29.3.2018

Ikuinen rairuoho-optimisti


Ennemmin sääntö kuin poikkeus minulla on rairuohon kylväminen liian myöhään. Tänä vuonna olosuhteiden sanelemana, koska tultiin reissusta viime viikon keskiviikkoiltana. 

Kävimme kaupassa viime perjantaina ja muistin ostaa rairuohon siemenet. Kylvin ne samantien ajatuksena (taas), että kyllä ne siitä itää! Eipä ne olleetkaan rairuohoa, vaan jotakin kesäheinää. Pitäisi jo osata kaupassa katsoa, mitä on tarjolla. Sama itämisaika tosin on rairuohollakin.

No, ruohon mitta on meillä näin pääsiäisen alla normimitoissa. Lasipurkissa iti parhaiten kelmun alla.

Tulee se pääsiäinen ja taitaa silloin olla muutakin puuhaa kuin katsella ruohon kasvamista. Hyvää pääsiäistä!

27.3.2018

Pientä kivaa kangasjämistä

Satunnaisista syistä, kuinkas ollakaan ja ihan omista, kaapissani lojuu runsaasti kangastilkkuja sun muita kankaita. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ompelin kaitaliinan keittiön laskosverhoista jääneestä palasta. Kaitaliinoja ei ole minulla ennestään liikaa, joten nyt on mökillä yksi lisää.
 
Lapsenlapseni, 13-vuotias poika, sai tyynyn, jossa on hänelle mieluinen printtikuva. Ostin taannoin kankaan paikallisen kangaskaupan loppuunmyynnistä.

Hamstrasin sieltä silloin myös pari muovikassillista valoverhokankaiden jämiä kransseja varten sekä tilkkutyökankaita. "Kuolinsiivoukseni" kohtasi kovan kolauksen, kun halvalla sai.

22.3.2018

Ei ollutkaan ikuisuusprojekti...

...tai tavallaan. Uusia valtioitakin on syntynyt siitä kun aloitin kuvan jämälankapuseron neulomisen.

Aluksi neulominen tuntui mukavalta. Sai tehdä suoraa kappaletta ja vaihtaa lankoja mielin määrin. Etukappaletta aloittaessani ihmettelin, että mitä olinkaan aiemmin suunnitellut. Neulomuksen aloittamisesta oli ehtinyt kulua monta, monta kuukautta. Neuloin pääntien ja huomasin sen olevan liian tiukka. Työ jäi siis siihen inhokkihommana. Purkamiseenkaan en viitsinyt ryhtyä, koska olin jo päätellyt suurimman osan takakappaleen langoista.

Kului taas ainakin vuosi, kun mietin uudelleen puseron neulomista. Purin vain olkapäiden päätöskerrokset ja neuloin muutaman kerroksen lisää, joten se oli siinä.
Aa että - oli kiva ryhtyä neulomaan hihoja. Piti miettiä pituus ja lisäykset. Samoin kainaloista alkavat kavennukset, jotta mallaisivat etu- ja takakappaleisiin.

Sen siitä saa, kun aikaa kuluu ja pohtii itse kaavat. Minulla oli tosin mallina vanha jämälankapusero, mutta olin viisaudessani keksinyt tehdä uuteen muutoksia.

Etu- ja takakappaleen saumakohtaan en yrittänytkään saada samoja värejä. Kuvassa alla on sauma eikä tuo nyt niin paha ole.



Etu- ja takakappaleen saumakohta
Kanavatyöneula on paras neulomusten ompelussa

Ajoimme eilen Kuusamosta kotiin ja matkaa kertyi n. 800 kilometriä. Päätin jo etukäteen, että kotimatkalla pusero valmistuu. Varasin tylppäpäiset sakset, kanavatyöneulan ja ompelulangan sitä varten. Valmistuihan pusero, koska en pakoonkaan sitä päässyt ja aika olisi muuten käynyt pitkäksi. Muut virikkeet olin tarkoituksella tunkenut täydessä lastissa olleeseen autoon.
Lankojen päättelyäkin piisasi ihan riittävästi. Vahingosta viisastuneena en käytä koskaan päättelylankoja saumojen ompeluun. Mahdollista virhettä ompeluksessa ei ole helppoa korjata, jos pitää etsiä päättelylankoja. 
Nyt on pusero valmis, joten nurkissa on nyt yksi UFO vähemmän. Noin suurta jämälankatyötä en tosiaankaan aio aloittaa vuosiin. Eipä taitaisi löytyä enää lankojakaan.

19.3.2018

Vähiin käy...

...ennen kuin loppuu.

No ei sentään ihan vielä. Kuvan puolikkaaseen isoäidinneliöön sain hukattua monta pientä kerän loppua. Väreistä viis, eli virkkasin kaikki sekaisin, sointui tai sitten ei.

Seuraavaksi ryhdyn villasukkaprojektiin. Sukkia kuluu tasaiseen tahtiin meidän porukoissa. Ne hienot neuloo tyttäreni. Hänellä on siihen taito hyppysissä.
Välityönä aion tehdä loput UFO:t loppuun.

9.3.2018

Myssy jämälangoista



Minulla on entuudestaan kolme pipoa. Yhteen niistä nuotio on sulattanut muutaman reiän. Lempimyssyni, viininpunaisen, olen perinyt anopiltani. Pipo ei ole mikään uusi - anoppi poistui tästä maailmasta vuonna -95. Tällä pipolla kuljen pilkillä ja pimeässä lenkillä. Yleensä käytän pantaa.
Nyt tuli myssylle tarve! Siis sellaiselle, jota ei tarvitse hävetä.
Komppasin taas jämälankalaatikkoani etsien sellaisia lankakeriä, joista saisin aikaiseksi lämpimän myssyn. Värit pitäisi myös sopia talvitakkeihini. Myssyn pitäisi olla kaksinkertainen, että olisi lämmin.

Aloitin neulomisen pyöröpuikolla ja Nalle-langan jämällä. Kerän loputtua vaihdoin 7-veljekseen. Neuloin sillä ensin sileää ja vaihdoin lopuksi oikein-nurin resoriin. Päälipuolelle käännettävään resoriin löysin valkoista pörrölankaa. Sillä neuloin myös loput piposta. Nurin neulotut raidat on jostakin 80-luvun lankajämistä. Juuri sellaisista, ettei tiedä mihin ne käyttäisi.
Silmukoita oli pyöröpuikolla 112. Lopussa ihan arviolta kavensin päälaelta sen verran, että sain ommeltua sen kiinni nätisti. Loput silmukat neuloin sukkapuikoilla.

Joskus sitä onnistuu ihan vahingossakin. Myssy istuu tukevasti eikä silti nuole päätä. On myös paljon hienompi, mitä kuva antaa ymmärtää. Nyt minulla on vertailupohjaa, joten neulon varmaan joskus toisenkin myssyn samalla kaavalla.
Kuvan kolmas päähineeni on ostos myyjäisistä. Se on kierrätystavaraa, eli tehty vanhasta kaulaliinasta. En mene se päässä "ihmisiin". Sillä saa ihan riittävästi huomiota tutuissa  kaveriporukoissakin. Hauska idea kuitenkin.

3.3.2018

Paksuista jämälangoista eroon

Jämälankojeni hävitys jatkuu. Kuvittelin kuvan huivia virkatessa, että minulla olisi enemmänkin paksuja lankoja hukattavana. Halusin eroon nimenomaan niistä. Muutama pikkunyssykkä vielä jäi, koska en halua huivista ihan riemunkirjavaakaan. En lisäisi tuohon esimerkiksi sähkönsinistä.

Huivi jäi pienehköksi, mutta ajattelin jatkavani sitä sitten joskus. Uutta lankaa en kuitenkaan tule hevillä ostamaan. Saattaa käydä niin, että parin ufotyön loppuun tekemisen jälkeen minulla on lankoja, joista voin jatkaa virkkamista.

Malli on "puolikas isoäidinneliöstä" ja virkkuukoukku on numero 6.
Näiden hävityksestä jäi taas iso kolo jämälankalaatikkooni. Tuntuu mukavalta sekin, että alan olla hyvin kärryillä, mitä siellä on.