tapahtumia henkilöllä, joka ei juhli merkkipäiväänsä.
Reissu oli kiva, josta suurin kiitos kavereille.

19.6.2019

Aidot tuoksut kylppäriin

Meillä ollaan tultu vähän yliherkiksi erilaisille tuoksuille, mutta kuitenkin on ollut toisinaan tarve saada tuoksuvia kukkia sisälle. Olenkin päätynyt tuomaan niitä kylppäriin "ilmanraikastimiksi", eikä olla saatu niistä oireita.
Keväällä ensimmäisenä tuon kieloja ja syreenin- sekä tuomen oksia. Keltapäivänliljassa on mielestäni mukava tuoksu. Sitten tuoksuu juhannusruusu ja muut pihan ruusut. Heinäkuussa kukkii loistojasmike runsaana kukkapilvenä. Niityltä tuon muutaman mataran sisälle. Kaikkia näitä tietenkin yksitellen ja vähän kerrallaan aina ajankohdan mukaan. Joulun aikaan hyasintti pääsee ihastuttamaan tuoksullaan, mutta sekin vain kylppäriin.












18.6.2019

Kuin rahaa pankissa

 
Ruuhkavuosien käsityötarvikkeiden hamstraus ja niiden nurkkiin jääminen ei aina ole huono juttu. Ulkoilutakkini kainalosauma ratkesi pieneltä matkalta. Sain sen ommeltua siististi päälipuolelta, eikä tarvinnut ratkoa takin vuorta. Sattui löytymään jemmastani sopivan väristä ompelulankaa korjaustyöhön.
Nuo kaikki pienet jutut, joita on jäänyt käyttämättä, on ihan rahanarvoista tavaraa. On tavallaan kuin olisi aikoinaan rahaa laittanut säästöön. Tässä tapauksessa hommakin tuli hoidettua heti, koska ei tarvinnut mennä lankaostokselle.
Viimeksi käytin kaikenlaisia epämääräisiä ompelulangan jämiä sekä puolille jääneitä ihmevärejä verkkomerkkeihin. Päärmäsin liput kolmiaskelsiksakilla, ja ei taatusti löydy kahta samanlaista.

15.6.2019

Mauttoman pukeutumisen synttärit

Minulla oli synttärit muutama päivä sitten. Nyt kun mies täyttää pian pyöreitä, tuli muisteltua omia juhlia, jolloin täytin 50 vuotta.

Pidin bileet mökillämme. Koska paikka oli ns. epävirallinen, annoin pukukoodiksi mauttoman pukeutumisen. Ajattelin, että vetäköön mitä tahansa vermeitä päällen, kunhan ovat mukavia ja vieraat viihtyvät. Kuvittelin ideani olevan helppo toteuttaa, mutta vieraani olivat sitä mieltä, että koodi aiheutti paljon miettimistä. Olisihan minun pitänyt tuntea ystäväni paremmin.

Oli hauskaa katsella vieraiden saapumista pelipaikalle. Naiset olivat todellakin nähneet vaivaa crimplenen metsästystä myöten, ja miehet eivät jääneet mitenkään toiseksi. Yksi "tapaturma-altis" miesvieras oli laittanut ylleen lisäksi pyöräilykypärän sekä pelastusliivin. Eräällä oli yllään oma täydellinen pukukokonaisuus 70-luvulta. Myös muutama muu mies oli löytänyt asut nuoruusvuosiltaan

Naisilla oli monella hauska hattu lisänä, mutta sattuneesta syystä jätin ne pois kuvasta.
Juhlapäivä oli rento ja mukava. Ilta syötiin, juotiin ja saunottiin. Osa kuvan henkilöistä on mökkinaapureita ja loput yöpyivät mökillämme, joten aamupalalla taas jatkettiin.