10.12.2017

Värikkäitä virkattuja kaulakoruja

Virkattuja kaulakoruja väreissä
Olen kasannut lisää virkattuja koruja. Ainakin pari olisi vielä osina. Niiden jälkeen taidan siirtyä muihin askarteluihin.

Kuvan kahteen vasemmanpuoleiseen kaulakoruun on virkattu mustaa Lizzy-kimallelankaa, muut ovat ohutta puuvillalankaa. Punaisen, harmaan sekä muun mustan langan ostin. Loput löytyi ennestään itseltä.

Puuvillalangasta aion jatkossakin tehdä näitä kukkia ja koruja. Ovat kesälläkin mukavia pitää. Niiden värejä vaan taidan miettiä uudelleen.

6.12.2017

Virkattuja kaulakoruja

Mikäs sen mukavampaa itsenäisyyspäivänä, kuin näprätä käsitöiden kanssa. Ei tämä osien kasaaminen loppujen lopuksi niin kurjaa olekaan. Kätten jäljet saa nopeahkosti näkyviin.

Oikeanpuoleinen koru on virkattu kokonaan Lizzy-kimallelangasta. Langan ostin harjavaltalaisesta käsityöliikkeestä Ju-Hanna. Lankaa ostin mustana, valkoisena sekä hopeisena. Muut korut ovat pääasiassa ohutta puuvillalankaa ja vain osa on Lizzy-lankaa. Olen näitä yhdistellyt vähän sen mukaan, kuinka paljon materiaaleja on käytettävissä.

Näidenkin korujen väleissä on laskosverhon muovirenkaita, jotka olen päällystänyt neulomalla. Keskimmäisessä on vain helmiä väleissä.
Kaulakorut ovat samanlaisia molemmilta puolilta ja virkattujen kukkien välissä on muotoon leikattuja ohuita muovin palasia. Muovi on karkkilaatikon kansista, joten korut ovat hellävaraisesti pestävissä.
Mieheni kysyi, että etkö tee ollenkaan sinivalkoisia juhlavuoden kunniaksi? Yksi on tulossa, mutta korun sininen väri lähentelee mustaa.
Vielä on muutama koru kasaamatta ja väreissä löytyy kyllä.

5.12.2017

Virkattu kaulakoru

Virkkasin tyttärelleni kuvan kaulakorun, joka on samanlainen molemmilta puolilta. Osa langoista on vähäsen kimaltelevaa laatua, ja en valitettavasti muista juuri tästä korusta, minkä merkkisiä. Suurin osa kun on jämälankoja.

Välirenkaat ovat ylimääräiseksi jääneitä laskosverhon muovirenkaita, jotka päällystin neulomalla. Nauhan punoin kumihimolla. Kukkien välissä on tukena karamellilaatikoiden kansista leikattuja paloja. Kannet ovat uusia ja niitä olen saanut joskus kilokaupalla.

Minulla alkaa seuraavaksi varsinainen urakka, koska olen tehnyt rutkasti valmiiksi erilaisia korujen osia ja ne pitäisi kiinnittää vielä toisiinsa. (Urakka tuntuu yhtä mielenkiintoiselta kuin lankojen päättely.) Laitan niistä blogiini kuvia lisää kunhan valmistuvat.

4.12.2017

Tuli tällainen

 
Olen tehnyt myyjäisiin pääasiassa valkoisia käpykransseja. Sellaisia kuten alemmassa kuvassa.

Ylemmässä kuvassa olevan kranssin kanssa tuli vähän ongelmia. Maalasin sen ensin valkoiseksi. Sitten päätin, että voisin suihkia siihen hiukan kultamaalia. Lopputuloksena kranssi näytti likaiselta. Sitten ajattelin, että peitän kultamaalia hopeasuihkeella. Lopputuloksena kranssi kimmelsi niin, että silmiä särki. Kiiltävää pintaa yritin vähän tasoittaa sprayaamalla viimeisen kerroksen valkoisella. Leikattujen käpyjen keskelle liimasin vähän kultaglitteriä. Lopputuloksena kranssista tuli aika hyvä. Mielestäni parempi kuin mitä kuva antaa ymmärtää.

Enpä olisi käpyjä niin paljoa maalaillut, mutta kuten jo kirjoittelin aiemmin, yhden kuumaliimapakkauksen liima muuttui kuivuessaan violetiksi. En tiedä mitä tapahtui, koska toisista samanmerkkisistä liimoista ei tullut samanlaista reaktiota.
Käpykransseista ei sitten enää tämän enempää.

3.12.2017

Käpykranssit tilkitty kahvipusseilla

 
Halusin vähän kimallusta pariin tekemääni käpykranssiin.

Ylemmässä kuvan kranssissa on muutama hopean väriseksi maalattu käpy. Väleihin liimasin pieniä paloja Presidentti-kahvin sisäpusseista.

Alemmassa kuvan kranssissa on punaista glitteriä ja väleihin liimasin punavoittoisista kahvipusseista paloja hopeapuoli ulospäin.

Liimasin palat samalla tavalla kuin ohjeessani "Kranssi kahvipusseista", eli kiersin palat tikun nokkaan, tökkäsin nirkon kosteutta kestävään liimaan ja painoin palat styrokskranssin sisään.
Kahvipussien palat ovat yllättävän piilossa, mutta antavat mukavasti ja helposti kimalletta kransseihin.

30.11.2017

Riippuva käpykranssi

Käpykranssi luonnonvärisenä
Tein elämäni ensimmäisen niin sanotun riippuvan kranssin kävyistä. Taitaa olla samantien viimeinen. Nyt ainakin vielä tekeminen tuntui työläältä.

Pohjana on styroksista itse leikattu rengas. Liimasin kuumaliimalla kävyt siihen kiinni. Jotta sain raot peittoon, paloittelin sivuleikkurilla käpyjä pieniksi ja liimasin niitä koloihin. Kävyt olivat yllättävän sitkeää tavaraa. Kynnet ja sormenpäät saivat leikatessa ja paloja irrotellessa huutia. Silti, vaikka kuinka yritin olla tarkkana, vilkkuu kranssin pohja joistakin kohtaa.

Ripustukseksi laitoin pitkän ja paksun siiman lenkillä kiinni. Ripustuskohdan molemmilta puolilta kietaisin nauhan ja vain toiselle puolelle kiinnitin rusetin. Jos kranssi kaipaa rusettia vielä toisellekin puolelle, nauhaa jäi vielä jäljelle.

29.11.2017

Maalattu paperikranssi

Tekemäni paperikranssi oli jotenkin likaisen näköinen jo alunalkaen. Ei mikään puhtaan valkoinen taikka kauniisti kellastunut. Hopean väriset liimaamani helmet siihen olivat jo ihan liikaa.

Sprayasin paperikranssin hopeamaalilla helmineen päivineen. Kiinnitin kuumaliimalla tekokukkasen ja värjäsin vähän sen keskustaa.
Kranssissa ei taida vieläkään olla mitään sellaista, jota tuntisin omakseni. On vähän niinku liian kiiltävä makuuni.
Ostin kranssin teko-joulutähden Tallinnan Jyskistä ja kaverit ihmettelivät sitä. Ei ole kuulemma tyyliäni. No, kait näin vanhana saa jo irroitella krääsälläkin.




24.11.2017

Iso käpykranssi

Kranssin ulkohalkaisija on 45 cm
Olen rakennellut viimepäivinä käpykransseja. Kuvan kranssi on suurin, mitä olen tehnyt ikinä. Sain siihen mahtumaan muutaman kuusenkävynkin. Muut ovat männynkäpyjä.

En välttämättä maalaisi kaikkia käpykranssejani, mutta taitaa olla vähän niinkuin pakko. Minulta loppui kuumaliima, ja uudet puikot, jotka ostin, niiden liima muuttui kuivuessaan violetiksi.

Sentään tuli vielä sellainen sää, että pystyin ulkona kransseja sprayaamaan. Muutama kranssi on vielä käsittelemättä, ja koitan seuraavaksi keksiä keinon, miten saisin violetin värin piiloon ja kävyt jäisivät oman värisiksi.

Sain ystävältä naapurista omieni lisäksi pari muovikassillista männynkäpyjä, joten mikäs tässä on askarrellessa.

21.11.2017

Pieniä apuvälineitä

Esimerkiksi vaniljatankojen pakkauksista saa käteviä annosteluastioita vaikkapa pienille helmille. Ainoa vika vaan on niiden materiaali, eli ovat lasia. Muovinen on turvallisempi käsitellä ja säilyttää. Toisaalta lasinen ei sähköisty.

Olen tekemässä vähän koruja joulumyyjäisiä varten, ja tuollaiseen putkiloon on hyvä purkaa helminauha. Siitä on kätevä varistaa muutama helmi kerrallaan, varsinkin kun en niitä tarvitse montaa yhteen työhön.
Laitan kuvia koruistani vielä ennen myyjäisiä. Nyt korujen osat ovat vielä kokoamista vailla.
Kai niidenkin kanssa kiire tulee. Nyt kämppä näyttää lähinnä kranssipajalta.

19.11.2017

Oharit kädentaitomessuista

Pahvirasioiden tuunatut kannet munankuorimosaiikilla
Olen käynyt viimeisillä kolmella Tampereen kädentaitomessuilla tyttäreni kanssa - nyt jätimme väliin. Vähän on vieroitusoireita, mutta rehellisyyden nimissä, ei ainakaan nyt harmita. On messuilua omasta takaa.

Viime vuonna parkkipaikat olivat mennessämme aivan täynnä, joten ajoimme samantien ensin IKEAan. Palatessamme kahdentoista jälkeen, saimme auton parkkiin messukeskuksen parkkialueelle. Väkeä tuli silloin jo pois, mutta messuhallit olivat vielä ihan täynnään vierailijoita. Kaikkein inhottavinta reissussa kuitenkin on yli sadan kilometrin kotimatka pilkkopimeässä. Ihmiset ovat pääasiassa kivoja.

Koska tykkään enemmän katsella ja ostaa paikan päältä kuin netistä, oli viimeksikin melko hakalaa päästä lähelle useita myyntipöytiä. Ostan messuilta lähinnä tarvikkeita, vaikka myynnissä onkin mitä hienoimpia kädentöitä. Yritän itse keksiä ja tehdä erilaisia juttuja, mutta saahan noista messuista vinkkejä.

Nyt kun itse olen ollut parina jouluna myymässä markkinoilla, niin tunnistan jo asiakkaat, jotka etsivät vain ideoita. Itse olen tehnyt samaa ja kuvitellut, ettei sellaista huomaa. Jos töistäni kysytään, niin neuvon kyllä ihan mielelläni.
Vuosi sitten käsityömessuilla jähmetyimme tyttäreni kanssa, koska eräässä pöydässä oli prikulleen samanlaisia essuja myynnissä, kuin olin tänne blogiini kuvannut. Oikeasti, vähän imarteli. Googlasin jälkeenpäin yritystä, ja sen kotipaikka oli toisella puolella Suomea. Eli idea oli blogistani.

Sitä varten tässä kirjoittelen ja kuviani esittelen, että joku saisi vinkkiä näistä vaatimattomista jutuista omiin tekemisiinsä. Vuosi sitten joulumyyjäisissä kuitenkin suuni loksahti, kun eräs naisihminen hyökkäsi pöytäni viereen, otti valokuvan kolmen euron tuotoksestani ja sanoi, että tämä onkin kiva idea. Näitä täytyy askarrella koulussa. Oli rehellinen ainakin jossakin kohtaa. Olisipa kysynyt luvan kuvaamiseen.

18.11.2017

Kultamaalin tepposet

Munankuorilla tuunattuja pahvirasioita
Olen varannut taas joulumyyjäisiin pöydän. Minulla ei ole tekemisistäni, tai varsinkaan niiden suosiosta, mitään käsitystä. Jotakin erilaista myytävää kuitenkin pitäisi keksiä, ettei kaikki ole tarjolla sitä samaa kuin viime vuonna. Siksi olen ajatellut tuunata mukaan muutaman tavaran munankuorimosaiikilla. Niistä pääsen ajan saatossa eroon, jos kauppa ei käy, ja jotakin pitää itselläkin olla.

Kultamaali teki tepposet kuvassa vasemmalla olevaan pahvirasian kanteen. Sprayasin munankuoret etukäteen ja liimasin kannen pintaan. Niin kauan meni hyvin, kunnes lakkasin kannen vesiohenteisella kalustelakalla. Osa kuorista muuttui vihreiksi. Ja ihan varmasti kaikki oli kuivaa ennen tuota lakkausta. EI tuo nyt ihan pahakaan ole, mutta erilainen kuin ajattelin. Oikealla olevan rasian kuoret maalasin etukäteen hopeamaalilla.

Tämä kultaspray on muutenkin erikoinen tuote. Normaalisti maalit haisevat ihan itseltään, mutta tästä maalista tulee voimakas hajuveden tuoksu - outoa!

15.11.2017

Eloa ja iloa aapiskukosta tonttuoveen

Raapaisin sitten minäkin tonttuoven kansalaisopiston päivätaiteilijoiden ryhmässä. Ei tuosta kummoista tullut, mutta odotan kuitenkin mielenkiinnolla, mitä pienet lapsenlapseni siitä sanovat. Mietin, että pelkäävätkö he sitä vai herättääkö se uteliaisuutta ja mielikuvitusta.

Ollessani pieni, meillä käväisi joulutonttu joka pikkujoulu kuistillamme. Koskaan en sitä nähnyt, mutta pieni lahja oli aina jätetty pikkuveljelleni ja minulle, ja aina saunomisemme aikana. Miten osasikin? Taisi sama tonttu käydä myös meidän lasten luona? Lapsenlapset ovat saaneet kokea myös samaa jännitystä.

Pikkujoulutonttu olikin hyvä veto eräänä jouluna vähän vanhemmalle serkkulikalle. Pelkäsin aina niin vietävästi joulupukkia. Serkku kertoi minulle, ettei joulupukkia ole olemassakaan. Väitin tietenkin vastaan. Hän näytti yhdestä kassista pukin vermeet ja pakkohan se oli sitten uskoa. Siihen hän ei enää pystynyt väittämään vastaan, kun sanoin, että pikkujoulutonttu ainakin on totta!

Opin lukemaan jo todella pienenä. Kun osasin lukea iltapäivälehdestä, minulle ostettiin aapinen. Kirja jätettiin auki siitä kohtaa, johon asti olin lukenut. Aamulla kirja oli keittiön pöydän päässä kiinni ja kansien välissä oli esimerkiksi lakritsapatukka, omena taikka 20-penninen. Omenan kyllä huomasi heti. Koskaan ei tullut mieleenikään, etteikö aapiskukkoa ollut olemassa.

Tavaamaan opetteleminen olikin koulussa hankalaa. Ensimmäisellä kouluviikolla sain virsikirjan. Se oli ruma likaisen punaisena, vähän kuin tuo ovi. Toinen oppilas, joka oli poika, sai sinisen virsikirjan. Sekin oli mielestäni nätimpi. Muut luokasta saivat kauniin valkoiset kirjat keväällä. Useat lapsuusmustoni liittyvät väreihin.

Jotkut jutut ovat jääneet mieleeni jo todella pienestä, satuolennot etunenässä. Joulupukki oli pelottava pitkään, mutta en vaihtaisi kokemusta. Toivottavasti mukavat muistot seuraavat myös lapsenlapsia.

Hammaskeijut ovatkin sitten jo oma lukunsa.

5.11.2017

Kukkaruukun suojus tuunattu munankuorimosaiikilla


















Ostin taannoin kirpparilta kuvassa olevan kukkaruukun suojuksen. Mielessäni oli heti sen tuunaus. Munankuorimosaiikki pintaan, niin kipasta tulisi taas ihan ok.

Harmittaa, kun en huomannut ottaa astiasta ihan heti kuvaa. Ehdin maalata yläreunan hopean värisellä maalilla ennen valokuvan ottoa. Oli alkuperältään kullan värinen.
Maalasin munankuoret etukäteen hopean värisellä maalilla. Kuoret liimasin pintaan kosteuden kestävällä liimalla. Pinnan kuivuttua lakkasin astian ulkopuolelta vesiohenteisella kalustelakalla. Seuraan jatkoa mielenkiinnolla, eli miten pinta tulee kestämään. Sisäpuolen jätin entiselleen.
Nyt ainakin voin sanoa, että uusi kuosi on parempi kuin vanha.

3.11.2017

Taskulamppukotelo peittyi munankuoriin

 
Naapurit alkavat oppia, hmm. Minua ilahdutettiin siistillä ja tukevatekoisella taskulamppukotelolla. Koska siinä oli piukassa erilaisia teippejä, päätin päällystää kotelon kokonaan munankuorilla.
Kulmat ja saumat pisti vähän miettimään, miltä valmis työ näyttäisi. En maalannut kuoria, vaan jätin pinnat luonnonväriseksi. Ulkopinnat käsittelin kahteen kertaan vesiohenteisella kalustelakalla.

Vanhasta tapettikirjasta sattui löytymään saman sävyinen tapetin pala kannen alapintaan kuin mitä pohjakin oli. Muuten sisuta jäi alkuperäiseksi.
Peitin hopean väriset tekstit tussaamalla ne mustaksi.

Kotelo sopii hyvin vaikkapa korurasiaksi. Munankuorimosaiikki on moneksi. Kierrätystä tämäkin.

31.10.2017

Munankuorimosaiikkia ruskeista kuorista

Ruskeita munankuoria rasian kannessa
Vaikka olenkin tehnyt melkolailla munankuorista mosaiikkia, niin ensimmäistä kertaa käytin työssäni ruskeita kuoria. Mielessäni on kylläkin käväissyt useasti.
Maalasin ensimmäiseksi rasian pahvin väriset pinnat valkoisella akryylivärillä. Sen jälkeen päällystin kannen ruskeilla munankuorilla käyttäen Erikeeper-liimaa. Liiman kuivuttua hioin munankuoripinnasta rosoisuuden pois. Lopuksi lakkasin kaikki pinnat vesiohenteisella värittömällä kalustelakalla. Kannen käsittelin kahteen kertaan.
En ole ennen pannut merkille, että kuinka paljon erilaisia värisävyjä ruskeista kuorista löytyykään. Saman kanalan tuotoksia ovat kuitenkin. Tässä työssä olisin hyvin voinut sommitella värejä paremmin, mutta oma "hauskuus" tässäkin lopputuloksessa on.

Minulla noita pahvisia sydämiä on piisannut, koska ostin niitä reilusti paikallisen myymälän loppuunmyynnistä. Kuoret sain naapurin emännältä - paljon kiitoksia.

20.10.2017

Pelargoniat talteen samaan koriin

Joukossa myös muratti
Otin ulkoruukuista pelargoniat sisälle talteen talveksi. Koska meillä on kukille niukasti vapaita sopivia paikkoja, istutin ne samaan koriin. Siinä niitä on helppo siirrellä tilanteiden mukaan. Yläkerran huoneet tullaan talvella pitämään enimmäkseen hämyisenä sekä viileämpänä kuin muita tiloja, joten kukkakori saa sieltä luonnollisesti "majoituksen".

Joissakin pelargonioissa on melko voimakas tuoksu. Kun makuuhuone tulee käyttöön, voi kukkakorin nostaa helposti muualle, eikä kenenkään tarvitse kärsiä voimakkaista kasvien tuoksuista.

Keväällä lämpiminä päivinä korissa voi kätevästi  pelargoniat ulkoiluttaa.

Ei nuo kukat paljoa taimina maksa, mutta vanhoista kasveista saa kasvatettua suurempia. Edelliset kukat olivat kuusitoista vuotta vanhoja ja kasvoivat kesällä valtaviksi. Eräskin vieras sanoi, ettei ole Suomessa tavannut noin isoja pelargoneja, ovat kooltaan melkein kuin Kreikassa.
En enää jaksanut remonttien aikana vaalia niitä ja siirrellä jatkuvasti ruukkuja paikasta toiseen, vaan halusin saada ne pois nurkista kuljeksimasta. Osaksi kukat alkoivat jo kyllästyttääkin, mutta nyt vähän kaduttaa.
Ikkunalaudallamme kasvaa pari vanhaa pelargoniaa. Taimien antaja kuoli 60-luvulla. En näitä alkuja perinyt suoraan isotädiltäni vaan sain alut äidiltäni. Vanha perinteinen kukka on näemmä sitkeää sorttia ja lisääntyy helposti pistokkaista.

16.10.2017

Inkiväärishottia meilläkin

Kuvassa on puolitoista litraa inkiväärishottia. Valmistamani satsi on tähänastisista suurin. Juoma ei ole niin kovin herkkua, mutta tehokasta - kait?

Mies sairastui flunssaan ja poti sitä yhteensä seitsemän viikkoa. Eikä tietenkään suostunut meneemään lekuriin. Hän on nyt juonut tätä ihmeainetta ja taitaapi olla hänen tautinsa selätetty muutaman juomapäivän jälkeen.

Itse olen juonut inkiväärishottia satunnaisesti, mutta nyt, kun flunssa iski, olen ottanut sitä säännöllisesti viimeisen viiden päivän aikana. Ihmettelen todella, jos näin lyhyellä sairastamisella, eli viidellä päivällä pääsen pälkähästä. Flunssan pari ekaa päivää olivat aikalailla pahoja.

 Käyttämäni ohje on MTV:n kotisivuilta:

Inkivääri-sitruunashotti

  • Inkivääri (noin 100 g)
  • Sitruuna
  • 0,5 dl hunajaa
  • 0,5 l vettä
Raasta kokonainen inkivääri ja kiehauta samalla puoli litraa vettä kattilassa tai vedenkeittimessä. Lisää raastettu inkivääri kuumaan veteen ja anna hautua 20 minuuttia. Kaada seos siivilän läpi pienempään astiaan. Lisää joukkoon hunaja ja sekoita. Purista seuraavaksi joukkoon yhden sitruunan mehut. Valmiin juoman voi pullottaa.
Juoman pitäisi säilyä jääkaapissa noin kuukauden.
Lukemieni tietojen mukaan juoman pitäisi olla oikea terveyspommi. Kai tästäkin muoti-ilmiöstä jokin suurtutkimus vielä tehdään ja haittoja löydetään. Mutta kaikkeahan pitää nauttia kohtuudella, eli tätä lasi päivässä.

15.10.2017

Epäonni langan kanssa jatkui

Kirjoittelin huhtikuussa epäonnen langasta. Sen kirjoituksen jälkeen neuloin taas takakappaleen valmiiksi, kunnes huomasin, että siitä tuli liian iso. Eikun purkamaan ja vaihtamaan pienempiin puikkoihin.

Sain eilen puseroni valmiiksi, ja kas, siitä tuli valtava - eikä vähiten neulemallin vuoksi. Helmineuleesta ja "aina oikeasta" onnistun neulomaan lähes aina liian isoja vaatteita.

Tytär pääsee taas kehumaan pukeutumistani, koska tykkään kuljeksia kotioloissa löysissä vetimissä. Hänen mielestä voisin valita vähän pienempiä vaatteita. Eipä tuolla uudella puserollakaan ihmisiin mennä, mutta laahustan sitten se päällä neljän seinän sisällä.

Valitsin helmineuleen, koska lankaa oli jo niin monta kertaa purettu. Eipä siitä silti tasaista jälkeä syntynyt. Jouduin lisäksi jännittämään, riittääkö lanka. Uutta kun ei enää valmisteta. Lankaa jäi ihan pieni nöttönen. Sen verran, että yhden sivusauman olisin saanut ommeltua yhteen.

11.10.2017

Joulu mielessä jo juhannuksena

Ompelin taas tänäkin vuonna löylyntuoksuja kuivatuista koivunlehdistä. Keräsin lehdet juhannuksen tienoilla kaadetuista koivuista sekä tiheästä vesakosta "kivenheiton päässä" Korvatunturilta. Koska Lapissakin oli kesä myöhässä, koivunlehdet olivat myös pienempiä kuin viime vuonna samaan aikaan. Tuoksu onkin niissä nyt paljon voimakkaampi kuin viimeksi.
Lehtien kuivattamisessa on oma riskinsä. Ne täytyy olla todella kuivia, jos niitä säilöö umpinaisessa laatikossa ihan vaan jo homehtumisen pelossa. Avonaisessa pakkauksessa lehtien haju varmaankin haihtuisi ennen aikojaan ja sitä olisi myös vaikea kestää sisätiloissa.
Koska ajattelin laittaa muutaman myyntiin joulumarkkinoilla, piti kaikki pakkaukset olla samanlaisia. Punnitsin jokaisen sisällön taas digitaalisesti. Suurin osa menee kuitenkin joulun aikoihin kavereille jouluntoivotuksina. Itse asiassa, tuoksupusseja on ihan toivottu taas lahjaksi.

Päälipussin ompelin suodatinpaperirullasta. Oma hommansa oli pussin kääntäminen oikeinpäin. Ostin tavaran tehtaanmyymälästä, kuten myös sisälle tulevat kakkosluokkaa olevat suodatinpussit. Sujautin lehdillä täytetyt ja kiinni ommellut suodatinpussit päälipussiin. Ne suljin kalalangasta kiertämälläni narulla.

Kuten kuvitella saattaa, ei näistä koivunlehtituoksupusseista tuntipalkoille pääse. Onneksi on mukavaa puuhaa.
Kun näissä Lapin maisemissa liikkuu ja tienviitan näkee, niin ei sitä joulua voi oikein unohtaa, vaikka olisi mikä vuodenaika tahansa.

9.10.2017

Hillosyksy

 

Meillä on ihastuttu aronia-omenahilloon. Keitin toissaviikolla kahdeksan litraa mokomaa. Ajattelin, että sitä on kerrankin tarpeeksi. Aroniamarjat eivät ole marja-aronioita, vaan ovat koristepensaista. Eivät kait ole yhtä maukkaita kuin marja-aroniat.

Kaikessa saisi olla oma järki tekemisessä mukana. Katselin muistin virkistämiseksi ohjeita ja niissä käsketään soseuttaa hillomarjat viimeiseksi sauvasekoittimella. Jumaklavita, kymmenen litran kattilassa minulla on edessäni kuumaa marjaa ja omenaa vielä kuumemmassa sokerissa. Miten ihmeessä minä ne marjat tuonne kattilaan soseutan?!

Eikun kauhoin satsia pienempään astiaan, jossa soseutin marjat. Soseen kaadoin taas kolmanteen astiaan. Kauhomisessa värjäävä hillo roiskui vähän, vaikka kuinka yritin varoa suttaamasta keittiötä. Jätin kymmenen litran kattilaan vain sen verran tavaraa, että päätin soseuttaa loput siinä. Nostin käynnissä olevan sauvasekoittimen ajattelemattomuuttani, lue tyhmyyttäni, liian ylös, ja jess, hillo roiskui ympäriinsä. Sitä oli myös poskissa, paidassa ja silmälaseissa. Semmottii.

Onneksi hillo kelpaa kotiväelle. Pikanttia makua keitokselle antoi loraus viskiä. Ja en todellakaan edes maistanut pullosta. Sähläsin ihan selvinpäin.

Tein myös pienen erän hilloa pelkästä aroniasta. Mies syö sitä liharuokien kanssa ja tykkää. Viime vuonna olin menossa poimimaan aronioitani, mutta pensaat oli tyhjennetty todennäköisesti hyvin aikaisin aamulla. Jäljellä ei ollut marjan marjaa. Nyt olisi vielä sen verran, että voisin tehdä aroniahilloa lisää. Saisi vaan sateet tauota.

Olen keittänyt myös parikymmentä litraa puolukkahilloa sekä neljä litraa lakkahilloa. Hillat olivat osaksi jo sen verran kypsiä, että katsoin viisaammaksi keittää ne.

Miehet tykkää makeasta. Mehutkin pitää keittää pulloihin ja säilyttää ne kellarissa. Pakastimista löytyy lähinnä vain mustikat ja mansikat. Meillä pakastetaan myös melko paljon kalaa järvestä, rapuja sekä sieniä, joten kylmälaitteet ovat syksyisin täynnä. Onneksi on olemassa hyvä kellari.

6.10.2017

Finntikki ei ollutkaan finito

Toilettilaukku
Sain hakea käryttäneen ompelukoneeni jo maanantaina korjattuna ja huollettuna, eikä maksanut kuin vähän yli 50 euroa. Koneeseen oli vaihdettu jopa lamppu palaneen tilalle sekä lankojen leikkuuterät oli terotettu. Hieno juttu, olen mielissäni ja kiitollinen.

Olin leikannut jo jokin aika sitten lapsenlapselleni toilettilaukun osat. Nyt pääsin ompelemaan pussukan valmiiksi. Tämä kuuluu ikään kuin samaan sarjaan juttuun, jonka  kirjoitin elokuun ekana päivänä nimellä "Harjoittelukappale". Silloin pussukasta tuli liian iso pienen pojan toilettilaukuksi, joten tein nyt sitten pienemmän. Edellinen on lujuustestin läpäissyt, eli siinä kuljetetaan ja säilytetään Matchbox-autoja, ja voin sanoa, että pussi on aina ihan täynnä ja vielä ehjänä.

Kuvassa olevan toilettilaukun koko on leveydeltään 20 cm ja korkeus 13 cm. Ohjeet löysin blogisivulta  http://handmadehippu.blogspot.fi/2010/04/pussukan-teko-ohje.html.

Periaatteni toilettilaukun tekemisessä oli taas se, että kaikki tarvittava pitää löytyä kotoa - kyseessä oli siis varastojen tyhjennystä.
Sopivasta vetoketjun löytämisestä tämä alkoi. Sen jälkeen leikkasin kankaan jämästä autot, jotka silitin liimapaperilla aluskankaaseen kiinni. Päälle ompelin kristallimuovia. Pussukan vuori on vahakangasta.

Vähän tästä tuli tönkkö ja vaikeahko ommella siististi, mutta kuten lapsenlapsi sanoisi; "ei haittaa". Eiköhän tämä asiansa aja niin kauan kun nämä autot kiinnostaa.

24.9.2017

Lahja kunnalta

Minusta on hieno ele kunnalta, että tarjoaa asukkailleen mahdollisuuden kerätä auringonkukkia pellolta kotia ilahduttamaan. Pienet joutomaan alueet saadaan näin tavallaan myös hyötykäyttöön.
Edellisinä vuosina kotikuntani on kylvätyttänyt auringonkukkapellon asukkaittensa iloksi. Tänä vuonna valitettavasti ei, mutta nyt mökkipaikkakuntamme tarjoaa kukkia kerättäväksi.

Satuin eilen kulkemaan pellon ohi ja harmittelin, ettei käsilaukussani ollut mukana saksia tai muuta terävää varsien leikkuuta varten. Aikani laukkua penkoessa kekkasin, että puukon virkaa saa toimittaa liikelahjana saatu metallikampa. Sillä sujuikin leikkuu kohtalaisesti. Enpä ollut turhaan kantanut sitä noin kymmentä vuotta mukanani, heh.
Minua on ilahduttanut myös pitkään kukkivat orvokit. Hain ne alkukesästä appivanhempieni haudalta vaihtaakseni tilalle kesäkukat. Koska olemme olleet paljon poissa reisussa, ajattelin, että niillä voin täyttää yhden ruukun ulkoistutuksena. Ei harmita, jos sattuu kuihtumaan hoidon puutteesta.
Tuntuu, että meillä on kasvanut kaikki muukin paljon rehevämpänä kuin ennen. Ihmeellinen kesä!

22.9.2017

Finntikki finito?

Kirjoitan tätä jo ihan varoituksena muille!

Minulla on ollut sama ompelukone varmaankin joskus 80-luvun alkupuolelta asti. Ostin sen silloin uutena. Muutaman kerran se on reistaillut, mutta saatu aina edullisesti korjattua, koska varaosat ovat hyvinkin simppeleitä.

Ompelin tänään päivällä yläkerrassa ja jätin koneen sinne joksikin aikaa virrat päällä. Takaisin vinttiin mennessä haistelin ihme käryä. Ajattelin sen tulevan ensin ulkoa, koska parvekkeen ovi oli auki tuuletusta varten. Sitten näin ompelukoneesta nousevan savua. Otin äkkiä virtanappulasta virran pois ja töpselin irti seinästä. Kone ei ollut vielä kovinkaan kuumentunut, mutta katku oli melkoinen.
Oli onni onnettomuudessa, että satuin menemään yläkertaan juuri tuolloin. Ei sitä tiedä, koska olisi syttynyt palamaan kunnolla. Olisi saanut kärytä vielä hetken aikaa, koska parvekkeen ovi oli auki vieressä.

En olisi ikinä uskonut, että ompelukone voi itsekseen syttyä. Tai no - mikä ihme tuollainen on. Kyllä tapauksia riittää: Meillä on pyykkikone pessyt normaalisti pyykkiä kylppärissä. Avasin oven pahaa aavistamattomana ja pelästyin totaalisesti. Kone paloi ja nokihiutaleita leijaili pitkin huonetta. Vanha mikroaaltouunimme sytytti eräänä aamuna lautasen suojakuvun palamaan. Jostakin uunin sisusta sai happea ja kupu paloi oikein liekeillä. Muutama vuosi sitten, kun meillä oli koira, niin se havahdutti meidät nuuskimalla ilmaa. Olohuoneessa yksikseen päällä ollut telkkari savusi. Se kannettiin äkkiä peiton sisällä ulos.
Muistan taas, ainakin jonkin aikaa, olla varovainen sähkölaitteiden kanssa.

17.9.2017

Rauhallinen aamujumppa

Harvinaista herkkua tänä syksynä, että järvelle pääsee soutamaan tyynellä kelillä. Soutelin aamulla yksikseni kokemaan rapumertoja, ja matkaa tuli yhteensä noin pari kilometriä. Oli oikein sopiva jumppa hartioilleni. Sähkömoottori on nyt pois pelistä, joten koko matka pitää tehdä nyt vielä jonkin aikaa soutaen. Joskus, kun on kova aallokko ja mies paatissa, niin enemmän niskat kipeytyvät kuin vetreytyvät. Kunto tosin nousee.
Kyllä nuo ravut vaan niin hyviä ovat. Ne ovat iltapalana vieraille takuuvarma tarjoilu. Keittelen niitä pitkin syksyä ja pakastan ne keitinliemineen. Meillä tykkää ravuista myös koko perhe. Viime uutena vuotena pidimme melko isot kemut, jolloin tarjoilin alkuruoaksi rapukeittoa (fisuska) tehtynä kuorista ja sisuksista valmistin leivälle levitteen.

16.9.2017

Kumihimo hakusessa


Kiertelin Porissa ja lähiympäristössä etsien kumihimo-kiekkoa. Niissä paikoissa, joissa löysin myyjän, sain kyselystäni ensin melkoisia katseita - "löytyykö teiltä kumihimoa?" En olisi itsekään tietänyt, mistä on kysymys, ennen kuin näin kansalaisopiston kurssi-ilmoituksen aiheesta. En sitten löytänyt kyseistä välinettä myymälöistä, joten tilasin aloituspaketin Helmikaupasta.
Alakuvassa on harjoituskappaleita. Punoin työt sellaisista nauhoista, mitä sattui nurkista löytymään. Ensimmäisen tein kalalangasta, toisen lahjanauhasta ja halkaistusta satiinnauhasta. Nämä rispaantuivat työn edetessä, mutta tarkoitukseni oli vain seurata, kuinka paljon ja minkälaista nauhaa kuluu tiettyyn määrään valmista punosta. Kolmannen, ohuen, mustan nauhan punoin kaulanauhoista. Paksuin, musta-valkoinen on kaulanauhoista sekä jostakin säleverhon narusta punottu. Siihen taidankin keksiä jonkin koruaiheen.
Sen verran kiinnostuin työtavasta, että aion seuraavaksi lisätä punokseen helmiä sun muuta mukavaa rekvisiittaa. Googlaamalla "kumihimo", löytyy kuvahaulla vaikka kuinka paljon inspiraation aiheita. Netistä löytyy myös ohjeita kumihimon käyttöön.

4.9.2017

Jämälangat lajiteltuna

Hain esille jämälankalaatikkoni, koska tarvitsin tillukkaani parsimislankaa. Hämmästykseni oli suuri, koska langat oli siinä kahvakasseissa lajiteltuna väreittäin. Yhdessä kassissa oli huopuvat langat.

Pitääkö olla huolissaan? Hetken ihmeteltyäni muistin lajitelleeni ne itse alkukesästä. Hermostuin silloin, koska langat oli aina solmussa ja kerät auenneet. Nyt oli todella helppoa löytää sopivan värinen lanka parsimiseen. Eipä tuossa systeemissä muuta vikaa ole, kuin että lankojen bongaamisesta tuli vähän tylsää.

30.8.2017

Kuukkelit kaverina

Värkkäsin elämäni ensimmäistä kanervakranssia Lapissa nuotiopaikallamme. Otin tekeleestä taas valokuvan ennen viimeistelyä. Silloin siitä huomasi puutteet parhaiten.

Kranssi on täysin maatuvaa tavaraa, tai sen voi nuotiossa polttaa. Tein alustan pajun oksasta, jonka taivutin renkaaksi. Sen jälkeen sidoin kanervista pieniä kimppuja tummanruskealla kalalangalla. Kimput kiinnitin alustaan limittäin käyttämällä samaa lankaa.
Kuukkelit ovat melko kesyjä lintuja. Niitä on kiva seurata ja viereisellä penkillä kävikin muutama vieras nappaamassa grillimakkaran paloja. Eivät vielä rohjenneet syödä kädestä. Osan aikaa seurasivat puusta touhujani ja taisivat odottaa lisää sapuskaa.

Kranssi päätyi vanhan rakennuksen päätyä somistamaan. Siihen se sopii hyvin oravien raapimalle seinustalle.
Viimeinen syksyllä kävijä saa hävittää kanervatyön lähtiessään. Tuollaista ei viitsi mukaansakaan kotimatkalle ottaa. On liian hankala kuljetettavaksi.

11.8.2017

Vitosen kellon arvonnousu

Kuvaan lupa lapsenlapsen äidiltä
Ostin joskus vitosen seinäkellon halpamyymälästä. Eihän se toiminut! Kellolla oli kahden vuoden takuu, mutta niin se vain jäi palauttamatta. Viisi euroa ei toiminut kannustimena. Ehkä suurin syy kuitenkin oli matkan pituudessa, 60 kilometriä, laiskuudessa ja lopulta unohduksessa.

Joku jossakin joskus oli laittanut kuvan faceen, missä hän oli tehnyt kellosta valokuvakehykset. Siispä tein samoin nyt myös minäkin. Naulasta lähti kalastuksen kiertopalkinto muulle seinälle, ja kellon kehykset sopivat tilalle oikein hyvin. Ei tarvinnut ottaa naulaa pois.

Kuvassa on nuorin lapsenlapsemme konttausiässä. Kuva sopi mielestäni tähän kehykseen oikein hyvin. Siinä kaikki on niin pyöreää. Taustaksi laitoin palan tapettia vanhasta tapettikirjasta. Taustaan olisi muuten jäänyt liimarantu ulkoreunoille ja tässä valkoinen ei olisi toiminut.
Tasapuolisuuden nimessä, meillä on muistakin lapsenlapsistamme kuvia esillä.

7.8.2017

Itsehillinnän puutetta kirjastossa, taas

 
Olen tästä aiemminkin kirjoitellut, että minulla viiraa nupissa aina kun on kyse kirjoista. Olen ollut kirjakerhon jäsen yli 40 vuotta, ja en todellakaan tarvitse enää yhtään kirjaa. Aloittaisin vanhojen lukemisen vaan alusta ja loput voisin lainata.

Kävin tänään kirjastossa lainaamassa kirjaa, joka käsittelee Makramee-solmeilua. Minulla ei ole ennestään paljoakaan tietoa siitä, mitä kaikkea se pitää sisällään. No enkös sitten löytänyt myös kivan oppaan paperitöiden tekemiseen - minullahan on ne vanhat tapettikirjat. Mukaan lähti vielä kolme helmikorukirjaa.

Eikä tässä vielä tietenkään kaikki. Kirjastossa oli loppuale ja muovikassillisen opuksia sai ostaa vitosella. Löysin mukaani pari Arto Paasilinnaa, Sylvi Kekkosta, Patricia Highsmithiä ja yhden Patricia Cornwallin. Löysin lisäksi monta muuta teosta ja muutama lastenkirjakin tuli joukon jatkoksi.
Olen ennenkin ostanut kirjaston alesta kirjoja. Olen puhdistamisen jälkeen leikannut selkämyksen tarran kirurgin veitsellä pois ja liimannut tilalle kontaktimuovin palan. Muuten joku vieraampi voisi äkkiseltään luulla hyllyjämme katsellessa, että talon väki käy kirjastossa varkaissa.

6.8.2017

Mansikat pakastimeen

 
En muista, että olisin koskaan pakastanut mansikoita näin myöhään kesästä kuin viime perjantaina. Puhdistan marjat teelusikan nirkolla ja pilkon ne samalla työkalulla suoraan pakasterasioihin. Pilkotut marjat vievät vähemmän tilaa, enkä ole soseuttanut niitä enää vuosiin.

Olen todennut parhaaksi työkaluksi kantojen irroittamiseen pikkulusikan. Varsi on kämmenessäni, kuten alemmassa kuvassa.

Tämä menetelmä on varmaankin monella käytössä, tai on keksitty vielä parempia konsteja, mutta kirjoitin nyt sitten tästäkin.