10.2.2024

Ompelutyöt jatkuu uudella koneella

Minulta jäi ompeleminen muutamaksi päiväksi, koska uusi koneeni lakkasi toimimasta. Oli silloin marketin kallein kone, vaan ei kovin kallis, jos vertaa huippulaitteisiin.

Lompsin ompelukoneeni kanssa liikkeeseen, koska takuu oli voimassa heinäkuun loppuun. Selitin, että luulen tässä olevan todella pieni vika. Siinä ei puolaus onnistu. Moottori on ok, mutta se ei nappaa puolaan kiinni. Hämmästykseni oli suuri, kun minulle kerrottiin, että ota uusi kone tai rahat tilille. Koneen merkille ei löydy lähimailtakaan huoltajaa.

Liikkeestä löytyi samanlainen kone. Otin sitten rahat vanhasta tilille ja maksoin uuden kokonaan. Uusi oli 40 € kalliimpi. Jos olisin vain ottanut uuden tilalle, siinä uudessakin olisi takuu päättynyt heinäkuussa. Nyt ompelukoneessani on taas kahden vuoden takuu.

Yläkuvassa olevan kassin ompelin IKEA:n kankaasta, joka on odottanut kymmenisen vuotta käyttötarkoitusta. Nyt sitten "löysin" sen ja kangas päätyi kassiksi päiväkuvikseen. Kuljetan siinä isoja paperiarkkeja. Sisällä on kassin kokoinen paksuhko pahvi tukea antamassa. Tästäkin ideasta kiitos kurssikaverin. Hän oli omansa ommellut kauniista vanhasta pöytäliinasta.

Kassin ompeleminen oli oikeastaan testikäyttö ompelukoneelleni. Kangas on paksuhkoa puuvillaa ja kone pärjäsi hyvin taitoskohtien yli.
Näitä kuvassa olevia pahvilaatikoita tuli aikoinaan meidänkin perheeseen molemmille joululahjapakkauksina. Joulusiivouksen aikaan tuskastuin työhuoneen lattialla oleviin pahvilaatikoihin, joihin mieheni kerää pienet pahvin- sekä paperinpalat. Hoksasin jouluisen laatikon ja sain sinne sopimaan pienemmät keräyslaatikot. Ovat siis pääasiassa viinipläniköitä ja täydellisen kokoiset keräykseen. Pitkä sivu vain on leikattu auki.

Mistä niitä viinipläniköitä syntyy, allekirjoittaneella on tosiaankin osuutta asiaan. Ei siitä sitten tällä kertaa enempää...
Koska jouluinen laatikko on hyvän kokoinen, päätin hyödyntää kassin ompelusta jääneen kankaan sen päällystämiseen. Siinä hommassa käytin vain kuumaliimaa. Nyt se on, ainakin minun mielestä,  hyvän näköinen ympäri vuoden.

Kangasta on vielä juuri sen verran jäljellä, että saan siitä miehelleni kännykkätaskun kaulaan ripustettavalla hihnalla.
 

28.1.2024

Mökin arvokkain kaappi

Ystävämme lupasi noin 25 vuotta sitten teettävänsä meille mökille kaapin pientä sähköhellaa/uunia varten. Kaveri oli silloin alan firmassa töissä. Kaapin paikasta otettiin mitat, jotka sopivat vanhaan muurattuun koloon. Eli tuossa kaapissa ei ole yhtään standardimittaa.

Remontin jälkeen emme tarvinneet enää kaappia hellalle, vaan otimme sen telkkarikaapiksi. Ovien taakse piiloon saatiin tarvittavat laitteet. Telkkari sopi hyvin kaapin päälle, koska se seisoi yhdellä jalalla. Sitten kävi niin, että saimme toissajouluna lapsilta perheineen lahjaksi uuden telkkarin. Olivat sitä mieltä, että vanha oli jo turvallisuusriski. Tässä uudessa töllössä olikin jalat päissä.

Hätäratkaisuna mies löysi vesivanerin palasen kaapin päälle. Se oli lommoinen, raapaleinen sekä maalitrippuinen. Kiertelimme kyllä huonekalukaupoissa etsien tilalle uutta ja fiinimpää kaappia, mutta sopivan kokoista paikkaansa ei löytynyt. Ei ainakaan alle tonnilla.

Vesivaneriin silmä "tottui", mutta viime joulunalusviikolla sitten kaappi sai uuden tason liimapuulevystä. Pinta lakattiin ja kulmat pyöristettiin. Telkkari on makkarin oven pielessä, joten nyt ei ainakaan tasoon törmää helposti. Vaihdoin vielä uudet pienemmät vetimet oviin. Ainakin minun silmääni uudet sopii paremmin.

 http://merjee.blogspot.com/2014/09/suuri-muutos-mokilla.html

Meillä on tehty remonttia vielä tuonkin em. jälkeen, eli rakennettu lisää yksi pieni huone ja uusi terassi. Seuraavaksi täytyisi jo maalata seinät ja ovenpielet uudelleen. Ei taida ihan just vielä jaksaa.

Vaikka otsikossa viitataankin arvokkaimpaan kaappiin, niin saimme sen lahjaksi. Olisi taitanut tulla kalliiksi, jos olisi itse tuollaisen mittatilaustyönä hankkinut. Arvo sille tuli ihan jostakin muusta.

21.1.2024

Vanhoja pitsilakanoita uusiokäyttöön

Aloitin perintöjen "jatkojalostuksen" ompelemalla pitsilakanoista tyynyliinoja sekä kangaspuilla kudotuista sekä muista puuvillakankaisista pöytäliinoista peflettejä. Kuulostaa käsitöiden rienaukselta, mutta päinvastoin, pelastan vielä käyttökelpoista tavaraa.

Minulla on vielä lapsille jakamieni perintöliinojen- sekä lakanoiden jälkeen kaapit täynnä liinatavaraa kuin myös virkattuja pitsejä. Lapset perheineen ovat saaneet niitä neljältä mummulta. Osalle jouduin äitini poismenon jälkeen pitkin hampain ostamaan muutaman sängynaluslaatikon.

Olen ottanut talteen leikkaamistani lakanoista aplikoidut omistusmerkinnät jos en ole saanut sovitettua niitä tyynyliinoihin. Vaikeutta on lisännyt muutaman lakanan ommeltu kekisauma. Tyynyliinat ovat kokoa n. 50 x 60 cm. Pitsit olen sovittanut siten, että kuvio tulee päälipuolelle. Jos aamulla herää kuvio poskessa, voi tyynyn kääntää jatkossa toisin päin.

Pefletit ompelin tyttären perheelle pääasiassa vanhoista kudotuista pöytäliinoista. Kaikki ovat sellaisista, joissa on vaikeita tahroja. Leikkasin 35 x 45 cm paloja kiertämällä rumat kohdat. Osan päärmäsin ja paksuimmat kankaat huolittelin kolmiaskelsiksakilla pariin kertaan. Näin ne kuivuvat nopeammin. Peflettien kestävyydestä ei ole takuita.

Minulla on vielä niin paljon hyviä kotikutoisia pöytäliinoja, etten edes tiedä, montako niitä on. Joukossa itse aikoinaan hankittuja. Ne säästän ihan sellaisinaan perikunnalle.

Olen vasta urakkani alussa. Aluslakanoita aion myös jatkojalostaa, koska useat niistä ovat liian pieniä. Eiköhän kaikille käyttöä tule. Meitä on tulevana keväänä jo 11 henkilöä äitienpäivälounaalla.


10.12.2023

Asetelmia havuista ja kuusen koristeista

Tein taas asetelmia havuista sekä muista jouluisista jutuista. Havujen hakeminen oli vähän haastavaa, koska lunta oli aikalailla. Sulatin  suihkukaapissa oksat kylmällä vedellä ja huolehdin, että eivät pääse kuivumaan.

Pallot kiinnitin kuumaliimalla grillitikkujen päihin. Astian pohjalle painoin oasispalan. Märkä oasis-sieni pitää hyvin havut sekä muut tilpehöörit paikoillaan.

Annoin yhden asetelman tyttärelle, toisen miniälle ja kolmannen tyttärentyttärelle.


1.12.2023

Överit joulukranssi

 

Joskus täytyy irrotella, eikä aina olla pelkistetyn perään. Pistin ranttaliksi ja annoin palaa kranssin koristelussa.

Kranssipohja on styroksia, valkoinen kangas on vanhaa valoverhoa ja koristeet hankittu milloin mistäkin.

Leikkasin valoverhosta ensin vinosuikaleita ja pätkin ne pienehköiksi palasiksi. Kiersin ne yksitellen puutikun nokkaan, kastoin nirkon Erikeeperiin ja työnsin tikun styroksin sisään. Härpäkkeet liimasin kiinni kuumaliimalla.

 Blogistani löytyy muitakin kranssejani tehtynä samalla konstilla.

Kangasta kului yllättävän paljon, ja lisääkin löytyy vielä. Vanhat verhot eivät sovi nykyisiin ikkunoihin, enkä oikeastaan sellaisia kaipaakaan. On siis muutamaan kranssiin vielä kangasta.



13.11.2023

Valepalmikkopipo Hygge Woolista


 


Aloitin neulomaan palmikkopipoa Hygge Woolista, mutta ensimmäisen apupuikkoyritelmän kohdalla lopetin siihen. Sitten muistui mieleeni valepalmikko, jota tyttäreni käyttää usein sukanvarsissa.

Jotakin ohjeen tapaista tähän blogiini rustasin, jos vaikkapa joitakin sattuu kiinnostamaan.

Sininen Hygge Wool on nimeltään Sola. Ilmeisesti ihan samaa ei enää saa, koska lanka oli alelaarissa. Punertava lanka on väriltään Flamingo. Sammutin valot alempaa kuvaa ottaessa, joten väristä saa siten paremman kuvan.

Tarvitaan pyöröpuikot (40 cm) sekä sukkapuikot nro 8. Loin ensin 65 silmukkaa pitkille puikoille, eli minulla oli yhdessä kiinni nrot 3 ja 5. Ohuemman otin pois. Sitten aloitin työn suljettuna pyöröpuikolla. Aloituksesta tuli näin napakka.

Minulla oli työtä varten kaksi 100 g kerää pipoa kohden. Sinisävyistä jäi reilun metrin verran, Flamingon punaista vain puolisen metriä. Jos on epävarma kahden kerän riittävyydestä, niin joustinneuleen korkeutta voi hieman lyhentää.

OHJE:

Luo 65 silmukkaa ja neulo suljettuna neuleena *3 nurin, 2 oikein*. Toista *-* kerroksen loppuun. Kun työ on 10 cm, vaihda joustinmalli, eli aloita kerros *3 oikein, 2 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun. Neulo näin vielä 3 kerrosta. (Valepalmikkokuvio on jaollinen viidellä.)

  1. krs: Aloita valepalmikko: *Nosta silmukka neulomatta, neulo 2 oikein, vedä nostettu silmukka kahden neulotun yli, neulo 2 nurin*.  Toista *-* kerroksen loppuun.
  2. krs: *Neulo 1 oikein, tee langankierto takaa eteen, 1 oikein, 2 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.
  3. krs: *Neulo 3 oikein, 2 nurin.* Huom! Neulo langankierto kiertäen oikein, eli lanka takaa. Näin ei tule reikää keskelle palmikkoa. Toista *-* kerroksen loppuun.
  4. krs - 5. krs *Neulo välikerrokset 3 oikein, 2 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

Toista kerroksia 1-5, kunnes työ on noin 28 cm korkea ja siinä on 5 kokonaista valepalmikkokuviota.

Aloita kavennukset kohdassa, missä aloitat kuudennen valepalmikkokuvion langan kierrolla.

*Neulo 1 oikein, tee langankierto takaa, 1 oikein, 2 nurin yhteen*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo seuraava kerros 3 oikein, 1 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo 2 oikein yhteen, 1 oikein, 1 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo 2 oikein yhteen, 1 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo 1 oikein ja 1 nurin yhteen.* Toista *-* kerroksen loppuun.

Viimeisessä kerroksessa sovita lankoja puikoilla siten, että saat 1 oikein, 1 nurin yhteen. Lopputulos on näin nätimpi.

Lopussa on puikoilla yhteensä 13 silmukkaa. Katkaise lanka ja pujota se esimerkiksi neulalla silmukoiden läpi, kiristä reikä umpeen ja päättele työ nurjalle.

HUOM! Ohje poikkeaa "virallisesta" kuviosta, koska yleensä siihen tulee välikerrokset 3-4. Paksusta langasta ajattelin valepalmikon olevan nätimpi yhdellä lisäkerroksella, joten tämä on vain minulla kuten muillakin makuasia ja oma silmä ratkaisee halutun korkeuden.

Toivottavasti myös kuva kertoo pipon vaiheista.


6.11.2023

Helmitöitä

Rannekoruja valmistumassa

Meikämummeli ei tarvitsisi enää yhtään uutta kiinnostuksen kohdetta tekemisisiinsä, mutta kun on tullut noita helmiä keräiltyä. Onhan se taas syy sekin. Viimeinen niitti oli, kun perin äidiltäni kaikenlaisia koruja, joista osaa en sellaisenaan tulisi käyttämään. Muutama niistä oli rikki. Menin sitten helmitöiden lyhytkurssille kansalaisopistoon.

Kuvassa ylin menee purkuun, koska on selvästi pari virhettä langan kanssa, enkä muutenkaan siitä tykkää. Ruutukuvioisen kuten myös sen alla olevan aion pitää itselläni. Alimmaisesta oli tarkoitus tehdä rannekoru tyttärentyttärelle, mutta helmet ei riitäkään siihen - purkuun menee. Tytär valitsi valikoimasta itselleen mieluisat ja "täytyy" kysäistä vielä miniältäkin, jos tykkää jostakin erityisesti.

Perjantaina 17.11. olisi tarkoitus mennä Kädentaitomessuille Tampereelle. Helmiä ja varsinkin muita korutarvikkeita aion sieltä ostaa.

Tänään Lankapuoti Tres Liliumissa kerroin omistajalle, että en uskalla ostaa lankoja messutapahtumista. Jos langat esimerkiksi loppuu kesken, niin mistä saan helposti samanlaista lisää. Katotaan ny.

Helmien kanssa on kyllä mukavaa näpräillä ja jatkokurssi on tiedossa ensi vuonna. Kirjastosta lainasin kolme aiheeseen liittyvää kirjaa. Opettajalta sain ohjeita monisteena, joten tietoa löytyy.

Telkkarin töllöttämistöinä on nyt menossa pipon sekä huivin neulominen Drops Air unicolour langasta. Kaksi työtä, koska pipo neulotaan 3,5 mm pyöröpuikolla ja kaulaliina 5 mm pitkillä puikoilla. Jälkimmäisen tekeminen on hieman kevyempää käsille. Siksi on ihan hyvä välillä vaihdella neulomusta keskenään.


23.10.2023

Neuletakki pienelle pojalle

Tein nuorimmaiselle lapsenlapselle pienen pojan neuletakin saamistani Novitan Florica langoista. Koska sinisten lankojen määrä oli rajallinen, takissa on kolmea eri sinistä. Neuleen koko on 80 cm. Pienempikin olisi ehkä vielä riittänyt, mutta itseni tuntien, tuli sentään ajoissa valmiiksi.

Takille otin mitat ja ohjeen alla olevasta neulehaalarista. Ihan alkuperäinen ohje on Yhteishyvästä. Haalari poikkeaa alkuperäisestä muunmuassa siitä, että vetoketjun sijaan neuloin nappilistat.

Aloitin resorin neulomisen kohdasta, missä haalarissa aloitetaan haarakiila. Neuletakissa on perinteiset resorit takaa otettujen silmukoiden sijaan.

Napit löysin taas "ehtymättömästä" nappivarastostani.

Enemmän tietoa sekä haalarin ohje löytyy alla olevasta osoitteesta.

 https://merjee.blogspot.com/2023/02/vauvan-neulehaalari.html


 

6.10.2023

Poika astui avioliiton satamaan

 

Viimeiseen vuoteemme on mahtunut iloa sekä surua. On ollut äitini hautajaiset, nuorimman lapsenlapsen ristiäiset sekä vanhimman lakkiaisjuhla. Viimeisenä kaikista; poikamme meni pari viikkoa sitten naimisiin.

Juhlatilaisuuteen osallistui vähän yli 100 henkeä. Häätilaisuus ohjelmineen ja ruokineen saivat runsaasti kehuja sekä kiitosta.

Tein tilaisuuteen pöydille muutaman jutun, joista jokunen kuva:

Ylinnä on hääkarkit vähän erilailla tarjottuna. Maalasin ensin saviruukut valkoisiksi. Niiden ulkohalkaisija on 9 cm. Sisään liimasin kuumaliimalla styrokspallot halkaisijaltaan 8 cm. Niiden alle liimasin lisäksi pienemmän styrokspalan. Varmuuden vuoksi yhdistin nämä kaksi toisiinsa vielä puisella grillitikulla. Molemmat, ruukut sekä pallot, tilasin netistä -  kumpiakin 15 kpl.

Palloon pistelin coktailtikuilla Amorin sydämiä. Nekin tilasin netistä, yhteensä 4 kg. Niin no, vajaa kilo niistä hupeni jo suunnitteluvaiheessa, joten kolmisen kiloa olisi riittänyt niihin.

Koska en ollut varma, sopiko pallot sekä ruukut elintarvikkeille, jätin pienen raon siten, että karkit eivät koskettaneet pohjia - ainakaan paljoa. Varmuuden vuoksi pistelin karkit vasta vajaat paria päivää ennen tilaisuutta.

Idean karkkiruukkuihin sain parinkymmenen vuoden takaa mieheni sukulaisen häistä, eli ei ollut oma keksintö.

Karkit kelpasivat varsinkin runsaslukuiselle lapsivieraskatraalle. Vävy kehaisi, että hyvä idea, pallosta sai myös hammastikut. Häissä oli tarjolla myös karkkibuffetti sekä suolaisia snackseja.

 

Ohjelmakartioita tein kaksi kappaletta jokaiseen pöytään. Koska pöydissä oli istumajärjestys, tekemäni nimilaput olivat kattauksessa lautasella lautasliinan päällä. Teksti oli sen verran suurta ja selkeää, että oman paikkansa löysi helposti.

Morsiamen äiti teki kauniit kukkakimput sekä osti tuikkukipot led kynttilöineen pöydille. Morsian osti harsomaiset, hopeiset kaitaliinat valkoisten pöytäliinojen päälle. Tämä kaksikko sai paikan näyttämään juhlavalta.


1.7.2023

Linjalanka käsityöpussista

 

Olin Lapissa vähän vajaat kolme viikkoa. Koska lähimpään lankakauppaan sieltä on meikäläisen mittapuun mukaan reilusti matkaa, eli yli sata kilometriä, varauduin käsitöiden tekemiseen oikein kunnolla. Ostin Dropsin Air uni color lankaa kymmenen kerää. Ei ainakaan heti loppuisi. Ostin myös tuhannen kilometrin matkalle lyhyet puiset pyöröpuikot, ettei sattuisi vahinkoa mahdollisessa äkkijarrutuksessa.

No, ensimmäistä kertaa lankaa tarvittiin perillä terassin uusimisessa. Kyselin miehiltä, että eikö teillä ole linjalankaa? Kertoivat, ettei löydy tarpeeksi pitkää. Sitten hoksasin, että minulla on villalankaa, ja paljon.

Oli kyllä yllättävän vahvaa lankaa. Ei mennyt kertaakaan poikki, vaikka oli meko kovassa venytyksessä. Jätin lankanyssykän varmuuden vuoksi pelipaikalle. Jos vaikka vielä olisi sille tarvetta

Matkustamisen aikana en neulonut yhtään mitään. Alakuvassa on kaikki, mitä sain reissussa aikaiseksi. Tosin kalastettiin sitten senkin edestä.

15.5.2023

Käsitöistä kaapin täytettä

Sain heti flunssan, kun stressi helpottui. Olin pelistä pois reilun viikon, mutta tautini ei ollut sentään koronaa.

Heti kun kykenin, aloin siivota kaapeistani talvivaatteita sekä asusteita kesäsäilöön. Oli pakko, koska kaappitilaa on rajallisesti.

Lastasin sängylle yhdestä komerosta kuvan talvivaatteet ja -asusteet. Katsellessani kasaa, kerroin miehelleni, että noista tuli syksyn ja talven aikana käytettyä paria kolmea vaatekappaletta.

Suurin osa on itse neulottua sekä virkattua, joten en millään malttaisi poiskaan heittää, vaikka komero oli sekasorrossa heti kun sieltä etsin jotakin.

Nyt kaapeissa on ihanan väljää. Tosin kiertää niissä vieläkin ne iänikuiset "jos kuitenkin" vaatteet. Päätin, että ensi syksynä karsin noista itse tehdyistäkin ja vien niitä vaikka kierrätyskeskukseen. Otan töistäni ensin valokuvia ja katselen sitten niitä?? Valokuvat vievät ainakin vähemmän tilaa. Niin, ja sitten on taas mukavaa tehdä uusia kun kerran kaappiin mahtuu.


28.4.2023

Sitruunaposset sekä appelsiinimarmeladi

 

Tein pääsiäisenä sitruunapossetin annosmaljoihin. Eka kerran tein kokeilumielessä hiihtolomaviikolla, jolloin perhe sai maistaa jälkkäriä. Kaikki tykkäsivät paitsi nuorin, 9 v, lapsenlapsi.

Vitsailin, että koska katson myös laatuohjelmia, niin hoksasin jälkkärin ohjelmasta Sinkkuillallinen. Huomasin telkkaria sammuttaessani, että siinä oli maininta sitruunapossetista. Muistelin, että olin samaista jälkkäriä syönyt ravintolassa parikin kertaa ja oli mielestäni hyvää. Mietin, että possetista voisi löytyä nettiohje. Olihan niitä vaikka kuinka paljon.

Hapahko jälkiruoka kaipaa rinnalleen jotakin makeaa. Ravintolassa oli pinnalla paksua makeaa mehua. Taisi olla nektariinista tehty? Omaani laitoin pakastemansikoita, jotka survoin sauvasekoittimella. Joukkoon lisäsin sokeria melkoisesti. Pinnalle ripottelin pakastemustikoita.

Sitruunapossetin tein alla olevalla ohjeella:


Tästä on jo jonkin verran aikaa kun mieheni oli bongannut kauppareissulla valtavan kokoisen pussin appelsiineja viidelläkymmenellä sentillä. Itselle tuli heti mieleen kysymys, että mitä tuollaisella määrällä appelsiineja tehdään? Niitä ei millään pysty eikä ehdi syömään ennen pilaantumista.

En ole ikinä tehnyt appelsiinihilloa tai -marmeladia enkä tiedä kenenkään muunkaan tehneen. Päätin siis kokeilla. Netin syövereissä ohjeita oli vaikka kuinka paljon.

Kuorin appelsiinit ja yllätyksekseni huomasin niiden olevan veriappelsiineja. Eipä tuo haitannut lopputulosta. Tein ensin alla olevan ohjeen mukaisen satsin, mutta hedelmiä jäi siltikin jäljelle. Ostin sitten pari appelsiinia ja sitruunaa lisää sekä inkivääriä ja tein toisen annoksen.

Olen antanut marmeladia maistiaiseksi pikkupurkeissa aika monelle lähipiirissä olevalle. Olen itse käyttänyt hilloa mm. keksien päällä, lettujen kanssa sekä kääretortun sisällä kerman kaverina.

Appelsiinimarmeladin tein alla olevalla ohjeella:


20.4.2023

Neuleetikon stressitöitä

Viimeinen vuosi on ollut melkoista vuoristorataa niin hyvässä kuin pahassa. Olen näistä jutuista jo kirjoitellutkin.

Piti keksiä loppusyksystä jotakin todella yksinkertaista tekemistä varsinkin töllön katselua varten. Paukkuja ei olisi riittänyt enää mihinkään monimutkaiseen työhön. Siispä neuloin 1 o, 1 n joustinneuleena kolme kaulahuivia Novitan Elegia langasta.

Keskimmäinen on noin 2,7 metriä pitkä, toiset vähän lyhyempiä. Keskimmäinen ja vasemmanpuoleinen ovat väreiltään peilikuvina. Oikeassa värit menevät miten keristä sattui tulemaan.

Jotta sain ne väreiltään peilikuviksi, kerin toisen kerän kokonaan uudestaan. En alkanut kaivamaan langanpäätä sisältä, koska löysässä "vyyhdissä" oleva lanka meni helpohkosti sekaisin. Käytin yhteen huiviin melkein kaksi kerää riippuen niiden värityksestä. Pituuserot tulivat pääosin luoduista silmukoiden määristä. Leveimmässä on 100 silmukkaa.

En tosiaankaan tiedä vielä, minne huivit päätyvät. Ovat kyllä ihan hauskan oloisia kaulalle kiedottuna.

No, sitten loppui huivien neulominen. Mitäpä sellaisia enää lisää tekemään, mille ei tiedä loppusijoituspaikkaa. Siirryin siis sukkien neulomiseen.

Kaikki kuvassa olevat on itselle tehty. Ei sen takia, etteikö ennestään olisi jo muutamat kunnolliset ja niistäkin viisi paria käyttämättöminä. Äitini sai hoitolaitokseen uusia villasukkiani, mutta ei ehtinyt käyttää niitä, joten nekin palautuivat minulle. Muu lähipiiri on jo kyllästetty villasukilla. Kiitos siitä osin myös tyttärelleni. Sitäpaitsi kaikille ei sovi seiskaveikasta tehdyt työt niiden aiheuttamien erilaisten tuntemusten vuoksi.

Äitini täytti pari viikkoa ennen menehtymistään 90 vuotta ja sai papilta lahjaksi seurakunnan omat kotikutoiset villasukat. Ne jaloissaan äitini lähti taivasmatkalle. Kerroin tästä papille sekä kanttorille muistotilaisuudessa. Vaikuttivat olevan asiasta hyvillään.
 

16.4.2023

Äiti muistoissani

Äitini nukkui pois maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Hän ehti olla saattohoidossa vain vähän aikaa. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Olin yöt kotona ja ehdin olla vain muutaman pitkän päivän vuoteen vieressä. Niin vain kävi, että autoa aamulla startatessa hoitolaitoksesta soitettiin äitini menehtyneen kaksi minuuttia sitten. Olin juuri takki päällä kokeillut hänen vihkisormustaan ja mietin, että vanhemmillani oli hyvä avioliitto.

Lähdin hoitolaitokseen jonkin ajan kuluttua ja äiti oli jo puettu valmiiksi arkkua varten. Hän oli vielä lämmin, kun halasin jäähyväiset. Veli oli myös päässyt paikalle. 

Löysin äitini osoitekirjan ja soittelin sieltä löytämistä numeroista serkuilleni kutsusta hautajaisiin. Kaikille heille, joiden tiesin olleen yhteydessä äitiini. Joillekin äitini sukulaisista soitin ensimmäistä kertaa.

Hautajaiset oli kaunis tapahtuma. Oikeastaan vasta sen jälkeen nukuin pitkät yöunet. Kaikki paperityöt koskien asumispalveluita sekä hoitopalveluita rassasi kuin myös erilainen määrä kaikkea muuta paperien selvittelyä. Sain ne hoidettua ennen siunaustilaisuutta. Enää minulla on tehtävänä perunkirjoitus. Sitä onkin tullut opiskeltua hartaasti.

Löysin muutaman äidilleni antaman työni - ovat kuvassa. Kaikkia en ole vielä etsinyt. Täytyy varmaankin pitää nuo itsellä, koska lähipiiri on jo kyllästetty kaikenlaisella käsityölläni - kait?

Surutyötä tuli tehtyä jo jonkin aikaa, mutta on varmaankin sellainen työ, joka ei lopu ainakaan ihan pian. Vieläkin, kun puhelin soi, hätkähdän, että äiti soittaa.

26.2.2023

Vauvan neulehaalari

Nuorin lapsenlapsemme sai haalarinsa jo pari kuukautta sitten. Eipä tuollaisen valmiiksi neulomista voinut oikein pitkälle jättää. Eteen tuli käyttöaika sekä koon sopivuus. Kuvan haalarin koko on 70 cm.

Neuloin vaatteen lahjaksi saamistani Novitan Florica langoista. Lanka on 100% villaa. Alkuperäisessä ohjeessa haalari on tehty Novita Wool keltaisesta.

Ohjeen löysin täältä: https://yhteishyva.fi/artikkeli/vauvannuttu/article-72221

Koska langasta ja mallista johtuen haalarista tuli erittäin joustava, päätin vetoketjun sijasta neuloa nappilistat. Poimin silmukat niihin kauluksen ja etukappaleiden sivuista alas asti ihan silmämääräisesti. Siten, mikä silmään näytti nätiltä. Listojen alapäät ompelin vaatteeseen kiinni. Napit löysin omasta jemmasta.

Neulehaalari vaikuttaa päällä mukavalta ja onkin ollut runsaassa käytössä.

Noin pienen vaatteen neulominen on tuntunut oudolta mittasuhteiden takia. Edellisestä noin pienestä onkin aikaa vierähtänyt yhdeksän vuotta.


22.2.2023

Omaisen kodin tyhjennystä

 

Ei mennyt taaskaan ihan niin, kuten olin suunnitellut. Nyt voin jo hengähtää. Rakas iäkäs äitini sai hyvän hoitopaikan muistisairaille tarkoitetusta laitoksesta.

Olen siivonnut pikkuhiljaa, vähän kerrallaan hänen asuntoaan. Velipoika on ollut jeesaamassa. Emme me tietenkään mitään perinnönjakoa olla suoritettu, mutta elintarvikkeet ollaan viety pois sekä selvät roskat lajiteltuna. Muistisairaalle voi kerty kaikenlaista, vaikka kyseessä siisti henkilö olisikin.

Joitakin vaatteita olen lajitellut kierrätyskeskukseen viemistä varten. Suurin työ on ollut valikoida hoitolaitokseen sopivia vaatteita. Joitakin uusia olen ostanut. Oma työnsä on ollut nimikoida kaikki sukista takkeihin.

Otin itselleni kaikki käsityötarvikkeet, joita hänellä enää oli. Äitini on lähes sokea, joten olen saanut ne jo aikoja sitten. Ompelulankoja oli jonkin verran, joten päätin lajitella ne omieni kanssa kirkkaisiin viehelaatikoihin. Nyt ei tarvitse etsiä sopivaa langan väriä, vaan ovat kaikki heti näkyvissä.
Viimeinen vuoteni on ollut todella vaiheikas, niin ilossa kuin murheessa. Käsitöitä olen tehnyt ahkerasti, mutta en ole saanut juurikaan tekstiä aikaiseksi.

28.11.2022

Kokeilua posliinitussilla

Tyttäreni ajatuksesta päätin kokeilla piirtämistä posliinitusseilla. Olikin niin kivaa, että ostin Halpa-Hallista toisenkin valkoisen vadin. Se odottaa vielä piirtämistä, mutta tänään tilanne "korjaantuu". Kiertelin myös kirppareita, mutta löysin vain yhden varteenotettavan lautasen. Toisekseen, kaupasta sain melkein halvemmalla kuin mitä kirppareilla pyydettiin.

Minulla on ollut niin ohjelmaa täynnä oleva syksy, että aloitin vadin piirtämisen päiväkuviksessa. Työ ei tosin ihan vastannut opetusohjelmaa, mutta sain anteeksi.

Piirtämisen aloittaminen vatiin tuntui ensin kamalalta, koska se oli mielestäni niin kaunis ihan vaan valkoisena, mutta sitten ajattelin, että onhan noita vateja.

Olen tehnyt valtavasti käsitöitä. Laitan niistä juttuja blogiini varmaankin jo ensi viikolla jos vaikka eläkeläisen elämä rauhoittuu.

 

7.10.2022

Puolukkatuoremehua urakalla

Meille ei tule tänä syksynä enää marjan marjaa. Olen keittänyt mehuja toistakymmentä maijallista puutarhan sekä luonnon antimista. Pakastimeen ollaan ostettu 25 kg mansikoita. Ollaan poimittu 6 ämpärillistä mustikoita, 8 puolukoita sekä yksi ämpärillinen villivadelmia. Pakastimet ovat täyttyneet marjoista sekä pyytämistäni ja keittämistäni ravuista. Seuraavaksi pitää kait ryhtyä käyttämään niitä.

Puolukkatuoremehua tein lähes 40 litraa ohjeella www.Kotikokki.net. Tuoremehua ovat toivoneet lapsemme perheineen ja itsekin tykätään kovasti. Ne juodaan ensimmäiseksi pois koska säilyvyys ei ole taattu pitkäksi aikaa. Meillä tosin viime vuonnakin vielä jouluna mehut olivat juomakunnossa.

