31.3.2019

Tuunattu meikkivoide

 
Minulle tuli vähän fiinimpi meno, eli kävin katsomassa teatteriesityksen "Arsenikkia ja vanhaa pitsiä". Näin eläkkeellä käytän enää harvoin meikkivoidetta, ja nytkin olisin voinut mennä ulos ilman, mutta kun naamani oikein loisti eri värisenä. Kaula valkoinen ja lätty päivettynyt pilkillä istumisesta. Piti saada tasoitettua värieroa.

Ostin jokin aika sitten meikkivoiteen, joka ei koostumuksensa vuoksi enää sopinutkaan minulle. Ihon vanhetessa jotkin tutut tuotteet saattavatkin yllättää. Kasvoni oikein imaisi itseensä värivoiteen, ja se ei levittäytynyt kunnolla, vaikka alle laitoin päivävoidetta reippaanlaisesti. Oli siis liian paksua tököttiä ja sellainen ei sovi ikääntyvälle ollenkaan. Ihan kaikki rypyt ja poimut oikein korostuivat.

Levitin meikkivoidetta sekä päivävoidetta yhteen ja sain näin kevyemmän version kasvoilleni. Ihan toimivan sellaisen. Seoksesta ei tullut allergista reaktiotakaan, jota vähän jännitin etukäteen.

Minulla noita alusia piisaa askarteluliimoille ja maaleille, joten glamouri kuvista on kaukana. Tuonkin kannen paketissa on ollut joskus haukifileitä pakastimessa.

29.3.2019

Neulottuja pupuja paremman puutteessa

Nyt on sellainen tilanne, että jotakin tekisi mieli neuloa, vaan en keksi mitä. Olikin väärin sanottu, tottakai keksin, vaan NE työt ei huvita.

Raidallisen jämälankapuseron hihoja pitäisi vähän lyhentää. Sellaista en ole ennen tehnyt, joten en tiedä vaikeusastetta, mutta kaitpa se sujuisi.

Neulepuseroni kappaleet pitäisi ommella yhteen, mutta kaulusmalli on ihan väärä, joten pitäisi etu- ja takakappaleiden yläosat purkaa ja soveltaa uusi pääntie.

En tykkää yhtään virkkaamistani isoäidinneliöistä suunnitelmissa torkkupeitto tyttärentyttärelle. Idea hyvä, mutta toteutus huono. Kaveri ehdottikin, että tee paloista itsellesi takki. Täytyy laittaa asia harkintaan.

Kaulakoru on virkattu, mutta kun se Joku ei ole meillä töissä, niin keskeneräinenhän se on.

Noin puolitoista vuotta sitten kirjoittelin, että epäonni langan kanssa jatkuu. Jatkui vielä tuonkin jälkeen. Purin ties monennenko kerran, nyt valmiin puseron, joten lankoja riittää.

Kaitpa noilla keskeneräisillä hommilla saan jatkuvuutta tunteeseen, että aina on jotakin menossa tai tulossa? Osaltaan tärkeä juttu siis, kai?

Paremman puutteessa väsäsin taas pieniä pupuja neliöistä. Ohjeen löysin aikoinaan sivulta:
http://openlangat.blogspot.fi/2015/02/helppo-neulelelu-pieni-pupu-helppo.html

26.3.2019

Kokeilusukat

"Loma" neulomisesta päättyy pikkuhiljaa. Hartiajäykkyyden huomasin totaalisesti yleisessä mammografiassa, kun röntgenhoitaja käski laskea oikean olkapään alas - eipä onnistunut! Jäykkyyden jälkeen niistä tuli ensin todella kipeät, joten oli ihan viisasta opetella olemaan vähän aikaa ilman käsitöitä.

En ole parsinut kertaakaan perheenjäseniemme villasukkia kantapäästä. Jostakin syystä aina päkiästä. Olen neulonut kantapään aina oikealla neuloksella funtsien, että onko se vahvistanut sitä ja auttaisiko neulos myös vahvistamaan pohjaa?  Vai ollaanko kaikki päkiäastujia.

Näin jossakin fb-ryhmässä samankaltaisen pohjan neulottuna, joten päätin myös itse toteuttaa suunnitelmani. Pohja ei ole päkiän kohdasta aina oikeaa, vaan joka toinen kerros on nurjaa.
Ollaan ukon kanssa villasukkien suurkuluttajia, joten pian selviää, onko neulos auttanut. Jos neulos toimii, neulon vastaisuudessakin näin. Ainakin olen kyllästynyt parsimiseen.

21.3.2019

Tuikkukippojen alunen munankuorimosaiikilla


Tyttäreltä oli unohtunut pitkälle syksyyn terassille Perfect Homen alunen tuikkukipoille, ja josta se meni vähän pilalle. Sain sen siis tuunattavaksi.

