Kaikki pielessä

Mökin vaatekaapissa pyöri vuosia neulomani villatakki. Neulos on paksua villa - mohairlankaa. Takissa vaan on kaikki pielessä. Värillä ei niin väliä, mutta takki on raskas, liian paksu, rumasti tehty, karhistaa niin, ettei sitä voi pitää päällä ilman poolopaitaa, eikä vähiten harmita se, että siitä irtoaa valtavasti karvoja. Koska meillä ei ole enää yhtään kotieläintä, en halua siivota mohairiakaan. Kukaan muukaan, kenelle olen sitä tarjonnut, ei ole sitä huolinut. En ihmettele yhtään.

Mietin pääni puhki, miten voisin hyödyntää tämän kaapista paljon tilaa vievän tekeleen. Siispä kuningasajatuksena päätin pestä sen 60 asteessa. Jospa huopuneena siitä saisi tehtyä vielä jotakin.

Koska en halunnut pestä pelkästään neuletakkia, laitoin sen nurinpäin käännettyyn likapyykkipussiin. Näin irtokarvat eivät roskaisi muuta pyykkiä, eikä nukkasihti täyttyisi. Koska pussi on väärinpäin, niin mahdolliset irtokarvat ei jatkossa tahrisi likapyykkiä.

Tietenkin pesun aikana pussi oli auennut ja neuletakki oli pyörinyt muun pyykin seassa.

Ajattelin, että jos en mitään muuta saa huopuneesta takista aikaan, niin leikkaan niistä kenkiin pohjallisia. Siitä lähtee yhä edelleen hirveästi karvoja, eikä siitä tullut pohjallisiksi tarpeeksi jämäkkää. Jos jotakin hyvää pitää mainita, niin takissa oli kauniit napit. Otin ne talteen, jospa joskus löytyisi käyttöä.