Siivosin viikolla haikein mielin joulukoristeet pois. Värkkäsin taas kuusen oksista sekä joulukoristeista asetelmia. Laitoin mökin joka huoneeseen ainakin yhden sellaisen sekä annoin tyttärelle ja tulevalle miniälleni yhden. Tyttärentytärkin sai omansa. Niitä ei ole kuvissani.
Meille tuli yllättäen aatonaattona tieto koronajoulusta. Emme tietäneet, olimmeko altistuneet perheenjäsenestä, joten olimme eristyksissä joulupäivät. Aattona vaihdoimme vain porukoiden kanssa ulkona ruuat. Oli ensimmäinen joulu tälle eläkeläismummille, kun oltiin ukin kanssa joulu kahdestaan. Oli myös ensimmäinen jouluaatto ilman äitiäni. Kävin tosin eteisessä vaihtamassa lahjoja sekä kuulemassa kuulumisia. Maski kasvoilla tietenkin.
Kävimme heti joulun jälkeen testeissä ja negatiivisen tuloksen saimmekin jo seuraavana päivänä. Helpotti mieltä kummasti. Perheenjäsenet sairastivat taudin lievänä - onneksi. Aina pieni pelko oli kuitenkin päällä ennen kuin oireet hävisivät heiltä kokonaan.
Onneksi tuli uusi vuosi ja ex tempore vieraat. Kutsuin ystäväpariskunnan aattoa edeltävänä iltana juhlimaan vuodenvaihdetta. Eipä heilläkään joulu mennyt ihan totutusti, joten meille oli ihan piristävää vaihtelua vähän juhlia. Aattoyönä sain kuningatarajatuksen sihijuoman ryydittämänä: kutsuin meille vielä kaksi ystäväpariskuntaa. He tulivatkin sitten uuden vuoden päivänä, joten yövieraita oli meillä mukavasti.
Kokeellisen keittiön omaavana säkäkokkina ei minulta ainakaan itsevarmuutta puuttunut. Ruokapuolesta ei ollut tietoakaan, mutta ei meillä nälkää nähty - kiitos täysien pakastimien. Juomapuolen tiesin olevan ok, ja parasta kaikessa oli kuulla perheen olevan kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti