Ei mikään hienosteluvihko
Kirjoittelin nuorena ahkerasti päiväkirjoja. En tosin ole niitä lukenut sen jälkeen, mutta tallessa ovat. Vanhempana siirryin pikkukalentereihin, joihin kirjoittelin muutamalla sanalla päivän tapahtumat. Tänä vuonna minulla ei fyysistä mukana kuljetettavaa kalenteria enää ole. Jäi ostamatta jostakin kumman syystä, mutta vielä on vuotta jäljellä. Täytyy hankkia sellainen, jos jostakin vielä löytyy.
Meillä käy mökillä säännöllisen epäsäännöllisesti kutsuttuna ystäviä, ja koska mökillä ollaan, he ovat yleensä yövieraita. Ainoat asiat, joita merkkaan vihkooni, on tarjottavat näille vieraillemme sekä visiittien päivämäärät. En esimerkiksi muistele, koska ollaan saatu vastavierailulle kutsu. Meillä kutsutaan, kun itselle ja vieraille sopii, ja milloin tuntuu mukavalta nähdä kavereita.
Tykkään tehdä erilaisia ruokia ja kokeilla uusiakin juttuja. Joskus onnistun tai sitten taas en. Normihommaa säkäkokilta. Osittain siksikin aloitin tarjottavien merkkaamisen pari vuotta sitten. Muistan näin hyvät ja huonot reseptit ja mitä korjattavaa niissä olisi. Pääasiassa yritän olla tarjoamatta samanlaista ruokaa kuin edellisellä kerralla.
"Päiväkirja" on ihan tavallinen sinikantinen vihko, enkä ole siitä mitään hienoa ajatellutkaan. Ruutupaperille on helppo raapaista vierailun jälkeen tarjottavat. Vihkon avulla ei tarvitse muistella, mitä tuli edellisellä kerralla tehtyä. Samalla muistaa hyvät reseptit, joita voi "kierrättää" eri vieraiden kohdalla. Nyt olen alkanut myös merkkailla allergioita ja muita ruokarajoitteita. Näitä kun pompsahtaa ihmisille silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti