Tuunattavat kalusteet atomeiksi
Oli hyvä juttu odottaa vuosi ennen uuden mökkiterassimme kalustusta. Piti ostaa uutta, mutta sopivia kalusteita ei vaan tuntunut löytyvän. Ajan kuluessa selkiytyi käyttötarkoituksetkin eri alueille, eli ruokapöytä tulikin ihan eri päähän kuin olin ensin suunnitellut. Kannatti siis istua tuumiskelemassa muutamaan otteeseen riippukeinussa.
Meille on kertynyt kasa vanhoja mööpeleitä, joista on ollut vaikea luopua. Ovat jo niin vanhoja. Nyt päätettiin ottaa niitä käyttöön terassillemme. Kuvan kalusteille tehtiin perusteellinen pohjatyö ennen pintakäsittelyä. Ukko on niin maar tarkka ja viitseliäs. Hyvä niin!
Valkoinen vaihtui ruskeaan
Tarjoilupöytä oli alunperin grilli, jonka ostin ainakin 25 vuotta sitten. Päässä ylätasolla oli metallinen laatikko toimittamassa grillin virkaa ja sen alapuolella oli reikä. No olihan se virityksenä vaarallinen, ja uskalsin polttaa siinä hiiliä tasan kerran. Kyllä sain silloin hankinnastani "kehuja".
Itse kärry viehätti silmää, ja siksi se tuunattiin. Mies otti ylätasolta laudat ja kiinnitti ne alatasolle. Päällinen sai uuden laudoituksen. Maalasin vaunun pariinkin kertaan valkoiseksi, mutta se tuli jo muutaman vuoden päästä kärsineen näköiseksi. Nyt lakkasin sen tumman ruskeaksi. Vieressä oleva riippukeinu, kuten kaikki muutkin kalusteet ovat nyt yhteen sointuvia ja valkoiset ovat saaneet väistyä
 |
| Pöytä on kamalassa kunnossa |
Kuvan pöydästä en tiedä muuta kuin sen, että on varmaankin noin 80 vuotta vanha. Saimme pöydät sekä puutuolit mökkikaupan yhteydessä. Arvailin, että pöydän pinta olisi asbestisekoitusta. Pinnan hionnassa käskin ukon olla todella tarkkana, ettei hengittelisi pölyä.
Pikkuinen apupöytä ja tuolit
Kalusteiden uusi lakattu väri on lähes samanlainen kuin vanhana. Pöytien pinnat maalasin sävytetyllä Miranolilla. Haju ei haittaa, koska ovat ulkona, ja tiedän maalin kestäväksi.
Saimme tuunatuista pöydistä pari apupöytää. Toinen laitettiin kaasugrillin päähän. Näillä voi tarvittaessa jatkaa ruokapöytää. Ovat kaikki kolme saman korkuisia. Leveydessä on eroa vain seitsemän senttiä.
Pirttikalusto sadan vuoden takaa
Meillä oli ihan ensialkuun omakotitaloon muutettuamme ruokapöytänä vanha pirttikalusto. Lapset olivat silloin kuusi- ja kaksivuotiaita. Pöytä ja penkit olivat käytössä jo anopilla ja appiukolla. Sitä ennen kuulemma mieheni isovanhemmilla.
Maalasin mööpelit 35 vuotta sitten senaikaisen muodin mukaan ruskeaksi ja maali on hyvin pysynyt näihin päiviin.
Nyt kun kaivoimme varaston uumenista kaluston esiin, molemmat lapset hämmästelivät pöydän pienuutta. Näyttivät keskellä pihaa vieläkin pienemmiltä kuin terassillamme.
Vahakankaan ostin viime kesänä peittämään silloista risaa pöytäviritelmää. Valitsin väriltään mahdollisimman kesäisen ja makean. Täytyy sitä sentään joskus hurvitella, heh.
Vahakangas olikin mennyt syksyn jälkeen hukkaan. En voinut käsittää, missä se voisi olla. Kolusin kaikki varteenotettavat paikat kotona ja mökillä. Ajattelin kuitenkin lopulta, että kyllä se jostakin esiin tulee ja luovutin. Tulihan se. Etsiessäni maalaussuojaa mökkivarastosta huomasin siististi laskostetun valkoisen muovin. Tuumailin, että se taitaa sopia hyvin alustaksi. Avattuani taitokset huomasin löytäneeni vahingossa etsimäni vahakankaan. Sattui olemaan vielä sopivan kokoinen, ettei pirttipöydälle tarvinnut uutta ostaa.
Näillä terassikalusteilla mennään niin kauan kuin kestävät. Kunnon nojatuoleja kylläkin tekisi mieli, mutta kahdenistuttava puinen nojatuoli keskipöydällä saa kelvata ainakin tämän kesän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti