30.5.2019

Torkkupeittojen alkuja

Ei vielä järjestyksessä
Mietin pitkään, että minkälaisen käsityön otan mukaani pitkälle automatkalle ja reissulle. Päädyin sitten virkattuihin neliöihin, joista teen torkkupeiton nuoremmalle tyttärenpojalle. Malli on vanhasta, vuodelta 1978, olevasta virkkauskirjastani. Omiin neliöihini lisäsin ohjeesta poiketen kerroksen mustasta langasta.

Langat ovat osittain loppuja saamastani lahjoituksesta. Musta on uutta, ja joudun vielä muitakin lankoja ostamaan lisää. Punaisia en hanki. Saa kuvassa olevat riittää. Langat ovat pesunkestävää villalankaa sekä Nalle-lankaa. Neliön koko on 9 x 9 cm.

Niinhän siinä sitten kävi, että neuloosi iski taas heti. On kait sitten kroppa vetreytynyt. Riittääpä projektissa silti vielä reilusti tekemistä.
Ensimmäinen virkkauskirjani vuodelta 1978
Nämäkään ei järjestyksessä
No sitten on tämä murheenkryyni yläkuvassa. Siitä olisi tarkoitus tehdä tyttärentyttärelle torkkupeitto. Isoäidinneliöitä on huomattavasti enemmän virkattuna, mutta niissä on aivan eri valkoista Nalle-lankaa kuin kuvassa olevissa. Kai niille "värivirheellisillekin" joskus paikka löytyy.

Suunnittelin jo jossakin vaiheessa tekeväni näistä neuletakin, mutta neliöitä on sellaiseen liikaa. Lisäksi ohjeita löysin vain 7-veljestä -langalle. Neliöni ovat Nallea, joten en ala säätämään omaa ohjetta.

Tämä työ on murheenkryyni minulle sen vuoksi, että peitosta tulee mielestäni liian sekava. Ei vaan sovi silmääni. Tekemästä työstä täytyy tykätä.
Seuraavaksi aion virkkata neliöitä, joihon teen vielä kierroksen pylväitä mustalla langalla. Jos niin näyttää paremmalta, puran jo tehdyistäni uloimman kerroksen pois ja virkkaan niihinkin mustan kerroksen.

Vanhemmalla tyttärenpojalle olen myös päättänyt virkata torkkupeiton. Siitä tulee samanlainen kuin ekasta, mutta keskustat teen neutraaleilla ja maanläheisillä väreillä.
Vuodesta en tiedä, mutta olen ajatellut lahjoittaa kaikki kolme samaan aikaan.

25.5.2019

Harmaantumisen v(h)aikeus

Olen aina ollut tummahiuksinen. En edes taaperoiässä saanut vaaleita hiuksia. Nyt joudun miettimään, että mitä teen seuraavaksi - harmaata pukkaa. Näillä näkymin olen päättänyt kasvattaa oman hiusvärini esiin. Naamarypyt ei ole elämääni pahemmin häirinnyt, mutta tulevan uuden hiuslookin kanssa en ole ihan vielä sinut.

Olen aina käyttänyt vain kevytsävytteitä. Voimakkaammat hiusvärit ovat aiheuttaneet allergioita, joskus rajujakin. Joidenkin kokeilujen jälkeen totesin allergisoivaksi aineeksi punaisen värin. Orient Hennasta sain aikoinaan aivan järkyttävän reaktion. Olenkin valinnut ihan perusvärejä, mutta hiuksistani tulee luonnostaankin aina punainen esiin.

Kampaajan mukaan minulla on kolmenlaista hiuslaatua, joten kuontaloni on aina ollut raidallinen. Se juuri on tuottanut ongelmia harmaantumisen myötä. Kevytväri ottaa osaan hiuksista kiinni kuin nenä päähän, osaan ei. Lisäksi tukkani on ollut valosta riippuen aina eri värinen. Nytkin sisätiloissa näytän vielä tummahkolta, mutta ulkona päälaki loistaa valkoisena.
Kameleontin sukua
Olen miettinyt, että kampaaja voisi auttaa esimerkiksi raitoja tekemällä, mutta sitten minulla ei taaskaan olisi oman väriset hiukset. Lisäksi raidoitus tulisi melko kalliiksi, koska yksi käsittelykerta ei taitaisi riittää. Mahdollinen allerginen reaktiokin vähän pelottaa. Siksi olenkin "opiskellut" netistä, miten vaalentaa värjättyjä hiuksia.

Juu, ensimmäinen kokeiluni pari päivää sitten oli laittaa tekemäni seos hiuksiini, joka sisälsi hunajaa, sitruunaa ja omenaviinietikkaa. Taisi se hiukan poistaa väriä, ja putelissa on tavaraa vielä toiseenkin kertaan. Käytän vielä sen, mutta en sitten enää kokeile kyseisellä systeemillä. Haju oli ensinnäkin aika hirveä. Lisäksi päästäni tippui makeita pisaroita lattioille, vaikka peitin nuppini muovipussilla ja tollasin reunat talouspaperilla. Pesin eilen lattiat, koska vielä löytyi ainakin pari makeaa tippaa, jotka tarttuivat inhottavasti paljaisiin varpaisiini.

Mies toi eilen kaupasta kamomillateetä, ja aionkin seuraavaksi kokeilla sitä sitruunan kanssa. Tuoksu ainakin on parempi. Ja jos hiusvärin haalennus ei auta, voin aina juoda teen rauhoittumiseksi, heh.
Minulle sanottiin, kun ilmoitin kasvattavani oman värini esiin, että harmaa vanhentaa. Juuri nyt tuntuu, että "ihan sama". Myös kulmakarvani vaalenevat, ja en ole juuri koskaan niitä meikannut. Nyt kulmat ja hiukset mallaavat paremmin keskenään. On sitten eri juttu, miten meikkaan, kun lähden "postilaatikolle". Ja ainahan voin värjätä hiukseni, jos siltä tuntuu. Toivottavasti ei.
Nyt kun painiskelen olemattoman ongelmani kanssa, tunnen suurta sympatiaa kanssasisariani kohtaan. Tulee ihan vahingossa huomattua, että en ole yksin harmaantumiseni kanssa. Aika moni näyttää kasvattavan omaa hiusväriään esiin.
Tulipa minäkeskeinen juttu!

20.5.2019

Ruukkusalaattien uudelleen kasvatusta

Meillä on joskus muinoin IKEA:sta ostamani ruukut jääneet ilman käyttöä. Olemme tehneet täysremontin kodin- ja mökin keittiöissä, joten olen karttanut tekemästä turhia reikiä seiniin. Muualle en ole halunnut niitä laittaa.

Nyt sitten ripustettavat ruukut pääsivät mökin terassille suojaruukuiksi. Koska tulemme olemaan kesän aikana melko pitkään poissa mökiltämme, en hanki niihin mitään kummempaa kuin kaupan ruukkusalaatteja uudelleen kasvamaan. Purkeista on kiva ottaa ennen kuin saadaan taas uutta kasvimaalta.

Olen jättänyt katkaisematta kerästä yhden lehden. Koska salaatti on ollut ostettaessa ilman ruukkua, olen laittanut sen juuret päiväksi vesilasiin. Sen jälkeen olen istuttanut kasvin pieneen purkkiin. Multaa ei paljoa tarvita.

Eipä tästä touhusta juurikaan saa taloudellista hyötyä. On kuitenkin ihan mukavaa pelinpitoa. Ruukut näyttää kivoilta ja salaatti maistuu hyvältä.
Perennapenkin astiat odottavat taas kaupan yrttejä. Kuva on viime vuodelta, mutta nyt on jälleen sama tilanne. Osa yrteistä tulee kylvöksinä kasvimaalle. Niitä sitten pakastetaan, jotta talvellakin on mistä ottaa, eikä tarvitse niitä kaupassa miettiä. Isoon vannaan istutan aina mansikan taimia.

18.5.2019

Vuodevaatteille jatkoaikaa

  
Pojan parikymmentä vuotta vanha pussilakana oli tullut aikoja sitten tiensä päähän. Lakanan yläreuna oli melkein puhki hipunut. Kunnossa ei muuten ollut vikaa, koska vuodevaate on paksua kangasta - päätin siis antaa pussilakanalle vielä jatkoaikaa.

Leikkasin yläreunan pois noin vajaalta 30 cm:n korkeudelta. Tilalle ompelin kaksi kangassuikaletta. Ovat enstexiä, joten sain taas osan varastostani hukutettua tähän. En usko, että tulee pesussa kutistumisongelmia, koska jatkopalatkin on pesty aikoinaan.

Poika sai pussilakanansa eilen, ja minä tilaa nurkkiini.
Tikkasin vielä päältä sauman, jolloin jatkokohta ei ota vastaan peitettä laittaessa.
Sain äidiltäni pari alulakanaa, joiden keskusta oli hipunut. Ompelin molempien lakanoiden reunoista yhteensä neljä tyynyliinaa. Ompelin myös kolme laudeliinaa sekä pari siivousrättiä. Loput kankaasta menivät ulkokäyttöön, eli auton siivoamiseen sekä terassikalusteiden pesemiseen.

11.5.2019

Hillopurkista suojaruukku

Tapettia ja hillopurkki
Ostin äidilleni lahjan sekä pienen ruusun äitienpäiväksi. Pienen siistäkin syystä, että hän saa kukkia monelta muultakin ja laskutilat ruukuille käyvät vähiin.

Koska taidan saada takaisin kaikki kukkien suojaruukut sitä mukaa, mitä olen hänelle antanut, päätin nyt tehdä sellaisen itse. Kasvi itsessään oli "rumassa" pussissa, joten tarvetta oli vähän nätimpään astiaan.

Otin esiin halpisrullan tapettia ja ryhdyin muotoilemaan sitä hillopurkin mukaan. Pohjaan liimasin pyöreän palan fiksaamaan tekelettä. Itse kukkaruukku on halkaisijaltaan 12 cm, joten se sopi kuin valettu hillokipan sisään.
Ruukun suojasta tuli mielestäni ihan ok, mutta huomasin tapetin nihkistyvän, vaikka onkin pesunkestävää. Kaapissa tosin olisi ollut kristallimuovia, jolla olisin voinut suojata tapetin, mutta hoksasin sen vasta liian myöhään.
Mietitytti sekin, että vaikka itse tykkäisinkin lopputuloksesta, niin olisikohan äitini. Hylkäsin siis alkuperäisen ideani, ainakin tällä kertaa.
Päätin alkaa alusta ja löysin sellofaania kätköistäni. Revin tapetin pois ja päällystin hillopurkin sellofaanilla. Rusetin lisäsin koristeeksi.
Ainakin nyt mennään tällä. Tosin vielä ehtii värkätä kaikenlaista?

8.5.2019

Japanilainen essu

Sain viimeinkin aikaiseksi ja ompelin lokakuussa leikkaamani japanilaisen essun. Löysin kaavan siihen sivulta https://kotiliesi.fi/kasityo/japanilainen-essu/

Kangas on valkoista enstexiä. Taskut työhön leikkasin 90-luvulta olevasta puuvillaisesta verhokapasta.

Tällaiseen essuun paksuhko kangas sopii hyvin, ja taidankin ommella näitä ihan viemisiksi kavereille ja perheelleni. Ilmettä saa muutettua helposti erilaisilla taskuilla sekä tereillä. Nyt on ainakin helppo ommella uusia kun alkuun pääsin, ja pääsen samalla eroon tuosta valkoisesta perintökankaasta.

Essun nauhat ovat kiinteästi kiinni ja menevät takaa ristiin. Mallissa ei siis mikään paina niskaa. Ihmettelen, että sain ne kerralla oikein enkä sekoillut niissä.

Alkuperäisessä ohjeessa on ommeltu farkun napit ja lenkit eteen, mutta malli toimii näinkin pelkästään ompelemalla olkanauhat kiinni esiliinaan. Voisihan niille tehdä muunkinlaisen kiinnityssysteemin, kuten ommella lenkit, joiden kautta nauhojen pituutta voisi säätää. Suunnittelinkin ensin lenkkejä, mutta menin sitten siitä, missä aita on matalin.
(Muistin ottaa lokakuussa valokuvan)
Tulostin kaavan A-4:lle. Mietin kainalon kaarta, ja kun olen joissakin pilkun viilaaja, niin etsin sille harpilla keskipisteen. Merkkasin sen ensin tulostamalleni paperille. Siitä sitten laskin suhteessa saman voipaperille, johon piirsin kaavat. Tähän hommaan harppina käytin kynää ja siihen kiinnitettyä narua. Narun kiinnitin keskipisteen kohdassa teipillä pöytään kiinni. En sitten tiedä, kannattiko nähdä tuollaista vaivaa.
Ei valkoinen essu meillä kauaa siistinä pysy, vaan todennäköisesti se tulee olemaan iloisesti pilkullinen kaikista chili- ja tomaattiroiskeista taikka erilaisista maaleista. Sellaisista tahroista, joita ei saa pesussa häviämään.

7.5.2019

Nyt on kangaskasseja

Saunakasseja koko perheelle
En tietänytkään, kuinka hauskaa kangaskassien ompeleminen on. Kun alkuun pääsin, niin näitähän teki vaikka kuinka paljon. Rajansa silti rakkaudellakin - seuraavaksi aion yrittää tehdä vaativampaa mallia.

Sain valmiiksi kassit perheemme rantasaunojille. Niissä voi viedä mökiltä vaikkapa juomapullot sekä puhtaat vaatteet. Isot kylpypyyhkeet mahtuvat suurempiin kasseihin. Perheen pienimmillä on ohuemmat pyyheliinat käytössä, joten ne mahtuvat heidän omiin kasseihinsa.

Poika sai aiemmin käyttöönsä kolme kassia - kaksi kauppareissuille ja yhden rantasaunan keikoille.
Kassit kokoa noin 45 x 45 cm
Minulle on siunaantunut valkoista enstex-kangasta perintönä, ja paljon. Vähän on ollut hakusessa, mitä siitä ompelisin. Olen miettinyt osan värjäämistäkin. Näihin kasseihin sain upotettua muutaman palan.

Punainen raitakangas on ostokseni kangaskaupan lopettamisalesta. Muistaakseni paloja myytiin muovikasseissa. Tämä raitapala määritti kassin koon, ja enempää ei sitä (tietääkseni) löydy.

Sinikuvioinen kangas on ihan kaupasta ostettu. En muista kirveelläkään, mitä olen siitä tehnyt joskus aikoinaan. Jämäpala on melko ohutta puuvillaa, joten se on taskuna kaksinkertaisena.

Punaraitaisen taskun ompelin kassiosaan ylhäältä ja keskeltä kiinni pienen pätkän verran. Tikkauksen päälle ompelin napin, eli kassissa on yksi tasku. Siniruutuisen ompelin keskeltä ja koko matkalta alas asti, eli siinä on kaksi taskua.
Kassit kokoa noin 35 x 35 cm
Vasemman puoleinen kassi on ommeltu mökkinaapurin lastenhuoneen verhokapasta, jonka sain. Mainittakoon, että heidän lapset ovat omiemme ikäisiä. Kangas on hyvässä kuosissa ja paksuhkoa puuvillaa. Tiedä sitten, kelpaako se 7-vuotiaalle tyttärentyttärelle, että onx ällö?

Oikean puoleisen kassin kankaan olen ostanut vuosia sitten kaupasta. Piti ommella siitä jotakin viisasta, mutta kangas on niin kieroon valmistettu, että luovutin tekemisen kokonaan. Kassin sain sentään aikaiseksi 5-vuotiaalle tyttärenpojalle.
Tytär paikkasi edellä mainitusta kankaasta joskus rippikouluikäisenä isänsä farkut kera kavereittensa. Mitäs meni pyytämään!

6.5.2019

Nuukailua kasvien kanssa

Vein taas viime syksynä pelargoniat puutarhasta talvisäilöön mökkimme vinttikamariin. Pärjäävät siellä hyvin, koska valon määrä on rajallinen sekä huoneenlämpöä pidetään matalammalla kuin muuta taloa. Lämpöä lisätään vain kun tulee makkariin nukkujia.

Kukat samassa korissa on helppo nostaa ulos ja sisälle tarpeen mukaan. Kesämmällä istutan ne ulkoruukkuihin. On mukavaa, kun pelargoniat ovat jo valmiiksi suuria kesän kynnyksellä.
Leikkasin pidempiä oksia talvehtijoista ja juurrutin niitä vesiastioissa. Joistakin kuvittelin, etteivät ikinä tee uusia juuria, mutta olivatkin vaan paljon hitaampia. Nyt on vielä pari oksaa odottelemassa multaan pääsyä.
Toissajoulun tulilatva kukka-asetelmasta päätyi ulkoruukkuun kesäksi. Siitä se innostui kukkimaan uudelleen. Istutin sen talveksi pienempään ruukkuun ja se sai seuraa pelargonioista. Kovin kasvi tuntuu viihtyvän ja lykkää uutta lehteä ja vartta. Olisiko varsissa myös ilmajuuria? Pitääpi netistä tsekata. Tämäkin päätyy jälleen ulkoruokintaan ilmojen lämmetessä. Toivottavasti alkaa taas kukkia.
Kuvan muratin oksat olivat taatusti lännen hitaimpia juurien kasvattajia. Kesti todella pitkään ennen kuin näin ensimmäisen juuren. Pian sen jälkeen niitä sitten olikin varret täynnä. Ulos päätyy nämäkin ja pari muuta vanhempaa.
Sain maaliskuussa paavalinkukan. Ajattelin lisätä kasvia lehdistä - ohjeen mukaan. En todellakaan tiedä, tuleeko näistä mitään. Ovat kököttäneet mullassa jo hetken aikaa.

Kasvien lisäämisellä yritän taas hiukan välttää uusien ostamiselta. Ollaan ehkä kesällä jälleen noin puolitoista kuukautta Lapissa. Ei yhtä soittoa, vaan parissa erässä. En millään viitsisi vaivata naapureita ja pyytää kasteluapua, vaan jätän ne säiden armoille. Jos kukat kuolee, niin emme sitten taloudellisesti korkealta putoa.

1.5.2019

Ristinolla-peli muovimunista

Sain taas lapsenlapsilta suklaamunien muovikoteloita. Pidän niitä säilytyskoteloina pienille tavaroille sekä nyörien pätkille. Olen myös miettinyt, mihin muuhun niitä voisi käyttää, eli ovat uusia ideoita odottelemassa.

Kuvassa versioni ristinolla-pelistä. Munakennosta leikkasin palan yhdeksälle munalle. Muovikoteloihin laitoin muutaman pienen kiven, jotta ne pysyvät pystyssä. Päihin piirsin tussilla ristit ja nollat.

Toivottavasti lapsenlapset innostuvat pelistä.