30.12.2020

Lahjapusseja minäkin

 

Joulu ja viikonloppu sujuivat mukavasti perheen kesken. Oltiin pääasiassa mökillä. Kivaa oli, ruoka ei loppunut kesken ja lautapelitkin kaivettiin taas esiin.

Aattona lapsenlapset tiesivät heti, kuka oli torkkupeitot virkannut. Nuorimmaisella oli joulupäivänä mökille tullessaan mukana lahjapussi täynnään tavaraa. Ehkä se ei sitten mene kiertoon ensi jouluna.

Edessä vasemmalla on ommeltu pussi kangaskaupan loppuunmyyjäisistä ostamastani verhokapan palasta. Kolme kirjavaa kangasta taitaa olla samaisesta kaupasta. Valkoiset pussit ovat enstex kangasta. Sitä on minulla paljon, ja olenkin joutunut tosissani miettimään, mihin sitä voisin hyödyntää.

Valkoisiin lahjapusseihin liimasin kuvat kangaskaupasta ostamallani tarranauhalla. Sitä myydään metritavarana.

Näin toimin: Ensin leikkaan kuvan kankaasta noin suurinpiirtein. Sen silitän kiinni liimapintaan. Silityksen jäleen leikkaan kuvan ääriviivoja myöten. Vasta ennen pohjakankaalle kiinnittämistä silitysraudalla poistan alapuolen paperin.

Raudan ja kuvan väliin kannattaa ottaa, ainakin ensimmäiseen silitysvaiheeseen, jokin ohuehko riepu, ettei rauta tahriinnu liimaan.

Aion kyllä jatkossakin hyödyntää tilkku- ja nyörivarastojani lahjapussien tekoon. Voittaa paketoinnin mennen tullen.

17.12.2020

Glitterimummilta koristeet kiertoon

 



Koska meillä ei ole enää vuosiin tuotu joulukuusta sisälle tilan puutteen vuoksi, on kuusenkoristeet jääneet vähemmälle käytölle.

Sain sitten aikaiseksi vielä kolme uutta asetelmaa pihtakuusen oksista ja vanhoista joulukoristeista. Kävyt löysin omasta jemmasta. Niistä riitti vielä ulos havunoksien joukkoon. Havut loppuivat, joten naapurista hamstraamani oksat tulivat hyvin käyttöön.

Liimasin kuumaliimalla kaikkiin koristeisiin saslik tikkuja varsiksi. Kukkapurkkien pohjille laitoin märkiä oasis paloja. Osaan käpyjä liimasin Erikeeperillä glitteriä.

Häsläsin asetelmia vielä iltakymmeneltä. Vanhasta vahingosta viisastuneena laitoin glitteripurkin aina käytön jälkeen kauas itsestäni - etten vaan vahingossa kaada sitä nurin. Kuinkas sitten sattuikaan. Pienehkö muovinen kippa, joka oli työn alla silloin kun ripottelin käpyihin glitteriä, olikin ihan kyynärpään kohdalla tönäistävänä. Jumangekka sitä lattian kimallusta. Yritin kauhoa hienoa hilettä takaisin astiaan, mutta luovutin. Lompsin lavuaarille pesemään liimaisia, glitterisiä ja kuumaliimasta kärtsänneitä sormiani fundeeraten syvään ja hartaasti omia touhujani.

Sain tietenkin samalla aikaiseksi myös kimallepolun vessaan, sieltä siivouskomerolle ja lopulta askarteluhuoneeseen. Neuletakki päällä ja villasukat jalassa oli hyvä yhdistelmä kuljettaa kiillettä mukanani.

Kokemuksesta tiedän, että kiiltävää löytyy vielä pitkään useammankin siivouskerran jälkeen. Mies ymmärsi olla sentään (aika) hiljaa...

Sain tänään asetelmien saajilta, eli lapsiltani, kiitokset kehujen kanssa. Ei mennyt askartelut hukkaan. Yhden töistäni pidän itselläni.

14.12.2020

Pelkkää matkimista

Sain viime jouluna kuvan kaltaisen kimpun. Otin siitä silloin valokuvan ja säästin koristeet mielessäni jatkossa matkia saamaani kimppua. Oli sitten raukkamaista tai ei, mutta puolustuksekseni - en tee noita myyntiin. Eipä tuo silti yhtä hieno ole kuin ammattilaisen tekemä.

Uutta kimpussa on tietenkin havujen lisäksi pari tähteä sekä kuivattu appelsiinin viipale. Niitä onkin kuivatettu hartaasti ja pitkään. On ollut ritilällä uunin päällä ja uunin jälkilämmössä ja milloin missäkin. Ei vaan vieläkään ole kaikki kuivuneet, vaikka aikaa on kulunut noin viikko.

Seuraavaksi teen pari kimppua lisää rekvisiitasta, jota jemmastani löytyy. Toisen saa tytär ja toisen pojan tyttöystävä. Vanha äitini arvostaa eniten aitoja kukkia, joten hänelle tuskin vien kuvan kaltaista asetelmaa.



10.12.2020

Vanha ikkuna uusiokäyttöön

 

Kaikenlaista on tehty vanhoista ikkunapokista. Kuvassa oma versioni. Löysi paikkansa mökkimme terassilta ja tuuraa loppuunkaluttua käpykranssia.

Mieheni kiinnittäessä taustaan kanaverkkoa, meni hauras lasi rikki. Tilasin liikkeestä uuden ja muistan yhden ruudun kooksi 40 x 24,5 cm. Valoja on 180. Havut ovat naapurin kaadetusta pihtakuusesta.

Olemme viime vuosina hävittäneet eri tavoin kaikenlaista tavaraa, mutta vanhoja ikkunoita en ole antanut viedä pois. Olen ajatellut, että jotakin niistä vielä kehittelen. No, olen funtsinut sitä vasta yli 30 vuotta, joten oli jo korkea aika tehdä jotakin.

Näin kait sitten muissakin huusholleissa korjauksia tehdään. On tuossa ollut muutaman päivän lumikolakin, muunmuassa.

5.12.2020

Havuaskartelua

Onni on naapurin kaatama pihtakuusi.

En ole oikein koskaan askarrellut havuista mitä nyt piharuukkuihin olen oksia kerännyt talveksi. Noin kuukausi sitten, ikään kuin sattuman kaupalla, tulin kolmen oasispallon omistajaksi. Tein niihin elämäni ensimmäiset havupallot. Annoin ne isänpäivälounaalla mukana olleelle naisväelle, eli äidille, tyttärelle sekä pojan tyttöystävälle.

No, minulla oli jemmassa naapurilta saatuja oasispaloja, joten pitihän itsellenikin tehdä pari havupalloa. Kääräisin palojen ympärille kanaverkkoa, joten teelemys pysyi hyvin kasassa.

Isännän ehdotuksesta vietiin toinen tuliaisena ystäväpariskunnalle kukkien asemesta. Muistin ottaa vielä mukaani valosarjan tyhjän pakkauksen, jotta tietävät mitä tuli saaduksi.

Vähän jäi terassi oudon tyhjäksi. Mietin, että mitä seuraavaksi. Naapurista kohta soitettiinkin ja kysyttiin, että haluaisinko pihtakuusen oksia? No tietenkin halusin.

En viitsinyt enää palloa rakentaa. Olisivat olleet erilaiset havujen vuoksi, uusi sekä vanha. Tein sitten kranssin. Aika räpellystä tekeminen oli. Runkona käytin kanaverkon suikaletta. Oli melko kova homma saada painava kranssi pysymään pyöreänä. Lopulta se onnistui, koska työnsin sisälle paksuhkoja oksia.

Kranssi pysyy ojennuksessa eikä pyöri kettinkiripustuksen ansiosta. Lisäksi kettinki on kranssissa kiinni kahdesta kohtaa.

Huomenna askarrellaan lisää. Idealaari ei ole vielä tyhjä.


30.11.2020

Pientä kierrätystä

Kuusi on 35 cm korkea

Täytyi välillä näperrellä jotakin pientä, joten askartelu oli välillä mukavaa puuhaa.

Styrox pohja on uusi kuten myös styrox pallot. Ostin, kun sain puoleen hintaan loppuunmyynnistä. Puinen tähti on vanhaa varastoa.

Kangas kuuseen on verhojen lyhennyksestä jääneistä paloista. Oli niin katkeran kallis ostos, että vieläkin kangasta leikatessa kyynel vierähti silmäkulmaan. Pointsit kauppiaalle - osasi asiansa.

Leikkasin kankaasta pieniä neliöitä. Koska siksak-sakset on tylstynyt enkä viitsinyt teriä teroittaa, leikkasin palat vinoon kudelankaan nähden. Ei siten rispaannu.

Kiersin palat tikun nokkaan rullalle ja kastoin nirkon liimaan. Nirkon työnsin styroxin sisälle. Pallot liimasin viimeiseksi. Valkoisen tähden reunat maalasin kultakynällä.

Meillä ei mökillä ole paljoakaan joulukoristeita, joten tämä löytää paikkansa.


22.11.2020

Puolet itselle

Täytyy vieläkin tyytyä anopilta, vuonna 1995, perittyyn pipoon. Alunperin kuvittelin neulovani kuvan pipon itselle, mutta työ ei mennytkään ihan nappiin.

Etsin lähikaupasta pehmeää lankaa, sellaista joka ei karhistele. Päädyin Novitan Pyryyn, joka on kait kampanjatuote.

No - kuvittelin vaaleansinisen sopivan minulle harmaantumiseni myötä. Sävy viekin minusta loputkin värit. Siksi ei niin kovasti harmita pipon pienuus ja selvä virhe siinä.

Etsin netistä ohjetta ostamalleni Pyry langalle ja löysin pipo-ohjeen Novitan sivuilta. Pipoon annettiin pyöröpuikoille silmukkamääräksi 56. Vyötteessä suositellaan puikoiksi 6 - 7 mm. Ohjeessa ei kuitenkaan ole kokoa kerrottu, paitsi "osta"-osiossa mainittu 5 mm sukkapuikot. Siksi valitsin tämän puikkokoon. Ajattelin pipon olevan lämpimämpi kun on tiheämpi.

Loin pipoon 90 s, koska 56 s olisi ollut aivan liian kireä. Nytkin piposta tuli liian pieni. Syynä palmikkokuvio, joka ei sopinut ollenkaan. Pipo ei jousta niiden kohdalla yhtään. Lisäksi silmääni pistää neulomani ylimääräinen kerros palmikoissa. Lopuksi tein tupsun, koska vien sen kokeiluun tyttärentyttärelle - kuinkas muuten.

Virkattu tuubihuivi sentään onnistui. Sen virkkasin 5 numeron koukulla. Olen näitä väkertänyt niin paljon, että alkaa jo kyllästyttää. Löytyy käytössä itsellä ja lähipiireissä.

 

14.11.2020

Torkkupeitto lukiopojalle

Sain kolmannen torkkupeiton valmiiksi melko nopeasti. Ainakin omasta mielestä.

Peitto on virkattu 7 veljestä-langasta ja väreiksi valitsin harmaan kolme eri sävyä sekä mustan. Palojen yhteen ompeleminen sujui työn edetessä, koska värijärjestys oli selvä.

Laitan vielä kuvat parista edellisestä peitosta. Oli sen verran kova urakka. Kuvassa ylhäällä olevan saa ekaluokkalainen poika. Alakuvassa olevan saa kolmannella luokalla oleva tyttö.

Toivottavasti lapsenlapset tykkäävät joululahjoistaan. Vaikkapa sitten joskus. Laitamme vielä perinteisesti vähän rahaa heidän tileilleen, joten tavarat meiltä jäävät taas kauppoihin.

Seuraavaksi aion näprätä jotakin pienempää juttua. Neuletakki odottaa palojen yhteen ompelemista - vieläkin. Jotkut jutut ei vaan tunnu etenevän. 

13.11.2020

Pikkelöityjä suppilovahveroita

 

Naapurin mies sanoi vaimolleen, joka ei koskaan kalastanut, että kyllä hän perkaa kaiken, minkä vaimo saa järvestä ylös. Vaimo innostui kalastamaan, joten tämä on toiminut minulla lupausten antamisissa varoittavana esimerkkinä.

Jos olisin sanonut miehelleni, että puhdistan kaikki sienet, mitä hän metsästä tuo, olisin nyt kusessa.

Tänä syksynä viimeinkin sain hänet houkuteltua kanssani sienimetsään. Nyt ollaan sitten rampattu metsissä kahdestaan ja kaverien kanssa. Suppilovahveroita ollaan kuivattu, pakastettu, pikkelöity ja tarjottu ilmaiseksi kaikille halukkaille. Itse menen mukaan enää vain sellaiseen metsään, jonka vain minä tunnen. Ukko saa mennä omalla vastuulla minne huvittaa, ja onkin löytänyt sieniä ihan ennakkoluulottomistakin paikoista.

Oikealla oleville löytyy netistä ohje todella maukkaille pikkelöidyille suppilovahveroille: https://anna.fi/reseptit/pikkeloidyt-suppilovahverot

Kuvan vasemmalla puolella olevaan on ohje naapurin kokeilusta, jonka ainemääriä vähän tarkensin.

Liemi: 4 dl vettä, 1½ dl etikkaa, 2 dl sokeria, 2 tl suolaa, 1 - 2 rkl sitruunan mehua, punasipuli, 2 chiliä, 4 valkosipulin kynttä, 2 laakerinlehteä, n 10 kokonaista mustapippuria, reilu lusikallinen tuoretta timjamia.

Mittaa ainekset ja viipaloi valkosipulin kynnet, sipuli sekä chili joukkoon. Keitä liemi, anna jäähtyä. Sekoita liemeen noin 300 g tuoreita suppilovahveroita ja purkita.

Käytin punaista suippochiliä medium 5. Sitruunanmehu on lazy lemonia. Etikkaa laitoin 1 dl tavallista ja ½ dl valkoviinietikkaa. Sipuli saa olla tavallista jos tykkää. Naapuri käytti timjamin asemesta korianterin siemeniä. Mikä ettei voisi kokeilla myös kuivattua timjamia, sinapinsiemeniä tai jotakin ihan muuta.

Kuvan purkit olivat liian suuret annoksilleni, mutta jatkoin toissailtana pikkelöimistä. Tein enimmäkseen puolitoistakertaisia annoksia. Sieniä oli kaikkiaan 3kg.

Paljon on syöty, osa oli isänpäivän lounaspöydässä. Kellarissa odottaa pari purkkia joulupöytään, jos vaan säästyy sinne asti. Lapsille vein osan. Mies syö niitä myös leivän päällä. Itse tykkään liharuokien seurana. Reseptit eivät sisällä neilikkaa, joka ei ole minun makuun. Siksi halusin kokeilla jotakin ihan muuta. Ja kyllä ne sienetkin joukosta maistuvat.

18.10.2020

Torkkupeitto isoäidinneliöistä

 

Kauan kesti torkkupeiton valmistuminen tyttärentyttärelle. Täytyi ottaa pieni ryhtiliike, että sain sen valmiiksi.

Peitto on virkattu Nalle-langasta ja punertavat sävyt ovat aina kauden värivalikoimasta. Osaan tuli jämälankoja, mutta pääasiassa langat ovat uusia.

En tiedä, mikä älynväläys minulle tuli, kun suunnittelin värejä. Jokaisessa virkatussa lapussa on yksi kerros punaisen sävyjä. Yhtään samaa väriä, eli mustaa, harmaata eikä valkoista ole kahta päällekkäistä kerrosta.

Pidin mallia lopulta levottomana, joten kait juuri sen vuoksi en tykännytkään jatkaa peiton tekemistä. Lopputulos on mielestäni kuitenkin parempi kuin kuvittelin.


Vanhemmalle tyttärenpojalle virkkaan parhaillaan torkkupeittoa 7 veljestä-langasta. Torkkupeittoa varten olen jo ostanut kaikki tarvikkeet valmiiksi. Koska värimaailma toistaa itseään, voin liittää laput yhteen aina tilanteen mukaan. Lisäksi mustan käsitteleminen on aina päivänvalossa helpompaa. Toivottavasti tämä kolmaskin torkkupeitto ehtii pukinpussiin. Nuoremman tyttärenpojan peitto on myös valmiina odottamassa paketointia.

26.9.2020

Puolukkahulluutta

 

Vaikka olin jo keittänyt 18 litraa puolukkahilloa perheen tarpeisiin, niin pitihän sitä vielä yllytettynä mennä metsään poimimaan lisää marjoja. Meidän perheessä molemmille lapsille riittää pieni purkki talveksi, joten ukon kanssa syömisurakkaa riittää. Toisaalta, hillo säilyy ja onneksi on kellari. Ja ensi vuoden sadostahan ei ole takuuta.

Viimeisestä ämpärillisestä tein tuoremehua sitruunahapolla. Ohje oli muistaakseni Marttojen sivuilta. Mäskistä tein hyytelöä liivatteella. Siitä sain idean netistä. En tiedä vielä, miten sose tulee hyytymään. Mielestäni mehusta tuli ohjeen mukaan hieman liian makeaa.

Totuus on vähän toisenlainen kuin ylimmässä kuvassa, heh. Mies on innokas kokkailija, ja olen aina neuvonut häntä, että tavarat voi laittaa paikoilleen sitä mukaa kun homma etenee. Ei jää kaaosta kerralla siivottavaksi ja mahtuu sekaan tekemään hommansa. Eipä mennyt minultakaan ihan putkeen tällä(kään) kertaa. 

Ensimmäisessä puolukkaerässä oli hieman puoliraakoja joukossa. Hyvää hilloa niistä kuitenkin tuli. Viimeisestä ämpärillisestä pakastin muutaman kipposen talven varalle.

Täytyy nauttia syksyn hienoista päivistä ja mennä vielä sienimetsään.


24.9.2020

Vapaalankahuovutus sekä huopapalloja

Kokeilin vapaalankahuovutusta ensimmäistä kertaa. Ohjeita tekniikkaan löytyi netistä ihan mukavasti. Kokeilua siinäkin mielessä, kun en yhtään tietänyt, miten lankani "toimivat". Sain ne mutkan kautta naapurilta, ja osassa keriä ei ollut mitään dokumenttia.

Kuvan huivista tuli valitettavasti kurkkua karhistava sekä liian lyhyt.
Langat aseteltiin lakanan päälle ja sen jälkeen ne käärittiin kankaaseen. Viimeiseksi laitoin rullan nilkkasukkaan: http://villapallo.blogspot.com/2006/10/vapaalankahuovutus-vaihekuvin.html

Päätin tehdä osasta loppulankoja huopapalloja. Tein niitä nyt kahdella eri tekniikalla. Sukkahousu-systeemistä olenkin jo kirjoitellut pariinkin kertaan, mutta bongasin toisenlaisen vinkin joskus netistä: pieni lankakerä laitetaan suklaamunan muovikoteloon. Päätin siis kokeilla sitäkin.
Huopuvat langat keritään pieniksi keriksi. Lankojen päät vedin sisään virkkuukoukulla.
Isommat lankakerät suljin naruilla sukkahusujen sekä parin polvisukan sisään. Housuosaan suljin kotelot.
 
Pesin systeemini ensin lyhytohjelmalla risan froteepyyhkeen kanssa 40 asteessa. Kotelojen kaikki kerät eivät sillä vielä tulleet tarpeeksi huopuneiksi, joten laitoin koko komeuden uudelleen koneeseen ja valitsin lyhytohjelman 60 asteella. Kotelot kestivät hyvin lämpötilan.
 
Helmet kannattaa irrottaa sukkahousuista sekä koteloista vielä märkinä. Silloin niitä on vielä helpompi lisämuokata. Uusia ehjiä sukkia ei kannata käyttää, koska helmet saa irti vain sukkiksia leikkaamalla. Keriä ei myöskään kannata laittaa liian ohuisiin sukkahousuihin, koska tarttuvat materiaaliin kiinni herkemmin. Tämän tiesin jo valitessani juhlasukkahousut, mutta en raaskinut ehjiäkään ottaa käyttöön tätä varten.

Minulla alkaa olla näitä huopahelmiä jemmassa melkoisesti, joten täytyy taas keksiä niille käyttöä. Kerien tekeminen oli vaihteeksi taas ihan mukavaa puuhaa töllöä katsellessa.


15.9.2020

Maalia pintaan

Ei pelkästään maalilla pärjännyt


Työnjohtajan/Laaduntarkkailijan ollessa pari viikkoa pojan kanssa Lapissa, lähti taas tekeminen vähän lapasesta.

Ensin ajattelin pelastaa autotallista vain yläkuvassa oleva tuoli, koska sen muoto miellyttää silmääni. Ainoa harmitus tässä oli vain se, että en saanut selkänojan ruuveja irti. Olisin vaihtanut ne kirkkaampiin, jolloin lopputulos olisi ollut siistimpi. Päällikankaaksi päätin laitaa vain sellaisen, mitä jo jemmasta löytyi. Tuolin oranssi sopii hyvin paikkaansa.


Sitten päätin maalata pari huonopintaista tuolia. Toisen niistä olin maalannut jo joskus lapsena. Silloin kait mielestäni muutama hius ja maalisudin karva vain toivat lisää pikanttia säväystä pintaan.

Niinhän siinä kävi, että maalasin mökillä kaikenkaikkiaan yhdeksän tuolia, keinutuolin sekä sohvapöydän.

Oli ihan hyvä tilaisuus maalailla Empire-kalustemaalilla, koska olin yöt kotinurkilla. Ei tarvinnut haistella maalin käryjä.

18.7.2020

Säästöksillä

Edellinen kirjoitukseni, "Koukun koolla on väliä", joutaa osin romukoppaan. Kirjoittelin ostavani lapsenlapsen torkkupeittoon lankoja aina tarpeen mukaan.

Kiitos säästöksistäni kuuluu "Nojatuolin uumeniin". En olisi itse vielä hoksannut, että Novita muutti 7 veljestä keräkoon 50 grammaa pienemmäksi, mutta hinta näyttää nettikaupoissa olevan likipitäen entinen.

Kotipaikan ja mökin väliselle reitille osuu kaksi Tokmannia. Niistä haalin harmaata ja mustaa lankaa 3,50 euroa kerä. Aikalailla oli nämä värit loppu, muita vielä löytyi.

Olisin voinut tietenkin ostaa itselle jemmaan muitakin värejä, mutta kun olen päättänyt, että neulon seuraavaksi vain ohjeeesta. Sellaista en vielä ole etsinyt.

11.7.2020

Koukun koolla väliä

Ostin ennen Lapin reissua pieneksi matkatyöksi 7 veljestä lankaa tarkoituksenani aloittaa torkkupeiton virkkaus lukiota aloittavalle lapsenlapselle. Valitsin väreiksi kolme harmaan eri sävyä sekä mustan. Tähän peittoon ei löytynyt jämiä kuin pariin lappuun.

Uskoisin harmaan eri sävyjen olevan turvallinen valinta, koska ne eivät tietääkseni tule pois mallistosta. Aion ostaa uusia lankoja aina tarpeen mukaan, ja harmaat ovat olleet olemassa niin kauan kuin muistan. Jos värit jäävät pois, niin työtä on helppo jatkaa muilla väreillä. Täytyy tehdä pitkän tähtäimen suunnitelma, koska en ole torkkupeiton tekoa aikatauluttanut.

Aloitin ensin virkkauksen 4 numeron koukulla, koska kuvittelin käsialani olevan edelleen tiukkaa - sain aikaiseksi löysän lapun. Vaihdoin koukun 3½ numeroiseen ja heti näytti paremmalta. Kuvasta huomaa selvän eron, myös koossa.
Peiton alkua pojalle
Niin siinä vaan kävi, että reissussa en virkannut palaakaan. Oli totaalinen "ilmastonmuutos". Kuvan lappuset olen saanut aikaiseksi sadepäivien ansiosta.
Tyttärentyttären torkkupeitto on vielä osin kesken lappusten yhteen ompeluksissa, ja en halunnut ottaa niin suurta työtä mukaani. Nuorimman lapsenlapsen peitto on höyryttämistä vaille valmis.
Toivottavasti näistä ei tule lapsille riesa, eli eivät voi kohteliaina tai tunnesyistä hävittää tai piilottaa. Täytyy annettaessa muistaa asiasta muistuttaa.

6.7.2020

Miesväelle viesti perille

Uistinlaatikot uusiokäyttöön
Reilun parin viikon reissu Lappiin on takana. Pyykkikin on jo pesty ja saatu kuivaksi. Kalassa tuli käytyä ja sain jopa mittakalan - jopa ilman uimista.

Autossa oli mukana mies ja poika. Turha sitten irvailla minulle, jos joskus lähtee vaikkapa lankakaupassa lapasesta. Menomatkalla tavaratalon kalastuspuolella kävi juurikin niin miesväelle.

Kivasti on viesti mennyt perille, eli minulta kysyttiin, josko tyhjille uistinlaatikoille löytyisi uusiokäyttöä? Lupasin ottaa ne mukaan ja löysinkin niille heti uuden käyttötarkoituksen - täytin ne helmillä.

Leikkasin pakkauksista ripustuskoukkua varten valmistetun muoviosan, koska minulla ei ole tarvetta sellaisille. Vielä kun olen joissakin asioissa pilkun viilaaja, irroitin teipit pinnoilta ja putsasin liimajämät pois.
Eihän nuo laatikot mihinkään riittäneet, mutta hyvä edes näinkin. Ja joen pohjaan jäi muutama kuva, joten uusia taitaa olla tulossa.
Enemmänkin olisi saanut olla
Irtautuminen tavallisesta arjesta teki hyvää. Vaikka mukana oli taas perinteinen virikekassini, en avannut sitä kertaakaan. En edes 1000 kilometrin automatkoilla. Netistä luin aamuisin vain sanomalehden. Juurikaan muuta sieltä en sitten kaivannutkaan. Toimetonta hetkeä ei tullut, koska suurimman osan ajasta pääsin ystävieni seuraan.
Tällä kertaa Alkon paperikassi sai uuden käyttötarkoituksen auton roskiksena. Kertakäyttökäsineet on siihen helppo nakata käytön jälkeen. Ei tarvitse availla pussin suuta, kun sen on taitellut kuvan mukaisesti. Kahden hengen taloudessa tuollainen sopii hyvin etupenkkien taakse lattialle.

2.6.2020

"Jatkokurssi" makrameesta

makrameen uusi maailma
Ostin vime viikolla Fanny Zedeniuksen "Makrameen uusi maailma"-kirjan umpimähkään. Yleensä käyn ensin kirjastossa tutustumassa ohjekirjoihin ja sen jälkeen vasta teen ostopäätöksen. Niin tein myös edellisen kirjan "Makrameen maailma" kanssa.
Uusi teos vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta sisältäen muunmuassa ongelmanratkaisuja sekä neuvoja lankojen pituuksien laskemiseen. Ohjeita on perussolmuista erikoissolmuihin, eli uudesta kirjasta löytyy niitä enemmän kuin ensimmäisestä. Ekasta teoksesta oli silti tällaiselle aloittelijalle ihan hyvä opetella perusasiat, koska solmeilusta ja malleista ei minulla ollut juurikaan mitään käsitystä. "Makrameen maailma" sisältää myös helpompia malleja, joista vieläkin tykkään. Uusi kirja ohjeineen ei kuitenkaan edellytä ensimmäisen hankkimista.
Menee varmaankin heinäkuulle asti ennen kuin pääsen enemmän perehtymään ja aloittamaan uutta makramee työtä. 
Kuvan kaitaliina on roikkunut keskeneräisenä pian pari kuukautta. Täytyypi ryhdistäytyä ja tehdä se viimeistään tällä viikolla loppuun.

Eipä se pelkästään laiskuuden vuoksi ole jäänyt kesken, vaan jostakin syystä innostuin tehtailemaan itselle ja miesväelle perussukkia, olen ommellut kasvomaskeja ja muuta pientä juttua. Rapusyötitkin kalastettiin pakastimeen. Perennapenkit uusin melkein kokonaan, eli sain kuntoilla lapion kanssa.
Kunto onkin kohonnut huomattavasti kevään aikana, vaikka ollaankin pysytelty enimmäkseen eristyksissä muusta maailmasta. Kaupassa kävin toissaviikolla ekan kerran maaliskuun puolivälin jälkeen. Kuitista kyllä huomasi, että halvemmaksi olisi tullut tilata tavarat netistä.

26.5.2020

Iso pienesti

Tein jo viime kesänä kuvan makramee seinäamppelin ulkokäyttöön, mitä en sitten tarvinnutkaan. Muistin sen nyt, kun sain tyttäreltäni suurilehtisen muratin.
Amppeli oli tarkoituksella pienitöinen, koska ajattelin sen kestävän siistinä kesän verran. Lanka on ihan tavallista muovista pakettinarua, mistä ei ollut kovinkaan helppo solmia liukkautensa vuoksi.
Savikranssi sai kaverin vierelleen.

14.5.2020

Kesäkassi lapsenlapselle

Kassin koko noin 35 x 35 cm
Tyttärentytär juhli toissapäivänä 9-v synttäreitään. Vallitsevan tilanteen takia juhlat pidettiin ulkona ja kahtena eri iltana. Sattui onneksi olemaan melko lämpimiä ilmoja.
Laitoimme tilille perinteisen pienen rahalahjan, mutta oli myös kiva viedä jotakin pientä mennessään. Vieminen piti keksiä jostakin jo olemassa olevasta, koska kaupassa ei olla käyty viikkoihin.

Ompelin tytölle valkoisesta enstex kankaasta kassin, jonka etupuolta koristaa kaksi keltaista taskua. Kangas on siis ommeltu keskeltä kiinni kassiosaan ja kaksinkertaisena.

Tyttö tykkäsi lahjasta kovasti. Sisällä oli ukin joskus ostama viuhka, joka oli sekin mieluinen.

10.5.2020

Torkkupeitto isoäidinneliöistä

Sain viimeinkin isoäidinneliöt, 150 kappaletta, virkattua torkkupeittoon. Sen tulee saamaan tyttärentytär. Vähän siitä tulee kirjava makuuni, mutta toivottavasti saaja tykkää. Ainakin äitinsä on tyytyväinen.

Palat ovat Nalle-lankaa. Sitten kun kaikki on ommeltu yhteen, virkkaan reunuksen kiertämään peittoa. Ensimmäiset kerrokset tulevat harmaaksi ja viimeiseksi musta kerros.
Ensin sommittelin peiton. Sen jälkeen keräsin palat pinoihin ja merkkasin ne. Näin on helppo jatkaa työtä koska vaan.

Alakuvassa on hyväksi havaitsemani järjestys, eli aloitan ompelemisen ylhäältä oikealta alas vasemmalle. Tässä järjestyksessä on myös neliöt kerätty.

9.5.2020

Pienestä taas iloa


Oli lähes pakko päästä puutarhamyymälään lähinnä multaa ostamaan. En ole käynyt kaupassa ainakaan kuuteen viikkoon, joten oli ihan piristävää vaihteeksi käydä ostoksilla.
Pienethän ostokseni olivat. Ostin multasäkkien lisäksi yhden äitienpäiväruusun äidilleni sekä viisi orvokkia terassia piristämään. Harmittelin mökille päästyä, että miksen huomannut ostaa mitään pieniin seinäruukkuihin.

Harmitus loppui ostamani kerrattun tetenarsissin myötä. Ostin sen eurolla kokeilumielessä, josko se menestyisi talven yli pensaan juurella. Niitä tavallisia pukkaa nyt täydessä kukassa vähän sieltä sun täältä. Ottaessani kasvin purkista pois, hajosi se juuripaakusta pieniin osiin. Eipä sitten muuta kuin että kukkasipulit saivat väliaikaisen paikan seinäruukuista.

18.4.2020

Kotijäätelö ilman konetta

Minun on tehnyt mieli jäätelöä jo pidemmän aikaa. Koska kauppa-asiamme toistaiseksi hoitaa sukulainen, emme ole rasittaneet ostoslistaamme pakasteilla. Varsinkin jäätelön saaminen perille olisi tuottanut päänvaivaa, koska haemme ostokset kerran viikossa 40 kilometrin päästä. Tilanne tosin muuttuu piakkoin, koska lähikaupassamme alkaa kauppakassipalvelu.
Muistin sitten ohjeen herkullisesta kotijäätelöstä. Vielä on maito kaupassa, mutta kohta pakastimessa.
Kotijäätelö
  1. Vaahdota 5 dl kermaa
  2. Lisää joukkoon n. 1 tl vaniljasokeria
  3. Lisää purkillinen kondensoitua maitoa (ei karamellisoitua)
  4. Vaahdota vielä
  5. Pakkaseen
Erilaisia makuaineita voi kokeilla. Tämä on perusohje.
Itse olen maustanut annokseni pakastemarjoilla tai jo pakasterasiaan olen lisännyt muunmuassa mustikkahilloa.