Kuukkelit kaverina

Värkkäsin elämäni ensimmäistä kanervakranssia Lapissa nuotiopaikallamme. Otin tekeleestä taas valokuvan ennen viimeistelyä. Silloin siitä huomasi puutteet parhaiten.

Kranssi on täysin maatuvaa tavaraa, tai sen voi nuotiossa polttaa. Tein alustan pajun oksasta, jonka taivutin renkaaksi. Sen jälkeen sidoin kanervista pieniä kimppuja tummanruskealla kalalangalla. Kimput kiinnitin alustaan limittäin käyttämällä samaa lankaa.

Kuukkelit ovat melko kesyjä lintuja. Niitä on kiva seurata ja viereisellä penkillä kävikin muutama vieras nappaamassa grillimakkaran paloja. Eivät vielä rohjenneet syödä kädestä. Osan aikaa seurasivat puusta touhujani ja taisivat odottaa lisää sapuskaa.

Kranssi päätyi vanhan rakennuksen päätyä somistamaan. Siihen se sopii hyvin oravien raapimalle seinustalle.

Viimeinen syksyllä kävijä saa hävittää kanervatyön lähtiessään. Tuollaista ei viitsi mukaansakaan kotimatkalle ottaa. On liian hankala kuljetettavaksi.