Toimin periaatteitani vastaan

Meitä oli kutsuttu sunnuntaina 8-vuotissynttäreille sukulaisperheen uuteen kotiin. Lapsi sai tietenkin oman lahjan, mutta ostin heille myös epävirallisen ja sellaisen tuparilahjan, joka sotii kaikkia periaatteitani vastaan. Olen nimittäin sitä mieltä, että ihmisille kertyy vuosien aikana paljon ylimääräistä tavaraa, ja on erittäin vaikeaa osata hankkia sopivaa viemistä, ja varsinkaan suurikokoista tavaraa. Mieluummin vien jotakin pientä kera lahjakortin, ettei lahjan saajan tarvitse miettiä, mihin tuliaisen lykkäisi.

Bongasin kuvan kellon paikallisesta lahjatavaraliikkeestä. Sorruin ostamaan sen viemisiksi, koska se oli minusta ihan saajiensa näköinen. Peitin sen mennessämme mustalla pussilla ja tokaisinkin heille, että toivottavasti ei ole enne, kun on jo valmiiksi jätesäkissä.

No, sinne kello jäi, ja minulle ainakin vakuuttelivat tykkäävänsä siitä. Aika ajaa varmaan joskus tuonkin muodin ohi, joten ei tuota kelloa ikuiseksi ole tarkoitettukaan.