Anopin perintöä

Perin edesmenneeltä anopiltani parikymmentä vuotta sitten kuvassa olevan talouspaperitelineen. Hänellä oli se kalalangan paikoillaan pitämistä varten virkkaamisen ajaksi. On samassa käytössä myös minulla nykyään.

Minulla on markka-aikaisia kalalankakeriä käyttämättä, saatuja ja itse ostamia, ja joitakin töitäni olen keskeneräisinä purkanut. Kuvan pellavanvärisestä, osin purkulangasta, olen jo virkannut kahdeksan pöytätablettia sekä kaitaliinan. Virkkasin hyvin pelkistetyllä mallilla, koska en ole kovinkaan koristeellisen perään.

Niskajumista viis, löysin eilen ohjeen selänpesimeen, joka oli virkattu 12-säikeisestä kalalangasta. Koska itselläni on vain 6-säikeisiä, virkkaan kahta kerää yhtäaikaa. Tähänkin talouspaperiteline on hyvä apuväline, koska kerät ei kieriskele pitkin lattiaa.

Kotoani löytyy vielä kellertävää kalalankaa, joten voin senkin hukata tällaiseen työhön. Kun (jos) saan tekeillä olevan työn valmiiksi, laitan kuvan blogiini.

Kuka selänpesimiä saa, en vielä tiedä. Voisi olla ihan kiva tuliainen vaikkapa mökille. Pesimen voi ainakin pestä kunnolla, joten sen voi pitää hygieenisenä. Ja tässä työssä taas parasta, pääsen eroon jämälangoista.

Osa kaitaliinaa

Virkkaamani kaitaliina on 115 cm pitkä. On ollut valmiina ja käytössä jo ainakin pari vuotta. Löysin mallin netistä ja valokuvan perusteella laskin silmukoita. Otin mallissa huomioon myös tarvitsemani pituuden. Helpotin työtäni piirtämällä ohjeen ruutupaperille.

Kahdeksan pöytätablettia

Pöytätablettien halkaisija on 33 cm. Eipä taitanut tulla montaa ihan samanlaista. Ihan vähän vetää joistakin kohtaa lontolle, eli pitää prässätä uudelleen. Olisi pitänyt olla malli valmiina, mutta sävelsin töiden edistyttyä. Tabletit oli kerran pöydän kattauksessa ja naisvieraat oikoivat ja silittelivät niitä vaistomaisesti. Aika hauska juttu kumminkin.