Automatkallekin ajankulua

Olimme taas juhannuksen tienoilla jokavuotisella Savukosken reissulla reilut pari viikkoa. Aika kului hienosti kavereiden kanssa meidän kaikkien yhteistä mökkiremppaa tehden. Onneksi ilmat salli ulkovuorimaalauksen sekä ulkoremontin. Lopun aikaa enimmäkseen olikin kylmää ja sateista.

Onnekseni muistin ottaa taas käsitöitä mukaani. Menomatkalla virkkasin neuletakkia 1-vuotiaalle pojantyttärelle. Langat purin jo hänelle neulomastani neuletakista. Purin sen, koska en tykännyt mallista. Onneksi en ollut ommellut vielä kaikkia kappaleita yhteen. Aloitin sitten uuden työn virkkaamalla. No, purin taas kainaloihin asti ehtineen työn, koska takki tuntui jäykähköltä. Nyt neulon pikkutytölle jälleen em. langoista kotona neuletakkia. Kuvio on helmineuletta ja saan sillä langan kikkarat häivytettyä.

Neuloin Lapin mökillä myös sukkia jämälangoista, koska en uskalla neuloa autossa kuin virkkuukoukulla tai pyöröpuikoilla. Eräs eläkkeellä oleva sairaanhoitaja tosin joskus sanoi, että ei ole mukavaa kaivaa kropasta koukkuakaan. Säästin sitten ei niin kivan homman paluumatkalle - päättelin sukkien langat. Sakset mukana on aina pyöreänirkkoiset.

Sujuisi matkanteko ilman käsitöitäkin, koska ajan suurin piirtein puolet matkoista. Matkaa kertyy suuntaansa vähän yli 1000 km. On vaan mukavaa, kun on autossa mukana muitakin vaihtoehtoja kuin esim. kännykkä.

Sain synttärilahjaksi henkilökohtaisia muistamisia liittyen käsitöihin sekä kalastukseen. Niistä sitten enemmän, kun tulee ajankohtaiseksi. Lankakaupassakin on vielä käymättä.

 

Pussilakanoille jatkot ja jatkoaikaa

                  

Anopin ompelemat pussilakanat, jotka saimme joskus 90-luvulla joululahjaksi, tulivat loppuun kulutetuiksi yläpäästä. Koska minulla on perintöä sängynaluslaatikoissa, käytin taas yhden alulakanan pussilakanoitten remonttiin.

 

Meillä on 210 cm pitkät kesäpeitot, joten päätin tuunauksen yhteydessä jatkaa pussilakanat 10 cm:llä. Melkein kaikki pussilakanamme ovat 200 cm pitkät. En tykkää, että peitto on mykkyrässä jalkopäässä, joten on nyt sitten lisänä jotakin, mitä käyttää kesäpeitoille. 

 

Leikkasin pussilakanat vähän pitsin yläreunasta sekä myös samasta kohtaa takapuolelta. Ompelin uuden kaitaleen juuri pitsin yläreunaan ja taakse ihan vaan kankaan reunaan. Koska vanhojen lakanoiden kanssa on joskus taistelua saada kaikki mitoilleen, tein yläosan kahdesta kappaleesta. Siten oli ompelutyökin vähän helpompaa.

 

Anoppi aikoinaan ompeli lastensa perheille yhteensä kahdeksan pussilakanaa joululahjaksi. Idea oli kiva, koska hän käytti niissä vanhoja virkattuja pitsejään. Kaikille oli eri väriset, eli miehelle ja minulle olivat vaalean violetit, tytär sai pinkin ja poika tumman violetin. Ihan hyvä idea siinäkin mielessä, että tekijän muisto elää tälläkin tavalla. Syyskuussa tulee 30 vuotta anopin poismenosta.