Jättimuna vielä kerran

Kuvassa oleva rairuoho antaa perspektiiviä. Se on kylvetty jälkiruoka-astiaan.

Kokeilin vielä jättimunan tekoa suodatinpusseista, vessapaperista sekä vesi-liimaseoksesta. Lopputulos on valkoisempi ja sileämpi kuin pelkästään vessa- ja talouspaperista tehty, koska liimasin sisimpään ja uloimpaan kerrokseen suodatinpussien paloja.

Käytin näihin melko laimeaa vesi-liimaseosta. Sitä oli huomattavasti helpompaa käyttää, mutta lopputulos jäi paljon pehmeämmäksi kuin voimakkaammalla liuoksella tehtynä.

No, en panosta näihin enempää. Toisaalta, minulla on valkoista spraymaalia, joten voin suihkauttaa sitä harmaampien pinnoille.

Minulla ei ole aikomusta pitää näitä kaikkia itsellä. Omansa saa äitini sekä tyttäreni. Ja koska en ole näihin panostanut paljoakaan, on nämä helppo hävittää ja tehdä ensi vuonna uudelleen. Silloin taitaa kylläkin olla jo uudet jutut meneillään. Sen yhden, jonka lakkasin pinnoilta, voin säilyttää ensi vuoteen.

Missä kippa, siinä tavara

Nyt kun olemme saaneet remontin myötä lisätilaa säilytykselle ja järjestäneet myös romulaatikot, niin eikös vaan löytynyt rikkoutuneen moottorisahan osia terassin kipasta. Just siivosin siitä tyhjiä pilkkitoukkarasioita. Tekemäni keramiikka-astiat ovat ulkopöydällä odottamassa pääsiäisistutuksia ja -koristeita.

Kippojen täyttäminen on meillä sisällä loppunut siihen, että ne on kaikki poistettu näkyviltä. Meillä on nyt vaan vetolaatikoita, joissa on omat lokerot eri tilpehööreille.

Ukon kunniaksi kylläkin täytyy sanoa, että hänellä on yleensä tavarat järjestyksessä. Itsestä olen huomannut, että olen taas välillä huolimaton kiikuttamaan pikkusälän heti sinne, minne se kuuluu.
 

Ostin kuvan avainlokerikon, koska mökkiremonttimme jälkeen eteiseen ei saatu enää mahtumaan lipastoa. Huivit, pipot ja muut ulkoilutamineet saivat paikan uusista kaapeista.

Turvallisuussyistä en ole merkannut lokeroita, vaan kyllä me itse tiedämme, mistä mikin löytyy. Tuon lokerikon päälle ei mahdu paljoa mitään kertyä. Lipaston päällä oli usein sinne kuulumatonta tavaraa, eli jotakin oli menossa ulos tai sisälle.

Kalavati keramiikkatyönä

Visioni oli taas hienompi kuin toteutus

Tein keramiikkakurssilla kalavadin. Vati on puoli metriä pitkä, joten siihen mahtuu mittakala ja se on minulle tärkeintä, muusta viis - mukamas.

Opettaja antoi vinkin, että koristele vati painamalla siihen kalanruotoja - hieno idea, siis ei kun pilkille! Ekalla reissulla sain ensin pienen siian. Niin pienen, että normaalisti olisin päästänyt sen takaisin kasvamaan. Mutta kun tuo saaliin saaminen on vähän tuurista kiinni, niin otin sen varmuuden vuoksi talteen. Sain vielä sen lisäksi pari ahventa.

Kypsensin kalat mikrossa ja sitten perkasin ne. Niistä tuli kuitenkin niin kypsiä, että ruodot lähtivät irti lihan mukana. Yritin painella niitä vadin pohjaan saadakseni aikaan edes jotakin kuviota, mutta se oli yhtä suttaamista. Ei auttanut muu kuin siivota jäljet ja peittää vati kosteana muoviin odottamaan seuraavaa pilkkireissua.

