11.8.2017

Vitosen kellon arvonnousu

Kuvaan lupa lapsenlapsen äidiltä
Ostin joskus vitosen seinäkellon halpamyymälästä. Eihän se toiminut! Kellolla oli kahden vuoden takuu, mutta niin se vain jäi palauttamatta. Viisi euroa ei toiminut kannustimena. Ehkä suurin syy kuitenkin oli matkan pituudessa, 60 kilometriä, laiskuudessa ja lopulta unohduksessa.

Joku jossakin joskus oli laittanut kuvan faceen, missä hän oli tehnyt kellosta valokuvakehykset. Siispä tein samoin nyt myös minäkin. Naulasta lähti kalastuksen kiertopalkinto muulle seinälle, ja kellon kehykset sopivat tilalle oikein hyvin. Ei tarvinnut ottaa naulaa pois.

Kuvassa on nuorin lapsenlapsemme konttausiässä. Kuva sopi mielestäni tähän kehykseen oikein hyvin. Siinä kaikki on niin pyöreää. Taustaksi laitoin palan tapettia vanhasta tapettikirjasta. Taustaan olisi muuten jäänyt liimarantu ulkoreunoille ja tässä valkoinen ei olisi toiminut.
Tasapuolisuuden nimessä, meillä on muistakin lapsenlapsistamme kuvia esillä.

7.8.2017

Itsehillinnän puutetta kirjastossa, taas

 
Olen tästä aiemminkin kirjoitellut, että minulla viiraa nupissa aina kun on kyse kirjoista. Olen ollut kirjakerhon jäsen yli 40 vuotta, ja en todellakaan tarvitse enää yhtään kirjaa. Aloittaisin vanhojen lukemisen vaan alusta ja loput voisin lainata.

Kävin tänään kirjastossa lainaamassa kirjaa, joka käsittelee Makramee-solmeilua. Minulla ei ole ennestään paljoakaan tietoa siitä, mitä kaikkea se pitää sisällään. No enkös sitten löytänyt myös kivan oppaan paperitöiden tekemiseen - minullahan on ne vanhat tapettikirjat. Mukaan lähti vielä kolme helmikorukirjaa.

Eikä tässä vielä tietenkään kaikki. Kirjastossa oli loppuale ja muovikassillisen opuksia sai ostaa vitosella. Löysin mukaani pari Arto Paasilinnaa, Sylvi Kekkosta, Patricia Highsmithiä ja yhden Patricia Cornwallin. Löysin lisäksi monta muuta teosta ja muutama lastenkirjakin tuli joukon jatkoksi.
Olen ennenkin ostanut kirjaston alesta kirjoja. Olen puhdistamisen jälkeen leikannut selkämyksen tarran kirurgin veitsellä pois ja liimannut tilalle kontaktimuovin palan. Muuten joku vieraampi voisi äkkiseltään luulla hyllyjämme katsellessa, että talon väki käy kirjastossa varkaissa.

6.8.2017

Mansikat pakastimeen

 
En muista, että olisin koskaan pakastanut mansikoita näin myöhään kesästä kuin viime perjantaina. Puhdistan marjat teelusikan nirkolla ja pilkon ne samalla työkalulla suoraan pakasterasioihin. Pilkotut marjat vievät vähemmän tilaa, enkä ole soseuttanut niitä enää vuosiin.

Olen todennut parhaaksi työkaluksi kantojen irroittamiseen pikkulusikan. Varsi on kämmenessäni, kuten alemmassa kuvassa.

Tämä menetelmä on varmaankin monella käytössä, tai on keksitty vielä parempia konsteja, mutta kirjoitin nyt sitten tästäkin.

4.8.2017

Lasten nilkkasukkalöytö hyötykäyttöön


Poikani ihmetteli tässä taannoin, että mitä minä aion tehdä hänen ja siskonsa vanhoilla tennissukilla? Olin niitä säästänyt muovikassillisen verran. Ovat ehjiä, mutta heille jo liian pieniä. Osassa sukissa on varren kuminauhat ehtineet kuoleentua ja osasta varret ovat minulle liian tiukkoja.

Olen joskus ottanut osan sukista käyttööni, mutta enpä juuri ole niitä muualla tarvinnut kuin lämpimän aikaan kumisaappaissa. Yhtä sukkaparia tyttäreni ihmetteli jaloissani, että onko nuokin vielä hengissä? Hän oli käyttänyt niitä viimeksi 25 vuotta sitten.

Nyt olen päättänyt päästä huonoimmista eroon määrätietoisesti. Olen hankkinut oikein rasvaista jalkavoidetta ja voitelen sitä aika ajoin oikein reippaasti. Tykkään kulkea kesäisin avojaloin, joten jalkapohjat ovat olleet kovilla. Nyt oikein kunnon jalkavoitelun jälkeen laitan puuvillasukat jalkaani. Näin en tahri lattioita. Osasta olen leikannut tiukat varret pois, joten pienempikin sukka mahtuu jalkaani.
Olen sen verran kuumakinttu, että en voi yöksi sukkia laittaa ja en myöskään halua tahria lakanoita. Parin, kolmen käyttökerran jälkeen nakkaan sukat roskiin.

1.8.2017

Harjoittelukappale

Minulla on ollut kristallimuovia jo kauan jemmassa. Ostin, kun suunnittelin siitä tekeväni kaikenlaista kivaa.

Kuvan pussukka on nyt ensimmäinen työni siitä ja se on tarkoitus antaa 4-vuotissynttärilahjaksi pienen rahalahjan lisäksi lapsenlapselleni. On niin Autot-fani.
Työtä aloittaessani päätin, että tarvikkeet pussukkaan pitää löytyä kotoa - kauppaan en mene. Kaikki tarpeellinen löytyikin vetoketjua myöten.
Pussin vuoritin sisältä vahakankaalla. Ruutuinen päällinen on myös samaa materiaalia.

Vahakankaan ja kristallimuovin väliin ompelin puuvillakankaan, johon sain liimapaperilla silitettyä kuvat kiinni.
Tästä se kaikki alkoi
 

Sovittelin ensin leikkaamani kuvat vahakankaan nurjalle puolelle, jotta selviäisi niiden tarvittava määrä.

Vahakankaan nurja puoli ei kestänyt edes miedointa silityslämpötilaa. Kuvittelin ensin, että en tarvitse kangasta väliin ollenkaan.
Tässä kuvat silitettynä liimapaperilla kankaaseen kiinni. Pysyy tiukasti  alustassaan, mutta huolellinen saa olla. Silittäessä täytyy muistaa käyttää kangasta tai talouspaperia silitysraudan ja siirtokuvan välissä.
On sitä helpompiakin käsitöitä tullut tehtyä, mutta nyt kun sain pään auki, niin voisihan tuota systeemiä kokeilla uudelleen. Seuraavassa työssä otan malliksi vähän helpomman kaavan. Nyt muovit luisti ja viimeistelyyn jäi toivomisen varaa.
Tekemäni pussukka tulee olemaan ainakin lujuustestissä, joten mielenkiinnolla seuraan, kauanko pysyy ehjänä.

31.7.2017

Sarjassamme pitkiä kitinöitä

Olen päällystänyt kotini keittiön sohvan jo muutama vuosi sitten. Siitä jäi kuvan tikkikangasta jonkin verran jäljelle. Säästin sen, koska suunnitelmani on ollut ommella siitä tyynynpäällinen samaiseen sohvaan.

Aina kun näin askartelukaapissani tämän tilaa vievän kankaan kappaleen, se otti aivikseen, ja juurikin sen vuoksi. Samoin sisustyyny varasti tilaa, vaikka olikin tiukassa kaupan paketissa.

Vuosien kitinä tuli sitten tänään hoidettua noin puolen tunnin työllä. Nyt olen sitten taas yhtä "tarttis tehdä työtä" vähemmän. Tosin - olen hyvä keksimään tilalle uusia sellaisia.
Tuo keinutuolikin pitäisi maalata...

28.7.2017

Selänpesimet kesän pikkuprojektina

Olen virkannut selänpesimiä aina kun on ollut hetki aikaa käsitöille. Yritän  päästä eroon jämälangoistani ja kalalangat on yksi ryhmä niitä.

Kirjoitin ekasta virkatusta selänpesimestä toukokuun 13. päivä. Sieltä löytyy myös linkki ohjeeseen.

Yksi työ on vielä vähän kesken, kuvassa on kuusi pesintä, jotka odottavat saajaansa ja seitsemän virkkuutyötäni olen jo lahjoittanut kavereille viemisinä. Kotiin en ole vielä malttanut tuollaista ottaa käyttöön.
Yhden aion vielä väsätä, joten eiköhän ne ala olla sitten siinä. Kalalankoja löytyy vielä, mutta voin keksiä niille muuta käyttöä. Selänpesimestäkin muhii mielessäni oma malli.


27.7.2017

Telttailua parvekkeella

Vanhin lapsenlapsemme, 12-vuotias poika, sanoi jo heti parveketta rakentaessamme, että hän tulee tänne telttaan nukkumaan. Niin hän sitten tekikin.

Pojalle sattui yöpymiseen vain vähän kylmiä öitä, mutta tykkäsi silti. Nyt kun on luvattu ekat helteet, voisinpa minäkin mennä parvekkeelle nukkumaan. Siellä olisi ihan turvallistakin, eikä aamuaurinko herättäisi liian aikaisin.
Jostakin syystä hyttyset on ollut meillä koko kesän hukassa, niin voisin nukkua pelkällä patjalla. Ostin tosin IKEA:sta joskus vahingossa pari harsomaista verhoa, joten niistä voisin väsätä varoiksi itikkasuojan.
Minulle on onnekseni suotu hyvät unenlahjat, joten en ihan pienistä heräile. Yöpyminen parvekkeella voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen juttu.

23.7.2017

Risa villasukkani toimii

Wörkkii
Kirjoittelin kuun alussa, että kyhäsin hätäisesti risasta villasukastani harmaan pallon karkottamaan pesänrakennuspuuhissa olevia ampiaisia. Nyt hylätty pesän alku oli pudonnut räystään alta terassin katolle, eli alkua asumukselle oli. En sitä päässyt ennen näkemään sen hankalan sijainnin vuoksi.

Laitoin kuvan molemmista, sukasta sekä pesästä, jotta voi vertailla kokoa. Ampparit taisivat luovuttaa isommalle "pesälle". En ole nähnyt niiden liikehdintää muuallakaan lähistöllä, paitsi kukissa.

22.7.2017

Raapusteltu ohje hellemekkoon

Suuntaa antavia mittoja

Lupasin antaa ohjeita edellisen kirjoitukseni hellemekkoon, kas tässä! Huom! Mekko on samanlainen edestä ja takaa.
Kuvassa oleva hellehameen keskiosa sattuu nyt vain olemaan kaavana voipaperirullan korkuinen. Hameesta voi tehdä haluamansa pituisen. Pituutta voi säädellä myös helman frillan avulla. Itse tykkään pidemmästä mallista.
Frilla saa olla runsaasti rypytetty. Itse käytän maksimirypytystä. Siitä ei ole kaavaa, koska leikkaan vain kankaasta saman korkuisia kappaleita ja ompelen ne ensin ennen rypytystä yhteen.
Yläosa rypytetään myös siten, että siitä tulee sopivan levyinen yläosan kaarrokkeeseen.
Tämän hameen helmat heiluu tuulessa mukavasti, ja helpottaa oloa helteellä.
Nämäkin mitat ovat suuntaa antavia
Hame vielä kerran

Yllä olevassa kuvassa on yläosan kaarroke. Näitä kappaleita leikataan neljä ja palat ommellaan vastakkain. Näiden väliin ommellaan hameen keskiosa sekä olkanauhat.
Kovin on ryppyiseksi käynyt kaavapaperi. Varmaankin samassa suhteessa omistajan kanssa. En minä tällä mekolla enää kylille mene, mutta etelän matkoilla ja muutenkin rannoilla hame on kiva vetää päällensä. Sen sisällä mahtuu jopa pukemaan. 

Nämä nyt ovat minun mittoja, joten kannattaa suhtautua niihin kriittisesti. Varsinkin, jos kyseessä on kovin pieni ihminen, tarkoitan leveydeltä.
Kylläpä oli vaikeaa selostaa sellaista, jota on tehnyt kymmeniä kertoja. Hameen ompelua pitää vaan niin itsestään selvänä asiana.

15.7.2017

Samalla kaavalla vuodesta -85

Kukkamekko, harvinaista minulla
Minulla on ollut ensimmäinen hellemekko ommeltuna kuvassa olevalla mallilla vuonna -85. Katselin tuolta vuodelta vanhoja matkakuvia ja päälläni oli tuollainen hellemekko valkoisesta intianpuuvillasta ommeltuna. Teetin sen ja turkoosina samaan aikaan. Ystävälläni oli ollut joskus jo aikaisemmin tuollainen ja hänen risasta mekosta ompelija sai kaavan.

Ensimmäisen risan mekkoni jälkeen olen ommellut sellaiset itse. Minulla on ollut monta mustaa, monta kirjavaa, niin monta, etten enää muista kaikkia. Ei kesää ilman hellemekkoa. Näitä faneja löytyy kavereistani muitakin, etten ole ainoa.

Hame on kätevä. Malli sopii monen kokoiselle. Se on samanlainen edestä ja takaa. Yläosaan leikataan neljä samanlaista lappua, jotka ommellaan vastakkain. Niiden sisälle rypytetään alaosan kangas, joka on suurinpiirtein kankaan levyinen. Pituudessa täytyy huomioida kaarroken korkeus. Yläosan lappujen väliin ommellaan myös olkanauhat. Alaosan frilla rypytetään rypytysjalalla niin tiheään, kun ompelukoneesta saa ommeltua.

13.7.2017

Suklaamunien kotelot käyttöön

Suklaamunien kotelot uusiokäytössä
Etsiessäni lahjakasseihin kahvamateriaalia, oli taas kaikki pienet nauhanöttöset auenneet ja säilytyslaatikko oli sekaisin. Koska en raaski heittää juuri mitään tuollaista pois, niin ongelman siisteydelle aiheuttaa juuri nuo pienet pätkät. On ikävää kompata laatikkoa, kun kerän kiinnipitämiseen laitetut neulat pistelevät sormia. Kumilenkistä jää helposti ikäviä jälkiä ja Minigrip-pussissa nauhat liiskaantuvat helposti.

Sitten hoksasin, että nauhan pätkät mahtuvat hyvin suklaamunien koteloihin. Tuollainen läpinäkyvä on säilytykseen parempi kuin peittävä keltainen. Keltaisesta voi kuitenkin jättää pienen pätkän ulos, mistä näkee, mitä se sisältää.

Koska suklaamunien koottavat jutut eivät ole kiinnostaneet lapsenlapsia enää aikoihin, taidan seuraavaksi tyhjentää vanhat kotelot alkuperäisistä sisuksista ja järjestelen taas nauhalaatikkoni uudelleen

Läpinäkyvissä koteloissa voi myös säilyttää kaikenlaista muuta pientä tilpehööriä, kuten esimerkiksi korujen osia.

11.7.2017

Vanhan tapettikirjan satoa

Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa lahjakassien tekoa tapetista. Koska materiaalina oli tapettikirja, piti miettiä, että minkä kokoisia niistä saa aikaiseksi.
Kuvan kasseista puuttuu vielä kahvat, koska minulla ei ole sopivaa lävistäjää. Tavallinen tekee mielestäni reiät liian lähelle reunaa. Täytyy hankkia uusi ja erilainen lävistäjä jostakin, koska tarvetta olisi ollut aiemminkin.
 
Yllä olevan kassin tein kahdesta eri tapettilehdestä. Tapetti on muovia, joten liimasin kappaleet yhteen rakennusliimalla. Tuosta materiaalista olisi voinut myös hyvin ommella jotakin, mutta onhan minulla tuota jäljellä vielä koko kirja. Pitääpi joskus kokeilla.

Ylhäällä vasemmalla on kaksi valokuvakehystä toimittamassa pakkauksen virkaa. Kääräisin siihen ylimmässä kuvassa olevan korkean ruusutapetin. Kassin kulmat sain helposti taiteltua reunojen mukaan.

Pikkukassit ylinnä edessä on tehty samalla menetelmällä, eli paketoin ensin laatikon ja sitten liimasin taitoskohdissa saumat yhteen.

Netistä löytyy monta ohjetta, joten en kirjoita näistä tämän enempää..
Keskikokoisen kassin tein neljästä eri kappaleesta. Leikkasin ensin isot puolet ja sitten sivut, jonka jälkeen liimasin ne yhteen. Taitoin ensin reunat kohdistamisen helpottamiseksi. Pohjan taittelin viimeiseksi.
Kirjasta löytyi myös sellaista tapettia, jota pidin haastavana. Tein niistä lasinalusia. Liimasin molemmille puolille samaa sarjaa olevat muovitapetin palat. Välissä on pahvipyörylä.

Käytän lasinalusia aina, kun juon mukista kahvia tai lasista viiniä. Sohvapöytä on valkoinen, joten en ole joutunut enää turvautumaan kovinkaan usein kloriittiin.

Oikealla on vanhat pahviset, roskiin menevät, lasinaluset. Kuten kuvasta huomaa, ne ovat käytössä kärsineet. Vitsitkään niissä ei jaksa enää huvittaa. Lapsenlapset ovat niihin piirrelleet ja se taitaakin olla ainoa syy, miksi olen katsellut niitä näinkin kauan.

8.7.2017

Kuuden vuoden projekti

Ajaton malli, onneksi!
Poikani jaksaa vitsailla hänelle neulomastani puserosta. Hän on nimennytkin sen "kuuden vuoden projektiksi". Todellisuudessa siihen taisi kulua aikaa enemmänkin. Pusero on tosin ollut  valmiina jo parisen vuotta.
Jostakin syystä minua ei vaan silloin natsannut sen neulominen. Oli niin paljon muuta tekemistä ja miettimistä.

Nyt kylmänä juhannuksena poika sanoi, että hän uhmaa minua ja pukee puseron päälleen. Olin kuulemma joskus sanonut, että en anna sitä hänelle juhannukseksi, koska hän kuitenkin polttaa siihen reiän nuotiolla. Että joillakin sitten jaksaa olla hyvä muisti...

Puseron malli (L-koko) on Novitan lehdestä ja lanka 7-veljestä.

7.7.2017

Tapettikirjan taidetta

Kuva luvan kanssa
Tyttäreni hyvä ystävätär muisti minua ja sain häneltä neljä vanhentunutta tapettikirjaa askartelumateriaaliksi. Tyttäreni halusi muutaman sivun omille ideoilleen ja eräs niistä on kuvassa.
Kuva ei anna oikeutta kokonaisuudelle, koska siitä puuttuu valkoinen nahkasohva. Siihen on aseteltu muunmuassa mustia ja vihreitä sohvatyynyjä. Tytär vaihtaa vuodenaikojen mukaan tyynynpäällisiä, joten kirjasta löytyy helppoja vaihtureita kehyksiin ja jotka sopivat muuhun sisustukseen. Alimman taulun on kuulemma tehnyt 6-vuotias tyttärentytär. Ainakin kertomansa mukaan.
Pienemmät kehykset ovat IKEA:sta ja noin postikortin kokoisille kuville tarkoitettuja. Suurempaan on vaihdettu vain kuva. Kokoa en tiedä.

