Vanhoja pitsilakanoita uusiokäyttöön

Aloitin perintöjen "jatkojalostuksen" ompelemalla pitsilakanoista tyynyliinoja sekä kangaspuilla kudotuista sekä muista puuvillakankaisista pöytäliinoista peflettejä. Kuulostaa käsitöiden rienaukselta, mutta päinvastoin, pelastan vielä käyttökelpoista tavaraa.

Minulla on vielä lapsille jakamieni perintöliinojen- sekä lakanoiden jälkeen kaapit täynnä liinatavaraa kuin myös virkattuja pitsejä. Lapset perheineen ovat saaneet niitä neljältä mummulta. Osalle jouduin äitini poismenon jälkeen pitkin hampain ostamaan muutaman sängynaluslaatikon.

Olen ottanut talteen leikkaamistani lakanoista aplikoidut omistusmerkinnät jos en ole saanut sovitettua niitä tyynyliinoihin. Vaikeutta on lisännyt muutaman lakanan ommeltu kekisauma. Tyynyliinat ovat kokoa n. 50 x 60 cm. Pitsit olen sovittanut siten, että kuvio tulee päälipuolelle. Jos aamulla herää kuvio poskessa, voi tyynyn kääntää jatkossa toisin päin.

Pefletit ompelin tyttären perheelle pääasiassa vanhoista kudotuista pöytäliinoista. Kaikki ovat sellaisista, joissa on vaikeita tahroja. Leikkasin 35 x 45 cm paloja kiertämällä rumat kohdat. Osan päärmäsin ja paksuimmat kankaat huolittelin kolmiaskelsiksakilla pariin kertaan. Näin ne kuivuvat nopeammin. Peflettien kestävyydestä ei ole takuita.

Minulla on vielä niin paljon hyviä kotikutoisia pöytäliinoja, etten edes tiedä, montako niitä on. Joukossa itse aikoinaan hankittuja. Ne säästän ihan sellaisinaan perikunnalle.

Olen vasta urakkani alussa. Aluslakanoita aion myös jatkojalostaa, koska useat niistä ovat liian pieniä. Eiköhän kaikille käyttöä tule. Meitä on tulevana keväänä jo 11 henkilöä äitienpäivälounaalla.