Perin aikoinaan vanhemmiltani kaapin, jonka he modernisoivat 80-luvun lopulla sen aikaisen muodin mukaan. Koska mööpeli on puuta, löysi se paikkansa mökkivintiltä pojan makuuhuoneesta. Otin siitä omaan käyttööni entisen leivontalaatikon. Saan sinne ujutettua sellaiset piirustukseni joita en polta, ainakaan vielä.
Ahkerampi saisin olla ja odotan vaan inspiraatiota piirtämisen ja maalaamisen harjoitteluun. Kaikkeen vaan näemmä täytyy nykyisin erikseen paneutua. Aikaa olisi kuitenkin tehdä mitä huvittaa. En mennyt syksyllä edes kansalaisopiston päivätaiteilijoiden ryhmään. Turhaan sinne olisin mennyt taas kitisemään omaa saamattomuuttani. Hyvä, etten pilannut sillä vielä toistenkin inspiraatioita.
Kaapista löytyy mukavasti tilaa vielä pojankin tavaroille ja tämä ei suinkaan ole ainoa säilytyskaluste huoneessa.
Ei mitään nappisuorituksia: Piti keksiä keväällä pikaisesti hahmo, jonka piirtää. Vasemman kuvan pitäisi esittää kuuluisinta eläimen ottamaa selfietä, eli makaki-apina pääsi räpläämään kameraa.
Nyt on työn alla melko suuri makramee-kaitaliina. Yritän saada sen valmiiksi lauantaihin mennessä. Talviflunssa pääsi yllättämään, mutta nyt sentään olo on jo kohentunut ja solmeilu maittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti