30.1.2017

Haasteellinen villahousu

Puolet villahousuista
Aiemmasta kirjoittamastani vetkuttelupuserosta päätin ommella villahousut itselleni. Koska silloin oli melko kovia pakkaspäiviä, ja persusta paleli pilkillä, etsin kuitenkin netistä villahousujen neuleohjeita. Löysinkin sellaisen Novitan kotisivuilta.

Innokkaana ryhdyin hommiin ja sopivaa lankaakin aloittamiseen lötyi kotoa, harmaata Nalle-lankaa. Ajattelin jatkoa varten, että pöksyissä ei ole niin väliä, vaikka samasta värierästä langat ei olisikaan. Nyt väri vähän harmittaa, koska olisi ollut kiva tehdä vaihteeksi jotakin räiskyvää.

Taitaapi tästä työstä tulla uusi vetkutteluhomma. Puolet on neulottu, mutta toisen puolen tekeminen ei inspiroi, ei sitten millään. Ilmatkin lämpeni ja väliin ilmaantui muita hommia, jotka kiinnostavat enemmän. Katsotaan nyt, pystynkö pitämään itseni kurissa ja saada aikaiseksi valmiit villahousut.

27.1.2017

Akvarelliharjoituksia kansalaisopistossa

Olin eilen toisen kerran tänä vuonna alkaneessa kansalaisopiston Ateljee-kurssilla. Tehtävänä oli harjoitella akvarellimaalausta ja mallina oli lehtikuva. Työn alla on siis toinen vesivärityöni ikinä jos ei lasketa nuoruuden koulutöitä.

Opettaja antoi sellaisia hyviä vinkkejä, joita en itse osaisi keksiä. Kuvan pingviinin peitin maskilla, ettei se värjääntyisi laveerausta tehdessä. Esimerkiksi maskista en ole kuullut koskaan ennen.

Ajattelin ihan tosissani maalata työni loppuun, enkä jätä sitä keskeneräisenä pyörimään nurkkiin.

Eipä silti, kaitpa tämäkin työ päätyy piiloon samaan laatikkoon muiden taidepläjäysteni mukana. Jotkut niistä on myös palaneet iloisesti takkatulissa.

26.1.2017

Kirppislöytö

Kävin eilen varaamassa kirppispöydän melko uudesta paikasta lähikaupungista. Sainkin paikan saman tien ja voin viedä sinne tavarani myyntiin heti kun ehdin.

Eipä siellä sitten mennyt ihan niin kuin piti, eli tarkoitukseni on päästä eroon tavarasta, ei ostaa. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi hankkia uusia viinilaseja mökille, koska vanhat alkavat olla harmaita ja niitä ei oikein kehtaa enää laittaa vieraille kattaukseen. Ostin siis samaiselta kirppikseltä kuusi viinilasia, jotka olivat paksun pölyn peitossa. Lasit olivat mielestäni kuitenkin niin kauniit, että oli vähän kuin pakko ostaa ne.

Tavallaan löydön näistä teki se, että ne ovat ohutta Bohemia-kristallia. Laseissa oli vielä Bohemian logot kiinni sekä pohjassa viivakoodit. Maksoin näistä laseista yhteensä kolme euroa.

22.1.2017

Taas on aika luopua turhasta

Toin kodistani mökille kaikki kankaat, joita olen sinne vuosien aikana haalinut. Lajittelin ne itsellä pidettäviin, kirpputorille myyntiin sekä päiväkotiin annettavaksi.

Kuvan pyykkikorissa olevat kankaat ovat sellaisia heräteostoksia vuosien takaa, joista minun PITI ommella jotakin. Ovat siis kunnon paloja. Jos en ole tähän päivään mennessä niistä mitään tehnyt, niin joutavat myyntiin.

Tytär kysyi päiväkodista, että kelpaako heille tilkut? Kuulemma kelpaa ja lajittelin sinne vietäväksi kaikenlaisia kankaan paloja, isoja sekä pienempiä. Niitä kertyi iso IKEA:n kassillinen. Olen joskus vienyt niitä myös kyläkoulumme ala-asteelle.

Itselle jäi vielä laatikollinen kankaita. Seuraavaksi täytyykin ottaa käyttöön naftaliinista saumurini. Taitaa olla öljyn puutteessa, koska en ole käyttänyt sitä vuosiin.

Pääasia minulle oli kuitenkin tehdä inventaario kaikista haalimistani kankaista. Helpottaa suuresti, kun tietää mitä omistaa, eikä tule ostettua uutta turhaan.

