Ullakon siivousprojekti jatkuu

Olen säästänyt lähes kaikki aikuisiälläni saaneet kortit ja kirjeet, myös perheen yhteiset. Niitä on osa viety ullakolle ja osa löytyy mökiltä. Nyt karsin postia melkolailla ja keräsin loput samaan paikkaan. Pitää vain jatkossa muistaa, minne ne on taltioitu. Tosin seuraava karsintakierros on jo kait helpompaa. Säästin vielä muunmuassa kortit lähettäjiltä "Eräs", Jukka ja Esa, vaikka en sitten millään muista noita neitiaikaisia tuttuja. En tietenkään ehtinyt kaikkia saamiamme posteja käydä läpi, mutta paljon kuitenkin.

Korteissa ja kirjeissä huomaa ajan kulun hyvin. Nuoruuden kavereiden lapset ovat syntyneet, pois kotoa muuttaneet ja myöhemmin on taas allekirjoittajina "vanha pari", joskus myös heidän lapset perheineen. Joillekin on tullut avioero ja löydetty uusi kumppani. Moni on muuttanut ja yllättävän moni lähettajistä on jo edesmennyt. Haikeus iski monen kohdalla ja samalla tuli muisteltua heidän elämää.

Oli kiva selailla hauskoja kutsuja ja itse tehtyjä kortteja. Huumoria on lähettäjiltä löytynyt aikalailla. Joskus vielä lähetettiin reissuiltakin kortteja, ihan kotimaan matkoiltakin, jopa naapurikaupungista. Havaitsin myös kortteja selaillessa, että melkein jokainen lähettäjä on yhä edelleen mukana perheemme kuvioissa. Yllättävän monen kortin mukana palautui senaikainen muisto tilanteineen. 

Nykyisin jää jäljelle vähemmän fyysistä dokumenttia reissuista, koska terveisiä saa yleensä tekstiviesteinä. Toisaalta ihan hyvä juttu, ei jää nurkkiin pyörimään, mutta kyllä korttikin on edelleen kiva saada.

Joskus pitäisi löytää inspiraatiota järjestellä vanhat valokuvat. Niitä on kertynyt valtavasti. Joitakin voisi jakaa perillisten kesken.