Juttelin tuoremehun valmistamisesta kälyni kanssa ja valitin siivilöimisen olevan aikaa vievää hommaa. Siivilöin marjat kahteen kertaan isosilmäisen vanhan valoverhon läpi. Hän kertoi siivilöivänsä marjat vain mehumaijan ritiläosassa.

Hyvä idea, mutta jatkojalostin sitä kuvassa olevalla konstilla. Laitoin marjat maijan reikäosaan ja siitä ohjasin harsokankaalla päällystetyn sihdin läpi. Tällä konstilla tuli mehun valmistus nopeammaksi vs. vanha systeemini ja lopputulos oli yhtä kirkasta mehua kuin ennenkin.

Emme mieheni kanssa kaikkia mehuja eikä marjoja itselle otettu kuten myöskään rapuja, vaan jelpattiin vähän lapsia. He kyllä tykkäisivät käydä metsässä ja kerran ehtivätkin, mutta aina ei ole siihen mahdollisuutta.

Nyt odotellaan suppilovahveroiden kasvamista. Olivat viikko sitten vielä ihan pieniä. Haastetta niiden löytämiseen lisää puista pudonneet lehdet, mutta onneksi tiedetään mistä etsii.



2.10.2022

Virkattu hartiahuivi Elegia langasta

 

Ostin kampanjatuotteena olevaa Novitan Elegia lankaa ajattelematta yhtään, mitä keristä tekisin. Oli niin mielenkiintoiset värien vaihdot, että sekin mietitytti ja miellytti. Päätin sitten kokeeksi virkata hartiahuivin.
Malli on minulle jo entuudestaan tuttu. Koukku on numeroa 4, ja tein melko löysää jälkeä. Onneksi, koska purkaminen oli osittain melko haastavaa. Malli on "aivot narikkaan", mutta kokemuksella tiedän, että siellä narikassa en saa olla liian kauaa. Lankaa huiviin meni kaksi kerää, eli yhteensä 300 grammaa.

Alla on linkki toiseen hartiahuiviin ja sieltä löytyy linkki ohjeeseen.

https://merjee.blogspot.com/2018/02/virkattu-hartiahuivi-synttarilahjaksi.html

Naapurin rouva poikkesi käymään ja näki huivin juuri tuossa keinutuolin selkänojalla odottamassa muutamaa langan päättelyä. Hän halusi sen ehdottomasti ja korvausta vastaan tietenkin. Minulle ei siis ole tuota enää, mutta langat uuteen olisi.

Olisi myös muutama keskeneräinen työ, mutta aika on ollut keväästä asti lähes kortilla. Kohta helpottaa, ainakin pojan perheen remontin suhteen. Olen tosin ollut lähinnä vain maalausosasto.

23.7.2022

Lopputulos kaukana visiosta

  

Olin täyttämässä pyykkikonetta, kun olkkarista kuului valtava rämähdys. Muistojeni säläkaapin kannakkeet pettivät ehkä helteidenkin vuoksi, mutta luulen, että ihan vaan heikkouttaan. Lasit ovissa olivat yllättävän paksut, joten niissä oli huomattava paino. Sekin saattoi edesauttaa asiaa.

Oli onni onnettomuudessa, että satuin olemaan pyykkikoneella enkä läppärillä. Toinen hyvä tuuri kävi, kun kaappi putosi kulmastaan IKEA:sta ostetun muovisen pikkulaatikon päälle, jossa säilytämme kyniä. Tietsikka säilyi kannatuksen ansiosta ehjänä.
Oikeastaan en koskaan tosissani tykännyt kaapista, koska tuntui, ettei se sopinut oikein mihinkään. Olihan sillä tarkoituksensa, mutta nyt kun olen jatkanut tavaroiden karsimista, ei tuon sälän menettäminen enää kovinkaan kirpaise. Kirjoittelin kaapin hankinnasta ja sen merkityksestä jo kahdeksan vuotta sitten.

http://merjee.blogspot.com/2014/11/salakaappi.html

Valokuva "kaunistelee" kaappia
Päätin tuunata kaapin ja mielikuvassani siinti siisti ja tyylikäs muodonmuutos. Projekti jäi lopulta kuvassa olevaan vaiheeseen, eli en enää uhraa paukkuja kaapin viimeistelyyn. Poikakin sanoi, että on se ruma. Eipä tarvinnut vängätä vastaan. 

Päätin viedä hökötyksen roskikseen ovipuoli alaspäin, mutta enhän siitä sitten eroon taitanut päästä. Mies pyysi säästämään, koska varastossa voidaan joskus tarvita tuollaista. Niin kai sitten?