Ei mennyt taaskaan ihan niin, kuten olin suunnitellut. Nyt voin jo hengähtää. Rakas iäkäs äitini sai hyvän hoitopaikan muistisairaille tarkoitetusta laitoksesta.
Olen siivonnut pikkuhiljaa, vähän kerrallaan hänen asuntoaan. Velipoika on ollut jeesaamassa. Emme me tietenkään mitään perinnönjakoa olla suoritettu, mutta elintarvikkeet ollaan viety pois sekä selvät roskat lajiteltuna. Muistisairaalle voi kerty kaikenlaista, vaikka kyseessä siisti henkilö olisikin.
Joitakin vaatteita olen lajitellut kierrätyskeskukseen viemistä varten. Suurin työ on ollut valikoida hoitolaitokseen sopivia vaatteita. Joitakin uusia olen ostanut. Oma työnsä on ollut nimikoida kaikki sukista takkeihin.
Otin itselleni kaikki käsityötarvikkeet, joita hänellä enää oli. Äitini on lähes sokea, joten olen saanut ne jo aikoja sitten. Ompelulankoja oli jonkin verran, joten päätin lajitella ne omieni kanssa kirkkaisiin viehelaatikoihin. Nyt ei tarvitse etsiä sopivaa langan väriä, vaan ovat kaikki heti näkyvissä.
Viimeinen vuoteni on ollut todella vaiheikas, niin ilossa kuin murheessa. Käsitöitä olen tehnyt ahkerasti, mutta en ole saanut juurikaan tekstiä aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti