Ripustuksen vaikeus

Tein vielä pari minimalistista kranssia vaihteeksi valkoisella rungolla. Eipä ollutkaan kovin helppoa saada niiden ripustus siten, että asetelmat seinällä olivat myös samassa asennossa kuin olin ajatellut. Pari kävyn puolikasta painoi enemmän mitä olin kuvitellut. Valokuvien kautta valmiit työt piti taas näissäkin tsekata, että sain lenkin oikeaan paikkaan. Kranssit kun eivät ole täysin pyöreitä, ja kuva kertoo kaikki virheet.

Ylemmän mustan lehden alla on ripustuslenkki, joka on pyöreää valkoista kuminauhaa. Lehdet ovat mustaa jämänahkaa. Runko on omasta pihasta kasvaneesta japaninkelasköynnöksestä.

Ainakin toinen näistä jää itselle. Koriste on helppo pitää pölyttömänä. Itse asiassa se ei taida paljoa sitä kerätäkään. Mustapohjaisen kranssin halusi tyttäreni. Hänellä on paljon valkoisia seiniä, joten valinta oli helppo.

Hän sai myös risukranssini. Se sopii hyvin heidän ulkoseinälle, koska siinä ei ole käytetty yhtään liimaa eikä paljoa muitakaan härpäkkeitä. Sen suoraa sateelle joutumista pitää silti välttää.