Tyhmä minä

 

Kuvassa on reissukäsityöni, jonka aloitin ennen juhannusta. Mittasin ja puseron piti olla sopivan kokoinen, mutta ei tietenkään ole. Kun vaan tekee, eikä ajattele nokkaansa pidemmälle, niin näinkin voi käydä. Mittasin koon helmasta, mutta helma on löysempi kuin muu osa työssä. Ajattelin vaan, että eipä tuo haittaa, pingottaminen fiksaa ja kyllä silti pusero päälle sopii. Täytyisi kyllä hälytyskellot soida jossakin kohtaa ja näkeehän tuon kuvastakin, että helma on ruma!

Ajatuksena oli virkata puuvillapusero suurinpiirtein mallilla "silmät kiinni" ja ei lappuina. Tässä sitä nyt mietitään, että mitä teen seuraavaksi. Tyttärelle malli on lyhyt ja hän vierastaa väriä.

Puseron malli on mielestäni kaunis väriä myöten, mutta valitettavasti kaupassa ei ollut vastaavaa väriä. Lankani on Catona puuvillalankaa ja virkkasin työn puolta numeroa pienemmällä koukulla, mitä ohjeessa on.

https://kotiliesi.fi/kasityo/virkkaus/virkkausohje-pusero-naiselle/

Luulen, että purkuun menee enkä ala puseroa tuunaamaan. Tulee langalle halpa hinta, kun saan tehdä työn kahteen kertaan (vitsi). Taidan tehdä puseron myös lappusista. Eikun mallia etsimään! Katotaan ny.

Mummun perintöä tyynyliinoina

Äitini jäämistöstä löytyi muiden liinavaatteiden mukana anoppinsa valmistamia tyynyliinoja. Kuvassa olevat ovat kooltaan 50 x 50 cm, joten ovat villin kokoisia normikäyttöön. Ostin tyynyliinoihin sisustusyynyt ja nyt ne koristavat meidän sänkyä.

Kankaat on itse kudottu ja aplikoitu nimikirjaimilla. Erityisesti koristeosuus on hieno, koska sekin on liinakankaaseen kutomalla tehty.

Mummu oli kova tekemään ja koskaan ei arvostellut nuorisoa. Kehui, että nyt on kaikki paremmin kuin "vanhaan hyvään aikaan". Matkusti yksin kielitaidottomana USA:han pikkuveljeään tapaamaan seitsemän kertaa. Asui samassa kylässä kuin perheeni ja mummulaan oli aina kiva poiketa.

Läheinen suhde johtuu varmaankin myös siitä, että isänäiti oli  syntymässäni mukana äitini tukena.

Vähän tuunattu mekko

Ostin kuvan mekon alesta jo viime syksynä. Sovitin sitä myymälässä ja totesin, että en saa tuolla rahalla edes kangasta. Kaula-aukko oli meikämummille liian "antava" ja kädentiet oli melkein vyötärölle asti - lyhyt kun olen enkä siitä hoikemmasta päästä. Rypistelin sovituskopissa päällä ollutta kolttua ja totesin, että pienellä vaivalla saan siitä kotinurkkiin hyvän hellemekon.

Merkkasin olkapaloista keskikohdan ja leikkasin niitä sen verran, että sain ommeltua niihin nauhakujat. Mekkoa lyhensin toistakymmentä senttiä ja ompelin kankaasta olkapäille nauhat.

Nyt mekko on pituudeltaan sopiva - pitkä vieläkin ja rintojen alle tarkoitettu sauma on nyt niiden päällä. Nauhoilla voin piilottaa rintsikoiden olkaimet jos on tarvis.

Olen ennenkin tuunaillut ja alla olevassa linkissä on lempparini:

http://merjee.blogspot.com/2018/05/hellemekko-yopaidasta.html

 

Pieni muutos hellemekkoon

 

Ostin Tokmannilta edullisen hellemekon kolmisen viikkoa sitten. Katsoin heti jo ostaessani, että tulen sitä pienellä jutulla tuunaamaan mieleisekseni.

Pääaukon nauha, joka samalla toimitti myös olkaimien virkaa, oli minulle liian narumainen ja liukas. Katkaisin sen kahtia tasan saman pituisiksi pätkiksi ja otin ne mukaan uuteen viritykseeni. Päätin letittää tilalle kaksi uutta nauhaa leikatuista pätkistä sekä valkoisesta ja mustasta Novitan ontelokuteesta. Sattumoisin jälkimmäiset löytyivät jämälangoistani.

Pujotin letitykset pääntien aukkoon ja solmin ne olkapäiltä. Nyt kangas pysyy napakasti kankaassa kiinni eikä luista helposti. Nauhakuja oli onneksi sen verran leveä, että palmikko mahtui oikein hyvin siinä kulkemaan. Toinen pää täytyi tietenkin olla pujotuksen aikana ilman solmua.

Minulta on tulossa toinenkin päivitys hellemekon tuunaamisesta, jahka ehdin kirjoittamaan. Oltiin Lapissa noin kaksi viikkoa ja kesä on muutenkin puuhakasta aikaa. Lapin matkaa varten ostin puuvillalankaa Tres Liliumista ja nyt sitten virkataan väliajat puseroa.

Albumissani on lisäksi muutama muu tekemä juttuni. Ovat neuleita, joten ne tuskin ketään kiinnostaa näin helleaikaan. Ilmojen viiletessä sitten niistä lisää.

Kolme pientä "idistä"

 

IKEA:n tanko, alunperin ruukuille hankittu, on ollut ahkerassa käytössä viimeiset viisi vuotta. Kuivattelen sekä tuuletan siinä vaatteita henkareissa. Narut ovat sitä varten, että vaatteet pysyvät paikoillaan kovassakin tuulessa.

Alkuperäiset narut tulivat tiensä päähän, joten päätin vaihtaa ne uusiin. Äitini perintönä sain pakkauksen renkaita suihkuverhon tankoon. Ne kiinnitin naruihin, jolloin on helpompi osua ositteeseen. Sitä en tiedä, että kestävätkö pakkasta. Voisihan nuo vaihtaa joskus metallisiinkin. Sen sitten näkee. Todella painavat vaatteet ripustan suoraan tankoon.

           Alla alkuperäinen juttu:

http://merjee.blogspot.com/2019/06/kannatti-taas-miettia.html

Kuvan tapetti on perikunnan osakkeen olohuoneessa ja kiitollinen korjattava. Pumpulilla naulan reikien piilottaminen on vanha kikka. Maalasin reiät vielä etukäteen valkoisella akryylimaalilla. Makkarin tapetin paikkasin pienenpienillä tapetin paloilla, jotka liimasin liisterillä reikien päälle. Paikan reunat pitää vain repiä ensin ohuiksi.

Minä en vaan yksinkertaisesti ole tajunnut, että liukuestematon voi pestä. Googlailin asiasta ja lopputulemana pesin ne 40 asteessa ohjelmalla "siliävät hienopesu". On taas napakasti matot paikoillaan - liukuesteet ovat kuin uusia.

Kaupan omenia leipomuksiin

Kyllä on meikämummi sekaisin, koska olen vähän innostunut leipomiseen. Mies on ostanut muutaman kerran kaupasta puolalaisia omenia 70 c kilohintaan. No emme nyt niitä ihan hirveästi syö, joten päätin leipoa niistä jotakin.

Ensiksi leivoin omena-rahkapiirakan. En millään muista, millä ohjeella sen tein. Muistan kuitenkin, että ohjeesta poiketen lisäsin rahkaan rusinoita ja sitruunan mehua. Enemmänkin olisi sitruuna saanut maistua, koska omenat olivat makeita. Kaipasin siis hapokkuutta lisää. Mutta ei ongelmaa; syötyä tuli. Suurimman osan annoin tyttären perheelle.

Tänään leivoin pari omenalimppua Kotilieden ohjeen mukaan. Minulla ei ollut makeuttamatonta omenasosetta, joten raastoin omenat raastimella enkä kypsentänyt niitä etukäteen. Olivat sen verran pehmeitä, että arvelin olevan sopivia noinkin. Eipä ollut kuminaakaan, joten lainasin sitä naapurista.

Laitoin taikinan pariin Eskimo-uunivuokaan, jotka ollaan saatu tuliaispussissa. Limppu maistui maukkaalta ja teen niitä uudelleenkin. Ehkä ilman vuokaakin onnistuisi.

Olen ollut mieheni kanssa melkein 50 v yhdessä ja nyt vasta ensimmäisiä kertoja hän on alkanut syömään pullaa. Oikein pyytänyt niitä. Olen leiponut tänä vuonna jo enemmän kuin viime vuonna yhteensä ja pullankin olen saanut jo onnistumaan. Ollut perheen ja aikoinaan työpaikkani vitsin aiheena. Tytär joskus sanoi, että sulla ei taida nuo pullan sukuiset onnistua.

En saanut yhtenä kertana kaikkia pullia mahtumaan uunipelleille, joten kypsensin loput, ne rumimmat, air fryerissa. Hyviä tuli.

 

0-koon vauvanuttu

 

Meille syntyi alkuviikosta viides lapsenlapsi. Sukupuoli tiedettiin jo etukäteen, joten langan väriä ei tarvinnut arvuutella - ja meillä taitaapi olla perheessä värirajoitteisia henkilöitä.

Malli on prinsessa Estellen nuttu ja on Suuri Käsityön nettiohje. Langaksi valitsin Bo peep luxury babyn ja ostin sen Prismasta. Puikkosuositus langalle on 4, mutta neuloin nutun 3½ puikoilla. Neuloin suoran osuuden valmiiksi, mutta purin sen, koska en ollut tyytyväinen käsialaani. Otin uuden kerän ja neuloin eka kertaa nurjat kerrokset puolta numeroa (3) pienemmällä puikolla.

Noin pienessä vaatteessa virheet suorastaan pompsahtavat esiin. Nutusta tuli kuitenkin pehmeä eikä liian tiukka. Suuri se saajalleen vielä on, mutta aika hoitaa tuon ongelman yllättävän nopeasti.

Minulla on nyt työn alla kaksivuotiaalle pojalle neuletakki. Kuvittelisin sen olevan sopiva ensi syksynä. Vielä on kappaleet valmiina toiseen ja kolmanteenkin vauvanuttuun. Täytyy vaan saada aikaiseksi ja ommella palat yhteen.

Ompelutyöt jatkuu uudella koneella

Minulta jäi ompeleminen muutamaksi päiväksi, koska uusi koneeni lakkasi toimimasta. Oli silloin marketin kallein kone, vaan ei kovin kallis, jos vertaa huippulaitteisiin.

Lompsin ompelukoneeni kanssa liikkeeseen, koska takuu oli voimassa heinäkuun loppuun. Selitin, että luulen tässä olevan todella pieni vika. Siinä ei puolaus onnistu. Moottori on ok, mutta se ei nappaa puolaan kiinni. Hämmästykseni oli suuri, kun minulle kerrottiin, että ota uusi kone tai rahat tilille. Koneen merkille ei löydy lähimailtakaan huoltajaa.

Liikkeestä löytyi samanlainen kone. Otin sitten rahat vanhasta tilille ja maksoin uuden kokonaan. Uusi oli 40 € kalliimpi. Jos olisin vain ottanut uuden tilalle, siinä uudessakin olisi takuu päättynyt heinäkuussa. Nyt ompelukoneessani on taas kahden vuoden takuu.

Yläkuvassa olevan kassin ompelin IKEA:n kankaasta, joka on odottanut kymmenisen vuotta käyttötarkoitusta. Nyt sitten "löysin" sen ja kangas päätyi kassiksi päiväkuvikseen. Kuljetan siinä isoja paperiarkkeja. Sisällä on kassin kokoinen paksuhko pahvi tukea antamassa. Tästäkin ideasta kiitos kurssikaverin. Hän oli omansa ommellut kauniista vanhasta pöytäliinasta.

Kassin ompeleminen oli oikeastaan testikäyttö ompelukoneelleni. Kangas on paksuhkoa puuvillaa ja kone pärjäsi hyvin taitoskohtien yli.

Näitä kuvassa olevia pahvilaatikoita tuli aikoinaan meidänkin perheeseen molemmille joululahjapakkauksina. Joulusiivouksen aikaan tuskastuin työhuoneen lattialla oleviin pahvilaatikoihin, joihin mieheni kerää pienet pahvin- sekä paperinpalat. Hoksasin jouluisen laatikon ja sain sinne sopimaan pienemmät keräyslaatikot. Ovat siis pääasiassa viinipläniköitä ja täydellisen kokoiset keräykseen. Pitkä sivu vain on leikattu auki.

Mistä niitä viinipläniköitä syntyy, allekirjoittaneella on tosiaankin osuutta asiaan. Ei siitä sitten tällä kertaa enempää...

Koska jouluinen laatikko on hyvän kokoinen, päätin hyödyntää kassin ompelusta jääneen kankaan sen päällystämiseen. Siinä hommassa käytin vain kuumaliimaa. Nyt se on, ainakin minun mielestä,  hyvän näköinen ympäri vuoden.

Kangasta on vielä juuri sen verran jäljellä, että saan siitä miehelleni kännykkätaskun kaulaan ripustettavalla hihnalla.
 

Mökin arvokkain kaappi

Ystävämme lupasi noin 25 vuotta sitten teettävänsä meille mökille kaapin pientä sähköhellaa/uunia varten. Kaveri oli silloin alan firmassa töissä. Kaapin paikasta otettiin mitat, jotka sopivat vanhaan muurattuun koloon. Eli tuossa kaapissa ei ole yhtään standardimittaa.

Remontin jälkeen emme tarvinneet enää kaappia hellalle, vaan otimme sen telkkarikaapiksi. Ovien taakse piiloon saatiin tarvittavat laitteet. Telkkari sopi hyvin kaapin päälle, koska se seisoi yhdellä jalalla. Sitten kävi niin, että saimme toissajouluna lapsilta perheineen lahjaksi uuden telkkarin. Olivat sitä mieltä, että vanha oli jo turvallisuusriski. Tässä uudessa töllössä olikin jalat päissä.

Hätäratkaisuna mies löysi vesivanerin palasen kaapin päälle. Se oli lommoinen, raapaleinen sekä maalitrippuinen. Kiertelimme kyllä huonekalukaupoissa etsien tilalle uutta ja fiinimpää kaappia, mutta sopivan kokoista paikkaansa ei löytynyt. Ei ainakaan alle tonnilla.

Vesivaneriin silmä "tottui", mutta viime joulunalusviikolla sitten kaappi sai uuden tason liimapuulevystä. Pinta lakattiin ja kulmat pyöristettiin. Telkkari on makkarin oven pielessä, joten nyt ei ainakaan tasoon törmää helposti. Vaihdoin vielä uudet pienemmät vetimet oviin. Ainakin minun silmääni uudet sopii paremmin.

 http://merjee.blogspot.com/2014/09/suuri-muutos-mokilla.html

Meillä on tehty remonttia vielä tuonkin em. jälkeen, eli rakennettu lisää yksi pieni huone ja uusi terassi. Seuraavaksi täytyisi jo maalata seinät ja ovenpielet uudelleen. Ei taida ihan just vielä jaksaa.

Vaikka otsikossa viitataankin arvokkaimpaan kaappiin, niin saimme sen lahjaksi. Olisi taitanut tulla kalliiksi, jos olisi itse tuollaisen mittatilaustyönä hankkinut. Arvo sille tuli ihan jostakin muusta.

Vanhoja pitsilakanoita uusiokäyttöön

Aloitin perintöjen "jatkojalostuksen" ompelemalla pitsilakanoista tyynyliinoja sekä kangaspuilla kudotuista sekä muista puuvillakankaisista pöytäliinoista peflettejä. Kuulostaa käsitöiden rienaukselta, mutta päinvastoin, pelastan vielä käyttökelpoista tavaraa.

Minulla on vielä lapsille jakamieni perintöliinojen- sekä lakanoiden jälkeen kaapit täynnä liinatavaraa kuin myös virkattuja pitsejä. Lapset perheineen ovat saaneet niitä neljältä mummulta. Osalle jouduin äitini poismenon jälkeen pitkin hampain ostamaan muutaman sängynaluslaatikon.

Olen ottanut talteen leikkaamistani lakanoista aplikoidut omistusmerkinnät jos en ole saanut sovitettua niitä tyynyliinoihin. Vaikeutta on lisännyt muutaman lakanan ommeltu keskisauma. Tyynyliinat ovat kokoa n. 50 x 60 cm. Pitsit olen sovittanut siten, että kuvio tulee päälipuolelle. Jos aamulla herää kuvio poskessa, voi tyynyn kääntää jatkossa toisin päin.

Pefletit ompelin tyttären perheelle pääasiassa vanhoista kudotuista pöytäliinoista. Kaikki ovat sellaisista, joissa on vaikeita tahroja. Leikkasin 35 x 45 cm paloja kiertämällä rumat kohdat. Osan päärmäsin ja paksuimmat kankaat huolittelin kolmiaskelsiksakilla pariin kertaan. Näin ne kuivuvat nopeammin. Peflettien kestävyydestä ei ole takuita.

Minulla on vielä niin paljon hyviä kotikutoisia pöytäliinoja, etten edes tiedä, montako niitä on. Joukossa itse aikoinaan hankittuja. Ne säästän ihan sellaisinaan perikunnalle.

Olen vasta urakkani alussa. Aluslakanoita aion myös jatkojalostaa, koska useat niistä ovat liian pieniä. Eiköhän kaikille käyttöä tule. Meitä on tulevana keväänä jo 11 henkilöä äitienpäivälounaalla.