24.4.2018

Mistä näitä sikiää?

Tarkoitan keskeneräisiä käsitöitäni.
Neulatyö valmiina
Olen minä nähnyt muutaman kerran vuosien aikana kuvassa olevan neulatyöni ja ajatellut, että pitäisi sekin joskus kirjailla loppuun. Yllätykseni olikin melkoinen, koska olinkin tehnyt sen valmiiksi. En sitten muistanut yhtään! On vaan jäänyt sille jatkopaikka miettimättä.

Olen saanut käsityön Amerikan sukulaiselta. Äiti ja isä toivat sen tullessaan. Olivat viettämässä siellä 25-vuotishääpäiväänsä. Itse menin naimisiin siitä parin kuukauden päästä. Siitäkään ei ole kuin reippaat 40 vuotta. Ehkä neulatyö on kulkenut mukanani juuri noitten muistojen vuoksi.

Ajattelin ensin, että ompelen tuosta tyynynpäällisen. Todennäköisesti kuitenkin ostan siihen kehykset ja työ päätyy tulevaan taulukollaasiini. Kokemuksesta tiedän, että tyynynä meidän huushollissa se ei kauaa kauniina pysyisi.

20.4.2018

Käsiala muuttuu

Purkaminen ei ole kivaa
Korkeudet kohdillaan
Kirjoittelin vuosi sitten toukokuussa, että UFO:t seuraa mua ja lupasin neuloa yli 20 vuotta sitten aloittamani puseron loppuun. Takakappale on valmiina ja etukappale melkein kainaloon asti neulottuna. Otin eilen työn esille ja päätin tehdä puseron valmiiksi.

Neuloin yläkuvassa olevat kaksi ylintä raitaa. Mittasin kerrosten korkeuden ja beigen värinen raita tuli puoli senttiä korkeammaksi kuin vanhat. Se on paljon se.  Purkuun meni. Olisi mennyt koko työ, mutta en viitsi keriä langan pätkiä. Toisekseen, minulle olisi jäänyr epämääräinen kasa lankakeriä, joille olisin saanut etsiä uutta käyttöä.

Neuloin raidan uudelleen ja mielestäni tiukoilla silmukoilla. Hyvä tuli, joten jatkanpa puseron neulomista. Niin selkärangassa kuviot ei ole, että voisin katsella telkkua neulomisen lomassa.
Olen huomannut muissakin neulomuksissani, että työn jälki ei ole enää samanlaista kuin ennen. Enkä ainakaan tunnusta, että vanhuuttani alkaa jälki huonontua. Hmm - ehkä sitä elää vaan enemmän löysin rantein.

18.4.2018

Kelpaa taas

Valko- ja sinivuokkoja löytyy myös takapihaltamme
Minä niin päätin mökkiremonttimme jälkeen, että mitään ripellyksiä en enää huoli seinillemme. Ehkä kevään innoittamana kuvan ompelukseni pääsevät taas esille.
Kätevät kehykset
Löysin kukkataulut tutkiessani taas jemmojani. Olivat pesun jäljiltä pienessä rasiassa.

Olen ommellut kukat joskus 20 vuotta sitten. Ovat varmaankin ensimmäiset ristipistotyöni ja tähän asti myös viimeiset. Yksi pikkuinen on ihan hippasen keskeneräisenä samoilta ajoilta, joten taidan joskus heikkona hetkenä tehdä sen valmiiksi.

Ajatuksena olisi tehdä taulukollaasi. Seinä olisi jo valmiiksi tiedossa, enkä taida ihan kaikkia raapustuksiani polttaa pesässä.

17.4.2018

Aika entinen ei koskaan enää palaa?

Nuorempana olin innokas ompelija ja valmistin lähes kaikki vaatteet itse. Joko lapsille tai omaan käyttöön. Ukkokin sai omansa. Jos en ommellut, niin sitten ainakin neuloin jotakin.

Ostamani kaavat ovat vielä tallessa kuten myös muutama vuosikerta käsityölehtiä. Ongelmana on vaan niiden ikä. Lehdistä nyt vielä jotakin käyttökelpoista löytää, mutta 80-90-luvun kaavat ovat pääosin niin höhliä, että en äkkiseltään keksi, miten niistä voisi tuunata jotakin.

Olen nyt kuitenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aion ommella ainakin tämän viikon jotakin käyttökelpoista. Jos ei  muuta, niin ainakin mökkikamaa. Välineet ja melkoisesti tavaraa olisi vielä jemmassa. Kai noista kaavoistakin jotakin ohjetta vielä löytää.

Kangaspaloja olen lahjoittanut viimeksi lapsenlasten päiväkotiin, eli kaikenlaisia iloisen värisiä juttuja. Paikallinen ala-astekin on saanut joskus muutaman laatikollisen tavaraa. SPR:n kontti on saanut osansa ja joitakin kankaita olen myynyt kirppiksellä.
Taidan tehdä taas ompelurupeaman jälkeen inventaarion ja päättää, mitä jätän itselle. Kumma kyllä, mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpompaa on luopua tavaroista.

9.4.2018

Virkkuukoukku hukassa

Isoäidinneliöt ei vielä sommiteltuna
Teen toisinaan pitkillä autoreissuilla isoäidinneliöitä Nalle-langasta. Virkkailen niitä myös joskus telkkua katsellessa. Niistä olisi tarkoitus saada aikaiseksi jonakin päivänä torkkupeitto tyttären tyttärelle. Minulla on tarvittavat jutut valmiina aina saksia myöten samassa paperikassissa, joten työ on helppo ottaa mukaan.

Viime reissun jälkeen kävi kylmät. Hukkasin virkkuukoukkuni. Sitä ei löytynyt mistään. Olin ihan varma, että se tuli mukaan, koska tarkistin vielä lähtiessäni, että kaikki on tallessa. Peittoa en virkannutkaan reissussa palaakaan, vaan keskityin muuhun työhön. Epäilin siis, että koukku oli matkalla pudonnut jonnekin.

Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, että mikä sen koko oli. Valitsen koon aloittamiini töihin lähinnä tuntumalla. Sopivaa koukkua ei kokeilemalla löytynyt kotoa, ja vähän hölmöltä tuntui ajatus, että ostaisin sellaisen silmämääräisesti. Eihän tuo kalliiksi olisi tullut, mutta silti.

Nyt merkkaan ylös, millä koukulla olen tehnyt mitäkin. Minulla on esimerkiksi pieni pussi lajiteltuja lankoja virkattuja herkkuja varten. Koska haluan tehdä samanlaisia, niin koukunkin pitää olla samanlainen. Samoin myös virkatuissa kaulakoruissa. Niitäkin teen mielialan mukaan ja jatkan kun jaksan.

Juu - virkkuukoukku oli uuden harmaan Nalle-langan sisällä piilossa. Jostakn syystä en sitä aiemmin löytänyt, vaikka kopeloin myös kerät. Onneksi löytyi. Kolusin muutkin paikat moneen kertaan autoa myöten.
Työ on suurinpiirtein puolivälissä ja nyt saan taas virkattua tasaisen kokoista jälkeä sillä käteen luontuneella koukulla.

7.4.2018

Hillokipasta fiksattu roskis

 
Minulla on lähes aina käsitöitä tehdessä pieni roskis sohvan vieressä, eli "toimistossani". Siihen on kätevä laittaa heti esimerkiksi päättelylangat, joten roskat löytää heti oikean osoitteen.

Minulla on ollut käytössä pieni lieriön mallinen roskis, mutta se keikahtaa helposti. Nyt kekkasin, että tyhjän panttina olleesta hilloastiasta saankin kätevämmän mallisen ja -kokoisen siihen tarkoitukseen. Olen saanut astian joskus suurtalouskeittiöstä tyhjänä. Kippa on sitäpaitsi vähän höhlän kokoinen, ettei se sovi meillä oikein mihinkään.

Etiketti pytyssä on vaan piukassa kuin nenä päässä. Lappu särki silmääni, joten päätin piirtää tussilla kuvion sen päälle. Tässäkin kait pätee, että mitä et voi piilottaa, niin korosta sitä. Ei tuo mikään ihmeellinen taidepläjäys ole, mutta onpa ainakin tekstit piilossa.

Sen olen oppinut, että siihen roskikseen ei sitten kannata laittaa käytettyjä nenäliinoja sun muuta vastenmielistä. Yleensä sieltä saa tonkia pudonneita neuloja, virkkuukoukkuja sun muuta.

Koska olen innokas pilkkijä, niin kirjoittelin näistä pytyistä toisessa blogissani: http://fisuska.blogspot.fi/2018/04/pilkkireppuun-jarjestysta.html

6.4.2018

Pieni kevätinventaario

Suklaamunien muovikotelot nauhojen pätkille
Suklaamunien muovikotelot korutarvikkeille
Joskus sitä on kiitollinen sadepäivästä kuten nyt. Viikko on mennyt pilkillä istuen kauniissa kevätsäässä, ja sen kyllä huushollissa huomaa. Pitää siis siivota.

Aloitin päiväni uusien suklaamunien muovikoteloiden innoittamana pienen inventaarion askartelutavaroihini. Noita koteloita on myös säästetty minulle lapsenlasten toimesta. Pitäisi vaan muistaa hakea ne, koska mökillä olleet loppuivat taas vähän kesken.

Aion järjestellä myös molemmat askartelukaappini. Sitä on tullut pöyhittyä talven aikana, ja nyt on taas melkein kaikki hukassa. Jospa samalla saisin uusia ideoita ja inspiraatiota askarteluun.

2.4.2018

Kaikkien jämälankojeni äiti

Vanha jämälankapuseroni tuli aikoja sitten tiensä päähän. Esittelin ukolle, että olisi korkea aika hävittää kaapin täyte. Mies kysyi, että miksi? Kai tuon nyt korjata voi. Tyttärelle kun esitin neulomiani paikkoja, hän sanoi, että et oo äiti tosissas!

Kyllä minä aion ommella paikat kiinni pienten reikien päälle. Neulos on osittain myös niin hipunut, ettei puseroa voi siististi parsiakaan. Kuluneet kohdat ovat tulleet todennäköisesti käsitöiden tekemisestä, eli käsivarsi on hangannut etumusta.
Neulos on helmineuletta. Jokainen kerros on neulottu eri värillä, joten langan päättelyä oli ihan hirveästi.
En minä nuukuuttani puseroa säilytä, vaan se on niin ihanan behmeä ja venynyt. Mökillä minä tuon kanssa olen rehjustanut. En se päällä ihmisiin menisi.


1.4.2018

Virkattu kaulakoru toiveväreillä

Afrikankukkia
Virkkasin kaulakorun ensimmäistä kertaa saajan toiveväreillä. Yleensä saaja on saanut valita jo tehdyistä.
Kovin on aurinkoinen väriyhdistelmä. Olen joitakin virkannutkin kirkkailla väreillä, mutta musta-valkoinen on aina toiminut ja ollut varma valinta.

Kaikilla kavereillani alkaakin olla jo tällainen, mutta korujen virkkaus on niin mukavaa puuhaa, että teen näitä lisää, ainakin itselle. Minulle on jäänyt vain musta-puna-valkoinen.

Myös kaulanauhan värejä pitää miettiä etukäteen. Ei ole ihan tunnin juttu punoa sitä Kumihimolla ja sitten todeta, ettei se toiminutkaan. Kokemusta on siitäkin.