27.2.2020

Rumat villasukat

 
Purin kauniin keskeneräisen neuletakin, jonka sain. Siitä kertyi melkoinen kasa vihreitä ja kanervan värisiä lankanöttösiä. Koska halusin käyttää ne hyödyksi, en sitten keksinyt muutakaan kuin neuloa niistä itselleni sukat.
En ajatellut päätellä lankoja, vaan jatkoin ne alla olevan kuvan mukaan. Kumpaankaan sukkaan ei siten jäänyt kuin kaksi lankaa pääteltäväksi.
 
Eipä näitä kuvan sukkia voi kauniiksikaan sanoa. Kelpaa itselle ja totean vaan, että kauniista alkuperäisestä voi saada rumaa aikaiseksi.
Taas olisi vähäksi aikaa sukkia kulutettavaksi. Niitä on mukava välillä neuloa eikä aina vaan parsia.

Vihreät sukat sai jo aiemmin poika, kaksi kuvan etummaista paria on itselle. Yksi pari on miehelle kuten myös valmistumassa oleva.

Tahtia on haitannut ilmeisesti A-virus. Saatiin viime viikolla tauti melkein yhtä aikaa - mies ja minä. Kolme ekaa päivää meni kuumeessa sohvalla maaten. Neljäntenä päivänä alkoi jo toipuminen, jos ottaa kriteeriksi myös sen, että alkoi kumppanin naama ärsyttämään. Sitten alkoi risoa, kun olisi tarvinnut tehdä kotiaskareita, mutta ei vielä jaksanut. Nyt olen jo niin kiukkuinen, että huomenna lentää matot ulos ja lakanat menee vaihtoon. Jos siivoamisesta tulee takapakkia voinnille, niin onpahan puhdas koti sairastella.

21.2.2020

Kaikenlaista...

Sain taas lahjoituksen talontyhjennysprojektista. Tällä kertaa enimmäkseen kankaita. Mukana myös pari keskeneräistä työtä.
Talossa on asunut monipuolinen käsitöiden harrastaja. Osa tarvikkeista on mennyt tietenkin sukulaisten omaan käyttöön ja lahjoituksia ovat saaneet ainakin pari paikallista kansalaisopiston ryhmää.
Olen nyt purkanut sydän karrella kirjoneuletyötä 7 veljeslangasta. Ohjetta jatkamiseen ei ole löytynyt ja sitäpaitsi käsiala on tekijällä ja minulla erilaiset. Lisäksi työn loppupuolella huomaa neulojan korkean iän tuomat ongelmat.
Täytyy joskus muistaa lahjoitusten antajaa kera sukulaisensa jollakin sopivalla viemisellä. Sellaisella, joka täytyy käyttää pois.

19.2.2020

Silkkimaalausta vuosien takaa

Yksi lempikokeiluistani aikoinaan oli maalata silkkihuiveja. Satunnaisella kurssilla sainkin niitä valmiiksi kolme kappaletta.

Kaksi huivia annoin joululahjaksi, kuvan huivin jätin itselleni. Pidin alkuun sitä ahkerasti, koska siinä on lempivärejäni. Minun täytyi kuitenkin luopua huivin käytöstä, koska se alkoi hipua, ja itselle iski nuukuus sekä haikeus.

Löysin silkkityöni ennen joulua huivivarastoani tutkiessa. Olenkin sen jälkeen tutkaillut, josko silkkimaalauksesta järjestettäisiin kursseja inhimillisen matkan päässä - en löytänyt yhtäkään. Muutenkaan aihe ei ole ollut vuosiin erityisemmin esillä tai sitten vaan en ole huomannut.

Kurssille osallistuminen olisi paljon mielekkäämpää, koska materiaalihankinnat paria huivia varten olisi melko kohtuuttomat enkä ole aikonut tehdä businessta aiheesta. Tai mistä sen tietää, josko kovastikin innostuisin uudesta harrastuksesta. Siksikin olisi kiva käydä kurssilla, koska usein muistot kultaa - silkkihuivini tein jo vuonna 1992.

