Kaupan omenia leipomuksiin

Kyllä on meikämummi sekaisin, koska olen vähän innostunut leipomiseen. Mies on ostanut muutaman kerran kaupasta puolalaisia omenia 70 c kilohintaan. No emme nyt niitä ihan hirveästi syö, joten päätin leipoa niistä jotakin.

Ensiksi leivoin omena-rahkapiirakan. En millään muista, millä ohjeella sen tein. Muistan kuitenkin, että ohjeesta poiketen lisäsin rahkaan rusinoita ja sitruunan mehua. Enemmänkin olisi sitruuna saanut maistua, koska omenat olivat makeita. Kaipasin siis hapokkuutta lisää. Mutta ei ongelmaa; syötyä tuli. Suurimman osan annoin tyttären perheelle.

Tänään leivoin pari omenalimppua Kotilieden ohjeen mukaan. Minulla ei ollut makeuttamatonta omenasosetta, joten raastoin omenat raastimella enkä kypsentänyt niitä etukäteen. Olivat sen verran pehmeitä, että arvelin olevan sopivia noinkin. Eipä ollut kuminaakaan, joten lainasin sitä naapurista.

Laitoin taikinan pariin Eskimo-uunivuokaan, jotka ollaan saatu tuliaispussissa. Limppu maistui maukkaalta ja teen niitä uudelleenkin. Ehkä ilman vuokaakin onnistuisi.

Olen ollut mieheni kanssa melkein 50 v yhdessä ja nyt vasta ensimmäisiä kertoja hän on alkanut syömään pullaa. Oikein pyytänyt niitä. Olen leiponut tänä vuonna jo enemmän kuin viime vuonna yhteensä ja pullankin olen saanut jo onnistumaan. Ollut perheen ja aikoinaan työpaikkani vitsin aiheena. Tytär joskus sanoi, että sulla ei taida nuo pullan sukuiset onnistua.

En saanut yhtenä kertana kaikkia pullia mahtumaan uunipelleille, joten kypsensin loput, ne rumimmat, air fryerissa. Hyviä tuli.

 

0-koon vauvanuttu

 

Meille syntyi alkuviikosta viides lapsenlapsi. Sukupuoli tiedettiin jo etukäteen, joten langan väriä ei tarvinnut arvuutella - ja meillä taitaapi olla perheessä värirajoitteisia henkilöitä.

Malli on prinsessa Estellen nuttu ja on Suuri Käsityön nettiohje. Langaksi valitsin Bo peep luxury babyn ja ostin sen Prismasta. Puikkosuositus langalle on 4, mutta neuloin nutun 3½ puikoilla. Neuloin suoran osuuden valmiiksi, mutta purin sen, koska en ollut tyytyväinen käsialaani. Otin uuden kerän ja neuloin eka kertaa nurjat kerrokset puolta numeroa (3) pienemmällä puikolla.

Noin pienessä vaatteessa virheet suorastaan pompsahtavat esiin. Nutusta tuli kuitenkin pehmeä eikä liian tiukka. Suuri se saajalleen vielä on, mutta aika hoitaa tuon ongelman yllättävän nopeasti.

Minulla on nyt työn alla kaksivuotiaalle pojalle neuletakki. Kuvittelisin sen olevan sopiva ensi syksynä. Vielä on kappaleet valmiina toiseen ja kolmanteenkin vauvanuttuun. Täytyy vaan saada aikaiseksi ja ommella palat yhteen.

Ompelutyöt jatkuu uudella koneella

Minulta jäi ompeleminen muutamaksi päiväksi, koska uusi koneeni lakkasi toimimasta. Oli silloin marketin kallein kone, vaan ei kovin kallis, jos vertaa huippulaitteisiin.

Lompsin ompelukoneeni kanssa liikkeeseen, koska takuu oli voimassa heinäkuun loppuun. Selitin, että luulen tässä olevan todella pieni vika. Siinä ei puolaus onnistu. Moottori on ok, mutta se ei nappaa puolaan kiinni. Hämmästykseni oli suuri, kun minulle kerrottiin, että ota uusi kone tai rahat tilille. Koneen merkille ei löydy lähimailtakaan huoltajaa.

Liikkeestä löytyi samanlainen kone. Otin sitten rahat vanhasta tilille ja maksoin uuden kokonaan. Uusi oli 40 € kalliimpi. Jos olisin vain ottanut uuden tilalle, siinä uudessakin olisi takuu päättynyt heinäkuussa. Nyt ompelukoneessani on taas kahden vuoden takuu.

Yläkuvassa olevan kassin ompelin IKEA:n kankaasta, joka on odottanut kymmenisen vuotta käyttötarkoitusta. Nyt sitten "löysin" sen ja kangas päätyi kassiksi päiväkuvikseen. Kuljetan siinä isoja paperiarkkeja. Sisällä on kassin kokoinen paksuhko pahvi tukea antamassa. Tästäkin ideasta kiitos kurssikaverin. Hän oli omansa ommellut kauniista vanhasta pöytäliinasta.

Kassin ompeleminen oli oikeastaan testikäyttö ompelukoneelleni. Kangas on paksuhkoa puuvillaa ja kone pärjäsi hyvin taitoskohtien yli.

Näitä kuvassa olevia pahvilaatikoita tuli aikoinaan meidänkin perheeseen molemmille joululahjapakkauksina. Joulusiivouksen aikaan tuskastuin työhuoneen lattialla oleviin pahvilaatikoihin, joihin mieheni kerää pienet pahvin- sekä paperinpalat. Hoksasin jouluisen laatikon ja sain sinne sopimaan pienemmät keräyslaatikot. Ovat siis pääasiassa viinipläniköitä ja täydellisen kokoiset keräykseen. Pitkä sivu vain on leikattu auki.

Mistä niitä viinipläniköitä syntyy, allekirjoittaneella on tosiaankin osuutta asiaan. Ei siitä sitten tällä kertaa enempää...

Koska jouluinen laatikko on hyvän kokoinen, päätin hyödyntää kassin ompelusta jääneen kankaan sen päällystämiseen. Siinä hommassa käytin vain kuumaliimaa. Nyt se on, ainakin minun mielestä,  hyvän näköinen ympäri vuoden.

Kangasta on vielä juuri sen verran jäljellä, että saan siitä miehelleni kännykkätaskun kaulaan ripustettavalla hihnalla.
 

Mökin arvokkain kaappi

Ystävämme lupasi noin 25 vuotta sitten teettävänsä meille mökille kaapin pientä sähköhellaa/uunia varten. Kaveri oli silloin alan firmassa töissä. Kaapin paikasta otettiin mitat, jotka sopivat vanhaan muurattuun koloon. Eli tuossa kaapissa ei ole yhtään standardimittaa.

Remontin jälkeen emme tarvinneet enää kaappia hellalle, vaan otimme sen telkkarikaapiksi. Ovien taakse piiloon saatiin tarvittavat laitteet. Telkkari sopi hyvin kaapin päälle, koska se seisoi yhdellä jalalla. Sitten kävi niin, että saimme toissajouluna lapsilta perheineen lahjaksi uuden telkkarin. Olivat sitä mieltä, että vanha oli jo turvallisuusriski. Tässä uudessa töllössä olikin jalat päissä.

Hätäratkaisuna mies löysi vesivanerin palasen kaapin päälle. Se oli lommoinen, raapaleinen sekä maalitrippuinen. Kiertelimme kyllä huonekalukaupoissa etsien tilalle uutta ja fiinimpää kaappia, mutta sopivan kokoista paikkaansa ei löytynyt. Ei ainakaan alle tonnilla.

Vesivaneriin silmä "tottui", mutta viime joulunalusviikolla sitten kaappi sai uuden tason liimapuulevystä. Pinta lakattiin ja kulmat pyöristettiin. Telkkari on makkarin oven pielessä, joten nyt ei ainakaan tasoon törmää helposti. Vaihdoin vielä uudet pienemmät vetimet oviin. Ainakin minun silmääni uudet sopii paremmin.

 http://merjee.blogspot.com/2014/09/suuri-muutos-mokilla.html

Meillä on tehty remonttia vielä tuonkin em. jälkeen, eli rakennettu lisää yksi pieni huone ja uusi terassi. Seuraavaksi täytyisi jo maalata seinät ja ovenpielet uudelleen. Ei taida ihan just vielä jaksaa.

Vaikka otsikossa viitataankin arvokkaimpaan kaappiin, niin saimme sen lahjaksi. Olisi taitanut tulla kalliiksi, jos olisi itse tuollaisen mittatilaustyönä hankkinut. Arvo sille tuli ihan jostakin muusta.

Vanhoja pitsilakanoita uusiokäyttöön

Aloitin perintöjen "jatkojalostuksen" ompelemalla pitsilakanoista tyynyliinoja sekä kangaspuilla kudotuista sekä muista puuvillakankaisista pöytäliinoista peflettejä. Kuulostaa käsitöiden rienaukselta, mutta päinvastoin, pelastan vielä käyttökelpoista tavaraa.

Minulla on vielä lapsille jakamieni perintöliinojen- sekä lakanoiden jälkeen kaapit täynnä liinatavaraa kuin myös virkattuja pitsejä. Lapset perheineen ovat saaneet niitä neljältä mummulta. Osalle jouduin äitini poismenon jälkeen pitkin hampain ostamaan muutaman sängynaluslaatikon.

Olen ottanut talteen leikkaamistani lakanoista aplikoidut omistusmerkinnät jos en ole saanut sovitettua niitä tyynyliinoihin. Vaikeutta on lisännyt muutaman lakanan ommeltu kekisauma. Tyynyliinat ovat kokoa n. 50 x 60 cm. Pitsit olen sovittanut siten, että kuvio tulee päälipuolelle. Jos aamulla herää kuvio poskessa, voi tyynyn kääntää jatkossa toisin päin.

Pefletit ompelin tyttären perheelle pääasiassa vanhoista kudotuista pöytäliinoista. Kaikki ovat sellaisista, joissa on vaikeita tahroja. Leikkasin 35 x 45 cm paloja kiertämällä rumat kohdat. Osan päärmäsin ja paksuimmat kankaat huolittelin kolmiaskelsiksakilla pariin kertaan. Näin ne kuivuvat nopeammin. Peflettien kestävyydestä ei ole takuita.

Minulla on vielä niin paljon hyviä kotikutoisia pöytäliinoja, etten edes tiedä, montako niitä on. Joukossa itse aikoinaan hankittuja. Ne säästän ihan sellaisinaan perikunnalle.

Olen vasta urakkani alussa. Aluslakanoita aion myös jatkojalostaa, koska useat niistä ovat liian pieniä. Eiköhän kaikille käyttöä tule. Meitä on tulevana keväänä jo 11 henkilöä äitienpäivälounaalla.