Seuraavalla kerralla sain pari ahventa. Nyt osasin kypsentää kalat varovaisemmin. Sitä ennen leikkasin kaloilta pään ja pyrstön irti. Laitoin päät, pyrstöt ja kypsät ruodot tasaiselle lautaselle ja sitten hela hoito pakastimeen. Niistä oli pienen pakastamisen jälkeen helpompi painella kuvioita saveen. Lasituksen alle ja kuvioiden päälle sipaisin mustan lietteen.

En saanut mitään siistiä jälkeä aikaiseksi, mutta onpa taas tullut kokeiltua jotakin minulle uutta.

Jättimuna suodatinpusseista ja liimasta

Täytyipa vielä kokeilla, että minkälaisen munankuoren saan aikaiseksi suodatinpaperista. Ostin ison pakkauksen kilohinnoiteltuna kakkoslaatuisia suodatinpusseja naapuripitäjässä olevasta tehtaanmyymälästä, joten materiaali oli jo hankittuna valmiina. Valitettavasti en ole bongannut myymälästä tätä paperia valkoisena rullatavarana. Ruskeana löytyy aina silloin tällöin.

Suodatinpaperille oli ehkä helpompi levittää vesi-liimaseosta kuin wc-paperille. Revin pienehköjä palasia suodatinpusseista, joten näin lopputuloksesta tuli siistimpi. Kerroksia olisi tarvinnut liimata enemmän kuin neljä - viisi. Kuoresta kuultaa läpi, jos vaikka ajattelisi kylvää siihen rairuohoa. Sisälle täytyy laittaa tietenkin ensin kelmua tai muuta vedenpitävää.

Kertauksena laitan vielä kuvan tekemistäni munankuorista. Takana vasemmalla oleva on tehty vesi-liimaseoksesta ja wc-paperista. Pinnat lakkasin kalustelakalla. Takana oikealla oleva on valmistettu vesi-sokeriseoksesta ja edessä oleva on tämä viimeksi mainittu suodatinpaperista.

Ajattelin tehdä näitä vielä muutaman lisää. Ehkä paras lopputulos tulisi yhdistää vesi-liimalla suodatinpaperia ja wc-paperia kerroksittain. Pinnan voisi lakata, jos haluaa säilyttää niitä seuraavaan pääsiäiseen. Ajattelin kokeilla ainakin yhteen munankuorimosaiikkia.

Olen suunnitellut antaa näitä lahjaksi kera narsissin tai rairuohon. Ruukun voi sitten pääsiäisen jälkeen vaikkapa hävittää. Rahallisesti menetys ei ole suuri. Itse otan käyttöön suojaruukkuina narsisseille, rairuoholle sekä pääsiäisnamuille. Makeiset voisi tarjota vaikkapa tuosta vesi-sokeri-kuoresta.

Jättimuna vessapaperista ja liimasta

Bongasin blogista www.thelittlevillage.fi kauniin kuvan ja ohjeen "Jättimuna vessapaperista ja sokerista". Teksti jäi vaivaamaan minua sen verran, että päätin kokeilla samaa. Kuvan etualalla oleva munankuori on tehty sokeri-ohjeella. Taaempana kuvassa olevan kuoren sävelsin itse.

(Ensimmäisiä muistojani suunnittelutoimistossa työskentelystäni oli seinällä oleva sananparsi: "Mikään ei ole helpompaa kuin suunnittelun uussuunnittelu.")

Paperilangasta neulotun varjostimen innoittamana päätin kokeilla samaa vesi-liimaseoksella.

Laitoin puhalletun ilmapallon päälle ensin varmuuden vuoksi kelmua. En sitten tiedä, oliko tarpeellinen teko. Kokeilen vielä ilmankin. Sitten ladoin pallon päälle vessapaperia, osin talouspaperia, ja kostutin ne vesi-liimaseoksella. Työkalunani oli pensseli.

Ajattelin ensin, että ei tästä mitään tule, mutta homma alkoi sujua työn edistyttyä. Annoin paperien välillä vähän kuivahtaa, joka helpotti jonkin verran. Kerroksia tein neljästä viiteen.

Kuivahtaneen työn päälle asensin tassin, jotta sain siihen tasaista pohjaa. Painona oli lasagnepakkaus. Kun kuori oli kuivunut, puhkaisin ilmapallon ja poistin kelmun. Sen jälkeen leikkasin sahalaitareunan.

Kuoresta tuli mukavan kova, mutta lakkasin sen vielä kertaalleen sisältä ja ulkoa huonekalulakalla.

En ole tutkinut sen enempää näitä "kuori-juttuja". Voi olla, että näitä ns. ohjeitani löytyy netistä pilvin pimein. Kirjoitin nyt tämän kuitenkin.

Tuliaisia Turun Kädentaitomessuilta

Eikä tässä vielä kaikki

Olin sunnuntaina Turun Kädentaitomessuilla ensimmäistä kertaa. Minulla on ihan sama matka Turkuun kuin Tampereelle, mutta jotenkin tämä keväinen tapahtuma on vaan jäänyt huomioimatta. Matkaseuranani oli tällä kertaa kolme ystävärouvaa.

Auton sai parkkiin melko lähelle ja itse messuillakaan ei ollut tungosta. Näytteilleasettajia oli paljon vähemmän kuin syksyn messuilla, joten nyt tuli paremmin tutustuttua eri standien tarjontaan.

Meillä kenelläkään ei ollut kiireen kienää. Lähes kaikki osastot tutkittiin ja tehtiin hyviä (?) kauppoja. Itse ostin lähinnä korujen osia - ja tietenkin, pari kirjaa piti taas hankkia. Minulla taitaa olla jonkinlainen intohimo kirjoihin. Jotkut niistä on vaan niin kauniita jo ihan esineinä. Monessa ohjekirjassa on paremmin tutustuttua heikko anti, joten jotkut jäävät valitettavasti vain hyllyjä koristamaan. (Täytyy nyt mainita, että olen ollut kirjakerhon jäsenenä yli 40 vuotta, joten olen jonkin verran oikeesti lukenutkin enkä vaan ostanut kirjoja näönvuoksi.)

Paluumatkalla kävimme Raision IKEA:ssa tarkoituksenamme ainakin syödä siellä. Ainahan sieltä sitten jotakin matkaan lähtee. Nyt pidin järjen päässä, enkä ostanut kuin paistinpannun, säilytyslokerikkoja sekä kehyksen pingviinitauluuni, halvan sellaisen.

Pieni reissu piristi kummasti ja ajomatkoilla oli mukavaa parannella maailmaa, puolin ja toisin.

Kumpparit kattoon

Orkideani kukkii kahdessa varressa

Tuli lähes pieni pakollinen tauko käsitöiden tekemiseen. Keikkasin sunnuntaina terassin ylimmällä portaalla ja paukautin oikean kyynärpääni portaan reunaan. Rappuset näyttivät kuivilta, mutta en huomannut ylimmällä olevaa pientä jääriitettä, joten keikkasin "iloisesti". En todellakaan ehtinyt siinä kohtaa miettiä oikealla tavalla kaatumista. Ja onneksi minulla ei ollut pilkkikairaa menossa mukana.

Onneksi alkusäryn jälkeen ei ole enää kuin musta kyynärpää. Pahemminkin olisi voinut toki käydä. Ja eipä taida tuo osteoporoosikaan vaivata, koska selvisin ilmalennosta lähes pelkällä säikähdyksellä. Nyt muistan käyttää kumisaappaissani liukuesteitä ja hiekoitussepeli on löytänyt meidänkin tontille.

Niska ja hartiat kiittää breikistä.

Paperilangasta neulottu varjostin

Minulla oli varmaankin mennyt juttu jotenkin ohi, mutta ostin ennen joulua IKEA:sta suuren tähtivalaisimen. Luin, että siihen voi ostaa myös varjostimen. Sitä en sitten silloin enää ostoskierroksen lopputohinoissa löytänyt ja ajattelin käsittäneeni jutun väärin. Lampun runko jäi minua kuitenkin vaivaamaan ja mietin, että mitä siihen keksisin.

Bongasin Suuri Käsityö-lehdestä 2/2017 ohjeen papperilangasta neulottuun lampunvarjostimeen. Ohje on riippuvalaisimeen, mutta ajattelin sen vähän tuunattuna sopivan myös pöytälamppuun. Paperinarua oli ostettuna Kädentaitomessuilta kaapin perukoille jo aikaisemmin. En vaan muista minkä firman lankaa se on, mutta tulipa se nyt sitten käytettyä. Ohjeessa neuvottiin käyttämään sukkapuikkoja, mutta itse vaihdoin pian pyöröpuikkoihin.

Sain lehden tyttäreltäni lainaksi ja minulla onkin vähän huono omatunto lehden omimisesta. Siinä on paljon muitakin mukavia juttuja, joita ajattelin kokeilla. Toivottavasti tytär ei kaipaa lehteään kovin pian.

Kuvassa on pöytävalaisimen runko. Metallikehikko tuntuu olevan sen verran jämäkkä, etten raaskinut muotoilla sitä väkisin. Se on siis tuollaisenaan varjostimen sisällä. Kehikon saa myös pois, joten voin keksiä muunkinlaisen sisuskalun tilalle.

Ohjeessa neuvottiin käyttämään sylinterin tekoon pahvia, mutta pahvin puutteessa kiersin pari kerrosta joskus muinoin Anttilasta ostamiani hyvin ohuita leikkuualustoja.

Sisälle laitoin toiseen päähän halkaisijaltaan ohjeen kokoisen säilykepurkin. Se pitikin lopputyöskentelyssä systeemiä hyvin pystyssä

Toiseen päähän laitoin sopivan kokoisen hillopurkin. Lykkäsin sellaisen myös sylinterin sisälle. Sitä ei olisi kannattanut tehdä, koska sitä oli hankala saada pois työn valmistuttua.

Työ on kuvassa pingoitettuna muovipussilla päällystetyn sylinterin päälle. Siinä se sai rauhassa odottaa liimaseoksen kuivumista. Toiseen päähän tuleva kiekko on pingoitettu pahville. Sen koon sain hillopurkin kannesta. Liimasin kiekon keskelle pienen virkatun lapun, ettei metallikehikko tule näkyviin yläkautta.

Ei työni jälki ole yhtä hienoa kuin lehdessä olevan, mutta kelpaa minulle.

Lehdessä oli myös virkatun varjostimen ohje. Ehkä teen sellaisenkin joskus. Minulla on yksi kattovalaisin ilman varjostinta.

Akvarellityön lopetus

Jotenkaan ei sitten luontoni antanut periksi, vaan tammikuun lopussa kansalaisopistossa aloittamani akvarellityö sai jatkotyöstöä. Otin kuvan aina vaan uudelleen esiin teon alle ja sitten tuli stoppi. Se on nyt siinä, enkä hiero sitä enää yhtään enempää.

Laitan maalaukseen varmaankin paspartuurin ja halvan kehyksen. Työ saa matkata kesällä Lapin mökille. Kuvan otus on sitten kuvainnollisesti mahdollisimman kaukana elinympäristöstään.

Alkuperäinen lehtikuva pisti kylläkin välillä miettimään tuota elinympäristöä. Näyttäisi pingviiniltä matka katkenneen railoon.

Ufoista eroon

Taas on ollut sellainen päivä, että siivoilin pois epämääräisiä käsitöitteni alkuja. Ufoiksihan noita kutsutaan. Niitä on ehtinyt kertyä jokunen ns. ruuhkavuosieni aikana.

Kuvan neulepuseron alun riistin kerille. Siinä oli jo takakappale valmiina ja etukappale melkein. En millään pysty muistamaan, millaisella ohjeella olisi pitänyt jatkaa. Luulen, että ohje oli ihan omasta päästä keksitty. Lankapussista löytyi myös jokunen koirankarva. Koiria meillä ole ollut enää pian yhdeksään vuoteen.

Toisessa pussissa oli pelkkiä siniharmaita lankoja puseron verran. Jos en ole niistä tähän päivään mennessä saanut mitään aikaiseksi, niin kerät joutavat SPR:n Konttiin. Joku muu voi tykätä langan väristä ja materiaalista. Niissäkin näkyi olevan markka-aikainen hinta, joten ei ihan uusia kaappitilan rosvoja.

SPR:n Konttiin aion viedä myös mm. käyttämättömän puseron, ehjät farkut sekä kirppikseltä myymättä jääneitä kankaita. Niistäkin kankaista olen joskus suunnitellut tekeväni jotakin.

Vielä jäi 7-veljeksestä neulottu villatakki. Siitä puuttuu vain nappilistat, että semmoset oikeen. Toinen ufo on jämälangoista neulottu pusero. Siitä puuttuu enää toinen hiha. Niin ja ne mun villahousut. Pitäisi niissä ommella kappaleet yhteen. Kaapista löytyy myös teinitytön neulepusero. Siinä on kaikki muut valmiina, paitsi pieni kirjailu on jäänyt vähän kesken. Tytär on jo keski-iän kynnyksellä ja tyttärensä päiväkoti-ikäinen, joten kotiväki taitaa kulkea pian vaaleanturkooseissa sukissa. Aa että...

Skeittilauta ja liiskattu mämmi

Taidan kuitenkin pitää vähän parempana keramiikkatöitäni kuin otsikkoni antaa ymmärtää? Nämä vaan tuli mieleeni ensimmäiseksi nähtyäni valmiit työni. Suurin ongelma keramiikan tekemisessä on kuitenkin se, että en tarvitse mitään. Ainoastaan tekemisen iloa. On todella vaikeaa aloittaa mitään, koska järki sanoo muuta kuin että antaa mennä vaan. Opettaja on viitseliäs ja kannustava ja kurssikaveritkin mukavia, joten nihkeys johtuu ihan itsestä.

Kuvan pitkä vati on oikeastaankin pitkä - 50 senttiä. Alkujaan siitä oli tarkoitus tehdä sellainen kalavati, johon mahtuu mittakala. Tein kuitenkin toisen melkein samanlaisen. Kuvio vaan on erilainen, eli muistuttaa paremmin kalavatia. Se vaatii vielä viimeisiä silauksia ennen valmistumista.

Värikokeiluja munankuorimosaiikkiin

Eggshell mosaic

Munankuorimosaiikki tuntuu tarjoavan loputtomasti erilaisia vaihtoehtoja ainakin esineiden väritykseen.

Vasemmalla olevan pahvirasian maalasin ensin pariin kertaan ohuesti valkoisella akryylimaalilla, sitten liimasin munankuoria pintaan ja lopuksi viimeistelin työn kauttaaltaan lakkauksella.

Mustikanvärisen mosaiikkikannen maalasin sekoittamallani akryylivärillä. Rasian maalasin ensin kauttaaltaan huonekalumaalilla mustaksi, joten sitä ei tarvinnut enää lakata kuin kannen munankuorien osalta.

Minulla näitä rasioita riittää, joten kokeilut jatkuu - vaan ei nyt ihan lähipäivinä.

Oranssi on uusi harmaa

Ostin heikkona hetkenä oranssia 7-veljestä lankaa sukkalangaksi itselle, koska päätin, että nyt saa harmailu riittää vähäksi aikaa. No eihän minulla ole mitään, joka noihin sukkiin mallaisi. Väristä tykkään muuten oikein kovasti.

Eipä silti, ei tuo värin mallaaminen haittaa meikäläisen järkyttävää mökkilookia katsoessa ja sukkapari on ainakin ehjä.

Olen myös vuosien saatossa opetellut parsimaan tillukkaita, koska mieheni ja minä ollaan niiden suurkuluttajia. En millään viitsisi neuloa niin paljoa sukkia kuin olisi tarvis. Onneksi tytär on innostunut neulomaan kaikenlaisia ihania sukkia. Hänestä onkin tullut siinä lajissa oikein ekspertti. Pitää myös pääosin isänsä ja veljensä uusissa sukissa.

Itse neulon aina samalla kaavalla, koska tiedän sukkien kestävän meikäläisellä ehjänä vain muutaman viikon, joten en juurikaan vaivaa päätäni niiden tekemisessä. Ja hienoja en raaskisi kuitenkaan käyttää.