Harjoitteluni munankuorimosaiikilla jatkuu jälleen. Löysin ulkovarastosta vanhan kukkaruukun suojuksen, jonka maalattu pinta oli rähjääntynyt käytössä. Vain sisusta on lasitettu ja siksi kunnossa. En ole tuosta kipasta tykännyt oikeastaan koskaan, joten minulla ei ollut tässäkään mitään menetettävää.
Peitin kullanvärisellä tussilla maalatut kuviot, jonka jälkeen pyyhkäisin paikoitellen pintaa asetonilla.
Liimasin munankuoret suoraan lasittamattoman ruukun pintaan, annoin liimauksen kuivua, hion kuoret ja lakkasin pinnan parilla kerroksella kalustelakkaa. Kuoret jätin luonnollisen väriseksi. Lopputulos on mielestäni keväinen.
Kokeilin mosaiikkia myös astiaan, jossa on joskus ollut jouluaiheinen kukka-asetelma. Tämä myös on pyörinyt varastossa. Nyt sekin pääsi kokeiluprojektiini.
Jätin pinnan käsittelemättä ja liimasin siihen suoraan munankuoripalat. Pinta oli karheahko, joten siinä oli melko vaikeaa liikutella paloja paikoilleen.
Olisin voinut jättää myös tämän astian pinnan värjäämättä, mutta koska olin kokeilemassa tekniikoita, niin käytin värinä sekoittamaani harmaata akryyliväriä. Karkeaan pintaan tarttui sitä enemmän kuin munankuoriin. Pinnan lakkasin parilla kerroksella kalustelakkaa.
Nyt on ystäväni vanha suuri puuvati odottamassa munankuorimosaiikkia pintaansa. Yritän parhaan kykyni mukaan ottaa väritoivomuksen huomioon. Meinaan, jos osaan. Siitä sitten myöhemmin...
On todella ärsyttävää poimia vaatteita kaapin lattialta, kun ovat pudonneet henkareista. Kaikkiin ei voi ommella lenkkejä eikä muitakaan ripustussysteemeitä.
Kuvan silkkipusero pysyy henkarissa pyykkipoikien avulla. Yksikin riittäisi. Ihan kätevä systeemi muillekin vaatteille, joissa on suuri pääaukko tai ovat liukasta materiaalia. Kannattaa valita sellainen vaatepuun malli, ettei pyykkipojasta jää vaatteeseen jälkeä. Esimerkiksi pyöreästä muovista valmistettu henkari on hyvä.
|
Vanha liikelahja |
|
Pohjamaalaus meneillään |
Nurkista löytyi vanha liikelahjana saatu puuvati, jolle en löytänyt käyttöä. Ensin aioin pitää sitä pannunalusena, mutta päätinkin taas harjoitella munankuorimosaiikin tekoa. Yksi syy harjoitteluun oli myös sellainen, että töitäni haluttiin kansalaisopiston kevätnäyttelyyn havainnollistamaan, millaista on munankuorimosaiikki. En sitten tiedä, oliko töistäni enemmän haittaa kuin hyötyä tunnettuuden tekemisessä.
Maalasin ensin vatin mustalla Helmi-kalustemaalilla. Väri piti sekoittaa myymälässä, koska maalia löytyy vain valkoisena. Valitsin työhön puolihimmeän vaihtoehdon. Maali kuivui suhteellisen nopeasti, mikä on hyvä juttu silloin, kun pitää maalata esine useammalta puolelta. Pintaan sudin taas akryyliväriä ja viimeiseksi vesiohenteista kalustelakkaa.
Seuraavan munankuorimosaiikkityön aion tehdä kokeilumielessä valkoiselle pinnalle. Varastosta löytyy kalustemaalin jämäpurkki, jonka aion hyödyntää. Munankuoria onkin taas kertynyt lisää kiitettävästi.
Vanhat alkoholipakkaukset saivat tänään uuden pinnan munankuorista, väristä ja lakasta. Laitan varmaankin pakkaukset kiertoon, kun seuraavaksi annan pullon lahjaksi. Tai mikä ettei, nuo voisivat toimia muillekin lahjoille pakkauksina. Lahjan saajat voisivat taas puolestaan laittaa ne eteenpäin. Olisivat ikään kuin kestopakkauksia.
Munankuorista on todella kiva askarrella kaikenlaista. Täytyy taas keksiä jotakin uutta ja pitää silmät auki kulkiessa.