30.8.2017

Kuukkelit kaverina

Värkkäsin elämäni ensimmäistä kanervakranssia Lapissa nuotiopaikallamme. Otin tekeleestä taas valokuvan ennen viimeistelyä. Silloin siitä huomasi puutteet parhaiten.

Kranssi on täysin maatuvaa tavaraa, tai sen voi nuotiossa polttaa. Tein alustan pajun oksasta, jonka taivutin renkaaksi. Sen jälkeen sidoin kanervista pieniä kimppuja tummanruskealla kalalangalla. Kimput kiinnitin alustaan limittäin käyttämällä samaa lankaa.
Kuukkelit ovat melko kesyjä lintuja. Niitä on kiva seurata ja viereisellä penkillä kävikin muutama vieras nappaamassa grillimakkaran paloja. Eivät vielä rohjenneet syödä kädestä. Osan aikaa seurasivat puusta touhujani ja taisivat odottaa lisää sapuskaa.

Kranssi päätyi vanhan rakennuksen päätyä somistamaan. Siihen se sopii hyvin oravien raapimalle seinustalle.
Viimeinen syksyllä kävijä saa hävittää kanervatyön lähtiessään. Tuollaista ei viitsi mukaansakaan kotimatkalle ottaa. On liian hankala kuljetettavaksi.

11.8.2017

Vitosen kellon arvonnousu

Kuvaan lupa lapsenlapsen äidiltä
Ostin joskus vitosen seinäkellon halpamyymälästä. Eihän se toiminut! Kellolla oli kahden vuoden takuu, mutta niin se vain jäi palauttamatta. Viisi euroa ei toiminut kannustimena. Ehkä suurin syy kuitenkin oli matkan pituudessa, 60 kilometriä, laiskuudessa ja lopulta unohduksessa.

Joku jossakin joskus oli laittanut kuvan faceen, missä hän oli tehnyt kellosta valokuvakehykset. Siispä tein samoin nyt myös minäkin. Naulasta lähti kalastuksen kiertopalkinto muulle seinälle, ja kellon kehykset sopivat tilalle oikein hyvin. Ei tarvinnut ottaa naulaa pois.

Kuvassa on nuorin lapsenlapsemme konttausiässä. Kuva sopi mielestäni tähän kehykseen oikein hyvin. Siinä kaikki on niin pyöreää. Taustaksi laitoin palan tapettia vanhasta tapettikirjasta. Taustaan olisi muuten jäänyt liimarantu ulkoreunoille ja tässä valkoinen ei olisi toiminut.
Tasapuolisuuden nimessä, meillä on muistakin lapsenlapsistamme kuvia esillä.

7.8.2017

Itsehillinnän puutetta kirjastossa, taas

 
Olen tästä aiemminkin kirjoitellut, että minulla viiraa nupissa aina kun on kyse kirjoista. Olen ollut kirjakerhon jäsen yli 40 vuotta, ja en todellakaan tarvitse enää yhtään kirjaa. Aloittaisin vanhojen lukemisen vaan alusta ja loput voisin lainata.

Kävin tänään kirjastossa lainaamassa kirjaa, joka käsittelee Makramee-solmeilua. Minulla ei ole ennestään paljoakaan tietoa siitä, mitä kaikkea se pitää sisällään. No enkös sitten löytänyt myös kivan oppaan paperitöiden tekemiseen - minullahan on ne vanhat tapettikirjat. Mukaan lähti vielä kolme helmikorukirjaa.

Eikä tässä vielä tietenkään kaikki. Kirjastossa oli loppuale ja muovikassillisen opuksia sai ostaa vitosella. Löysin mukaani pari Arto Paasilinnaa, Sylvi Kekkosta, Patricia Highsmithiä ja yhden Patricia Cornwallin. Löysin lisäksi monta muuta teosta ja muutama lastenkirjakin tuli joukon jatkoksi.
Olen ennenkin ostanut kirjaston alesta kirjoja. Olen puhdistamisen jälkeen leikannut selkämyksen tarran kirurgin veitsellä pois ja liimannut tilalle kontaktimuovin palan. Muuten joku vieraampi voisi äkkiseltään luulla hyllyjämme katsellessa, että talon väki käy kirjastossa varkaissa.

6.8.2017

Mansikat pakastimeen

 
En muista, että olisin koskaan pakastanut mansikoita näin myöhään kesästä kuin viime perjantaina. Puhdistan marjat teelusikan nirkolla ja pilkon ne samalla työkalulla suoraan pakasterasioihin. Pilkotut marjat vievät vähemmän tilaa, enkä ole soseuttanut niitä enää vuosiin.

Olen todennut parhaaksi työkaluksi kantojen irroittamiseen pikkulusikan. Varsi on kämmenessäni, kuten alemmassa kuvassa.

Tämä menetelmä on varmaankin monella käytössä, tai on keksitty vielä parempia konsteja, mutta kirjoitin nyt sitten tästäkin.

4.8.2017

Lasten nilkkasukkalöytö hyötykäyttöön


Poikani ihmetteli tässä taannoin, että mitä minä aion tehdä hänen ja siskonsa vanhoilla tennissukilla? Olin niitä säästänyt muovikassillisen verran. Ovat ehjiä, mutta heille jo liian pieniä. Osassa sukissa on varren kuminauhat ehtineet kuoleentua ja osasta varret ovat minulle liian tiukkoja.

Olen joskus ottanut osan sukista käyttööni, mutta enpä juuri ole niitä muualla tarvinnut kuin lämpimän aikaan kumisaappaissa. Yhtä sukkaparia tyttäreni ihmetteli jaloissani, että onko nuokin vielä hengissä? Hän oli käyttänyt niitä viimeksi 25 vuotta sitten.

Nyt olen päättänyt päästä huonoimmista eroon määrätietoisesti. Olen hankkinut oikein rasvaista jalkavoidetta ja voitelen sitä aika ajoin oikein reippaasti. Tykkään kulkea kesäisin avojaloin, joten jalkapohjat ovat olleet kovilla. Nyt oikein kunnon jalkavoitelun jälkeen laitan puuvillasukat jalkaani. Näin en tahri lattioita. Osasta olen leikannut tiukat varret pois, joten pienempikin sukka mahtuu jalkaani.
Olen sen verran kuumakinttu, että en voi yöksi sukkia laittaa ja en myöskään halua tahria lakanoita. Parin, kolmen käyttökerran jälkeen nakkaan sukat roskiin.

1.8.2017

Harjoittelukappale

Minulla on ollut kristallimuovia jo kauan jemmassa. Ostin, kun suunnittelin siitä tekeväni kaikenlaista kivaa.

Kuvan pussukka on nyt ensimmäinen työni siitä ja se on tarkoitus antaa 4-vuotissynttärilahjaksi pienen rahalahjan lisäksi lapsenlapselleni. On niin Autot-fani.
Työtä aloittaessani päätin, että tarvikkeet pussukkaan pitää löytyä kotoa - kauppaan en mene. Kaikki tarpeellinen löytyikin vetoketjua myöten.
Pussin vuoritin sisältä vahakankaalla. Ruutuinen päällinen on myös samaa materiaalia.

Vahakankaan ja kristallimuovin väliin ompelin puuvillakankaan, johon sain liimapaperilla silitettyä kuvat kiinni.
Tästä se kaikki alkoi
 

Sovittelin ensin leikkaamani kuvat vahakankaan nurjalle puolelle, jotta selviäisi niiden tarvittava määrä.

Vahakankaan nurja puoli ei kestänyt edes miedointa silityslämpötilaa. Kuvittelin ensin, että en tarvitse kangasta väliin ollenkaan.
Tässä kuvat silitettynä liimapaperilla kankaaseen kiinni. Pysyy tiukasti  alustassaan, mutta huolellinen saa olla. Silittäessä täytyy muistaa käyttää kangasta tai talouspaperia silitysraudan ja siirtokuvan välissä.
On sitä helpompiakin käsitöitä tullut tehtyä, mutta nyt kun sain pään auki, niin voisihan tuota systeemiä kokeilla uudelleen. Seuraavassa työssä otan malliksi vähän helpomman kaavan. Nyt muovit luisti ja viimeistelyyn jäi toivomisen varaa.
Tekemäni pussukka tulee olemaan ainakin lujuustestissä, joten mielenkiinnolla seuraan, kauanko pysyy ehjänä.