Huomasin taas tänään, että olin asetellut otsikon blogiini huonosti. Minulta kysyttiin jälleen ihmeöljyn reseptiä vanhoille huonekaluille. Eihän sitä löydä, jos blogini otsikko on "Vanha vaatekaappi".
Ohje löytyy alta, jos kiinnostaa:
http://merjee.blogspot.com/2015/05/vanha-vaatekaappi_8.html
Kaappi on vieläkin käytössä hajuttomana ja yhtä siistissä kunnossa kuin silloin, kun käsittelin sen sisältä sekä ulkoa. Etikka vie kuulemma hajut. Täytyy tosin odottaa muutama päivä ennen käyttöön ottoa.
Kuvassa on reissukäsityöni, jonka aloitin ennen juhannusta. Mittasin ja puseron piti olla sopivan kokoinen, mutta ei tietenkään ole. Kun vaan tekee, eikä ajattele nokkaansa pidemmälle, niin näinkin voi käydä. Mittasin koon helmasta, mutta helma on löysempi kuin muu osa työssä. Ajattelin vaan, että eipä tuo haittaa, pingottaminen fiksaa ja kyllä silti pusero päälle sopii. Täytyisi kyllä hälytyskellot soida jossakin kohtaa ja näkeehän tuon kuvastakin, että helma on ruma!
Ajatuksena oli virkata puuvillapusero suurinpiirtein mallilla "silmät kiinni" ja ei lappuina. Tässä sitä nyt mietitään, että mitä teen seuraavaksi. Tyttärelle malli on lyhyt ja hän vierastaa väriä.
Puseron malli on mielestäni kaunis väriä myöten, mutta valitettavasti kaupassa ei ollut vastaavaa väriä. Lankani on Catona puuvillalankaa ja virkkasin työn puolta numeroa pienemmällä koukulla, mitä ohjeessa on.
https://kotiliesi.fi/kasityo/virkkaus/virkkausohje-pusero-naiselle/
Luulen, että purkuun menee enkä ala puseroa tuunaamaan. Tulee langalle halpa hinta, kun saan tehdä työn kahteen kertaan (vitsi). Taidan tehdä puseron myös lappusista. Eikun mallia etsimään! Katotaan ny.
Äitini jäämistöstä löytyi muiden liinavaatteiden mukana anoppinsa valmistamia tyynyliinoja. Kuvassa olevat ovat kooltaan 50 x 50 cm, joten ovat villin kokoisia normikäyttöön. Ostin tyynyliinoihin sisustusyynyt ja nyt ne koristavat meidän sänkyä.
Kankaat on itse kudottu ja aplikoitu nimikirjaimilla. Erityisesti koristeosuus on hieno, koska sekin on liinakankaaseen kutomalla tehty.
Mummu oli kova tekemään ja koskaan ei arvostellut nuorisoa. Kehui, että nyt on kaikki paremmin kuin "vanhaan hyvään aikaan". Matkusti yksin kielitaidottomana USA:han pikkuveljeään tapaamaan seitsemän kertaa. Asui samassa kylässä kuin perheeni ja mummulaan oli aina kiva poiketa.
Läheinen suhde johtuu varmaankin myös siitä, että isänäiti oli syntymässäni mukana äitini tukena.
Ostin kuvan mekon alesta jo viime syksynä. Sovitin sitä myymälässä ja totesin, että en saa tuolla rahalla edes kangasta. Kaula-aukko oli meikämummille liian "antava" ja kädentiet oli melkein vyötärölle asti - lyhyt kun olen enkä siitä hoikemmasta päästä. Rypistelin sovituskopissa päällä ollutta kolttua ja totesin, että pienellä vaivalla saan siitä kotinurkkiin hyvän hellemekon.
Merkkasin olkapaloista keskikohdan ja leikkasin niitä sen verran, että sain ommeltua niihin nauhakujat. Mekkoa lyhensin toistakymmentä senttiä ja ompelin kankaasta olkapäille nauhat.
Nyt mekko on pituudeltaan sopiva - pitkä vieläkin ja rintojen alle tarkoitettu sauma on nyt niiden päällä. Nauhoilla voin piilottaa rintsikoiden olkaimet jos on tarvis.
Olen ennenkin tuunaillut ja alla olevassa linkissä on lempparini:
http://merjee.blogspot.com/2018/05/hellemekko-yopaidasta.html
