Kuntoilua kotikonstein

"Käytän" ostamaani kahvakuulaa vain silloin, kun siivotessani siirrän sen paikkaa. Vanhat, valitettavasti käyttämättömät, käsipainot meillä on 4 - 6 kg. Ahkerina nuoruuden jumppavuosinani ostin myös puolentoista kilon rannepainot sekä kahden kilon nilkkapainot. Niillä vedin muun jumpan lisäksi kotijumpan muunmuassa Anne Pohtamon tahtiin. Ei haitannut yhtään, vaikka levy aina joskus poukkoili soittimessa. Talossa kun oli vanha rossipohja.

Äitiyslomallani vuonna -81 aloin käydä kuntosalilla. Tosiaankaan silloin ei ollut pienellä paikkakunnalla yhtään naishenkilöä nostamassa painoja. Ei ainakaan samaan aikaan. Kike Elomaan tultua kuuluisaksi, alkoi salille ilmestyä muitakin naisimmeisiä.

Koska siihen aikaan kuntoiluvälineitä myyviä liikkeitä lähistöllä ei ollut montaakaan, tein kuvan kaltaisista pesuainepulloista käsipainoja. Muistaakseni isossa huuhteluainepullossa oli niin iso reikä kahvalle, että jalkateräni mahtui siitä hyvin läpi. Sain siitä samalla myös jalkapainon. Tyhjän pullon sisälle laitoin vettä taikka hiekkaa ja lopuksi punnitsin ne.

Nyt sitten kaikki nostelemaan pesuainepulloja, kenellä ei ole painoja kotonaan. Tarttis varmaan minunkin ryhdistäytyä, viimeistään nyt!

Pähkinänkuoria kranssin pintaan

Sarjassamme kaikenlaista tuli väsättyä pääsiäiskranssi päällystettynä pähkinänkuorilla. Pesä munineen on hyvin löyhästi kiinni, joten sen saa helposti pois. Säästän pohjan seuraavaksi vaikkapa jouluteemalle. Oli sen verran suuritöinen piperrys, että joutaa muuhunkin tarkoitukseen.

Pohja on profiililtaan pyöreä styrokskranssi. Liimatut pähkinänkuoret maalasin ensin valkoisella akryylimaalilla ja viimeiseksi sprayasin pinnan valkoiseksi. Pohdin ensin kranssin jättämistä luonnon väriseksi, mutta kun en ensin huomannut maalata pohjaa tummaksi.

Pesä on jotakin ällöhköä narua, jonka olen säästänyt johonkin tämän tapaiseen tarkoitukseen. Löysi sitten sekin paikkansa. Munat ovat ihan pieniä styroksmunia, jotka maalasin akryylimaaleilla ja viimeiseksi lakkasin pinnat vanhalla vesiliuokoisella lattialakalla.

Meillä kasvaa mökillä pähkinäpensaita. Viime vuonna sato oli loistava ja mies keräsi niitä talteen ison korillisen. Hän ajatteli syöttää niitä oraville, mutta taisivat saada omat jemmansa riittämään olemattoman talven yli.

Siippa sitten särki pähkinöitä linnuille ja kuoret otin itselle talteen. Kuvassa vasemmassa pussissa on pähkinöitä ja oikealla on kuoria. Eli aikamoisen työn ukko teki. Vielä noita pähkinöitä kellarissa riittää ja toisinaan itsekin syön niitä. Googlasin joskus, että ovat terveellisiä.

Kuvittelin ensin, että päällystäminen on piece of cake. Liimaan vaan kranssipohjan ja kierittelen sitä kuorissa. Eihän se mennyt likikään niin. Liimasin melkein kaikki kuorenpalat yksitellen pintaan. Aikaa siinä kului, koska välillä Erikeeperin piti kuivahtaa ja sormia piti putsata.

Aion ripustaa kranssin ikkunan eteen pääsiäiseksi. Laitan sen varmaankin siimasta tai valkoisesta nauhasta riippumaan. Katsotaan, mitä löytyy.

Täytyy tehdä jotakin edes itselle. Surettaa, kun yleensä lapset ja lapsenlapset ovat tulleet mökille pääsiäisenä, ja nyt ollaan hissukseen. Ikävä vähän kolkuttelee nurkan takana. Lampaanviulu odottaa pakastimessa, mutta paistetaan se sitten joskus, kun virusvaara on ohi. Nyt pitää vaan muistaa suhteuttaa omat suremiset. Joillakin on tosi kysymyksessä.

Ilmanraikastimen uusiokäyttö

Minä taas pelailin tuoksujen kanssa, vaikka ei aina olisi niin väliä. Ostin ennen joulua ilmanraikastimen vessaamme. Tätä ei ole tapahtunut montaakaan kertaa elämäni aikana, mutta nyt tein poikkeuksen. Yleensä jouluisin minulla on ollut siellä hyasintti.