Ihan ensimmäinen ajatukseni oli, että en askartele siihen munankuorimosaiikkia, vaan maalaan reunat hopealla ja keskustan mustalla. Värit sopii heidän sisustukseen paremmin kuin alkuperäinen versio tavarasta. Eipä tuo yhdistelmä sitten toiminutkaan, joten päädyin mosaiikin tekoon.
Maalasin munankuoret reunuksen maalilla ja vasta sen jälkeen liimasin ne pintaan. Osasin laskea tarvittavan kuorien määrään yllättävän hyvin nappiin. Jäljelle jäi vain pari pientä palaa sekä muutama murunen.
Alunen on 60 cm pitkä, joten ei mikään pieni ollenkaan.
Hopeamaalia pintaan
Alunen alkuperäisenä

13.3.2019

Lautasliinapihi

Päätin jo parisen vuotta sitten, että en hevillä osta uusia lautasliinoja ennen kuin vanhat on käytetty mahdollisuuksien mukaan loppuun. Niitä meinaan oli. Sitten tuli hetki, kun laatikon pohjalla oli vain paljon erilaisia liinoja, eli lähes kaikki eri sarjaa.

Olen lautasliinajämiä käyttänyt arkikattauksissa omalle väelle, mutta ei ne tunnu loppuvan ikinä. Olen käyttänyt niitä myös askarteluissa, mutta ei lautasliinoista silläkään tavalla eroon pääse. Roskiskin vaan tuntuu liian kurjalta kohteelta. By the way, täytyykin kysellä, josko esimerkiksi lapsenlapsen päiväkodissa olisi niille käyttöä joissakin töissään. 

No - yhden uuden jutun "keksin". Meidän mökki on osittain rossipohjainen, jonka vuoksi lattiaa jytistäessä lähellä piironkia, korkea lautaspino sen sisällä vähän kalattaa. Eipä kuulu ääntä enää, koska laitoin liinan jokaisen lautasen väliin. Pieni kitinä(ni) korjaantui pienellä vaivalla.
Kyseiset lautaset ovat nykyisin enää hyvin harvoin käytössä, joten kelpaa niiden nyt lojua kaapin perällä. Myyntiin en niitä tule laittamaan, koska perillisellä on samaa sarjaa.

8.3.2019

Säkkikankaasta laudeliinoja

Meillä on ollut perintönä nimikirjaillusta päätellen edesmenneen appiukkoni pyyheliina, joka on ommeltu vanhasta säkistä. Emme ole sitä käyttäneet, mutta on muistuttanut ajasta, jolloin kaikesta oli pulaa. Pyyhettä katsellessa on laittanut myös miettimään omia tuskailuja ja arvoja, kun vien kirppikselle tavaraa myyntiin.

Aioin ensin ommella siitä tyynynpäällisen, mutta pyyhe oli niin huonossa kunnossa, ettei siitä olisi saanut enää fiksua. Kangasta oli lisäksi parsittu useasta kohtaa. Päätin sitten ommella siitä laudeliinoja. Koska pyrin pyykkäämään vain täysiä koneellisia ja pesen laudeliinat aina käytön jälkeen, uusille on aina tarvetta. Kertakäyttöisiä käytämme vain poikkeustapauksissa.

Kangas on melko paksua, joten vain päärmäsin leikkuukohdat kahteen kertaan kolmiaskelsiksakilla, ihan vain kuivumisen vuoksi. Ei niistä siten kauniita tullut, mutta meneehän ne päin peetä joka tapauksessa.

7.3.2019

Mielenkiintoa munankuorimosaiikkiin

Opettelua ja pientä neuvomista
Meillä oli mökillä muutaman päivän pari ystäväpariskuntaa visiitillä. Naisväkeä kiinnosti kovasti munankuorimosaiikki ja sen tekeminen. Siispä tuumasta toimeen ja opastamaan työn saloihin. Tai eipä mosaiikin tekeminen mitään ihmeen saloja pidä sisällään. Maalaisjärki riittää pitkälti, mutta on siinä omat pienet niksinsä.

Pohdimme ensin yhdessä, mitä he haluavat ja mitä värejä käytetään. Käytettävissä oleva aika toi omat rajoitteensa. Löysin jemmastani pari pientä puukippaa, jotka maalasin edellisenä iltana ennen aloitusta hopeasprayllä. Seuraavana aamuna alkoi varsinainen askartelu, ja rouvat päätyivät tekemään munankuorilla valkoista pintaa. Illalla liiman kuivuttua he hioivat hiekkapaperilla astioiden pinnat kevyesti ja sen jälkeen lakkasivat työt kirkkaalla vesiohenteisella kalustelakalla.



Mielestäni astioista tuli hienot, varsinkin kun ottaa huomioon, että ovat heidän ensimmäiset työt munankuorimosaiikissa. Tuntuivat olevan itsekin tyytyväisiä töihinsä.
Molemmat ystävättäret ovat jo seuraavaa projektia tuumailemassa, eli ovat laittaneet kuoret likoamaan ja hankkineet materiaalia, kuten puuastioita kirppikseltä. Näin se homma etenee...