16.1.2017

Toimin periaatteitani vastaan

Meitä oli kutsuttu sunnuntaina 8-vuotissynttäreille sukulaisperheen uuteen kotiin. Lapsi sai tietenkin oman lahjan, mutta ostin heille myös epävirallisen ja sellaisen tuparilahjan, joka sotii kaikkia periaatteitani vastaan. Olen nimittäin sitä mieltä, että ihmisille kertyy vuosien aikana paljon ylimääräistä tavaraa, ja on erittäin vaikeaa osata hankkia sopivaa viemistä, ja varsinkaan suurikokoista tavaraa. Mieluummin vien jotakin pientä kera lahjakortin, ettei lahjan saajan tarvitse miettiä, mihin tuliaisen lykkäisi.

Bongasin kuvan kellon paikallisesta lahjatavaraliikkeestä. Sorruin ostamaan sen viemisiksi, koska se oli minusta ihan saajiensa näköinen. Peitin sen mennessämme mustalla pussilla ja tokaisinkin heille, että toivottavasti ei ole enne, kun on jo valmiiksi jätesäkissä.

No, sinne kello jäi, ja minulle ainakin vakuuttelivat tykkäävänsä siitä. Aika ajaa varmaan joskus tuonkin muodin ohi, joten ei tuota kelloa ikuiseksi ole tarkoitettukaan.

8.1.2017

Orkidean ihme ja vähän muitakin

Orkidea kukkii kohta
Sain syksyllä vuonna 2015 kuvan orkidean lahjaksi. Siinä oli kolme kukkavartta. Leikkasin yhden varren pois kukkien kuihduttua ja jätin kaksi, josko kukkisivat vielä uudelleen. En sitten tiedä, innostuvatko ne vielä siihen, mutta yllätyksekseni huomasin orkidean versovan kahdella uudella kukkavarrella.

Mitä tästä opin? Opin, että orkideaa kannattaa liika- tai alikastella, unohtaa se remontin ja pölyn keskelle, lisäksi antaa vielä usein kunnon ristivetoa tuulettamalla parvekkeen oven kautta. Valoa pitää tarjota hyvin niukasti.

Pari tulilatvaa ja mehitähteä
Siivosin tänään joulun pois. Samalla purin pari kukka-asetelmaa, jotka olivat mielestäni jouluisia. Pelastin niistä tulilatvat ja mehitähdet istuttamalla ne uuteen ruukkuun. Vien kasvit kesän alussa ulos jatkamaan kasvamistaan. Tulilatva on yleensä intoutunut kukkimaan ulos päästyään.

Itse asiassa epäilimme aivastuskohtaustemme johtuvan asetelmien sypresseistä taikka sammaleesta, joten katsoin viisaammaksi siivota varmuuden vuoksi allergisoivat kasvit pois.

Hevoskastanjan taimi
Istutin kuukausi sitten kukkaruukkuun hevoskastanjan siemenen. Tämä hujoppi päätti kasvaa pituutta ja kunnolla heti kun iti. Valitettavasti se muistuttaa vielä vallan muuta kasvia, että toivottavasti kukaan ei katso väärin.

Nyt eletään tammikuun alkua, että kuinkahan pitkäksi tuo mahtaa venähtää ennen kuin pääsee ulos kasvamaan?

Vein syksyllä myöhään kellariin ruukun, johon istutin kolme hevoskastanjan siementä. Ulos kasvimaahan istutin viisi siementä. Keväällä sitten näkee, ovatko alkaneet itää.

3.1.2017

Vetkuttelupusero

Meitä oli kutsuttu illanviettoon itsenäisyyspäivän aattona. Ajattelin, että jotakin uutta pitäisi saada ylle, joten päätin ommella neulepuseroni kappaleet yhteen - vihdoin viimein, ja tietenkin kiireellä!

Kokeilin puseroa päälleni, ja hyi olkoon, se karhisti aivan hirveästi. En sittten ommellut enää kaulusta kiinni, koska ei tuota kait voi pitää yllään kukaan? Minullakin oli T-paita alla, ja silti se tuntui ikävältä käsivarsissa ja kaulassa. Voin pitää 7-veljestä -langasta neulottuja juttuja hyvin, mutta tämä Novitan Usva-lanka ei kyllä tunnu sopivan iholleni ollenkaan.

Vähän säälitti ajatus heittää hukkaan tekemäni työ, mutta tänään pilkillä istuessani ja persustan palellessa sain kuningasidean - ompelen puserosta villahousut itselleni. Ei luulisi neuleen karhistelevan pitkien kalsareitten läpi. Minulla on kaikenlaisia housujen kaavoja, joten saan niistä tuunattua hyvin lyhytpunttiset pöksyt itselleni.

Laitan sitten joskus villahousuistani kuvan, jos kehtaan.