Iän myötä olen joillekin tuoksuille tai niiden ainesosille tullut allergiseksi. Kurkku ja suu turpoavat, silmät ja nenä vuotavat. Saan nämä oireet yhdessä tai erikseen. Ymmärrykseni lisääntymisen myötä en ole enää vuosiin laittanut hajusteita mennessäni erilaisiin tilaisuuksiin. Niin moni muukin on tuoksuherkkä.

Minulle on jäänyt kaappiin, onneksi hyvin vähän, eri tuoksuja. Niille en ole allerginen ainakaan vielä. Mietin siivotessani, että mitä niilläkin tekisi. Kekkasin sitten, että voin täyttää ilmanraikastimen tyhjän muovikotelon omilla jutuilla. Siispä pirskoittelin wc-paperiin hajustetta ja suljin sen koteloon. Jos nyt oikein alkaa tuoksu ahdistaa, niin ujutan sen mökkimme paskahuussiin. Jospa minäkin viitsisin sitten käydä siellä useammin.

Jos nyt joku tulee jossakin vastaan tuoksuen meidän wc:ltä, niin ei voi mitään. Enkä minä nyt sitä aio asianosaiselle kertoa.

Lähti vähän lapasesta

Niin lähti meikäläisen lapasesta askarteluliikkeessä, joka lopettelee toimintaansa. Minulla on Sulo-pipo kaapissa odottamassa tarvitsijaa. Taidan laittaakin sen omaan päähän.

Kaikki tarvikkeet myytiin puoleen hintaan, joten vauhtisokeus iski ahneeseen. Ostin myös pari työkalua korujen tekemiseen. Ukolta kun löytyy vain järeämpiä aseita.

Puolustuksena täytyy mainita, että en ole ostanut paljoakaan uusia helmiä. Parhaimmat löydöt tähän asti olen tehnyt kirppiksiltä. Niissä myydään usein kaulakoruja pilkkahintaan. Olen purkamalla kierrättänyt niitä töissäni kuten myös omia vanhoja kaulakoruja.

Lähetin eilen tämän saman kuvan tyttärelleni, ja hän totesi, ettei sinua parin viikon karenssi taitaisi haitata. Eipä tosiaan. Uudet makramee-langat odottavat solmimista ja askartelukaappini on täynnä tekemistä. Näin eläkkeellä ei sitä muutenkaan paljoa tule liikutttua ihmisten ilmoilla, joten pari viikkoa omissa nurkissa menee helppeesti.

Päätin eilen, että en tee yhtään heräteostosta ennen syksyä. Uusille jutuille täytyy tehdä ensin tilaa. Päämäärään pääsemistäni helpottaa rajalliset säilytystilat. Tosin huvitti, kun mies toi yllärinä minulle Tokmannilta styroksmunia. Niin - jotkut saavat kukkasia, mutta varmaankin sama viesti molemmissa?

Turhaa kipuilua

Minulla alkoi mennä vähän överiksi pohdintani - mennäkö Turun Kädentaitomessuille vai ei. Mietin, että jos moni jää tilaisuudesta pois, aiheuttaa se suurta menetystä osallistujille, varsinkin pienille käsityöyrittäjille. Tunsin niin myötätuntoa.

No, päätin etten osallistu enkä mene myöskään IKEA:an. Tytär ei olisi ehtinyt, pari kaveria sairaana, ja vähän ajattelin jo itseänikin. Pari flunssaa takana, eli vastustuskyky matalalla. Olen siis otollinen maaperä koronavirukselle. Täytyi ajatella myös vanhaa äitiänikin.

Päätin helpottaa omaatuntoa ja vein eilen äitini syömään pieneen paikalliseen lounasravintolaan. Parempi ruoka vs. messusapuska tai IKEA:n lihapullat. Sitten poikkesin pieneen käsityömyymälään ostamaan vähän lankaa. Liike on myynnissä omistajan eläköitymisen vuoksi. Toivottavasti löytyy jatkaja. Lopuksi poikkesin pienessä paikallisessa askartelukaupassa ostamassa niin tarpeellista tavaraa. Aion poiketa siellä vielä tänään uudelleen. Liike vaihtaa omistajaa ja käyn vähän tsekkailemassa paremmalla ajalla tarjoustavaroita.

Illalla sitten alueuutisissa kerrottiin, että Kädentaitomessut on peruttu ja siirretty kesäkuun puoliväliin. Samaan aikaan tieto oli myös messuorganisaation fb-sivuilla. Arvasin lopputuleman tosin jo hallituksen kannanotosta koskien osallistumista suuriin yleisötapahtumiin. Tiedän nyt jo, etten pääse kesän messuille päällekkäisyyksien vuoksi. Sitä on siis turha miettiä enempää - harmi.

Nyt kun tätä aikaa on, ottaa näemmä joitakin juttuja turhankin vakavasti. Pitäisi muistaa, että ei tämä maailma koskaan valmiiksi tule. Ei oma eikä toisten.

Lautasliinarenkaiden kehittelyä

Nyt on kehittelyprojekti lautasliinarenkaista siinä vaiheessa, että on ihan pakko mennä viikon päästä niitä jatkoideoimaan Kädentaitomessuille Turkuun - nih. Niin, ja samalla reissulla tehdään tietenkin "pieni" kierros IKEA:ssa.

No, minua on jäänyt kaihertamaan pienet langan pätkät, joita on jäänyt makramee-töistä. Ei niistä oikein osaa mitään järjellistä tehdä, joten ne lyhyimmät pätkät ajattelin käyttää lautasliinarenkaiksi. 

Harmaat langat jäivät tyttärelle tekemästäni kaitaliinasta, joten teen renkaat hänelle. Jotakin pientä ekstraa tekeleet kaipaavat. Etsinkin messuilta ihan pieniä puuhelmiä tai jotakin muuta, mikä sopisi niihin. Tytär myös itse ehdotti niihin helmiä. Hematiitti sopisi väriensä puolesta, mutta mielestäni tyylillisesti ei.

Olen käyttänyt talouspaperirullan hylsyä työvälineenä. Sen avulla saa tehtyä sopivan kokoisen renkaan.

Ensi viikon puolivälissä alan solmeilla itselle kaitaliinaa. Langat on jo valmiina odottamassa. Sitä ennen on muuta harrastustoimintaa, muunmuassa meillä sukuseuran hallituksen kokous. Olen seuran sihteerinä toiminut jo ainakin kahdeksan vuotta. Aina siinä pientä tekemistä on, mutta loppujen lopuksi melko helpolla pääsee.

Aktiivisuusranneke

On kuvassa koirakin mukana

Sain joululahjaksi aktiivisuusrannekkeen. Oli toiveeni kimppalahjaksi nuorisoltamme. Ajattelin, että sen avulla innostun liikkumaan ja näen muutenkin, kuinka paljon askelia tulee päivän mittaan.

No, paskan marjat suomeksi. Tammikuussa flunssaa kolmisen viikkoa, rumat kelit ja veto poissa. Kuun lopulla yli viiden kilometrin lenkki, yövieraiden kestitseminen ja puuhailu - päivälle saldoa yli 11 000 askelta. Siihen se sitten jäikin. Parin päivän jälkeen olin taas kuin jyrän alle jäänyt.

Tuli heleä vihreä helmikuu. Oli ainakin silloin kun makasin ukon kanssa kuumeessa flunssan kourissa. Nyt tulikin paha tauti, koska vastustuskyky nollissa.

Täytyisi taas alkaa pieni lenkkeily. Olenkin mennyt lähimetsään kävelemään heti kun hiukankin olo on helpottanut. Askelnousuja tulee, mutta ei tarpeeksi askelia.

Normi siivouspäivänä tulee helposti noin 5000 askelta. Parilla pilkkireissulla tuli saman verran, mutta jäälle uskaltautuminen oli vain sellainen parin päivän ilo.

Painoani en ole "viitsinyt" laitteeseen asentaa. Unitiedot puolestaan ovat olleet ihan mielenkiintoiset. Ei tarvitse pähkäillä, tuliko nukuttua riittävästi ja minkälaista unen laatu oli. Päikkärien pituudetkin näkee heti. Nämä unijutut on koukuttanut minua eniten.

Viime viikon vaihteessa perheen nuori väki ehti jäälle vasta lauantaina iltamyöhällä luistelemaan. Ymmärsivät, että siihen tuli ainutlaatuinen tilaisuus. Olivat jäällä pitkään ja seuraavana aamuna meno jatkui. Ei tarvittu aktiivisuusranneketta, vaan otettiin ilo irti liikunnasta.

Loppuviikosta ei ole ollut enää asiaa järvelle, eli lysti oli sitten siinä. Kymmenen sentin teräsjää muuttuu lämpimässä äkkiä petolliseksi.

Minä niin tykkäisin jatkaa latinotanssia, mutta kursseja ei vaan ole järjellisen matkan päässä missään. Tuli lajia harrastettua  yhteensä yli seitsemän vuotta. Täytyy varmaankin ladata itselle oma soittolista ja riekkua tahdissa yksinään.