Lappiin viemisiä

Munankuoria ja strutsin muna sulassa sovussa

Vanhaa roosaa tapailin

Lapin luontoa kauneimmillaan

Sain vietyä (muistin) munankuorimosaiikilla päällystetyn tarjottimen Lappiin viime viikolla. Se sopi mielestäni hyvin raumalaisen ystäväni tekemän, lahjaksi saamani, valaisimen viereen, jonka kuuppa on strutsin muna. Kysyin häneltä viime kesänä, että mitenkä hyvin muna kestää kovaa pakkasta? Kertoi, ettei säät haittaa. Hyvin toimi vielä eilen. Ensi kesänä sitten tiedän, mitenkä hyvin munankuorimosaiikki kestää kovan talven.

Vanhaa roosaa yritin saada aikaiseksi pienempään tuunattuun puuastiaan. Väri oli toivomus, ja mielestäni paremminkin olisin voinut onnistua. Astia oli tarkoituksella pienehkö, koska etukäteen arvailin pudottavani sen ystäväni postilaatikkoon. Matkaa postilaatikolle on noin 850 kilometriä ja mökille siitä on vielä noin 150. Olisimme saaneet kahvia, mutta emme poikenneet myöhäisen ajankohdan vuoksi. Matkassa mukana oli lisäksi tytär perheineen.

En minä Lappiin pelkästään sisustelemaan mene. Itse asiassa se homma on siellä tärkeysjärjestyksen loppupäässä. Eniten nautin Lapin luonnosta ja kalastamisesta. Kirjoitan jälkimmäisestä blogisivuillani fisuska.blogspot.com. Viime ajoilta siellä taitaa kuitenkin olla enemmän kukkakuvia.