Pahvirasioiden tuunatut kannet munankuorimosaiikilla
Olen käynyt viimeisillä kolmella Tampereen kädentaitomessuilla tyttäreni kanssa - nyt jätimme väliin. Vähän on vieroitusoireita, mutta rehellisyyden nimissä, ei ainakaan nyt harmita. On messuilua omasta takaa.
Viime vuonna parkkipaikat olivat mennessämme aivan täynnä, joten ajoimme samantien ensin IKEAan. Palatessamme kahdentoista jälkeen, saimme auton parkkiin messukeskuksen parkkialueelle. Väkeä tuli silloin jo pois, mutta messuhallit olivat vielä ihan täynnään vierailijoita. Kaikkein inhottavinta reissussa kuitenkin on yli sadan kilometrin kotimatka pilkkopimeässä. Ihmiset ovat pääasiassa kivoja.
Koska tykkään enemmän katsella ja ostaa paikan päältä kuin netistä, oli viimeksikin melko hakalaa päästä lähelle useita myyntipöytiä. Ostan messuilta lähinnä tarvikkeita, vaikka myynnissä onkin mitä hienoimpia kädentöitä. Yritän itse keksiä ja tehdä erilaisia juttuja, mutta saahan noista messuista vinkkejä.
Nyt kun itse olen ollut parina jouluna myymässä markkinoilla, niin tunnistan jo asiakkaat, jotka etsivät vain ideoita. Itse olen tehnyt samaa ja kuvitellut, ettei sellaista huomaa. Jos töistäni kysytään, niin neuvon kyllä ihan mielelläni.
Vuosi sitten käsityömessuilla jähmetyimme tyttäreni kanssa, koska eräässä pöydässä oli prikulleen samanlaisia essuja myynnissä, kuin olin tänne blogiini kuvannut. Oikeasti, vähän imarteli. Googlasin jälkeenpäin yritystä, ja sen kotipaikka oli toisella puolella Suomea. Eli idea oli blogistani.
Sitä varten tässä kirjoittelen ja kuviani esittelen, että joku saisi vinkkiä näistä vaatimattomista jutuista omiin tekemisiinsä. Vuosi sitten joulumyyjäisissä kuitenkin suuni loksahti, kun eräs naisihminen hyökkäsi pöytäni viereen, otti valokuvan kolmen euron tuotoksestani ja sanoi, että tämä onkin kiva idea. Näitä täytyy askarrella koulussa. Oli rehellinen ainakin jossakin kohtaa. Olisipa kysynyt luvan kuvaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti