Meille on kertynyt monen mummun jäämistöstä lakanoita, myös itsellä on omia vanhoja kapioita. Lakanat ovat pääosin liian pieniä pysyäkseen paikoillaan kapeassa vuoteessa. Lapsenlapsien sänkyihin lakanoita on riittämiin, joten heillekään ei tarvitse niitä säästää. Osan, eli kauneimmat ja kudotut, olen antanut lapsilleni, eli olen laittanut "vahingon" kiertämään.
Koska kaikille lopuille ei ole enää käyttöä, vaan ovat olleet lähinnä kaappitilan syöjiä, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja ottaa osan lakanoista uusiokäyttöön - ompelin niistä petariin pussilakanan. Tein sellaisen jo viime vuoden elokuussa ihan uudesta jokapoika-lakanakankaasta. On kyllä ollut kätevä. Ei ole tarvinnut lakanoiden vaihtovälin aikana kertaakaan sen asentoa aamulla korjailla, vaan on pysynyt napakasti paikoillaan.
Koska alulakanat, kaksi kappaletta, olivat kapeampia kuin petarin ympärysmitta, leikkasin kolmannen lakanan sivusta kaksi kaitaletta ja ompelin ne pussin reunoihin. Näin kummallekin puolelle jää noin kymmenen sentin päähän reunasta sauma. Ompelin pussin pään kiinni, mutta jätin päähän kummallekin puolelle aukot käsille petarin ujuttamista varten. Edellisessä on aukot päässä sivuilla, mutta tämä uusi paikka taitaa olla parempi. Toinen pää jäi kokonaan auki. Koska pussilakana on petaria pidempi, taitan vain avonaisen pään petarin alle.
Loput kolmannesta leikatusta lakanasta säästän vielä tulevaa käyttöä varten.
Kun kerran ompelukone oli esillä, uusin myös sohvatyynyn päällisen. Niin sitä unohtaa asioita, kun mietin hetken aikaa, että mistä minulle on tuollaista kangasta jäänyt. No eipä sen enempää - päällystin tuollaisella joskus aikoinaan kotona keittiön sohvan. Ollaan sitä sitten joskus rohkeitakin oltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti