Pahvinen pullolaatikko munankuorimosaiikkiin

Laatikosta rasiaksi

Munankuorimosaiikin tekeminen on ihan mielenkiintoista puuhaa. Sitten kun tulee mieleen heittää tuunattava päin seinää, kannattaa pitää tauko. Vaikkapa pitkä sellainen. Olihan tuossa nyppimistä ja aikaa kului, mutta mielestäni kannatti.

Tapetilla mainokset piiloon

Taas minulle oli iloa myös vanhasta tapettikirjasta. Koska laatikko oli tarkoitettu lahjapaketiksi pullolle, peitin tapetin paloilla mainokset piiloon. Muut pinnat sisäosista jätin tuunaamatta. Lisäksi maalasin laatikon kulmat kultakynällä. Siten sain työhön yhtenäisemmän ilmeen.

Rasia takaa

Koska laatikko on paksua pahvia, vahvistin "saranaosaa" liimakerroksella. Ajattelin, että taitos ei näin murru, ainakaan kovin helposti. Pinnat lakkasin kalustelakalla.

Akryylimaalilla häivytystä

Ylemmässä kuvassa pullolaatikko lähes alkuperäisessä asussa. Tasoittelin pohjan värejä maalaamalla räikeimmät eroavaisuudet piiloon.

Jos en keksi rasialle muuta käyttöä, niin säilytän siinä korujani. Ne kun tahtovat lisääntyä askartelujeni myötä, ja vanha boxi on käynyt ahtaaksi.

Väärän väriset ruukut

Väärän väriset

Kuvassa olevat tyttären ruukunsuojat olivat minulla aikoinaan myynnissä kirppiksellä kolmisen viikkoa, mutta eivät menneet kaupaksi. Ei kelvannut, vaikka ne olisi saanut todella halvalla.

Ei ruukuissa mitään vikaa ole. Ovat ihan kauniita, mutta väärän värisiä niin minun kuin tyttärenikin kotiin. Meiltä molemmilta on sininen kautemme taakse jäänyttä aikaa ja nuo nyt vaan eivät sovi meidän kummankaan värimaailmaan.

Tytär kysyi hiljattain, olisiko minulla niille käyttöä? Antoi ruukut tuunattavaksi ja ehdotti pintaan vaikkapa munankuorimosaiikkia. En sitten kumminkaan innostunut siitä ideasta. Maalasin ruukut mustalla kalustemaalilla, ja minusta niistä tuli ihan hyvät sellaisenaan. Astioiden pinta oli karhea, joten uskon maalin pysyvän pinnassa. Likka saa ruukkunsa mustana takaisin.

Ruukut mustana

Ilmakasvini

Valmistin isänpäivänä lounaan perheelleni. Äitini toi tuliaisena minulle pari ilmakasvia. Olin niitä joskus ihastellut kukkakaupassa, ja sitten sainkin häneltä sellaiset.

Kuvittelin, että ne eivät tarvitse hoitoa. Tarvitsevathan ne, mutta ovat silti helppohoitoisia. Laitoin kasvit hetkeksi veteen uppeluksiin, annoin niiden vähän kuivahtaa talouspaperin päällä, ja sitten ne saivat kodin vanhoista tuikkukipoista. Tarvittaessa pallot on helppo irrottaa pesuun, koska avasin niiden ripustusketjujen päissä olevia lenkkejä.

Tuikkukipat sain kaveriltani joskus vuosi sitten. Hän itse oli saanut ne perintönä ja antoi ne sitten minulle. Ajatteli minun keksivän niille jotakin käyttöä vaikkapa tuunaamisen kautta. Onneksi en vielä "ehtinyt" tehdä niille mitään. Nyt löysivät paikkansa mökin ikkunalta kukka-astioina.

En tiedä vielä kauanko kasvit mahtuvat kasvamaan lasipalloissa, mutta siirrän ne sitten isompiin astioihin kun alkaa tila ahdistaa. Voisihan noihin jotakin lisäsomistetta laittaa, mutta annan olla vielä tuollaisenaan. Sitten kun pallot ovat käyneet kasveille pieniksi, voin rakennella niihin vaikkapa jonkun joulumaiseman.

Vanhat, joskus muodissa olleet tuikkukipot näyttävät saaneen samanlaisen uusiokäytön muuallakin. Huomasin sen, kun etsiskelin ilmakasveille hoito-ohjeita. Ei ollutkaan sitten minun  "ainutlaatuinen" oivallukseni. Ihmettelen vaan, jos tuollaisissa palloissa on joskus uskallettu aitoja tuikkuja polttaa - ei kai?

Olkitarjotin tuunattu munankuorimosaiikilla

Tuunasin tämänkin 50 sentin kirppislöydön munankuorilla. On ilmeisesti ollut matkamuisto, jonka kuvaa on yritetty putsata pois. Materiaali taitaa olla jotakin prässättyä olkea.

Maalasin tarjottimen, 35 x 25 cm, kauttaaltaan mustalla Helmi-kalustemaalilla. Tulostin paperitähtiä ja sommittelin niitä tarjottimelle. Piirsin tähtien ääriviivat lyijykynällä.

Tämänkin työn edetessä ihmettelin, että mitä oikein duunaat. Tosin alunalkaenkin minulla oli tarkoitus käyttää tarjottimeen väriä. Munankuoret liimasin reunoja myöten, koska alusta oli hieman rosoinen.

Monen mutkan kautta päädyin tällaiseen lopputulokseen. Jossakin vaiheessa vaan päätin, että antaa olla.

Sytykeruusu-urakka

Sytykeruusuja taas vähäksi aikaa

Seitsemisen viikkoa flunssaa sillai pikkuhiljaa pahempana kuin edellisenä päivänä. Mikään ei ole oikein huvittanut, ei myöskään sytykeruusujen teko. Mutta kun on tuota muutakin tautia, kuten jatkuva näpräämisen tarve, ruusujen teko on joskus ihan hyvää hommaa telkkua katsellessa. Flunssaan on nyt lääkkeet kohdillaan. Tuohon toiseen tautiin ei taida tulla helpotusta kuin iän ja heikkenemisen kanssa?

Minulla on melkoinen munakennojen varasto, joten niitä en kerää enää vähään aikaan. Kaverit ja sukulaiset ottavat talteen kynttilänjämät ja antavat ne minulle. Itse annan vastalahjaksi sytykeruusuja. Kuvasta puuttuu noin viiden litran astiallinen sytykkeitä, jotka annoin eilen naapurille. Sain häneltä jo viime vuonna parikymmentä kiloa kynttilägeeliä, joten hän on ruusunsa ansainnut vielä monena vuotena. Olen käyttänyt edellisiin sytykkeisiin myös pari ämpärillistä vanhaa mehiläisvahaa, jota jäi joskus tallivuokralaiseltamme hävitettäväksi.

Kuvan ruusuihin käytin kynttilägeeliä sekä punaiset ja valkoiset kynttilänjämät. Väriä lisäsin laittamalla kattilaan harhaostokseni, eli huonot punaiset vahakynät. Niiden väri painui melkolailla kattilan pohjaan, mutta kyllä niistä jotakin irtosi ruusuihinkin. Kastan kennot steariiniin vain kertaalleen. Ovat näin helpommin syttyviä.

Kuvan pussitetut ruusut menevät pojalle kiukaan pesää varten. Lasipurkeissa olevat ovat itseä varten kuten myös mukissa olevat puuhellan pienet sytytystötsät. Suuressa laatikossa olevat annan joskus viemisinä kylään mennessämme. Niillä muistan myös kynttilänpätkiä antaneita. Olen yrittänyt kerätä laatikkoon vähän kauniimpia yksilöitä.

En tosiaankaan tiedä, kaduttaako ekan sytykeruusun teko. Mies ei ole luvannut sytyttää pesiä kuin niillä, ja olen ihan taatusti tehnyt ruusuja saavikaupalla vuosien aikana. No, ukko tekee polttopuut, joten vähemmällä pääsen. Maltan nykyään itsekin käyttää sytykkeitä, koska niillä pesän viritys sujuu, eikä tulee tuhkaa kuten paperilla sytyttäessä.

Ai miksi ruusuja? Kun paljon tekee, niin jotkut niistä väkisinkin onnistuu. Haluan, että viemiseni ovat nättejä. Ovat myös siksi hyviä, koska monet tuttuni nykyään siivoavat kotejaan turhasta tavarasta.

Järki käteen ja suutarille

Talvilenkkareistani hajosi vetoketju. Harmitti, koska olivat pehmeät käyttää ja pohjat pitivät pystyssä liukkaallakin kelillä. Vetskari hajosi huonon kesäsäilytyksen vuoksi ja toisesta kengästä se oli viittä vaille rikki. Olivat pienessä lintassa muun kuorman alla, joten vetoketjut olivat taittuneet tiukalle mutkalle. Tästä muistankin sitten taas keväällä, että talvikengät täytyy säilyttää paremmin?

Kun on omasta mielestä joskus niin pirskatin kätevä, niin silloin yksinkertaisistakin jutuista saa monimutkaisia. Niin tässäkin tapauksessa. Pohdin pääni puhki, että miten saan kengät sovitettua ompelukoneeseeni neuloessani uutta vetoketjua niihin. Sitten välähti - eikun suutarille!

Markettireissun yhteydessä otin kengät mukaani. Sen käytävällä on pikasuutari, jolta kysyin korjauksen hinta-arviota. Kengät jätin sinne heti - korjaus maksoi 14 euroa. Oli hyvä, että otin mukaani molemmat, koska remontti tehtiin molempiin jalkineisiin.

Olenhan minä ennenkin suutaria tarvinnut. Pääasiassa korkolappujen vaihtoon.

Kerran suutarilla oli lappu tiskillä, jossa ilmoitti palaavansa puolen tunnin kuluttua. Ei minulla ollut aikaa odotella, joten kirjoitin haluamani toimenpiteen sekä osoitetietoni ja puhelinnumeroni ylös paperille. Laitoin lapun kenkäpussiin ja viskasin hela hoidon tiskin yli suutarin lattialle. Suutari soittikin jonkin ajan kuluttua kiittäen ja kehuen toimintaani. Samalla ilmoitti koska työ on valmis.

On se vaan hienoo, että löytyy käsityöammattilaisia.

Munankuorimosaiikki pahvirasioihin

Pienille lahjoille

Päällystin pitkästä aikaa pieniä pahvirasioita munankuorimosaiikilla. Rasiat ostin jo viime vuonna Tallinnasta, kuten sitä edellisetkin. Näitä saa myös Suomesta sekä postimyynnistä, mutta ostin reissussa, koska sattui sopivasti matkan varrelle. Näiden hinta naapurimaassa tuskin oli paljoakaan halvempi kuin muuallakaan.

Maalasin kotelot ensin mustalla akryylimaalilla. Sitten liimasin kansiin munankuoria, joista tähtien kuoret maalasin etukäteen. Toiset kaksi kantta maalasin liimattuina pintaan. Pinnat lakkasin sisältä sekä ulkoa vesiliukoisella kalustelakalla.

Näissä on kiva antaa rahalahja tai pieniä tavaroita. Tyttärentytär oli mielissään pelkästä sydänrasiasta, jonka annoin eilen. Tosin en kuvassa olevaa.

Katselin kolmisen viikkoa sitten isompaa sydänrasiaa kummitätini luona. Rasia oli kunniapaikalla. Valitettavasti kyläily luonaan oli viimeinen, koska hän menehtyi äkillisesti pian käyntini jälkeen.

Kivoja näinkin

Jos en olisi innokas tuunailemaan, niin nämä kelpaisi minulle sellaisenaan. Ovat söpöjä pahvin värisinäkin.

Toiveena huopahelmet

Huopahelmien teko kuva kuvalta

Kirjoittelen taas huopahelmien teosta. Tekniikka oli outo suuren marketin lankavastaavalle, kun pyysin neuvoa huopuvista langoista, joten menköön tämä muillekin vielä kerran.

"Pääsin" siis lankaostoksille!

Olin lapsenlapsen synttäreillä uudet huopahelmet kaulassani. Oli ihan ensimmäistä kertaa, kun laitoin yleensäkin sellaiset kaulaani. Tytär ihasteli niitä ja pyysi tekemään samanlaiset, hieman pidempänä vaan. Naureskelin, että niin ne ajat muuttuu. Joskus muinoin oltiin huvittuneita kädentaitomessuille mennessä, että oikea näyttää olevan reitti, kun noita huopahelmiä menee samaan suuntaan.

Vielä kerran: Kerin huopuvista langoista, noin kolmen metrin pätkistä, pieniä lankakeriä. Suurempiin keriin mittaan noin viisi metriä. Joihinkin keriin kietaisen eriväristä lankaa kuin mitä pohja on. Työtä tehdessä edessä kannattaa olla vaikkapa puolen metrin esine, josta saa mitattua ensimmäisen pituuden. Minulla on rahi, jonka leveys on puoli metriä.

Seuraavaksi pujotan lankakerät sukkahousuihin. Käytän tähän tarkoitukseen inhokkejani tai rikki menneitä pöksyjä. Nyt pujotin keriä vielä pariin polvisukkaan, joissa oli silmäpako. Erittelen kerät pussittamalla ne kalalangan pätkillä.

Seuraavaksi laitan teelemykseni pyykkikoneeseen ja pesen ne 60 asteessa. Sekaan laitan esimerkiksi vanhan pyyheliinan. Sukkahousut on pesun jälkeen mennyttä kalua. En ainakaan itse ole onnistunut irrottamaan huopahelmiä ilman sukkisten rikkomista.

Otan helmet heti märkinä pois sukkahousuista. Tällöin niitä voi vielä jonkin verran muokata. Pyöritän niitä käsissä, jolloin saan ne sileiksi. Jos helmissä on kovia nyppylöitä, leikkaan ne varovasti saksilla.

Helmiä tuli tehtyä taas runsaasti. Käytin kaikki ostamani sekä tyttäreltäni saamat huopuvat langat. Ei ihan muutaman palleron takia kannata pyykkikonetta pyörittää.

Nyt odottelen palleroiden kuivumista, jotta pääsen kasaamaan niistä helminauhaa.

Munankuorimosaiikki kirppislöydölle

Eggshell mosaic

Käväisin paikallisessa kirppiksessä pitkästä aikaa lähinnä tutkailemassa tilannetta. Olen vähän ajatellut ottaa taas myyntipöydän tavaroilleni. Mies siivosi kellariamme, ja löysi sieltäkin kaikenlaista, jota voisi laittaa myyntiin. Kellari on niin iso, että siellä voi säilyttää kaikenlaista - valitettavasti.

En oikeastaan etsi kirppiksiltä mitään, mutta jos satun löytämään jotakin, joka sopii jo olemassa oleviin astiasarjoihini, niin voin ostaa. Muuten olen myyntimielellä.

Yksi paha tapa minulla kylläkin on. Tsekkailen, josko löytyisi tuunattavaa, ja pääasiassa munankuorimosaiikki on mielessäni.

Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa

Löysin kuvan puisen ja tarjouksessa olleen tarjoiluastian. Maksoin siitä kokonaisen euron. Sen innoittamana päätin kokeilla siihen pitkästä aikaa munankuorimosiikkia.

Maalasin tarjottimen mustalla Helmi-maalilla. Liimasin pintaan munankuoret ja liiman kuivuttua hioin pinnan. Sen jälkeen lakkasin munankuoriosan pariin kertaan vesiohenteisella kalustelakalla.

Olisihan tuohon vatiin voinut käyttää enemmänkin mielikuvitusta, mutta halusin tällä kertaa simppelin lopputuloksen.

Juu, sinne kellariin jäi vielä melko paljon tuunattavaa.

Curryketsuppi pikana

Kelpaa meille

Yksi kavereistani on monessa ruuanlaitossa kokeellinen ja onkin ihan hyvä siinä. Yhtenä iltana hän tarjosi meille nakkipiiloja itse tehdyn curry ketsupin kanssa. Oli hyvää.

Kyselin ohjetta, ja hän kertoi vain lisänneensä valmiiseen ketsuppiin curryjauhetta ja mustapippuria.

Tänään kokeilin temppua itsekin. Kaadon tyhjään salaattikastiketötsään ensin ketsuppia. Sekaan ravistelin vähän mustapippuria sekä jauhettua currya. Määristä en osaa sanoa, mutta currya meni aika paljon ennen kuin maistui tarpeeksi.

Nyt annan ketsupin vielä maustua. Täytyy vain käydä välillä maistelemassa ja ravistelemassa purkkia.

Pyöröpuikot järjestykseen

Pyöröpuikot järjestyksessä

Minulla ei niin hirveän paljoa pyöröpuikkoja ole, ja nekin vähät oli sikin sokin. En siis tietänyt mitä omistan kuin tarve kerrallaan. Jos ohjeessa oli pyöröpuikot, ihan arpapelillä muistelin, että onko minulla kyseiseen työhön tarvittavat sellaiset.

Jostakin syystä olen hukannut alkuperäisiä puikkojen pusseja, ja nekin mitkä löytyivät, olivat tyhjinä. Todennäköisesti olen hävittänyt ne aikoinaan, koska ovat mielestäni liian ahtaita ja puikot ovat niissä pienessä kipparassa.

Ostin eilen puolen litran "minigrip"-pusseja puikkoja varten. Päälle kirjoitin kunkin sisällön pituuden ja halkaisijan. Puolen litran koko on ihan hyvä, koska puikot eivät puhkaise pusseja ja pysyvät niissä melko suorana.

Sain tyttäreltä peltisen suklaarasian pyöröpuikkojen säilytystä varten (valitettavasti tyhjänä). Likka oli nähnyt varastoni, ja rasiasta sainkin kimmokkeen ryhtyä järjestelyhommiin.

Suurena apuna oli säilyttämäni puikkokokojen mittaussabluuna. Niitä sai joskus muinoin pyöröpuikkojen ostopussissa. Tavallinen reikäsabluuna olisi kait myös toimittanut samaa virkaa, mutta nämä pahviset on hyviä. Minulla on niitä useampi ja annoin yhden tyttärelleni. Hän oli siitä mielissään, ja lisää saa jos tarve vaatii.

Järjestelin myös joitakin epämääräisiä sukkapuikkoja sabluunan kanssa. En vaan ymmärrä sitä, että minulla voi olla pariin kokoon yhdeksän kappaletta halkaisijaltaan samanlaisia puikkoja.

Pitkät puikot karkkilaatikoissa

Pitkiä puikkoja olen säilyttänyt vanhoissa suklaalaatikoissa. Kaipaan näillekin parempaa järjestystä. Rasiat alkavat olla tiensä päässä, ja suunnitelmissani on ommella puikoille säilytyspussukka. Sit joskus!