22.10.2021

Kukkivat neulepannat

 

Neuloin pari neulepantaa Alize langasta. Ostin langat muutama vuosi sitten Tampereen Kädentaitomessuilta. Langan takia ei näemmä tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, vaan löysin samaista lankaa tänään lähilankakaupasta.

Löysin sieltä myös jämiin, joita jäi pannoista, niihin sopivaa muuta lankaa. Täytyypi vähän inspiroitua, jos vaikka pipot tulisi neulottua.

Neuloin 7:n numeron puikoilla pannat. Työssä on 14 silmukkaa ja aina oikein neuletta. Kerroksen ensimmäisen silmukan nostin puikolle neulomatta. Kaikki kukat kaivelin koukulla näkyvälle puolelle. Työn pituus venyttämättä on noin 55 cm, mutta jokainen mittaa tietenkin oman tarpeen mukaan. Päät ompelin rypyttämällä yhteen päättelylangoilla.

Kuvissa pannat eivät päässeet oikeuksiinsa. Kukkamaljakko ei ehkä ole aina paras rekvisiitta. Mutta täytyy sanoa, että asiantuntijaliike on kyllä aina paras paikka asioida.



16.10.2021

Sivustavedettävän muutos nykyaikaan

Kuvassa poseeraa serkkuplikka impilinnassani olevassa sivustavedettävässä. Bongasin sängyn mummulan suulin parsilta joskus 70-luvulla. Maalasin sen valkoiseksi teinin innostuksella. Täytyi maalata, koska mööpeli oli vähän huonossa hapessa ja siitä oli myös jalkoja katkaistu. Isäni rakensi tilalle uudet vanhan mallin mukaan.

Sivustavedettävä toimi isovanhempieni sänkynä heidän avioliittonsa alkuaikoina. Itse nukuin siinä monta vuotta. Jossakin vaiheessa sänky päätyi mökillemme. Suuren mökkiremontin jälkeen sille ei ollut enää paikkaa, joten sivustavedettävä päätyi tyttären kotiin.

Nyt se on heillä eteisessä ja toimii sohvana. Uusi musta maalipinta sopii siihen todella hyvin, ja minusta se on ihana.

Huonekalujen tuunaus taitaa olla "sukuvika". Pohjatyöt sekä maalauksen teki tyttäreni.


7.10.2021

Pussilakanoille jatkoaikaa

 

Yleensä lempparijutut tulevat tiensä päähän, kuten myös ihanat vanhat pussilakanat. Kuvan lakanoille päätin antaa jatkoaikaa toisin kuin puhki hiipuneelle yöpaidalleni. Se oli niin kulunut, että läpi näkyi - kirjaimellisesti.

Leikkasin peitteen vetoaukon alareunasta, eli noin 1 cm:n päästä, kaitaleen pois. Päätin näin helpottaa paikkapalan ompelemista, koska sivusaumat ovat vähän erikoisemmat. Valkoinen on yhtä ohutta puuvillaa kuin lakanaosakin, joten löytö jemmastani oli oikein hyvä.

Ompelin ensin toisen puolen valmiiksi asti päällitikkausta myöten, sitten toisen puolen. Tykkäsin tikata lakanaosan valkoiseen reunaan, ettei peitettä laittaessa sauma ottaisi vastaan. No, tuskin siinä kuitenkaan niin olisi tullut käymään, joten taisi olla myös makuasioita?


5.10.2021

Sytykeruusut varma syksyn merkki

Olen värkännyt muutaman saavillisen sytykeruusuja kotitarpeiksi ja kavereille. Näissä omissa olen tosin viime aikoina alkanut lintsata tuolla "muotoilupuolella". Ruusuista jääneet kennojen suikaleet kastan viimeiseksi steariiniin. Ovat kuulemma parhaita puuhellan virittämiseen. Kauniimmat ruusut jätän koristeeksi siihen asti, kun alkavat huveta paremman puuteessa.

Saan paljon kynttilän jämiä ja jonkin verran munakennoja kavereilta. Muistan heitä sitten pussillisella ruusuja.

Kivaa on myös antaa eikä vain olla saamapuolella. Ovat myös hyviä viemisiä.