12.2.2020

Sain taas lankoja, ihanaa

Mietin viikonloppuna, että pitäisi ostaa sukkalankoja. Kaikenlaisia muita minulla onkin vielä vähän, mutta ei enää mitään sukkakutimeksi sopivaa. Ja kas, sain maanantaina naapuriystävältä laatikollisen vanhan anoppinsa lankoja. Eivät kuulemma itse käytä paksuja sukkia, joten sain sellaisiin langat. Oranssi kerä on huopuvaa, joten täytyy laittaa mietintämyssy päähän, mitä siitä tekisin. Valkoiset lankani olen käyttänyt lähes kaikki, joten mukavaa oli saada niitäkin.
Meillä kuluu vuoden aikana villasukkia melkoisesti. Sen vuoksi en viitsi nähdä suurempaa vaivaa kuvioiden tekemisiin, vaan tyydyn pelkästään ihailemaan sellaisia. Tytär sentään jaksaa neuloa kaikenlaisia hienouksia. Nyt olin niin laiska, etten viitsinyt tehdä edes raitoja mieheni sukan varteen. Sukkien neulominen on myös aina pieni hätävara, kun ei tiedä mitä ottaisi käsiinsä telkkua katsellessa. Tuollaista perussukkaa neuloo vaikka silmät ummessa.
Maanantai oli muutenkin erilainen päivä. Aamulla herätessä paloi kynttilät talossa, oli sähkökatkos. Sähköt saatiinkin jo iltapäivällä ja olihan se helpotus, vaikka kahviakin saatiin keitettyä puuliedellä. Käsitöitä sain myös tehtyä synkästä päivästä huolimatta, kiitos kaulavalojen.

Päivän päätteeksi lohkaisin palan etuhampaasta. Riepoi niin maar perusteellisesti. Soitin seuraavana aamuna  terveyskeskuksen hammaslääkärille varttia yli yhdeksän. Reilun puolentoista tunnin päästä soitostani hammas oli korjattu. Hyvin siinäkin sitten kävi. Eipä voi olla kuin kiitollinen siitäkin.

7.2.2020

Saippuakranssi

Meille on kertynyt vuosien saatossa saippuoita, ja monet, varsinkin voimakastuoksuiset ovat jääneet käyttämättä. Osa pikkusaippuoista on ollut vaatekaapissani kangaspussissa tuomassa tuoksua, mutta nyt nekin saivat uuden merkityksen.

Idea tehdä kranssi saippuoista ei ole omani, vaan käsityölehtiä hävittäessäni otin sellaisesta kuvan talteen. Kranssi oli Novita-lehdessä 2/95. En uskalla tekijänoikeuden nimissä skannata kuvaa siitä. On sen verran vanha lehti, ettei linkkiäkään löydy. Kranssi oli mielestäni kaunis ja yritin matkia sitä. No eihän tuo nyt sitten ole likikään samanlainen vaan vähän samantapainen.
Jokaisessa paketissa ei ole saippuaa, vaan leikkasin finnfoam-jämästä sopivan kokoisia paloja. Leikkasin ne myös matalimmiksi. Kaikki nämä kääräisin leikkaamiini tapettipaloihin, jotka ovat asiantuntijamyymälän poistuneista malleista. Käyttämääni tapettia on kahta eri sävyä.
Osaan tein paketteja ohennetuista finnfoamin jämä-jämäpaloista ja saippuasta. Osaan pilkoin isot saippuapalat ja kääräisin ne sellaisinaan, osaan oli "vähän" sovittelemista.
Minulla oli jemmassa dia 20 cm ja profiililtaan pyöreä styroksinen kranssipohja. Nuukana sitten leikkasin sen kahtia ja käyttöön otettuun puoleen kääräisin hapertuneen pitsisen trikoopalan suikaleen.
Pakettien kranssipohjaan kiinnittämiseen käytin kuumaliimaa ja tupsut liimasin Erikeeperillä.
Osaan kranssia käytin makramee työstäni jääneet puuvillanarujen pätkät ja osaan leikkasin kerästä. Tein pakettien väleihin pieniä tupsuja vanhaa kampaani hyväksi käyttäen. On ollut oiva apu myös pienien rusettien tekemiseen.
Pohdin ihan ensiksi, että onkohan tapetti liian paksua, ettei se päästä tuoksuja läpi. Pelko oli aiheeton. Kranssista tulee hieno mieto tuoksu. Sen verran olen tuoksuille yliherkkä, että saippuakranssi on tarkoitettu mökkimme kylppäriin. Vielä se odottaa ripustamista jahka ostan sille sopivan koukun.


5.2.2020

Tiskirättejä

Oli välillä pakko tarttua pienempiin käsitöihin. Kun on kiinni suurempitöisissä, tulee joskus tunne, ettei saa aikaiseksi mitään.

Päätin sitten tehdä tiskirättejä minäkin. Tosin ensimmäisiä kertoja kuullessani tuon tiskirätti-sanan, ihmettelin, että tiskaako monikin rätillä. Itse tykkään enemmän vaikkapa keittiö- tai siivousliinasta sanana. Samapa tuo sitten kait on, millä nimellä kutsutaan.

Ostin lankaa alan liikkeestä rättiä varten. Ajattelin kokeilla itsellä ensin miten se käytännössä toimii. Täytyy tietää, koska vasta ajatukseni asteella sellainen on hyvä oheisvieminen henkilöille joilla on jo kaikkea. Muunmuassa selänpesimet, sytykeruusut ja koivunlehtituoksupussit on jo kertaalleen annettu. Itse ollaan saatu patalappuja, kynttilöitä, lautasliinoja sun muuta tarpeellista pientä tavaraa, jotka kuluvat käytössä. Ovat siis hyviä tuomisia.

Asiaan: Harmaa virkattu tiskirätti on Blend Bamboo-lankaa. Kuvio on vohvelivirkkausta, jota väkersin nyt ensimmäistä kertaa. Siksi lopputulos muistuttaakin lähinnä kansakoulun ekaa virkattua patalappuani. Kuvasta näkee pienen nöttösen, joka jäi jäljelle 50 gramman kerästä. Ohjeen löysin täältä: https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/tee-itse/virkkaus/nain-virkkaat-vohvelia

Valkoinen rätti on purkulangasta. Se on kuvioltaan V-pylväät. Ensimmäinen ja viimeinen kerros ovat pylväitä ja rivin kaksi ekaa ja viimeistä ovat tavallisia yksöispylväitä. Rivin ekan pylvään virkaa toimittaa kaksi ketjusilmukkaa.

Tein puuvillarätistä mielestäni vähän liian ison, joten aloitin vielä pienemmän virkkaamisen.
Jotakin on ollut tulossa tästäkin?
Kuvan ufo sai purkutuomion ja siispä saa nyt uuden olomuodon rätteinä. Nyt taidan tietää, mihin muutkin puuvillalankajämäni päätyvät. Rättejä täytyy olla varmaankin monta ja eri väristä, koska kunnon konepesua ne kaipaavat. Mietityttää myös niiden kuivuminen. Viemisen materiaaliksi aion ostaa vain bambulankaa.

Olen tämän joskus blogiini ennenkin kirjoittanut, miten erilailla ihmiset reagoivat eri sanoihin - viittaus aloitukseeni. Entinen työkaverini meni aikoinaan vaimonsa kanssa vähän parempimaineiseen myymälään ilmoittaen, että tultiin ostamaan peiliä. Tähän myyjää, että "Anteeksi, kuvastintako herra tarkoittaa?"