Koska meillä ei ole enää vuosiin tuotu joulukuusta sisälle tilan puutteen vuoksi, on kuusenkoristeet jääneet vähemmälle käytölle.
Sain sitten aikaiseksi vielä kolme uutta asetelmaa pihtakuusen oksista ja vanhoista joulukoristeista. Kävyt löysin omasta jemmasta. Niistä riitti vielä ulos havunoksien joukkoon. Havut loppuivat, joten naapurista hamstraamani oksat tulivat hyvin käyttöön.
Liimasin kuumaliimalla kaikkiin koristeisiin saslik tikkuja varsiksi. Kukkapurkkien pohjille laitoin märkiä oasis paloja. Osaan käpyjä liimasin Erikeeperillä glitteriä.
Häsläsin asetelmia vielä iltakymmeneltä. Vanhasta vahingosta viisastuneena laitoin glitteripurkin aina käytön jälkeen kauas itsestäni - etten vaan vahingossa kaada sitä nurin. Kuinkas sitten sattuikaan. Pienehkö muovinen kippa, joka oli työn alla silloin kun ripottelin käpyihin glitteriä, olikin ihan kyynärpään kohdalla tönäistävänä. Jumangekka sitä lattian kimallusta. Yritin kauhoa hienoa hilettä takaisin astiaan, mutta luovutin. Lompsin lavuaarille pesemään liimaisia, glitterisiä ja kuumaliimasta kärtsänneitä sormiani fundeeraten syvään ja hartaasti omia touhujani.
Sain tietenkin samalla aikaiseksi myös kimallepolun vessaan, sieltä siivouskomerolle ja lopulta askarteluhuoneeseen. Neuletakki päällä ja villasukat jalassa oli hyvä yhdistelmä kuljettaa kiillettä mukanani.
Kokemuksesta tiedän, että kiiltävää löytyy vielä pitkään useammankin siivouskerran jälkeen. Mies ymmärsi olla sentään (aika) hiljaa...
Sain tänään asetelmien saajilta, eli lapsiltani, kiitokset kehujen kanssa. Ei mennyt askartelut hukkaan. Yhden töistäni pidän itselläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti