Välillä vähän ompelukoneella

Ompelin taas pari narureppua. Edellisen tekemäni jätin Lappiin odottamaan seuraavaa reissua. https://merjee.blogspot.com/2021/04/narurepun-hoksasin-minakin.html. Ompelin myös miehelle kaularepun ja itselle meikkipussin.

Narureppu on todella mukava metsässä kulkiessa. Siinä kulkeutuu kevyesti mukana esimerkksi juomapullo ja ainahan täytyy olla mukana pari muovipussia sangon lisäksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä ja paljonko luonnonantimia löytyy.

Miehelle ompelin kaularepun. Siihen mahtuu C5 kirjekuori. Hän lenkkeilee melkein joka päivä ja samalla voi joskus viedä kirjeen postilaatikkoon. Hänen harrastuksensa työllistää joskus Postia.

Miehen vanhasta farkkujen lahkeesta ompelin itselleni meikkipussin. Jos ukki kehtaa kulkea, tosin pihapiirissä, farkkushortseissa, kehtaa mummi käyttää farkkupussukkaa meikeille.

Kaikkea ei näemmä kannata kierrättää. Ei kulunut aikaakaan kun edellinen ompelemani meikkipussi tuli tiensä päähän. Tein sen palasta vanhaa käsilaukkua. Uusin laukkuni on nahkaa, joten on käytössä kestävämpää materiaalia.

Seuraavaksi sukellan isoon laatikkoon, jossa on vanhoja Stillin ja Burdan kaavoja. Täytyy keventää kangaskuormaa. Uusille vaatteille on tullut tarvetta, ja aloitan kotiasuista. Vanhat ovat tiensä päässä sekä paino on alkanut tippua vaivihkaa viimeisen vuoden aikana jätettyäni gluteenit pois. En jättänyt muodin vuoksi, vaan ihan oikeista syistä.

Ruokailuryhmän muodonmuutos

Ajattelin ensin aloittaa vähän kerrallaan kotoa mökille siirretyn vanhan ruokailuryhmän maalaamisen - ensin pöytä ja sitten vaikkapa pari tuolia. Enpä sitten malttanut odotella, koska lopputulos oli kirkkaana mielessä ja työ tuntui sujuvan. Sain kaikki vajaan viikon aikana valmiiksi.

Eipä siitä pääse yli eikä ympäri, etteikö uusi lookki sopisi mökille paremmin. Vanhat pinnat olivat niin kolosia ja kuluneita, että virheitä en olisi saanut enää lakkaamalla piiloon. Pöytä on paljon vanhempi kuin tuolit. Entiset tuolit olivat kovassa käytössä varsinkin sillon, kun lapset ja lasten kaverit olivat teini-iässä.

Kalusteet hioin tasohiomakoneella mahdollisuuksien mukaan, muuten käsipelillä. Kolot tietenkin pakkeloin pariinkin kertaan. Maaliksi valitsin Empire kalustemaalin. On peittävää ja kulutusta kestävää. Valitsin muuta kuin vesiohenteista, koska en tietänyt, minkälaista on pohjalakkaus. Oli kivat ilmat, joten hiomiset sekä ensimmäiset maalikerrokset tein ulkona. Maalissa on melkonen haju, mutta onneksi töiden edetessä sisätiloissa sain pitää ikkunoita auki.

Pöydän pinta sai nelinkertaisen käsittelyn. Kaikki pinnat maalasin pienellä telalla aina kun oli mahdollista, muuten pensselillä.

Kaukalo pysyi puhtaana, koska sujautin sen muovpussiin. Telaa ei tarvinnut välllä pestä, koska suojasin sen käyttämiini vinyylikäsineisiin.

Sopu sijaa antaa. Terassin pikkupöytä pääsi sisälle ruokailujen ajaksi. Uusi pöydän maalipinta saa tekeytyä vielä jonkin aikaa.

Uutta maalausprojektia jo hieman suunnitelmissa - katotaan ny.