Itse olen pähkäillyt, mitä kirjoilla teen. Ajattelin ensin, että tapetoisin erilaisilla paloilla yhden pienen seinän pätkän, mutta taidan matkia tytärtäni ja teenkin kollaasin pienistä tauluista. Itse asiassa tytärkin aikoi ensin tehdä tilkkutapetti-seinän. Kirjoissa on paljon todella ihania kuvia, joten niistä valikoiminen ei tule olemaan helppoa.
Ajattelin yhdistellä "tylsemmistä" paloista ensimmäiseksi muutaman lahjakassin. Ostin myös jo keväällä tapettirullan kolmella eurolla niiden tekemistä ajatellen.
Ideoita pukkaa, joten katsotaan rauhassa, mitä tulee toteutettua. Materiaali ei ainakaan nurkissa happane.
Ja paljon kiitoksia tyttäreni ystävättärelle. Hän on usein ennenkin minua muistanut.

6.7.2017

Risa villasukka uusiokäytössä

Taitaapi wörkkiä
Edellisenä iltana, kun olimme lähdössä pitkälle Savukosken reissulle, huomasin parvekkeen ovea lukitessa ampiaisen menevän ulkovuorilaudoituksen alle. Pelästyin, että nuohan saavat asustella nurkassa kolmisen viikkoa kaikessa rauhassa.

En sitten tuohon hätään keksinyt muuta kuin vanhan harmaan villasukkani. Sukka odotti parsimista, mutta se saikin uuden viran ampiaispesänä. Käänsin sen väärinpäin, varren työnsin sisälle ja muotoilin sukasta pallon. (Kiitos kaikille pesävinkeistä.)

Kotiin tultua en havainnut enää elämää nurkalla. Nyt on vaan ollut niin kylmä kesä, että sukassa näytti lämmittelevän jokin hyönteinen.

5.7.2017

Parvi hyvänä lisätilana

Parvi lisätilaa antamassa
Eipä olisi tullut itselle heti mieleen rakentaa parvea Lapin mökille makuuhuoneisiimme, kaverien ja omaan. Onneksi löytyy fiksumpiakin.

Saimme matalasta parvesta hyvän lisätilan nukkumapaikoille, koska porukkaa oli paikalla hieman tavallista enemmän juhannuksen tietämissä. Parvelle mahtuu myös kapsäkit - tyhjät ja täydet. Yleensä pidämme siellä reissun ajan tyhjiä laukkujamme tilaa viemästä itse makkarista. Poissa silmistä, poissa mielestä.



Tykkään, että huone on siisti korvessakin. Petaan aina vuoteen omaksi iloksi ja asettelen tyynyt kauniisti. Tai siis, tämä on ainakin tavoite.
Ai että kun nuo rappuset ja kaiteen tolppien päät on niin kätevät. Niihin voi ripustaa kaikenlaista. Aina siinä roikkuu jokin mökkilumppu tai pyyhkeet kuivumassa. Rappusille voi viskata sukat sun muut kuteet. Eipä juuri silmä ehdi levätä, kun itse syyllistyn samaan. Onneksi luonto on ympärillä mitä hienointa.

28.6.2017

Ulkostusta

Hirvensarvet päätyä koristamaan
Yritin löytää ulos tehdylle sisustamiselle vastikesanan. Ulostamista tai ulkoistamista en kyllä suostu käyttämään. Olkoon jatkossa käyttämäni sana "ulkostus". Parempi sana olisi ollut mielestäni "pihastus", mutta sen niminen puutarha-alan yritys on olemassa Kaarinassa - löysin googlaamalla. Jos löytyy parempia sanoja, niin olisi kiva tietää.

En ole koskaan ollut erityisen ihastunut sarviin enkä täytettyihin eläimiin sisustuksessa. Ymmärrän niitä metsästäjäkodeissa, mutta en ostaisi itselle. Meillä on pyörinyt edesmenneen appiukon ampuman hirven komeat sarvet varastossa melkein 40 vuotta, ja ovat todellisuudessa tuotakin vanhemmat. Suostuin, että mökin miehet voivat ripustaa sarvet seinälle yksinkertaista päätyä koristamaan. Itse asiassa ehdotin sitä alunperin itse. Jotenkin ne sopii mielestäni Lapin maisemiin.

Mökkinaapuri varoitti, että sarvet maistuvat oraville. Ystävä öljysi ne vesiliukenemattomalla värittömällä terassiöljyllä, joten niiden pitäisi ainakin maistua pahalle. Jos syövät, niin eipä sille sitten mitään voi.

27.6.2017

Pingviinitaulu perille

Maalaamani akvarellityö, pingviinitaulu, pääsi perille pari viikkoa sitten Lapin perukoille. Moni muu taitaa kylläkin sisustaa mökkinsä Lapin aiheilla - tämän kuvan poseeraaja on todella kaukana elinpiiristään. Voin tosin joskus yrittää maalata vaikkapa poron sille kaveriksi.

Kehykset on IKEA:n halvinta muovista mallia (53 x 73 cm). Oli paljon helpompaa pakata kuva autoon keveytensä vuoksi ja kuljettaa se joen yli veneellä. Tekele on nyt myös kriittisessä paikassa, eli rappusten vieressä. Edellisen siitä pudotinkin pakaaseja alas tuodessa ja kuvan lasi särkyi.
Peili sai uuden paikan sängyn vierestä. Ei välttämättä niin hyvä paikka sille. Lähinnä kait sen vuoksi, että korvessa asuessa alkaa näyttää lähinnä metsän peikolta. Nyt tuohon peiliin tulee katsottua liiankin usein.

Vähän on alkanut harmittaa koko ostos lähinnä  prameutensa vuoksi. Taidanpa miettiä tilalle jotakin yksinkertaisempaa mallia.
Seuraavaksi ostoslistalla on seinäkello - sitä hiljaisempaa mallia. Henkilövaaka enää puuttuu. Sen jälkeen mökkielämän "peli" olisikin menetetty. Eikös ne kolme vihollista mökillä olekin peili, kello ja vaaka?

10.6.2017

Ahomansikkaa maanpeitekasvina

Rönsyleimukin kukkii kauniisti

Ahomansikka valtaa laatoitusta
Luin jokin aika sitten vinkistä, en muista enää mistä, istuttaa ahomansikkaa maanpeitekasviksi. Itsellä sitä on kasvanut jo muutaman vuoden kivikossa, mutta nelisen vuotta sitten istutin aho- ja puutarhamansikkaa muutamien perennojen reunoille. Lapsenlapset tykkäsivät viime kesänäkin, kun mummin kukkapenkeistä löytyi herkkuja. Istutin mansikkaa myös vanhaan pesusoikkoon sekä pariin kukkapataan. Olivat ihan hienon näköisiä. Ajattelin myös, että en niin korkealta putoa, jos kuolevat kuivuuteen, koska olemme kesällä paljon ihan eri maisemissa.

Viime kesänä sitten mansikan kasvu reuhahti. Nyt olisi arbeettia niiden hillitsemiseen, koska tuntuvat valtaavan alaa jo sellaisistakin paikoista, missä ei tarvitsisi. Toisaalta, onko sillä niin väliä, ja ehtiihän kukkamaita perata myöhemminkin. Mansikat näyttävät kukkivan taas runsaasti, joten satoa pukkaa. Ahomansikka on siitä kiva kasvi, että se tuottaa marjoja kauemmin kuin puutarhamansikka.