Hillosyksy

 

Meillä on ihastuttu aronia-omenahilloon. Keitin toissaviikolla kahdeksan litraa mokomaa. Ajattelin, että sitä on kerrankin tarpeeksi. Aroniamarjat eivät ole marja-aronioita, vaan ovat koristepensaista. Eivät kait ole yhtä maukkaita kuin marja-aroniat.

Kaikessa saisi olla oma järki tekemisessä mukana. Katselin muistin virkistämiseksi ohjeita ja niissä käsketään soseuttaa hillomarjat viimeiseksi sauvasekoittimella. Jumaklavita, kymmenen litran kattilassa minulla on edessäni kuumaa marjaa ja omenaa vielä kuumemmassa sokerissa. Miten ihmeessä minä ne marjat tuonne kattilaan soseutan?!

Eikun kauhoin satsia pienempään astiaan, jossa soseutin marjat. Soseen kaadoin taas kolmanteen astiaan. Kauhomisessa värjäävä hillo roiskui vähän, vaikka kuinka yritin varoa suttaamasta keittiötä. Jätin kymmenen litran kattilaan vain sen verran tavaraa, että päätin soseuttaa loput siinä. Nostin käynnissä olevan sauvasekoittimen ajattelemattomuuttani, lue tyhmyyttäni, liian ylös, ja jess, hillo roiskui ympäriinsä. Sitä oli myös poskissa, paidassa ja silmälaseissa. Semmottii.

Onneksi hillo kelpaa kotiväelle. Pikanttia makua keitokselle antoi loraus viskiä. Ja en todellakaan edes maistanut pullosta. Sähläsin ihan selvinpäin.

Tein myös pienen erän hilloa pelkästä aroniasta. Mies syö sitä liharuokien kanssa ja tykkää. Viime vuonna olin menossa poimimaan aronioitani, mutta pensaat oli tyhjennetty todennäköisesti hyvin aikaisin aamulla. Jäljellä ei ollut marjan marjaa. Nyt olisi vielä sen verran, että voisin tehdä aroniahilloa lisää. Saisi vaan sateet tauota.

Olen keittänyt myös parikymmentä litraa puolukkahilloa sekä neljä litraa lakkahilloa. Hillat olivat osaksi jo sen verran kypsiä, että katsoin viisaammaksi keittää ne.

Miehet tykkää makeasta. Mehutkin pitää keittää pulloihin ja säilyttää ne kellarissa. Pakastimista löytyy lähinnä vain mustikat ja mansikat. Meillä pakastetaan myös melko paljon kalaa järvestä, rapuja sekä sieniä, joten kylmälaitteet ovat syksyisin täynnä. Onneksi on olemassa hyvä kellari.