Olen saanut 30-vuotislahjan mukana kuvan Aarikan puiset sydämet. Siis ihan hirveän monta vuotta sitten! Taustoihin oli työkaverit kirjoittaneet etunimensä. Katselin, että osa heistä on siirtynyt jo manan majoille. Osan kanssa ollaan vieläkin kavereita, ainakin facebookissa. Tuli mukavat muistot mieleen noita katsellessa.
Löysin sydämet etsiessäni taas tavaroita, joista haluan luopua. Tai oikeastaan, enhän noista eroon halunnut. Otin valokuvia, jotka vievät siten vähemmän tilaa. Hyvä idea muihinkin rakkaisiin muistoesineisiin. Kuvista voisin tehdä tai tilata vaikkapa muistokirjan, jos luopuminen käy liian vaikeaksi.
No sitten tuli taas tämä minun tuunaamisvietti pintaan. Maalasin puusydämet mustalla akryylivärillä. Pintaan liimasin munankuorimosaiikkia. Toisen sydämen munankuoret värjäsin alumiinimaalilla ja toisen punaisella akryylivärillä, molemmilta puolilta. Pintaan sivelin Decoupage-lakkaa. Kaulanauhaksi valitsin mokkajäljitelmää.
Nyt saa tuunaamiset riittää vähäksi aikaa. Onneksi on tytär, joka osaa käyttää koruja.
Hyvä idea tuo valokuvamuistokirja.
VastaaPoistaJuu, ei kaikkea tarvitse päästä hypistelemään.
Poista