20.5.2018

Karkkilaatikon tuunaus

Tapettia molemmille puolille
Tapettia myös pohjalle

Kuten olen usein maininnut, kaverit ovat alkaneet katsella tavaroitaan uusin silmin, eli saan melko usein materiaalia tuunattavaksi. Sain karkkilaatikon, joka on melko tukeva. Ei kuitenkaan niin hyvässä kunnossa, että olisin tuunannut sen munankuorimosaiikilla. Mietin kyllä tosissani sitäkin vaihtoehtoa.

Leikkasin vanhasta tapettikirjasta palat, jotka liimasin laatikon kanteen ja alapuolelle. Kannen sisäpuolelle leikkelin yksittäisiä kuvia, koska kirjan sivusta ei olisi enää riittänyt peittämään koko aluetta. Laatikon ulkonurkkia tukevoitin leikkaamillani kuvioilla. Ne myös antavat asennollaan osviittaa siitä, mitä tietä rasia avataan. Pohjalle liimasin erilaista tapettia peittämään pieniä virheitä. Laatikon kulumia peitin maalaamalla niitä hopeakynällä.

Mietin erilaisia kannen kiinnitystapoja, mutta ajattelin sitten vaan nauhaa ympärille ja rusettia päälle silloin, kun ojennan lahjan tässä rasiassa. Toivottavasti menee joskus jatkossakin kiertoon.

19.5.2018

Tontin ongelmatavarat käyttöön

Mökillämme on pikkuinen kasvimaa, jossa kasvatamme sipuleita, persiljaa, tilliä, herneitä ja joitakin yrttejä. Alueet ollaan lokeroitu vanhoilla kattotiileillä. Ovat kestäneet ehjinä jo monta vuotta.
Puput tuppasivat koulimaan kasvejamme, joten matala aita ympärillä suojaa niiltä hyvin.
Vanha kaivonrengas upotettiin kukkamaahan ja istutin siihen puutarha- sekä metsämansikkaa. Ovat niin kovia leviämään, että olisi pitänyt karsia niitä jo heti alussa. Enää ei ole kivaa.
Vanhassa lyhdyssä ei ole enää kuin yksi lasiseinä tallessa. Istutin lyhtyyn sisällä talvehtineen muratin. Lasinen puoli on asetettu niin, että nurkan takaa tuuli ei pääse puhaltamaan kasviin ihan suoraan.

Pihalla odottaa käsittelyä yksi aarre. Sellainen, jota mies taas ihmetteli.

Jonnekin nämäkin tavarat olisi pitänyt kuljettaa, joten näin näistä päästiin parhaiten "eroon".

17.5.2018

Minä pesin tänään ikkunat

 
Minä pesin tänään ikkunat! Minä pesin tänään ikkunat!! Minä pesin tänään ikkunat!!!”
Eeva Kilven runokirjasta "Kiitos eilisestä" 


Tuo Eeva Kilven runo onkin yksi niistä harvoista, jonka muistan ulkoa. Ikkunoiden pesu-urakan jälkeen se tulee mieleeni, joka kerta. Myös tänään, kun sain mökin ikkunat pestyä ja verhot vaihdettua. Ikkunaprojektiin ryhtyminen taitaa silti olla minulla se suurin ponnistus. Ei enää itse työ.
Kesäisen valkoiset
Syksyllä sitten taas ikkunoihin
Luin juuri jostakin, että ikkunoiden pesuun kannattaa ryhtyä vasta siitepölykauden jälkeen. Jutussa toisaalta pohdittiin, että koivun jälkeen kesäkuun alussa kukkii mänty. Kuusikin taitaa pöllytä samoihin aikoihin. Sitten tulee heinät... Mökillä kukkii nyt juuri tuomet sekä valtavina massoina valkovuokot. Pähkinäpensaat taisivat täällä aloittaa siitepölykauden.

Olen aina vähän ihmetellyt, että miksi talveksi jotkut vaihtavat verhonsa tummiin ja raskaampiin - minä muiden mukana - kun muutenkin on synkkää ja pimeää. Kyllä heti valostui huone, kun vaihdoin verhot valkoisiin, vaikka ulkona on puolipilvistä. Otokseni nyt ainakaan ei anna oikeaa kuvaa.

Valkoiset verhot ovat jo vanhat. Ompelin ne IKEA:n ohuista alulakanoista. Maksoivat alle kaksi euroa kappale. Tuvan verhot kustansivat yhteensä siis alle 12 euroa. Eivät ole tulleet pesussa kuin vain puhtaiksi. Olen taitanut nämä säästökseni jo esitelläkin jossakin jutussani. Makkarin kalliit verhot lyhenevät joka pesussa, eivätkä näytä yhtään sen hienommilta. Meillä päin sanottaisiin, että näyttävät trönteiltä (väärän mittaisilta, liian lyhyiltä).


14.5.2018

Kanadanhanhet pois rannasta

Joku meidän mökkinaapureista keksi, että kanadanhanhet saadaan pysymään poissa rannasta, kun ne eivät pääse kävelemään vedestä nurtsille. Naruun on kiinnitetty remontin jälkeen nurkkiin jäänyttä kaapelin varoitusnauhaa. En tiedä, toimisiko esimerkiksi mustasta jätesäkistä leikatut nauhat yhtä hyvin. Olisivat vaan mukavamman näköiset.

Nämä systeemit viritetään, kun ei olla paikalla valvomassa. Ei linnuissa mitään vikaa ole, vaan niiden jätökset on ihan järkyn kokoiset. Ei ole kovin terveellistä antaa lasten kirmailla nurmikolla, mistä on juuri siivottu pois kymmeniä p..kakasoja.
Kolmisen vuotta sitten näimme kymmeniä kanadanhanhia rannassa. Siivosimme niiden jätökset ja käskin ukonkin laskea ne. Niitä oli yli kolmesataa. Kirjoitin tästä Facebookiin ja tytär käski hankkia elämän, heh.

13.5.2018

Kranssipohjia koivunoksista

Toivottomalta näyttää
Harjoittelua kaipaa
Olen tehnyt yhden kranssin koivunoksista ennen eilistä. Eilen väsäsin muutaman kranssipohjan ja en sitten tiedä, oliko siinä mitään järkeä. Lopputulos näyttää enemmänkin räpellykseltä. Ehkä noista sitten jotakin saan fiksattuna kunhan kuivuvat.

Fundeerasin kransseja pyöritellessäni, että mitenkä noita kestää siitepölyallergikot - joissakin oksissa on paljon urpuja? Ajattelin niiden varisevan pois kuivuttuaan, ja täytyisikö kranssit sitten huuhdella? Ehkä allerginen ei kuitenkaan huolisi tuollaista itselleen?

Kranssipohjat aion koristella ennen joulua ja ajattelin tehdä niistä talviaiheisia. Osan voisin säästää pääsiäiseksi.

Sen nyt huomasin noita tehdessä, että en itse onneksi ole koivun siitepölylle allerginen. Minua taitaa vaivata kuusi tai mänty - ehkä molemmat.

10.5.2018

Mummittelu-käsityö


Joulukin jo vähän mielessä
Kappaleet neulottu
Sain ystävältäni kesken jääneen tuubihuivin. En sen vuoksi, etteikö hän olisi tykännyt neuloa sitä loppuun, vaan ihan terveydellisistä syistä. Hän lupasi, että saan pitää langat. Itse lupasin neuloa työn loppuun ja antaa hänelle.

Kyllä meillä on sitten ihan erilainen käsiala, joten jatkaminen olisi ollut mahdotonta. Ei auttanut puikkojen vaihtaminenkaan. Purin koko työn ja mietin, missä mallissa ei näy purkulangan kiharat.
Aloitin eilen illalla neulomisen. Kuvio on joka toinen kerros aina oikeaa ja toinen kaksi oikein yhteen ja langankierto. Lanka on 7-veljestä, joten halusin tuubihuivista myös ilmavan. Pyöröpuikot on kokoa 5,5 mm ja pituus on 40 cm. Silmukoita on 80.

En sitten yhtään tiedä, minkälainen lopputulos on. Jos saan aikaiseksi kivan, niin voin neuloa huiveja lisää vaikkapa joulumyyjäisiin - täytyypi kehitellä. Tekeillä olevan huivin saaja saapi kertoa myös mielipiteensä.

Ai miksi mummittelu-käsityö? No tuo on niin helppo ottaa mukaan ja jatkaa ilman ohjeita. Perjantaina olisi taas ilo kaitsea lapsenlapsia - koko päivän.

Alemmassa kuvassa puseron neulomisprojekti on suoritettu. Nimenomaan suoritettu, mutta KUKA ompelee palat yhteen ja päättelee langat? Yäk!

9.5.2018

Kotkansiipi ruukkuun sekä uusiokäyttöä

Kotkansiipiä, valkotäpläimikkä ja orvokkeja
Aitoja vanhoja astioita uusiokäytössä
Olin eilen illalla lapsenlapsia kaitsemassa. Lukaisin samalla pari sisustuslehteä, joista bongasin mielestäni hyvän idean - saniainen ulkoruukkuun.

Sen jälkeen kun mökiltämme kaadettiin koko pihan varjostava tammi, perennoissani on aivan vääriä lajikkeita. Kotkansiipi on yksi sellainen, joka kärsii suorasta auringonpaisteesta. Nyt kaivoin muutaman niistä ylös ja istutin terassille ruukkuihin. Ovat nyt katon alla puolivarjoisessa paikassa. Syksymmällä saavat sitten uuden paikan kasvaa talon varjoisalla seinustalla. Olemme taas paljon poissa maisemista, joten kasteluhommat on vähän niin ja näin. Jos eivät kestä koko kesää, niin eipä paljoakaan kaduta menetys.
Meillä on mökillä ollut jo vuosia käytössä vanhat pläkkiämpärit sekä lasten pesuvanna uusiokäytössä. Olemme kasvattaneet ämpäreissä yrttejä ja vannaan olen yleensä istuttanut kesäksi mansikantaimia.

Siirrän yrtit talveksi kasvimaahan ja nyt näytti timjami sekä oregano talvehtineen hyvin. Sain siis astioihin jo jotakin täytettä. Sellaista, joka kestää mahdolliset tulevat hallayöt. Mies kylvi siemenistä muutamia yrttejä. Toivottavasti taimet eivät tule liian aikaisin pinnalle. Harso niiden päälle yöksi tietenkin auttaa, mutta täytyy olla realisti. Vaikka kuinka on lämpimiä päiviä ja öitä, niin nyt eletään kuitenkin toukokuun alkupäiviä.

6.5.2018

Kasojen kevät

Taas on kasojen aika. Mökin puusavotta on loppusuoralla, mutta kotona on uusi urakka odottamassa oksasilppuria ja klappittamista. Huomaa ukolta luova astia silppurin alle!
Vanha koivu sai viimeisenä tuomion ja kaadettiin niitylle. Siellä niitä oksia riittää. Kerään samalla niistä kranssivärkkiä, joten aikaa kuluu ja varjot venyy.
Klapikasa odottaa pinoamista. Talvella pääsee taas nauttimaan takan lämmöstä.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Sorakasa odottaa pihakiveyksen alle pääsyä. Piti homma tehdä jo syksyllä, mutta kun tuli pakkasia aikaisin ja sitten en vaan viitsinyt enää.
Osa pihalaatoista keskellä pihaa odottaa asettamista paikoilleen. Se on kuulemma sitten minun homma. Tein edellisenkin ja oli hyvä. Vanha jouduttiin vaan purkamaan terassilaajennuksen alta.
Kasa kiviä odottaa terassin reunustalle pääsyä. Osan olen jo laittanutkin. Sekaan istutan ahomansikkaa. Kestää kuivuutta, on kaunis ja satoisa. Peittää lähes kaiken alleen. Tässä vain yksi kasa. Osa kasoista on tarkoitus kaivaa maahan sadevesikuoppaan.
Koska kaikki sattuu samaan aikaan, niin särkikin on liikkeellä ja sitä pitäisi saada rapusyöteiksi rannan pakastimeen. Ollaan kalastettu niitä urakalla mökkinaapureiden kanssa.

Odotan hauisteni kasvamista johtuen kovasta soutamisesta. Ainakin kasvukipuja on.
Kevät on hienoa aikaa kaiken työn ohessa. Meillä kasvaa luonnossa runsaasti sini- ja valkovuokkoja. Niistä ei vaan saa tarpeekseen. Kuvan sinivuokot ovat koristamassa kukkapenkkiäni.

24.4.2018

Mistä näitä sikiää?

Tarkoitan keskeneräisiä käsitöitäni.
Neulatyö valmiina
Olen minä nähnyt muutaman kerran vuosien aikana kuvassa olevan neulatyöni ja ajatellut, että pitäisi sekin joskus kirjailla loppuun. Yllätykseni olikin melkoinen, koska olinkin tehnyt sen valmiiksi. En sitten muistanut yhtään! On vaan jäänyt sille jatkopaikka miettimättä.

Olen saanut käsityön Amerikan sukulaiselta. Äiti ja isä toivat sen tullessaan. Olivat viettämässä siellä 25-vuotishääpäiväänsä. Itse menin naimisiin siitä parin kuukauden päästä. Siitäkään ei ole kuin reippaat 40 vuotta. Ehkä neulatyö on kulkenut mukanani juuri noitten muistojen vuoksi.

Ajattelin ensin, että ompelen tuosta tyynynpäällisen. Todennäköisesti kuitenkin ostan siihen kehykset ja työ päätyy tulevaan taulukollaasiini. Kokemuksesta tiedän, että tyynynä meidän huushollissa se ei kauaa kauniina pysyisi.

20.4.2018

Käsiala muuttuu

Purkaminen ei ole kivaa
Korkeudet kohdillaan
Kirjoittelin vuosi sitten toukokuussa, että UFO:t seuraa mua ja lupasin neuloa yli 20 vuotta sitten aloittamani puseron loppuun. Takakappale on valmiina ja etukappale melkein kainaloon asti neulottuna. Otin eilen työn esille ja päätin tehdä puseron valmiiksi.

Neuloin yläkuvassa olevat kaksi ylintä raitaa. Mittasin kerrosten korkeuden ja beigen värinen raita tuli puoli senttiä korkeammaksi kuin vanhat. Se on paljon se.  Purkuun meni. Olisi mennyt koko työ, mutta en viitsi keriä langan pätkiä. Toisekseen, minulle olisi jäänyr epämääräinen kasa lankakeriä, joille olisin saanut etsiä uutta käyttöä.

Neuloin raidan uudelleen ja mielestäni tiukoilla silmukoilla. Hyvä tuli, joten jatkanpa puseron neulomista. Niin selkärangassa kuviot ei ole, että voisin katsella telkkua neulomisen lomassa.
Olen huomannut muissakin neulomuksissani, että työn jälki ei ole enää samanlaista kuin ennen. Enkä ainakaan tunnusta, että vanhuuttani alkaa jälki huonontua. Hmm - ehkä sitä elää vaan enemmän löysin rantein.

18.4.2018

Kelpaa taas

Valko- ja sinivuokkoja löytyy myös takapihaltamme
Minä niin päätin mökkiremonttimme jälkeen, että mitään ripellyksiä en enää huoli seinillemme. Ehkä kevään innoittamana kuvan ompelukseni pääsevät taas esille.
Kätevät kehykset
Löysin kukkataulut tutkiessani taas jemmojani. Olivat pesun jäljiltä pienessä rasiassa.

Olen ommellut kukat joskus 20 vuotta sitten. Ovat varmaankin ensimmäiset ristipistotyöni ja tähän asti myös viimeiset. Yksi pikkuinen on ihan hippasen keskeneräisenä samoilta ajoilta, joten taidan joskus heikkona hetkenä tehdä sen valmiiksi.

Ajatuksena olisi tehdä taulukollaasi. Seinä olisi jo valmiiksi tiedossa, enkä taida ihan kaikkia raapustuksiani polttaa pesässä.

17.4.2018

Aika entinen ei koskaan enää palaa?

Nuorempana olin innokas ompelija ja valmistin lähes kaikki vaatteet itse. Joko lapsille tai omaan käyttöön. Ukkokin sai omansa. Jos en ommellut, niin sitten ainakin neuloin jotakin.

Ostamani kaavat ovat vielä tallessa kuten myös muutama vuosikerta käsityölehtiä. Ongelmana on vaan niiden ikä. Lehdistä nyt vielä jotakin käyttökelpoista löytää, mutta 80-90-luvun kaavat ovat pääosin niin höhliä, että en äkkiseltään keksi, miten niistä voisi tuunata jotakin.

Olen nyt kuitenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aion ommella ainakin tämän viikon jotakin käyttökelpoista. Jos ei  muuta, niin ainakin mökkikamaa. Välineet ja melkoisesti tavaraa olisi vielä jemmassa. Kai noista kaavoistakin jotakin ohjetta vielä löytää.

Kangaspaloja olen lahjoittanut viimeksi lapsenlasten päiväkotiin, eli kaikenlaisia iloisen värisiä juttuja. Paikallinen ala-astekin on saanut joskus muutaman laatikollisen tavaraa. SPR:n kontti on saanut osansa ja joitakin kankaita olen myynyt kirppiksellä.
Taidan tehdä taas ompelurupeaman jälkeen inventaarion ja päättää, mitä jätän itselle. Kumma kyllä, mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpompaa on luopua tavaroista.

9.4.2018

Virkkuukoukku hukassa

Isoäidinneliöt ei vielä sommiteltuna
Teen toisinaan pitkillä autoreissuilla isoäidinneliöitä Nalle-langasta. Virkkailen niitä myös joskus telkkua katsellessa. Niistä olisi tarkoitus saada aikaiseksi jonakin päivänä torkkupeitto tyttären tyttärelle. Minulla on tarvittavat jutut valmiina aina saksia myöten samassa paperikassissa, joten työ on helppo ottaa mukaan.

Viime reissun jälkeen kävi kylmät. Hukkasin virkkuukoukkuni. Sitä ei löytynyt mistään. Olin ihan varma, että se tuli mukaan, koska tarkistin vielä lähtiessäni, että kaikki on tallessa. Peittoa en virkannutkaan reissussa palaakaan, vaan keskityin muuhun työhön. Epäilin siis, että koukku oli matkalla pudonnut jonnekin.

Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, että mikä sen koko oli. Valitsen koon aloittamiini töihin lähinnä tuntumalla. Sopivaa koukkua ei kokeilemalla löytynyt kotoa, ja vähän hölmöltä tuntui ajatus, että ostaisin sellaisen silmämääräisesti. Eihän tuo kalliiksi olisi tullut, mutta silti.

Nyt merkkaan ylös, millä koukulla olen tehnyt mitäkin. Minulla on esimerkiksi pieni pussi lajiteltuja lankoja virkattuja herkkuja varten. Koska haluan tehdä samanlaisia, niin koukunkin pitää olla samanlainen. Samoin myös virkatuissa kaulakoruissa. Niitäkin teen mielialan mukaan ja jatkan kun jaksan.

Juu - virkkuukoukku oli uuden harmaan Nalle-langan sisällä piilossa. Jostakn syystä en sitä aiemmin löytänyt, vaikka kopeloin myös kerät. Onneksi löytyi. Kolusin muutkin paikat moneen kertaan autoa myöten.
Työ on suurinpiirtein puolivälissä ja nyt saan taas virkattua tasaisen kokoista jälkeä sillä käteen luontuneella koukulla.

7.4.2018

Hillokipasta fiksattu roskis

 
Minulla on lähes aina käsitöitä tehdessä pieni roskis sohvan vieressä, eli "toimistossani". Siihen on kätevä laittaa heti esimerkiksi päättelylangat, joten roskat löytää heti oikean osoitteen.

Minulla on ollut käytössä pieni lieriön mallinen roskis, mutta se keikahtaa helposti. Nyt kekkasin, että tyhjän panttina olleesta hilloastiasta saankin kätevämmän mallisen ja -kokoisen siihen tarkoitukseen. Olen saanut astian joskus suurtalouskeittiöstä tyhjänä. Kippa on sitäpaitsi vähän höhlän kokoinen, ettei se sovi meillä oikein mihinkään.

Etiketti pytyssä on vaan piukassa kuin nenä päässä. Lappu särki silmääni, joten päätin piirtää tussilla kuvion sen päälle. Tässäkin kait pätee, että mitä et voi piilottaa, niin korosta sitä. Ei tuo mikään ihmeellinen taidepläjäys ole, mutta onpa ainakin tekstit piilossa.

Sen olen oppinut, että siihen roskikseen ei sitten kannata laittaa käytettyjä nenäliinoja sun muuta vastenmielistä. Yleensä sieltä saa tonkia pudonneita neuloja, virkkuukoukkuja sun muuta.

Koska olen innokas pilkkijä, niin kirjoittelin näistä pytyistä toisessa blogissani: http://fisuska.blogspot.fi/2018/04/pilkkireppuun-jarjestysta.html

6.4.2018

Pieni kevätinventaario

Suklaamunien muovikotelot nauhojen pätkille
Suklaamunien muovikotelot korutarvikkeille
Joskus sitä on kiitollinen sadepäivästä kuten nyt. Viikko on mennyt pilkillä istuen kauniissa kevätsäässä, ja sen kyllä huushollissa huomaa. Pitää siis siivota.

Aloitin päiväni uusien suklaamunien muovikoteloiden innoittamana pienen inventaarion askartelutavaroihini. Noita koteloita on myös säästetty minulle lapsenlasten toimesta. Pitäisi vaan muistaa hakea ne, koska mökillä olleet loppuivat taas vähän kesken.

Aion järjestellä myös molemmat askartelukaappini. Sitä on tullut pöyhittyä talven aikana, ja nyt on taas melkein kaikki hukassa. Jospa samalla saisin uusia ideoita ja inspiraatiota askarteluun.

2.4.2018

Kaikkien jämälankojeni äiti

Vanha jämälankapuseroni tuli aikoja sitten tiensä päähän. Esittelin ukolle, että olisi korkea aika hävittää kaapin täyte. Mies kysyi, että miksi? Kai tuon nyt korjata voi. Tyttärelle kun esitin neulomiani paikkoja, hän sanoi, että et oo äiti tosissas!

Kyllä minä aion ommella paikat kiinni pienten reikien päälle. Neulos on osittain myös niin hipunut, ettei puseroa voi siististi parsiakaan. Kuluneet kohdat ovat tulleet todennäköisesti käsitöiden tekemisestä, eli käsivarsi on hangannut etumusta.
Neulos on helmineuletta. Jokainen kerros on neulottu eri värillä, joten langan päättelyä oli ihan hirveästi.
En minä nuukuuttani puseroa säilytä, vaan se on niin ihanan behmeä ja venynyt. Mökillä minä tuon kanssa olen rehjustanut. En se päällä ihmisiin menisi.


1.4.2018

Virkattu kaulakoru toiveväreillä

Afrikankukkia
Virkkasin kaulakorun ensimmäistä kertaa saajan toiveväreillä. Yleensä saaja on saanut valita jo tehdyistä.
Kovin on aurinkoinen väriyhdistelmä. Olen joitakin virkannutkin kirkkailla väreillä, mutta musta-valkoinen on aina toiminut ja ollut varma valinta.

Kaikilla kavereillani alkaakin olla jo tällainen, mutta korujen virkkaus on niin mukavaa puuhaa, että teen näitä lisää, ainakin itselle. Minulle on jäänyt vain musta-puna-valkoinen.

Myös kaulanauhan värejä pitää miettiä etukäteen. Ei ole ihan tunnin juttu punoa sitä Kumihimolla ja sitten todeta, ettei se toiminutkaan. Kokemusta on siitäkin.

29.3.2018

Ikuinen rairuoho-optimisti


Ennemmin sääntö kuin poikkeus minulla on rairuohon kylväminen liian myöhään. Tänä vuonna olosuhteiden sanelemana, koska tultiin reissusta viime viikon keskiviikkoiltana. 

Kävimme kaupassa viime perjantaina ja muistin ostaa rairuohon siemenet. Kylvin ne samantien ajatuksena (taas), että kyllä ne siitä itää! Eipä ne olleetkaan rairuohoa, vaan jotakin kesäheinää. Pitäisi jo osata kaupassa katsoa, mitä on tarjolla. Sama itämisaika tosin on rairuohollakin.

No, ruohon mitta on meillä näin pääsiäisen alla normimitoissa. Lasipurkissa iti parhaiten kelmun alla.

Tulee se pääsiäinen ja taitaa silloin olla muutakin puuhaa kuin katsella ruohon kasvamista. Hyvää pääsiäistä!

27.3.2018

Pientä kivaa kangasjämistä

Satunnaisista syistä, kuinkas ollakaan ja ihan omista, kaapissani lojuu runsaasti kangastilkkuja sun muita kankaita. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ompelin kaitaliinan keittiön laskosverhoista jääneestä palasta. Kaitaliinoja ei ole minulla ennestään liikaa, joten nyt on mökillä yksi lisää.
 
Lapsenlapseni, 13-vuotias poika, sai tyynyn, jossa on hänelle mieluinen printtikuva. Ostin taannoin kankaan paikallisen kangaskaupan loppuunmyynnistä.

Hamstrasin sieltä silloin myös pari muovikassillista valoverhokankaiden jämiä kransseja varten sekä tilkkutyökankaita. "Kuolinsiivoukseni" kohtasi kovan kolauksen, kun halvalla sai.

22.3.2018

Ei ollutkaan ikuisuusprojekti...

...tai tavallaan. Uusia valtioitakin on syntynyt siitä kun aloitin kuvan jämälankapuseron neulomisen.

Aluksi neulominen tuntui mukavalta. Sai tehdä suoraa kappaletta ja vaihtaa lankoja mielin määrin. Etukappaletta aloittaessani ihmettelin, että mitä olinkaan aiemmin suunnitellut. Neulomuksen aloittamisesta oli ehtinyt kulua monta, monta kuukautta. Neuloin pääntien ja huomasin sen olevan liian tiukka. Työ jäi siis siihen inhokkihommana. Purkamiseenkaan en viitsinyt ryhtyä, koska olin jo päätellyt suurimman osan takakappaleen langoista.

Kului taas ainakin vuosi, kun mietin uudelleen puseron neulomista. Purin vain olkapäiden päätöskerrokset ja neuloin muutaman kerroksen lisää, joten se oli siinä.
Aa että - oli kiva ryhtyä neulomaan hihoja. Piti miettiä pituus ja lisäykset. Samoin kainaloista alkavat kavennukset, jotta mallaisivat etu- ja takakappaleisiin.

Sen siitä saa, kun aikaa kuluu ja pohtii itse kaavat. Minulla oli tosin mallina vanha jämälankapusero, mutta olin viisaudessani keksinyt tehdä uuteen muutoksia.

Etu- ja takakappaleen saumakohtaan en yrittänytkään saada samoja värejä. Kuvassa alla on sauma eikä tuo nyt niin paha ole.



Etu- ja takakappaleen saumakohta
Kanavatyöneula on paras neulomusten ompelussa

Ajoimme eilen Kuusamosta kotiin ja matkaa kertyi n. 800 kilometriä. Päätin jo etukäteen, että kotimatkalla pusero valmistuu. Varasin tylppäpäiset sakset, kanavatyöneulan ja ompelulangan sitä varten. Valmistuihan pusero, koska en pakoonkaan sitä päässyt ja aika olisi muuten käynyt pitkäksi. Muut virikkeet olin tarkoituksella tunkenut täydessä lastissa olleeseen autoon.
Lankojen päättelyäkin piisasi ihan riittävästi. Vahingosta viisastuneena en käytä koskaan päättelylankoja saumojen ompeluun. Mahdollista virhettä ompeluksessa ei ole helppoa korjata, jos pitää etsiä päättelylankoja. 
Nyt on pusero valmis, joten nurkissa on nyt yksi UFO vähemmän. Noin suurta jämälankatyötä en tosiaankaan aio aloittaa vuosiin. Eipä taitaisi löytyä enää lankojakaan.