31.10.2017

Munankuorimosaiikkia ruskeista kuorista

Ruskeita munankuoria rasian kannessa
Vaikka olenkin tehnyt melkolailla munankuorista mosaiikkia, niin ensimmäistä kertaa käytin työssäni ruskeita kuoria. Mielessäni on kylläkin käväissyt useasti.
Maalasin ensimmäiseksi rasian pahvin väriset pinnat valkoisella akryylivärillä. Sen jälkeen päällystin kannen ruskeilla munankuorilla käyttäen Erikeeper-liimaa. Liiman kuivuttua hioin munankuoripinnasta rosoisuuden pois. Lopuksi lakkasin kaikki pinnat vesiohenteisella värittömällä kalustelakalla. Kannen käsittelin kahteen kertaan.
En ole ennen pannut merkille, että kuinka paljon erilaisia värisävyjä ruskeista kuorista löytyykään. Saman kanalan tuotoksia ovat kuitenkin. Tässä työssä olisin hyvin voinut sommitella värejä paremmin, mutta oma "hauskuus" tässäkin lopputuloksessa on.

Minulla noita pahvisia sydämiä on piisannut, koska ostin niitä reilusti paikallisen myymälän loppuunmyynnistä. Kuoret sain naapurin emännältä - paljon kiitoksia.

20.10.2017

Pelargoniat talteen samaan koriin

Joukossa myös muratti
Otin ulkoruukuista pelargoniat sisälle talteen talveksi. Koska meillä on kukille niukasti vapaita sopivia paikkoja, istutin ne samaan koriin. Siinä niitä on helppo siirrellä tilanteiden mukaan. Yläkerran huoneet tullaan talvella pitämään enimmäkseen hämyisenä sekä viileämpänä kuin muita tiloja, joten kukkakori saa sieltä luonnollisesti "majoituksen".

Joissakin pelargonioissa on melko voimakas tuoksu. Kun makuuhuone tulee käyttöön, voi kukkakorin nostaa helposti muualle, eikä kenenkään tarvitse kärsiä voimakkaista kasvien tuoksuista.

Keväällä lämpiminä päivinä korissa voi kätevästi  pelargoniat ulkoiluttaa.

Ei nuo kukat paljoa taimina maksa, mutta vanhoista kasveista saa kasvatettua suurempia. Edelliset kukat olivat kuusitoista vuotta vanhoja ja kasvoivat kesällä valtaviksi. Eräskin vieras sanoi, ettei ole Suomessa tavannut noin isoja pelargoneja, ovat kooltaan melkein kuin Kreikassa.
En enää jaksanut remonttien aikana vaalia niitä ja siirrellä jatkuvasti ruukkuja paikasta toiseen, vaan halusin saada ne pois nurkista kuljeksimasta. Osaksi kukat alkoivat jo kyllästyttääkin, mutta nyt vähän kaduttaa.
Ikkunalaudallamme kasvaa pari vanhaa pelargoniaa. Taimien antaja kuoli 60-luvulla. En näitä alkuja perinyt suoraan isotädiltäni vaan sain alut äidiltäni. Vanha perinteinen kukka on näemmä sitkeää sorttia ja lisääntyy helposti pistokkaista.

16.10.2017

Inkiväärishottia meilläkin

Kuvassa on puolitoista litraa inkiväärishottia. Valmistamani satsi on tähänastisista suurin. Juoma ei ole niin kovin herkkua, mutta tehokasta - kait?

Mies sairastui flunssaan ja poti sitä yhteensä seitsemän viikkoa. Eikä tietenkään suostunut meneemään lekuriin. Hän on nyt juonut tätä ihmeainetta ja taitaapi olla hänen tautinsa selätetty muutaman juomapäivän jälkeen.

Itse olen juonut inkiväärishottia satunnaisesti, mutta nyt, kun flunssa iski, olen ottanut sitä säännöllisesti viimeisen viiden päivän aikana. Ihmettelen todella, jos näin lyhyellä sairastamisella, eli viidellä päivällä pääsen pälkähästä. Flunssan pari ekaa päivää olivat aikalailla pahoja.

 Käyttämäni ohje on MTV:n kotisivuilta:

Inkivääri-sitruunashotti

  • Inkivääri (noin 100 g)
  • Sitruuna
  • 0,5 dl hunajaa
  • 0,5 l vettä
Raasta kokonainen inkivääri ja kiehauta samalla puoli litraa vettä kattilassa tai vedenkeittimessä. Lisää raastettu inkivääri kuumaan veteen ja anna hautua 20 minuuttia. Kaada seos siivilän läpi pienempään astiaan. Lisää joukkoon hunaja ja sekoita. Purista seuraavaksi joukkoon yhden sitruunan mehut. Valmiin juoman voi pullottaa.
Juoman pitäisi säilyä jääkaapissa noin kuukauden.
Lukemieni tietojen mukaan juoman pitäisi olla oikea terveyspommi. Kai tästäkin muoti-ilmiöstä jokin suurtutkimus vielä tehdään ja haittoja löydetään. Mutta kaikkeahan pitää nauttia kohtuudella, eli tätä lasi päivässä.

15.10.2017

Epäonni langan kanssa jatkui

Kirjoittelin huhtikuussa epäonnen langasta. Sen kirjoituksen jälkeen neuloin taas takakappaleen valmiiksi, kunnes huomasin, että siitä tuli liian iso. Eikun purkamaan ja vaihtamaan pienempiin puikkoihin.

Sain eilen puseroni valmiiksi, ja kas, siitä tuli valtava - eikä vähiten neulemallin vuoksi. Helmineuleesta ja "aina oikeasta" onnistun neulomaan lähes aina liian isoja vaatteita.

Tytär pääsee taas kehumaan pukeutumistani, koska tykkään kuljeksia kotioloissa löysissä vetimissä. Hänen mielestä voisin valita vähän pienempiä vaatteita. Eipä tuolla uudella puserollakaan ihmisiin mennä, mutta laahustan sitten se päällä neljän seinän sisällä.

Valitsin helmineuleen, koska lankaa oli jo niin monta kertaa purettu. Eipä siitä silti tasaista jälkeä syntynyt. Jouduin lisäksi jännittämään, riittääkö lanka. Uutta kun ei enää valmisteta. Lankaa jäi ihan pieni nöttönen. Sen verran, että yhden sivusauman olisin saanut ommeltua yhteen.

11.10.2017

Joulu mielessä jo juhannuksena

Ompelin taas tänäkin vuonna löylyntuoksuja kuivatuista koivunlehdistä. Keräsin lehdet juhannuksen tienoilla kaadetuista koivuista sekä tiheästä vesakosta "kivenheiton päässä" Korvatunturilta. Koska Lapissakin oli kesä myöhässä, koivunlehdet olivat myös pienempiä kuin viime vuonna samaan aikaan. Tuoksu onkin niissä nyt paljon voimakkaampi kuin viimeksi.
Lehtien kuivattamisessa on oma riskinsä. Ne täytyy olla todella kuivia, jos niitä säilöö umpinaisessa laatikossa ihan vaan jo homehtumisen pelossa. Avonaisessa pakkauksessa lehtien haju varmaankin haihtuisi ennen aikojaan ja sitä olisi myös vaikea kestää sisätiloissa.
Koska ajattelin laittaa muutaman myyntiin joulumarkkinoilla, piti kaikki pakkaukset olla samanlaisia. Punnitsin jokaisen sisällön taas digitaalisesti. Suurin osa menee kuitenkin joulun aikoihin kavereille jouluntoivotuksina. Itse asiassa, tuoksupusseja on ihan toivottu taas lahjaksi.

Päälipussin ompelin suodatinpaperirullasta. Oma hommansa oli pussin kääntäminen oikeinpäin. Ostin tavaran tehtaanmyymälästä, kuten myös sisälle tulevat kakkosluokkaa olevat suodatinpussit. Sujautin lehdillä täytetyt ja kiinni ommellut suodatinpussit päälipussiin. Ne suljin kalalangasta kiertämälläni narulla.

Kuten kuvitella saattaa, ei näistä koivunlehtituoksupusseista tuntipalkoille pääse. Onneksi on mukavaa puuhaa.
Kun näissä Lapin maisemissa liikkuu ja tienviitan näkee, niin ei sitä joulua voi oikein unohtaa, vaikka olisi mikä vuodenaika tahansa.

9.10.2017

Hillosyksy

 

Meillä on ihastuttu aronia-omenahilloon. Keitin toissaviikolla kahdeksan litraa mokomaa. Ajattelin, että sitä on kerrankin tarpeeksi. Aroniamarjat eivät ole marja-aronioita, vaan ovat koristepensaista. Eivät kait ole yhtä maukkaita kuin marja-aroniat.

Kaikessa saisi olla oma järki tekemisessä mukana. Katselin muistin virkistämiseksi ohjeita ja niissä käsketään soseuttaa hillomarjat viimeiseksi sauvasekoittimella. Jumaklavita, kymmenen litran kattilassa minulla on edessäni kuumaa marjaa ja omenaa vielä kuumemmassa sokerissa. Miten ihmeessä minä ne marjat tuonne kattilaan soseutan?!

Eikun kauhoin satsia pienempään astiaan, jossa soseutin marjat. Soseen kaadoin taas kolmanteen astiaan. Kauhomisessa värjäävä hillo roiskui vähän, vaikka kuinka yritin varoa suttaamasta keittiötä. Jätin kymmenen litran kattilaan vain sen verran tavaraa, että päätin soseuttaa loput siinä. Nostin käynnissä olevan sauvasekoittimen ajattelemattomuuttani, lue tyhmyyttäni, liian ylös, ja jess, hillo roiskui ympäriinsä. Sitä oli myös poskissa, paidassa ja silmälaseissa. Semmottii.

Onneksi hillo kelpaa kotiväelle. Pikanttia makua keitokselle antoi loraus viskiä. Ja en todellakaan edes maistanut pullosta. Sähläsin ihan selvinpäin.

Tein myös pienen erän hilloa pelkästä aroniasta. Mies syö sitä liharuokien kanssa ja tykkää. Viime vuonna olin menossa poimimaan aronioitani, mutta pensaat oli tyhjennetty todennäköisesti hyvin aikaisin aamulla. Jäljellä ei ollut marjan marjaa. Nyt olisi vielä sen verran, että voisin tehdä aroniahilloa lisää. Saisi vaan sateet tauota.

Olen keittänyt myös parikymmentä litraa puolukkahilloa sekä neljä litraa lakkahilloa. Hillat olivat osaksi jo sen verran kypsiä, että katsoin viisaammaksi keittää ne.

Miehet tykkää makeasta. Mehutkin pitää keittää pulloihin ja säilyttää ne kellarissa. Pakastimista löytyy lähinnä vain mustikat ja mansikat. Meillä pakastetaan myös melko paljon kalaa järvestä, rapuja sekä sieniä, joten kylmälaitteet ovat syksyisin täynnä. Onneksi on olemassa hyvä kellari.

6.10.2017

Finntikki ei ollutkaan finito

Toilettilaukku
Sain hakea käryttäneen ompelukoneeni jo maanantaina korjattuna ja huollettuna, eikä maksanut kuin vähän yli 50 euroa. Koneeseen oli vaihdettu jopa lamppu palaneen tilalle sekä lankojen leikkuuterät oli terotettu. Hieno juttu, olen mielissäni ja kiitollinen.

Olin leikannut jo jokin aika sitten lapsenlapselleni toilettilaukun osat. Nyt pääsin ompelemaan pussukan valmiiksi. Tämä kuuluu ikään kuin samaan sarjaan juttuun, jonka  kirjoitin elokuun ekana päivänä nimellä "Harjoittelukappale". Silloin pussukasta tuli liian iso pienen pojan toilettilaukuksi, joten tein nyt sitten pienemmän. Edellinen on lujuustestin läpäissyt, eli siinä kuljetetaan ja säilytetään Matchbox-autoja, ja voin sanoa, että pussi on aina ihan täynnä ja vielä ehjänä.

Kuvassa olevan toilettilaukun koko on leveydeltään 20 cm ja korkeus 13 cm. Ohjeet löysin blogisivulta  http://handmadehippu.blogspot.fi/2010/04/pussukan-teko-ohje.html.

Periaatteni toilettilaukun tekemisessä oli taas se, että kaikki tarvittava pitää löytyä kotoa - kyseessä oli siis varastojen tyhjennystä.
Sopivasta vetoketjun löytämisestä tämä alkoi. Sen jälkeen leikkasin kankaan jämästä autot, jotka silitin liimapaperilla aluskankaaseen kiinni. Päälle ompelin kristallimuovia. Pussukan vuori on vahakangasta.

Vähän tästä tuli tönkkö ja vaikeahko ommella siististi, mutta kuten lapsenlapsi sanoisi; "ei haittaa". Eiköhän tämä asiansa aja niin kauan kun nämä autot kiinnostaa.