Vähän kerrallaan

Lapin mökin sisustusprojekti jatkuu vähän kerrallaan. Olin täällä viimeksi vuosi sitten ja kuvan hyllykkö jäi 1.7.2015 tyhjäksi.

Olen ostanut kirjaston poistokirjoja halvalla ja ajattelin kerätä niistä pienen kokoelman. Pyyhin kirjat kostealla rievulla, leikkasin kirurgin puukolla varovasti selkämyksistä kirjaston laput pois ja liimasin tilalle pienet kontaktimuovin palat. Nyt löytyy huonon sään sattuessa jo melkolailla telkkarin korviketta.

Koska matka on hankala, sain tänne vasta roudattua myös petauspatjan. Nyt sänkyyn ei tarvitse enää kavuta, koska petarin virkaa toimittaneet patjat saivat uuden paikan parvelta varavuoteiksi tarkoitettuna.

Pikkupoika ja porakone

Minkä pienenä oppii...

Tyttären poika on nyt siinä iässä, että moni asia kiinnostaa. Perheen miehet ovat rakentaneet terassia ja poika, melkein 3 vuotta, on innokas mukana seuraaja.

Katselin ihmetellen, kun poika laittoi ruuvin poran terään ja ruuvasi niitä sujuvasti laudan pätkään. Osasi jopa vaihtaa pyörimisen suuntaa.

Isänsä on varmaankin opettanut poikaa. Hieno juttu antaa lapsen olla mukana tekemässä.

Betonitöitä

Vuorenkilven lehdet ja kankaat betonikuorrutuksessa

Vanhoja tekstiilejä betoniin

Kävin rautakaupasta ostamassa kuivabetonia terassin pilarien valuun ja ostin samalla itselleni säkillisen hienojakoisempaa suunnittelemiani betonitöitä varten. En ole koskaan ennen tuollaista hommaa tehnyt, mutta ajattelin kokeilla, mitä saan aikaiseksi. Itse asiassa värkkäsin betonista yhdessä tyttäreni kanssa, jolle tämä oli myös uutta touhua.

Mökin nurkissa ei enää paljoa haittaa pienet ylimääräiset tekeleet, joten "koristelin" multakasan purkujätteen palasilla tökkäämällä ne siihen pystyyn. Kepin päähän asettelin betoniin kastamamme kankaan palat ja virkatut tekeleet, jotka ovat pyörineet nurkissa turhan panttina. Muotiksi otimme pääasiassa vanhoja muovisia ruukkuja.

Saa nyt sitten nähdä, mitä noistakin tulee tai tuleeko yleensä mitään. Tuuleekin reippaasti, että toivottavasti ovat vielä aamulla pystyssä.

Vaihteeksi taas mökkiremonttia

Uusi terassi valmistumassa

Vielä on jonkin aikaa haasteellista kulkea ovesta ulos. Ovi siirrettiin terassilta eteisen ikkunan tilalle ja vanhan terassin paikalle tulee nyt pieni askarteluhuone. Saamme sinne myös lisää kaappitilaa. Uusi terassi rakennetaan rakennuksen eteen.

Lapsenlapset tuntuvat tykkäävän remontista ja varsinkin multa- ja sorakasoista, joten heilläkin puuhaa riittää.

Kasa kasan vieressä

Laattakivet odottavat pinottuna uutta paikkaa. Katsotaan sitten, mistä löytyvät seuraavaksi. Kaikki palava purkujäte viedään reilun parin kilometrin päähän polttolaitokselle. Vastaanotto siellä on ilmaista.

Eipä väliaikaisella sekamelskalla niin väliä ole, vaikka joskus sielua ja silmää särkee.

Mansikat kukkivat  kaivonrenkaassa ja vähän muuallakin

Onneksi on kukkamaat, joihin ei tarvitse koskea. On edes jotakin pihassa, missä silmä lepää. Olen piilottanut mansikantaimia vanhaan kaivonrenkaaseen. Niitä löytyy myös vähän sieltä sun täältä, muunmuassa vanhasta peltisestä lasten ammeesta. Niille en ole vielä keksinyt loppusijoituspaikkaa. Ehkä sitten, kun pihatyöt on tehty, mansikoillekin löytyy kunnon kasvimaa.

Munankuorimosaiikkia lahjarasiaan

Ylioppilaalle vihreää

Meidän porukka menee huomenna ylioppilasjuhliin onnittelemaan nuorta sukulaismiestä. Päätin perheeni puolesta, että rahalahja ojennetaan tällä kertaa pahvirasiassa, jonka kannen peittää munankuorimosaiikki. Ei ainakaan vielä tullut vastaväitteitä, joten uskalsin poiketa perinteisestä kortti-linjasta. Tykkään kylläkin kovasti onnittelukorteista, mutta mennään nyt tällä kertaa tällä systeemillä. Olen kuitenkin tätä mosaiikkijuttua harrastanut sen verran vähän, ettei kukaan ole vielä käskenyt lopettaa. No - enpä korkealta putoa, jos saaja nakkaa paketin roskiin, mutta toisaalta, heillä arvostetaan itse tehtyä.

Näprääminen jäi vähän viime tinkaan, mutta eiköhän rasia ole huomenna jo ihan kuiva. Kuvasta huomaa, että lakka on vielä yhdestä kohtaa nihkeää. Laitoin sitä kannen reunaan reilusti, että ei sitten munankuoren palat irtoa kantta avattaessa ja sulkiessa.

Naurattaa itseänikin joskus omat touhut. Naapurit ja sukulaiset tuovat kahvipusseja, munakennoja ja nyt munankuoria. Tytär näki minulla talouspaperi- ja vessapaperihylsyjä. Kysyi, että tarvitseeko noitakin alkaa kerätä? No ei, niitä kertyy omastakin takaa. Osan maalasinkin jo mustaksi samalla, kun tarvitsin tähän työhön mustaa akryyliväriä. Katsotaan nyt, mitä saan niistä aikaiseksi. Rasian pinnan lakkasin taas kalustelakalla. Decoupage-lakkaa maltan käyttää vain hennompiin töihin.