Riippuva käpykranssi

Käpykranssi luonnonvärisenä

Tein elämäni ensimmäisen niin sanotun riippuvan kranssin kävyistä. Taitaa olla samantien viimeinen. Nyt ainakin vielä tekeminen tuntui työläältä.

Pohjana on styroksista itse leikattu rengas. Liimasin kuumaliimalla kävyt siihen kiinni. Jotta sain raot peittoon, paloittelin sivuleikkurilla käpyjä pieniksi ja liimasin niitä koloihin. Kävyt olivat yllättävän sitkeää tavaraa. Kynnet ja sormenpäät saivat leikatessa ja paloja irrotellessa huutia. Silti, vaikka kuinka yritin olla tarkkana, vilkkuu kranssin pohja joistakin kohtaa.

Ripustukseksi laitoin pitkän ja paksun siiman lenkillä kiinni. Ripustuskohdan molemmilta puolilta kietaisin nauhan ja vain toiselle puolelle kiinnitin rusetin. Jos kranssi kaipaa rusettia vielä toisellekin puolelle, nauhaa jäi vielä jäljelle.

Maalattu paperikranssi

Tekemäni paperikranssi oli jotenkin likaisen näköinen jo alunalkaen. Ei mikään puhtaan valkoinen taikka kauniisti kellastunut. Hopean väriset liimaamani helmet siihen olivat jo ihan liikaa.

Sprayasin paperikranssin hopeamaalilla helmineen päivineen. Kiinnitin kuumaliimalla tekokukkasen ja värjäsin vähän sen keskustaa.

Kranssissa ei taida vieläkään olla mitään sellaista, jota tuntisin omakseni. On vähän niinku liian kiiltävä makuuni.

Ostin kranssin teko-joulutähden Tallinnan Jyskistä ja kaverit ihmettelivät sitä. Ei ole kuulemma tyyliäni. No, kait näin vanhana saa jo irroitella krääsälläkin.

Iso käpykranssi

Kranssin ulkohalkaisija on 45 cm

Olen rakennellut viimepäivinä käpykransseja. Kuvan kranssi on suurin, mitä olen tehnyt ikinä. Sain siihen mahtumaan muutaman kuusenkävynkin. Muut ovat männynkäpyjä.

En välttämättä maalaisi kaikkia käpykranssejani, mutta taitaa olla vähän niinkuin pakko. Minulta loppui kuumaliima, ja uudet puikot, jotka ostin, niiden liima muuttui kuivuessaan violetiksi.

Sentään tuli vielä sellainen sää, että pystyin ulkona kransseja sprayaamaan. Muutama kranssi on vielä käsittelemättä, ja koitan seuraavaksi keksiä keinon, miten saisin violetin värin piiloon ja kävyt jäisivät oman värisiksi.

Sain ystävältä naapurista omieni lisäksi pari muovikassillista männynkäpyjä, joten mikäs tässä on askarrellessa.

Pieniä apuvälineitä

Esimerkiksi vaniljatankojen pakkauksista saa käteviä annosteluastioita vaikkapa pienille helmille. Ainoa vika vaan on niiden materiaali, eli ovat lasia. Muovinen on turvallisempi käsitellä ja säilyttää. Toisaalta lasinen ei sähköisty.

Olen tekemässä vähän koruja joulumyyjäisiä varten, ja tuollaiseen putkiloon on hyvä purkaa helminauha. Siitä on kätevä varistaa muutama helmi kerrallaan, varsinkin kun en niitä tarvitse montaa yhteen työhön.

Laitan kuvia koruistani vielä ennen myyjäisiä. Nyt korujen osat ovat vielä kokoamista vailla.

Kai niidenkin kanssa kiire tulee. Nyt kämppä näyttää lähinnä kranssipajalta.

Oharit kädentaitomessuista

Pahvirasioiden tuunatut kannet munankuorimosaiikilla

Olen käynyt viimeisillä kolmella Tampereen kädentaitomessuilla tyttäreni kanssa - nyt jätimme väliin. Vähän on vieroitusoireita, mutta rehellisyyden nimissä, ei ainakaan nyt harmita. On messuilua omasta takaa.

Viime vuonna parkkipaikat olivat mennessämme aivan täynnä, joten ajoimme samantien ensin IKEAan. Palatessamme kahdentoista jälkeen, saimme auton parkkiin messukeskuksen parkkialueelle. Väkeä tuli silloin jo pois, mutta messuhallit olivat vielä ihan täynnään vierailijoita. Kaikkein inhottavinta reissussa kuitenkin on yli sadan kilometrin kotimatka pilkkopimeässä. Ihmiset ovat pääasiassa kivoja.

Koska tykkään enemmän katsella ja ostaa paikan päältä kuin netistä, oli viimeksikin melko hakalaa päästä lähelle useita myyntipöytiä. Ostan messuilta lähinnä tarvikkeita, vaikka myynnissä onkin mitä hienoimpia kädentöitä. Yritän itse keksiä ja tehdä erilaisia juttuja, mutta saahan noista messuista vinkkejä.

Nyt kun itse olen ollut parina jouluna myymässä markkinoilla, niin tunnistan jo asiakkaat, jotka etsivät vain ideoita. Itse olen tehnyt samaa ja kuvitellut, ettei sellaista huomaa. Jos töistäni kysytään, niin neuvon kyllä ihan mielelläni.

Vuosi sitten käsityömessuilla jähmetyimme tyttäreni kanssa, koska eräässä pöydässä oli prikulleen samanlaisia essuja myynnissä, kuin olin tänne blogiini kuvannut. Oikeasti, vähän imarteli. Googlasin jälkeenpäin yritystä, ja sen kotipaikka oli toisella puolella Suomea. Eli idea oli blogistani.

Sitä varten tässä kirjoittelen ja kuviani esittelen, että joku saisi vinkkiä näistä vaatimattomista jutuista omiin tekemisiinsä. Vuosi sitten joulumyyjäisissä kuitenkin suuni loksahti, kun eräs naisihminen hyökkäsi pöytäni viereen, otti valokuvan kolmen euron tuotoksestani ja sanoi, että tämä onkin kiva idea. Näitä täytyy askarrella koulussa. Oli rehellinen ainakin jossakin kohtaa. Olisipa kysynyt luvan kuvaamiseen.

Kultamaalin tepposet

Munankuorilla tuunattuja pahvirasioita

Olen varannut taas joulumyyjäisiin pöydän. Minulla ei ole tekemisistäni, tai varsinkaan niiden suosiosta, mitään käsitystä. Jotakin erilaista myytävää kuitenkin pitäisi keksiä, ettei kaikki ole tarjolla sitä samaa kuin viime vuonna. Siksi olen ajatellut tuunata mukaan muutaman tavaran munankuorimosaiikilla. Niistä pääsen ajan saatossa eroon, jos kauppa ei käy, ja jotakin pitää itselläkin olla.

Kultamaali teki tepposet kuvassa vasemmalla olevaan pahvirasian kanteen. Sprayasin munankuoret etukäteen ja liimasin kannen pintaan. Niin kauan meni hyvin, kunnes lakkasin kannen vesiohenteisella kalustelakalla. Osa kuorista muuttui vihreiksi. Ja ihan varmasti kaikki oli kuivaa ennen tuota lakkausta. EI tuo nyt ihan pahakaan ole, mutta erilainen kuin ajattelin. Oikealla olevan rasian kuoret maalasin etukäteen hopeamaalilla.

Tämä kultaspray on muutenkin erikoinen tuote. Normaalisti maalit haisevat ihan itseltään, mutta tästä maalista tulee voimakas hajuveden tuoksu - outoa!

Eloa ja iloa aapiskukosta tonttuoveen

Raapaisin sitten minäkin tonttuoven kansalaisopiston päivätaiteilijoiden ryhmässä. Ei tuosta kummoista tullut, mutta odotan kuitenkin mielenkiinnolla, mitä pienet lapsenlapseni siitä sanovat. Mietin, että pelkäävätkö he sitä vai herättääkö se uteliaisuutta ja mielikuvitusta.

Ollessani pieni, meillä käväisi joulutonttu joka pikkujoulu kuistillamme. Koskaan en sitä nähnyt, mutta pieni lahja oli aina jätetty pikkuveljelleni ja minulle, ja aina saunomisemme aikana. Miten osasikin? Taisi sama tonttu käydä myös meidän lasten luona? Lapsenlapset ovat saaneet kokea myös samaa jännitystä.

Pikkujoulutonttu olikin hyvä veto eräänä jouluna vähän vanhemmalle serkkulikalle. Pelkäsin aina niin vietävästi joulupukkia. Serkku kertoi minulle, ettei joulupukkia ole olemassakaan. Väitin tietenkin vastaan. Hän näytti yhdestä kassista pukin vermeet ja pakkohan se oli sitten uskoa. Siihen hän ei enää pystynyt väittämään vastaan, kun sanoin, että pikkujoulutonttu ainakin on totta!

Opin lukemaan jo todella pienenä. Kun osasin lukea iltapäivälehdestä, minulle ostettiin aapinen. Kirja jätettiin auki siitä kohtaa, johon asti olin lukenut. Aamulla kirja oli keittiön pöydän päässä kiinni ja kansien välissä oli esimerkiksi lakritsapatukka, omena taikka 20-penninen. Omenan kyllä huomasi heti. Koskaan ei tullut mieleenikään, etteikö aapiskukkoa ollut olemassa.

Tavaamaan opetteleminen olikin koulussa hankalaa. Ensimmäisellä kouluviikolla sain virsikirjan. Se oli ruma likaisen punaisena, vähän kuin tuo ovi. Toinen oppilas, joka oli poika, sai sinisen virsikirjan. Sekin oli mielestäni nätimpi. Muut luokasta saivat kauniin valkoiset kirjat keväällä. Useat lapsuusmustoni liittyvät väreihin.

Jotkut jutut ovat jääneet mieleeni jo todella pienestä, satuolennot etunenässä. Joulupukki oli pelottava pitkään, mutta en vaihtaisi kokemusta. Toivottavasti mukavat muistot seuraavat myös lapsenlapsia.

Hammaskeijut ovatkin sitten jo oma lukunsa.

Kukkaruukun suojus tuunattu munankuorimosaiikilla

Ostin taannoin kirpparilta kuvassa olevan kukkaruukun suojuksen. Mielessäni oli heti sen tuunaus. Munankuorimosaiikki pintaan, niin kipasta tulisi taas ihan ok.

Harmittaa, kun en huomannut ottaa astiasta ihan heti kuvaa. Ehdin maalata yläreunan hopean värisellä maalilla ennen valokuvan ottoa. Oli alkuperältään kullan värinen.

Maalasin munankuoret etukäteen hopean värisellä maalilla. Kuoret liimasin pintaan kosteuden kestävällä liimalla. Pinnan kuivuttua lakkasin astian ulkopuolelta vesiohenteisella kalustelakalla. Seuraan jatkoa mielenkiinnolla, eli miten pinta tulee kestämään. Sisäpuolen jätin entiselleen.

Nyt ainakin voin sanoa, että uusi kuosi on parempi kuin vanha.

Taskulamppukotelo peittyi munankuoriin

 

Naapurit alkavat oppia, hmm. Minua ilahdutettiin siistillä ja tukevatekoisella taskulamppukotelolla. Koska siinä oli piukassa erilaisia teippejä, päätin päällystää kotelon kokonaan munankuorilla.

Kulmat ja saumat pisti vähän miettimään, miltä valmis työ näyttäisi. En maalannut kuoria, vaan jätin pinnat luonnonväriseksi. Ulkopinnat käsittelin kahteen kertaan vesiohenteisella kalustelakalla.

Vanhasta tapettikirjasta sattui löytymään saman sävyinen tapetin pala kannen alapintaan kuin mitä pohjakin oli. Muuten sisuta jäi alkuperäiseksi.

Peitin hopean väriset tekstit tussaamalla ne mustaksi.

Kotelo sopii hyvin vaikkapa korurasiaksi. Munankuorimosaiikki on moneksi. Kierrätystä tämäkin.