Kukkakorin purku

Vanhat lypsyjakkararat välillä kukkapöytänä

Kirjoittelin viime vuonna huhtikuussa aiheesta "Kukkakorit kunniaan". Taas päätyi tänään jouluna saatu kaunis harmaa kori varastoon odottamaan uutta tulemista. Siinäkin mielessä kaunis, että se on ajaton ja sen voi ottaa uudelleen käyttöön koska vaan.

Aina joulufiiliksen jälkeen puran korit kaikesta joulurekvisiitasta. Jos niissä on joitakin säilytettäviä kasveja, istutan ne sitten uudelleen purkkeihin, kun asetelma alkaa ränsistyä. Tänään harmaan korin purkamisesta otin muratit talteen. Kuvassa vasemmalla oleva tulilatva oli viimejouluisessa kukka-asetelmassa. Se kukki kesän ulkona ruukussa muiden istutusten seassa. Syksyllä hyvissä ajoin siirsin sen kukkapurkkiin ja toin sisälle. Nyt siinä on nuppuja.

Koska saatamme olla kesällä useammankin viikon poissa "maisemista", niin en oikein raaski ostaa kalliita taimia. Siksikin talteen otetut kasvit ovat hyvä lisä kesäruukuissa. Panostankin enemmän perennoihin niiden helppohoitoisuuden vuoksi, koska en halua rasittaa liikaa naapureita enkä sukulaisia ulkokukkien kastelemisella. Tyttärelle vien sisäkasvit hoitoon poissaolomme ajaksi. Niitä ei ole tarkoituksella montaa. Koska on ollut pakko karsia puutarhojen hoidoissa, niin kotiosoitteeni puutarha on tarkoituksella karumpi. Nykyään panostankin enemmän mökkimiljööseen.

Tänään sai samalla muutkin kasvit uudet mullat. Olen siinä hommassa todella laiska, että täytyy erikseen tästä oikein mainita. Kuitenkin minulla ihmeenä kasvaa pari pelargoniaa, joiden pistokkaiden "isoäiti" poistui tästä maailmasta jo 60-luvulla. Perin taimet äidiltäni parikymmentä vuotta sitten. Yönprinsessastani otin pistokkaan myöhään 70-luvulla. Kasvi voi erinomaisesti. Niin hyvin, ettei viitsi kukkia.