Isoäidinneliöt ei vielä sommiteltuna
Teen toisinaan pitkillä autoreissuilla isoäidinneliöitä Nalle-langasta. Virkkailen niitä myös joskus telkkua katsellessa. Niistä olisi tarkoitus saada aikaiseksi jonakin päivänä torkkupeitto tyttären tyttärelle. Minulla on tarvittavat jutut valmiina aina saksia myöten samassa paperikassissa, joten työ on helppo ottaa mukaan.
Viime reissun jälkeen kävi kylmät. Hukkasin virkkuukoukkuni. Sitä ei löytynyt mistään. Olin ihan varma, että se tuli mukaan, koska tarkistin vielä lähtiessäni, että kaikki on tallessa. Peittoa en virkannutkaan reissussa palaakaan, vaan keskityin muuhun työhön. Epäilin siis, että koukku oli matkalla pudonnut jonnekin.
Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, että mikä sen koko oli. Valitsen koon aloittamiini töihin lähinnä tuntumalla. Sopivaa koukkua ei kokeilemalla löytynyt kotoa, ja vähän hölmöltä tuntui ajatus, että ostaisin sellaisen silmämääräisesti. Eihän tuo kalliiksi olisi tullut, mutta silti.
Nyt merkkaan ylös, millä koukulla olen tehnyt mitäkin. Minulla on esimerkiksi pieni pussi lajiteltuja lankoja virkattuja herkkuja varten. Koska haluan tehdä samanlaisia, niin koukunkin pitää olla samanlainen. Samoin myös virkatuissa kaulakoruissa. Niitäkin teen mielialan mukaan ja jatkan kun jaksan.
Juu - virkkuukoukku oli uuden harmaan Nalle-langan sisällä piilossa. Jostakn syystä en sitä aiemmin löytänyt, vaikka kopeloin myös kerät. Onneksi löytyi. Kolusin muutkin paikat moneen kertaan autoa myöten.
Työ on suurinpiirtein puolivälissä ja nyt saan taas virkattua tasaisen kokoista jälkeä sillä käteen luontuneella koukulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti