Aika entinen ei koskaan enää palaa?
Nuorempana olin innokas ompelija ja valmistin lähes kaikki vaatteet itse. Joko lapsille tai omaan käyttöön. Ukkokin sai omansa. Jos en ommellut, niin sitten ainakin neuloin jotakin.
Ostamani kaavat ovat vielä tallessa kuten myös muutama vuosikerta käsityölehtiä. Ongelmana on vaan niiden ikä. Lehdistä nyt vielä jotakin käyttökelpoista löytää, mutta 80-90-luvun kaavat ovat pääosin niin höhliä, että en äkkiseltään keksi, miten niistä voisi tuunata jotakin.
Olen nyt kuitenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aion ommella ainakin tämän viikon jotakin käyttökelpoista. Jos ei muuta, niin ainakin mökkikamaa. Välineet ja melkoisesti tavaraa olisi vielä jemmassa. Kai noista kaavoistakin jotakin ohjetta vielä löytää.
Kangaspaloja olen lahjoittanut viimeksi lapsenlasten päiväkotiin, eli kaikenlaisia iloisen värisiä juttuja. Paikallinen ala-astekin on saanut joskus muutaman laatikollisen tavaraa. SPR:n kontti on saanut osansa ja joitakin kankaita olen myynyt kirppiksellä.
Taidan tehdä taas ompelurupeaman jälkeen inventaarion ja päättää, mitä jätän itselle. Kumma kyllä, mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpompaa on luopua tavaroista.
Totta puhut, iän myötä luopumonen helpottuu. Minullakin oli (paljon) 80-luvun lopun ja 90-alun lehtiä, mutta viime vuonna vihdoin heitin ne pois. Oikeasti niistä ei löytynyt tehtävää, vaikka vuosien selailujen jlkjälk muistin ne melkein ulkoa. Kaavat jätin vielä, niitä ei ole paljon.
VastaaPoistaNetistä löytää ohjeita pilvin pimein. Lapsenlapsetkin alkaa vaan olla siinä iässä, ettei heillekään enää välttämättä jatkossa kelpaa mummin tekeleet. Tuskin eksyn enää kangaskauppaan vaatekangas-ostoksille.
Poista