28.12.2018

Rokkipipo sekä tupsupipo lapsenlapsille

Sama neuleohje molemmissa
Neuloin lapsenlapsillemme pipot, ja tällä kertaa sellaiset sai kaksi nuorimpaa muksua. Kuvan mallit ovat 7-vuotias tyttö sekä 5-vuotias poika. Pipojen mallineule on sama molemmissa myssyissä.
Pieniä tupsuja
Poika sai rokkipipon, jolle nuorempi väki antoi nimen. Tytär antoi ihan ensin vinkin malliin, joten eipä sitten muuta kuin pohtimaan toteutusta.
Ompelin pipon päälle jonoon pieniä tupsuja. Rivin molemmille puolille kiinnitin palmikkonauhat tukemaan tupsuja, jotta pysyisivät paremmin pystyssä. 
Vaihteeksi valkoinen pipo
Tytölle neuloin samanlaisen pipon jo aiemmin lokakuun lopussa, mutta eri värisenä: https://merjee.blogspot.com/2018/10/lapsen-tupsupipo.html
Metallinen vaasi apuna
Pingotin pojan pipon metallisen, ylösalaisin käännetyn vaasin päälle letin kiinnittämistä varten. Näin kiinnityksestä ei päässyt tulemaan liian kireää.
Paperihylsy apuna
Sain aikaiseksi suurinpiirtein samankokoisia pikkutupsuja käyttämällä talouspaperirullan hylsyä työkaluna. Pienen lommon kautta oli helppo pujottaa neula pikkuruisen lankakerän alta.

Pipot on neulottu saamistani Marimba-langoista. Niiden loppuminen saattaapi jo häämöttää. Otin työn alle pitkälahkeiset villahousut itselle. Tosin päätin aiemmin, että neulomiset ja virkkaamiset saavat jäädä pienelle tauolle jo ihan kropan levon kannalta.

Pipon perusohje löytyy osoitteesta:
https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/lapsen-tupsupipo-novita-nalle-tai-novita-wool-cotton

25.12.2018

Hyvää joulua

Mökkikoti on joulukunnossa. Ruoat valmistettu, ja eilen jo osa syötykin tyttären perheen luona. Valmistin niistä suurimman osan, koska nyt minulla on aikaa ja kuntoa.

Toisin oli joskus ennen. Koska tavallaan harrastin opiskelua työn ohessa, aina oli tenttiviikko juuri ennen joulua. Muunmuassa etälukio tuli suoritettua kuten myös iltatoteutuksena tradenomim tutkinto.

Olen jouluutikko - juhla ei ole tullut ennen kuin koko koti on siivottu polvet ja sormet verillä. Kerran viedessäni viimeisiä pyykkejä kuivumaan meidän pihasaunaan, annoin ylen ihan stressin helpotuttua - kreisii!

Näin iän myötä tauti on onneksi helpottanut. Eilen illalla tuli 10 vuotta isäni kuolemasta. Sen jälkeen joulut eivät ole olleet samanlaisia. Onneksi juhla on silti odotettu juttu. Kiitos lapsien ja lapsenlapsien unohtamatta äitiä sekä vävyä. Seuraavat lähipäivät touhutaan kaikenlaista kivaa perheen kokoontuessa mökillemme.

Toivotan hyvää joulua teille kaikille!

18.12.2018

Terassikuuseen koristeita

Jäätymistä odotellessa
Vilkaisu sääennusteisiin sai minut taas jäädyttämään ulkokuuseen koristeet. Meillä on nyt pari pienehköä kuusta, joten näistä riittää molempiin. Kuuset ovat niin pieniä, etten tarvinnut valojen asennukseen apuriksi teleskooppi-makkaratikkua.

Pienet alumiinivuoat ovat perintönä mummultani, ja en ole keksinyt niille vielä muuta käyttöä kuin tällaisen. Osa on meko ruosteessa, joten alkuperäiseen tarkoitukseen niitä ei ainakaan voi ottaa käyttöön.
 Olen koristeiden jäädyttämisistä kirjoitellut aiemminkin. Viimeksi vuosi sitten.
Kaikenlaista läträämistä sitä sitten tulee tehtyä näin ennen joulua.

16.12.2018

Ensimmäinen ja viimeinen käpyhyasintti?

Kuten keskiviikkona kirjoitin, käpyhyasinttien teko jäi minulta yhteen. Jostakin syystä en vaan ollut tyytyväinen valmiiseen työhöni. Täytyy varmaankin jatkossa kehitellä tekniikkaa tai keksiä vallan jotakin ihan muuta.

Ainokaiseni päätyi tänään ulkoterassille kera kuusenhavujen. Yllätyksekseni ei tuo nyt enää pahalta näytä kun sain sen upotettua syvälle vihreään.
Nyt tulee myös testattua kukkasen talvenkestävyys. Jos tämä kestää ulkona, voisin vaikka asetelmissa osan callunoista tai kanervista korvata näillä. Minullahan on jo neljä tappia ruukuissa valmiina odottamassa.
Kunpa vaan muistaisin...

15.12.2018

Ja taas on kaikki juustohöylät tiskikoneessa...

...vaan ei ole enää.

Meillä ei noita juustohöyliä ole rajattomasti, ja ne pyörivät usein jääkaapissa milloin minkäkin paketin päällä. Ei siis mitenkään hygieenistä.

Tänään mä sen hokasin, miten höylän saa siististi jääkaappiin, ja ei ole hukassa. Ripustin sen metallikoukkuun, ja koukun ripustin pullotelineeseen. Nyt juustohöylän löytää heti, ja se on helppo vaihtaa puhtaaseen aina kun tiskikone täyttyy. 

Mies osti tarkoitusta varten kaikkein pienimmät liimattavat koukut, mutta ovat liian isot juustohöylän reikään. Metallikoukut olen ostanut joskus IKEA:sta.
Liian isot

12.12.2018

Kävyt ja risut siivottu talteen

Nyt on loput kävyt ja risut otettu talteen ja viety varastoon. Kranssit on kasassa. Pääsiäiseksi voisin taas ehkä värkätä jonkun koivunoksista.
Laitoin nyt blogiini kuvat lopuista tekeleistäni. Tai ainakin melkein kaikista niistä. Osa on jo maailmalla, osa odottaa saajaansa varastossa.
Kuvan alimman sai naapurin "käpykaveri" kiitoksena keräämistään kävyistä. Hän sai ihan itse valita, ja risukranssi sopiikin heidän grillikatokseen hienosti. Siinä ei ole mitään muuta keinotekoista kuin nauha, joten sen luulisi kestävän ulkoilmaa. Ensimmäisen tekemäni risukranssin sai tytär kuten myös mustapohjaisen minimalistisen. Hänkin sai valita omansa.

Vakaana aikomuksena oli myös tehdä muutama käpyhyasintti. Just joo. Vein kellariin muovilaatikossa neljä kukkapurkkia, joissa sojottaa vihreäksi maalattu harjanvarren pätkä. Yhteen sain aikaiseksi jotakin hyasinttia muistuttavaa ennen kuin meni hermot. En saanut silmääni sopivaa lopputulosta sitten millään.

Tämän yhden aion laittaa ulkoruukkuun terassille kera havunoksien. Sillai aika syvälle.

11.12.2018

Ripustuksen vaikeus

Tein vielä pari minimalistista kranssia vaihteeksi valkoisella rungolla. Eipä ollutkaan kovin helppoa saada niiden ripustus siten, että asetelmat seinällä olivat myös samassa asennossa kuin olin ajatellut. Pari kävyn puolikasta painoi enemmän mitä olin kuvitellut. Valokuvien kautta valmiit työt piti taas näissäkin tsekata, että sain lenkin oikeaan paikkaan. Kranssit kun eivät ole täysin pyöreitä, ja kuva kertoo kaikki virheet.
Ylemmän mustan lehden alla on ripustuslenkki, joka on pyöreää valkoista kuminauhaa. Lehdet ovat mustaa jämänahkaa. Runko on omasta pihasta kasvaneesta japaninkelasköynnöksestä.
Ainakin toinen näistä jää itselle. Koriste on helppo pitää pölyttömänä. Itse asiassa se ei taida paljoa sitä kerätäkään. Mustapohjaisen kranssin halusi tyttäreni. Hänellä on paljon valkoisia seiniä, joten valinta oli helppo.
Hän sai myös risukranssini. Se sopii hyvin heidän ulkoseinälle, koska siinä ei ole käytetty yhtään liimaa eikä paljoa muitakaan härpäkkeitä. Sen suoraa sateelle joutumista pitää silti välttää.

10.12.2018

Valosarja ketjusilmukoilla

Vain lumi puuttuu

Valot terassin sisäpuolelta

Katselin eilen parvekkeen kaiteen kiertävää, 400:n lampun valosarjaa, ja kaikki näytti olevan ok kovista tuulista huolimatta.

En tiedä, miten muut lamppunsa kiinnittävät, mutta itse aloitan pitkän valosarjan päästä ketjusilmukoilla päätyen pistorasian lähettyville. Johdon kiinnittämisessä ei kauaa nokka tuhise. Lamppujen etäisyydet toisistaan saan jo kokemksen kautta tasaisiksi ja valot näyttämään enimmäkseen ulospäin. Hyvää tässä systeemissä on myös pois kerääminen. On todella helppo homma. Tapahtuu ihan samalla tavalla kuin muunkin virkkaustyön purkaminen - ja siitäkin on kokemusta kyllä.
Kuvien laatu ei ole kovinkaan häävi. Nappasin ne kännykkäkamerallani.

9.12.2018

Sulo-pipo

Täytyi sitten minunkin neuloa Sulo-pipo. Se sai niin suuren suosion, että sain mallista pari tilausta. Taitaapi mennä halvalla. Pari pipoa annan joululahjaksi.

Löysin ohjeen netistä, ja lankaväri pipoon on juuri sellainen kuin muistelin. Olin tosin marketissa ensin kahden vaiheilla väristä, joten piti vahvistukseksi kysyä paikalle osuneen lankavastaavan mielipidettä. Naureskeli, että tuota ei ole vielä koskaan ennen häneltä kyselty. (Ohjeessa mainitaan langan väri, mutta sitä ei vyötteestä löydy tekstinä vaan numerosarjana.)

Ohjeen pipoon löysin täältä:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/vapaa-aika/kasityot/muistatko-tankki-tayteen-sarjan-nain-neulot-helpon-sulo-vilen-pipon

Tupsun tein Nalle-langasta, joten koko luomus on konepestävää lankaa. Jos piposta haluaa halutessaan enemmän korville vedettävää mallia, voi olla asiallista lisätä aloitukseen vaikkapa neljä silmukkaa.

4.12.2018

Ensimmäinen risukranssini

Japaninkelasköynnöstä ja koivua

Tein eilen elämäni ensimmäisen risukranssin koivun- ja japaninkelasköynnöksen oksista. Purin keväällä tekemiäni kranssipohjia samalla siistimällä niitä. Köynnöksestä tehtyjä pohjia liotin ensin vedessä, jotta sain niistä notkeita.

Työhön pyrin käyttämään mahdollisimman vähän rautalankaa. Koristenauha löytyi jemmastani, jonka ostin joskus lahjatavarakaupan loppuunmyynnistä.

Yritän vielä vähän muotoilla kranssia. Sitten saa luvan kelvata.

3.12.2018

Käpykranssi tämäkin?

Niukkaa koristelua
Tytär ehdotti, että tekisin jonkin minimalistisen kranssin. Itsekin tykkään yleensä niukasti koristelluista jutuista, joten mikäs siinä.(Jouluisin tulee kylläkin vähän irroiteltua.)

Kranssin pohjana on pari japaninkelasköynnöksen oksaa, jotka maalasin mustalla kalustemaalilla. Lehdet on mustaa nahkaa ja kukat katkaistuja männynkäpyjä.

Se olis sitten siinä.

29.11.2018

Pahvinen pullolaatikko munankuorimosaiikkiin

Laatikosta rasiaksi
Munankuorimosaiikin tekeminen on ihan mielenkiintoista puuhaa. Sitten kun tulee mieleen heittää tuunattava päin seinää, kannattaa pitää tauko. Vaikkapa pitkä sellainen. Olihan tuossa nyppimistä ja aikaa kului, mutta mielestäni kannatti.
Tapetilla mainokset piiloon
Taas minulle oli iloa myös vanhasta tapettikirjasta. Koska laatikko oli tarkoitettu lahjapaketiksi pullolle, peitin tapetin paloilla mainokset piiloon. Muut pinnat sisäosista jätin tuunaamatta. Lisäksi maalasin laatikon kulmat kultakynällä. Siten sain työhön yhtenäisemmän ilmeen.
Rasia takaa
Koska laatikko on paksua pahvia, vahvistin "saranaosaa" liimakerroksella. Ajattelin, että taitos ei näin murru, ainakaan kovin helposti. Pinnat lakkasin kalustelakalla.
Akryylimaalilla häivytystä
Ylemmässä kuvassa pullolaatikko lähes alkuperäisessä asussa. Tasoittelin pohjan värejä maalaamalla räikeimmät eroavaisuudet piiloon.

Jos en keksi rasialle muuta käyttöä, niin säilytän siinä korujani. Ne kun tahtovat lisääntyä askartelujeni myötä, ja vanha boxi on käynyt ahtaaksi.

26.11.2018

Väärän väriset ruukut

Väärän väriset
Kuvassa olevat tyttären ruukunsuojat olivat minulla aikoinaan myynnissä kirppiksellä kolmisen viikkoa, mutta eivät menneet kaupaksi. Ei kelvannut, vaikka ne olisi saanut todella halvalla.
Ei ruukuissa mitään vikaa ole. Ovat ihan kauniita, mutta väärän värisiä niin minun kuin tyttärenikin kotiin. Meiltä molemmilta on sininen kautemme taakse jäänyttä aikaa ja nuo nyt vaan eivät sovi meidän kummankaan värimaailmaan.
Tytär kysyi hiljattain, olisiko minulla niille käyttöä? Antoi ruukut tuunattavaksi ja ehdotti pintaan vaikkapa munankuorimosaiikkia. En sitten kumminkaan innostunut siitä ideasta. Maalasin ruukut mustalla kalustemaalilla, ja minusta niistä tuli ihan hyvät sellaisenaan. Astioiden pinta oli karhea, joten uskon maalin pysyvän pinnassa. Likka saa ruukkunsa mustana takaisin.
Ruukut mustana

25.11.2018

Ilmakasvini

Valmistin isänpäivänä lounaan perheelleni. Äitini toi tuliaisena minulle pari ilmakasvia. Olin niitä joskus ihastellut kukkakaupassa, ja sitten sainkin häneltä sellaiset.

Kuvittelin, että ne eivät tarvitse hoitoa. Tarvitsevathan ne, mutta ovat silti helppohoitoisia. Laitoin kasvit hetkeksi veteen uppeluksiin, annoin niiden vähän kuivahtaa talouspaperin päällä, ja sitten ne saivat kodin vanhoista tuikkukipoista. Tarvittaessa pallot on helppo irrottaa pesuun, koska avasin niiden ripustusketjujen päissä olevia lenkkejä.

Tuikkukipat sain kaveriltani joskus vuosi sitten. Hän itse oli saanut ne perintönä ja antoi ne sitten minulle. Ajatteli minun keksivän niille jotakin käyttöä vaikkapa tuunaamisen kautta. Onneksi en vielä "ehtinyt" tehdä niille mitään. Nyt löysivät paikkansa mökin ikkunalta kukka-astioina.

En tiedä vielä kauanko kasvit mahtuvat kasvamaan lasipalloissa, mutta siirrän ne sitten isompiin astioihin kun alkaa tila ahdistaa. Voisihan noihin jotakin lisäsomistetta laittaa, mutta annan olla vielä tuollaisenaan. Sitten kun pallot ovat käyneet kasveille pieniksi, voin rakennella niihin vaikkapa jonkun joulumaiseman.

Vanhat, joskus muodissa olleet tuikkukipot näyttävät saaneen samanlaisen uusiokäytön muuallakin. Huomasin sen, kun etsiskelin ilmakasveille hoito-ohjeita. Ei ollutkaan sitten minun  "ainutlaatuinen" oivallukseni. Ihmettelen vaan, jos tuollaisissa palloissa on joskus uskallettu aitoja tuikkuja polttaa - ei kai?

24.11.2018

Olkitarjotin tuunattu munankuorimosaiikilla

Tuunasin tämänkin 50 sentin kirppislöydön munankuorilla. On ilmeisesti ollut matkamuisto, jonka kuvaa on yritetty putsata pois. Materiaali taitaa olla jotakin prässättyä olkea.
Maalasin tarjottimen, 35 x 25 cm, kauttaaltaan mustalla Helmi-kalustemaalilla. Tulostin paperitähtiä ja sommittelin niitä tarjottimelle. Piirsin tähtien ääriviivat lyijykynällä.
Tämänkin työn edetessä ihmettelin, että mitä oikein duunaat. Tosin alunalkaenkin minulla oli tarkoitus käyttää tarjottimeen väriä. Munankuoret liimasin reunoja myöten, koska alusta oli hieman rosoinen.
Monen mutkan kautta päädyin tällaiseen lopputulokseen. Jossakin vaiheessa vaan päätin, että antaa olla.

20.11.2018

Sytykeruusu-urakka

Sytykeruusuja taas vähäksi aikaa
Seitsemisen viikkoa flunssaa sillai pikkuhiljaa pahempana kuin edellisenä päivänä. Mikään ei ole oikein huvittanut, ei myöskään sytykeruusujen teko. Mutta kun on tuota muutakin tautia, kuten jatkuva näpräämisen tarve, ruusujen teko on joskus ihan hyvää hommaa telkkua katsellessa. Flunssaan on nyt lääkkeet kohdillaan. Tuohon toiseen tautiin ei taida tulla helpotusta kuin iän ja heikkenemisen kanssa?

Minulla on melkoinen munakennojen varasto, joten niitä en kerää enää vähään aikaan. Kaverit ja sukulaiset ottavat talteen kynttilänjämät ja antavat ne minulle. Itse annan vastalahjaksi sytykeruusuja. Kuvasta puuttuu noin viiden litran astiallinen sytykkeitä, jotka annoin eilen naapurille. Sain häneltä jo viime vuonna parikymmentä kiloa kynttilägeeliä, joten hän on ruusunsa ansainnut vielä monena vuotena. Olen käyttänyt edellisiin sytykkeisiin myös pari ämpärillistä vanhaa mehiläisvahaa, jota jäi joskus tallivuokralaiseltamme hävitettäväksi.

Kuvan ruusuihin käytin kynttilägeeliä sekä punaiset ja valkoiset kynttilänjämät. Väriä lisäsin laittamalla kattilaan harhaostokseni, eli huonot punaiset vahakynät. Niiden väri painui melkolailla kattilan pohjaan, mutta kyllä niistä jotakin irtosi ruusuihinkin. Kastan kennot steariiniin vain kertaalleen. Ovat näin helpommin syttyviä.

Kuvan pussitetut ruusut menevät pojalle kiukaan pesää varten. Lasipurkeissa olevat ovat itseä varten kuten myös mukissa olevat puuhellan pienet sytytystötsät. Suuressa laatikossa olevat annan joskus viemisinä kylään mennessämme. Niillä muistan myös kynttilänpätkiä antaneita. Olen yrittänyt kerätä laatikkoon vähän kauniimpia yksilöitä.

En tosiaankaan tiedä, kaduttaako ekan sytykeruusun teko. Mies ei ole luvannut sytyttää pesiä kuin niillä, ja olen ihan taatusti tehnyt ruusuja saavikaupalla vuosien aikana. No, ukko tekee polttopuut, joten vähemmällä pääsen. Maltan nykyään itsekin käyttää sytykkeitä, koska niillä pesän viritys sujuu, eikä tulee tuhkaa kuten paperilla sytyttäessä.
Ai miksi ruusuja? Kun paljon tekee, niin jotkut niistä väkisinkin onnistuu. Haluan, että viemiseni ovat nättejä. Ovat myös siksi hyviä, koska monet tuttuni nykyään siivoavat kotejaan turhasta tavarasta.

16.11.2018

Järki käteen ja suutarille

Talvilenkkareistani hajosi vetoketju. Harmitti, koska olivat pehmeät käyttää ja pohjat pitivät pystyssä liukkaallakin kelillä. Vetskari hajosi huonon kesäsäilytyksen vuoksi ja toisesta kengästä se oli viittä vaille rikki. Olivat pienessä lintassa muun kuorman alla, joten vetoketjut olivat taittuneet tiukalle mutkalle. Tästä muistankin sitten taas keväällä, että talvikengät täytyy säilyttää paremmin?

Kun on omasta mielestä joskus niin pirskatin kätevä, niin silloin yksinkertaisistakin jutuista saa monimutkaisia. Niin tässäkin tapauksessa. Pohdin pääni puhki, että miten saan kengät sovitettua ompelukoneeseeni neuloessani uutta vetoketjua niihin. Sitten välähti - eikun suutarille!

Markettireissun yhteydessä otin kengät mukaani. Sen käytävällä on pikasuutari, jolta kysyin korjauksen hinta-arviota. Kengät jätin sinne heti - korjaus maksoi 14 euroa. Oli hyvä, että otin mukaani molemmat, koska remontti tehtiin molempiin jalkineisiin.

Olenhan minä ennenkin suutaria tarvinnut. Pääasiassa korkolappujen vaihtoon.

Kerran suutarilla oli lappu tiskillä, jossa ilmoitti palaavansa puolen tunnin kuluttua. Ei minulla ollut aikaa odotella, joten kirjoitin haluamani toimenpiteen sekä osoitetietoni ja puhelinnumeroni ylös paperille. Laitoin lapun kenkäpussiin ja viskasin hela hoidon tiskin yli suutarin lattialle. Suutari soittikin jonkin ajan kuluttua kiittäen ja kehuen toimintaani. Samalla ilmoitti koska työ on valmis.

On se vaan hienoo, että löytyy käsityöammattilaisia.

12.11.2018

Munankuorimosaiikki pahvirasioihin

Pienille lahjoille
Päällystin pitkästä aikaa pieniä pahvirasioita munankuorimosaiikilla. Rasiat ostin jo viime vuonna Tallinnasta, kuten sitä edellisetkin. Näitä saa myös Suomesta sekä postimyynnistä, mutta ostin reissussa, koska sattui sopivasti matkan varrelle. Näiden hinta naapurimaassa tuskin oli paljoakaan halvempi kuin muuallakaan.

Maalasin kotelot ensin mustalla akryylimaalilla. Sitten liimasin kansiin munankuoria, joista tähtien kuoret maalasin etukäteen. Toiset kaksi kantta maalasin liimattuina pintaan. Pinnat lakkasin sisältä sekä ulkoa vesiliukoisella kalustelakalla.

Näissä on kiva antaa rahalahja tai pieniä tavaroita. Tyttärentytär oli mielissään pelkästä sydänrasiasta, jonka annoin eilen. Tosin en kuvassa olevaa.

Katselin kolmisen viikkoa sitten isompaa sydänrasiaa kummitätini luona. Rasia oli kunniapaikalla. Valitettavasti kyläily luonaan oli viimeinen, koska hän menehtyi äkillisesti pian käyntini jälkeen.
Kivoja näinkin
Jos en olisi innokas tuunailemaan, niin nämä kelpaisi minulle sellaisenaan. Ovat söpöjä pahvin värisinäkin.

8.11.2018

Toiveena huopahelmet

Huopahelmien teko kuva kuvalta
Kirjoittelen taas huopahelmien teosta. Tekniikka oli outo suuren marketin lankavastaavalle, kun pyysin neuvoa huopuvista langoista, joten menköön tämä muillekin vielä kerran.
"Pääsin" siis lankaostoksille!

Olin lapsenlapsen synttäreillä uudet huopahelmet kaulassani. Oli ihan ensimmäistä kertaa, kun laitoin yleensäkin sellaiset kaulaani. Tytär ihasteli niitä ja pyysi tekemään samanlaiset, hieman pidempänä vaan. Naureskelin, että niin ne ajat muuttuu. Joskus muinoin oltiin huvittuneita kädentaitomessuille mennessä, että oikea näyttää olevan reitti, kun noita huopahelmiä menee samaan suuntaan.

Vielä kerran: Kerin huopuvista langoista, noin kolmen metrin pätkistä, pieniä lankakeriä. Suurempiin keriin mittaan noin viisi metriä. Joihinkin keriin kietaisen eriväristä lankaa kuin mitä pohja on. Työtä tehdessä edessä kannattaa olla vaikkapa puolen metrin esine, josta saa mitattua ensimmäisen pituuden. Minulla on rahi, jonka leveys on puoli metriä.

Seuraavaksi pujotan lankakerät sukkahousuihin. Käytän tähän tarkoitukseen inhokkejani tai rikki menneitä pöksyjä. Nyt pujotin keriä vielä pariin polvisukkaan, joissa oli silmäpako. Erittelen kerät pussittamalla ne kalalangan pätkillä.

Seuraavaksi laitan teelemykseni pyykkikoneeseen ja pesen ne 60 asteessa. Sekaan laitan esimerkiksi vanhan pyyheliinan. Sukkahousut on pesun jälkeen mennyttä kalua. En ainakaan itse ole onnistunut irrottamaan huopahelmiä ilman sukkisten rikkomista.

Otan helmet heti märkinä pois sukkahousuista. Tällöin niitä voi vielä jonkin verran muokata. Pyöritän niitä käsissä, jolloin saan ne sileiksi. Jos helmissä on kovia nyppylöitä, leikkaan ne varovasti saksilla.

Helmiä tuli tehtyä taas runsaasti. Käytin kaikki ostamani sekä tyttäreltäni saamat huopuvat langat. Ei ihan muutaman palleron takia kannata pyykkikonetta pyörittää.
Nyt odottelen palleroiden kuivumista, jotta pääsen kasaamaan niistä helminauhaa.

7.11.2018

Munankuorimosaiikki kirppislöydölle

Eggshell mosaic
Käväisin paikallisessa kirppiksessä pitkästä aikaa lähinnä tutkailemassa tilannetta. Olen vähän ajatellut ottaa taas myyntipöydän tavaroilleni. Mies siivosi kellariamme, ja löysi sieltäkin kaikenlaista, jota voisi laittaa myyntiin. Kellari on niin iso, että siellä voi säilyttää kaikenlaista - valitettavasti.

En oikeastaan etsi kirppiksiltä mitään, mutta jos satun löytämään jotakin, joka sopii jo olemassa oleviin astiasarjoihini, niin voin ostaa. Muuten olen myyntimielellä.

Yksi paha tapa minulla kylläkin on. Tsekkailen, josko löytyisi tuunattavaa, ja pääasiassa munankuorimosaiikki on mielessäni.
Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa
Löysin kuvan puisen ja tarjouksessa olleen tarjoiluastian. Maksoin siitä kokonaisen euron. Sen innoittamana päätin kokeilla siihen pitkästä aikaa munankuorimosiikkia.

Maalasin tarjottimen mustalla Helmi-maalilla. Liimasin pintaan munankuoret ja liiman kuivuttua hioin pinnan. Sen jälkeen lakkasin munankuoriosan pariin kertaan vesiohenteisella kalustelakalla.

Olisihan tuohon vatiin voinut käyttää enemmänkin mielikuvitusta, mutta halusin tällä kertaa simppelin lopputuloksen.
Juu, sinne kellariin jäi vielä melko paljon tuunattavaa.

4.11.2018

Curryketsuppi pikana

Kelpaa meille
Yksi kavereistani on monessa ruuanlaitossa kokeellinen ja onkin ihan hyvä siinä. Yhtenä iltana hän tarjosi meille nakkipiiloja itse tehdyn curry ketsupin kanssa. Oli hyvää.

Kyselin ohjetta, ja hän kertoi vain lisänneensä valmiiseen ketsuppiin curryjauhetta ja mustapippuria.

Tänään kokeilin temppua itsekin. Kaadon tyhjään salaattikastiketötsään ensin ketsuppia. Sekaan ravistelin vähän mustapippuria sekä jauhettua currya. Määristä en osaa sanoa, mutta currya meni aika paljon ennen kuin maistui tarpeeksi.

Nyt annan ketsupin vielä maustua. Täytyy vain käydä välillä maistelemassa ja ravistelemassa purkkia.

3.11.2018

Pyöröpuikot järjestykseen

Pyöröpuikot järjestyksessä
Minulla ei niin hirveän paljoa pyöröpuikkoja ole, ja nekin vähät oli sikin sokin. En siis tietänyt mitä omistan kuin tarve kerrallaan. Jos ohjeessa oli pyöröpuikot, ihan arpapelillä muistelin, että onko minulla kyseiseen työhön tarvittavat sellaiset.

Jostakin syystä olen hukannut alkuperäisiä puikkojen pusseja, ja nekin mitkä löytyivät, olivat tyhjinä. Todennäköisesti olen hävittänyt ne aikoinaan, koska ovat mielestäni liian ahtaita ja puikot ovat niissä pienessä kipparassa.

Ostin eilen puolen litran "minigrip"-pusseja puikkoja varten. Päälle kirjoitin kunkin sisällön pituuden ja halkaisijan. Puolen litran koko on ihan hyvä, koska puikot eivät puhkaise pusseja ja pysyvät niissä melko suorana.

Sain tyttäreltä peltisen suklaarasian pyöröpuikkojen säilytystä varten (valitettavasti tyhjänä). Likka oli nähnyt varastoni, ja rasiasta sainkin kimmokkeen ryhtyä järjestelyhommiin.

Suurena apuna oli säilyttämäni puikkokokojen mittaussabluuna. Niitä sai joskus muinoin pyöröpuikkojen ostopussissa. Tavallinen reikäsabluuna olisi kait myös toimittanut samaa virkaa, mutta nämä pahviset on hyviä. Minulla on niitä useampi ja annoin yhden tyttärelleni. Hän oli siitä mielissään, ja lisää saa jos tarve vaatii.

Järjestelin myös joitakin epämääräisiä sukkapuikkoja sabluunan kanssa. En vaan ymmärrä sitä, että minulla voi olla pariin kokoon yhdeksän kappaletta halkaisijaltaan samanlaisia puikkoja.
Pitkät puikot karkkilaatikoissa
Pitkiä puikkoja olen säilyttänyt vanhoissa suklaalaatikoissa. Kaipaan näillekin parempaa järjestystä. Rasiat alkavat olla tiensä päässä, ja suunnitelmissani on ommella puikoille säilytyspussukka. Sit joskus!

31.10.2018

Sinisistä hartiahuivi

Sininen hartiahuivi
En sitten malttanutkaan olla virkkaamatta käsivaivasta huolimatta, joten sain aikaiseksi vielä yhden hartiahuivin sinisistä Marimba-villalangoista. Vaivaani auttoi huomattavasti, kun ompelin välillä koneella sekä neuloin sukkapuikoilla.

Virkkausmalli on ollut siitä kiva, että olen voinut virkata ja katsella töllöä samaan aikaan. Nyt malli saa jäädä ainakin vähäksi aikaa. Vaihtelu virkistää, ja tuntuu, ettei nuo lahjalangat lopu tekemälläkään. Ihan hyvä juttu silti sikses. En valita missään tapauksessa, vaan olen kiitollinen.

Ohje muistin virkistämiseksi:
http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

28.10.2018

Mummille tyhjä pastillipurkki

Tuunattavaa
Nuukaillen glitteriä
Tyttärentytär, 7 v, lähetti minulle viikolla WhatsApp-viestin kuvan kera. Kysyi siinä, että tarviitko pastillipurkkii? No "täytyihän" minun tarvita.

Asia huvitti, koska olen monta kertaa kertonut saavani kavereiltani kaikenlaista tuunattavaa tavaraa, ja nyt se on tarttunut jo lapsenlapseeni. Olen siitä ihan tyytyväinen, koska kierrätys on hyvä asia. Toisaalta mietin, pitäisikö minun olla jo huolissani itsestäni.

En sitten tuunannut purkkia enempää kuin poistamalla etiketit. Liimasin korkkiin leikkaamani pienet glitterisydämet ja kannen keskustan lakkasin askartelua varten ostamallani ale-kynsilakalla. Olisihan purkkiin voinut lisätä vielä kaikenlaista, mutta ajattelin niiden kestävyyttä käytössä.

Tyttö saa purkkinsa tänään. Taidanpa tarvita itsekin samantapaista. Se saisi toimia kynien teroittamisesta tulleen roskan astiana, koska omani, hyvä sellainen, on ilman säiliötä. Päivätaiteilijoissa on työlästä käydä teroittamassa roskiksen päällä. Miksen tätä aikaisemmin ole hoksannut?

22.10.2018

Tyttärenpojalle kauluri

Kiireinen pikkumies
Kauluri on reilun mittainen
Neuloin 5-vuotiaalle tyttärenpojalle kaulurin Novitan merinovillasta. Pojan 7-vuotias isosisko kylläkin tokaisi, ettei tuollaisia enää kukaan käytä. Voi olla, mutta katsotaan sitten pakkaspäivinä. Toisaalta, malli on jo 12 vuotta vanha.

Kaikissa neuleohjeissa neuvotaan kääntämään kaulus nurjalle. Minä teen toisinpäin. Jostakin syystä en saa tehtyä koskaan siistiä jälkeä poimiessani silmukoita pääntieltä kaulusta varten. Vaikka luon uudet silmukat neuleen läpi, niin en onnistu. Kun käännän reunan ulospäin, saan osaamattomuuteni paremmin peitettyä.

Neuleohje lapsen kauluriin löytyy täältä:

http://arkisto.novitaknits.com/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=1220

21.10.2018

Lapsen tupsupipo

Luvan kanssa
Mietin taas, mitä tekisin uusista langoista. Etsin jotakin helppoa ja nopeatekoista. Löysinkin pipon ohjeen Novitan arkistosta, joka sopi saamaani Nalle-lankaan.
Tyttärentytär oli iloinen saamastaan piposta, joten ainakin siinä mielessä tuli tehtyä onnistunut neulomus.

Ohjeen pipoon löytää myös täältä:
https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/lapsen-tupsupipo-novita-nalle-tai-novita-wool-cotton