29.6.2018

Virkattu kesäkassi

Kuvassa olevan kesäkassin virkkaaminen alkoi siitä, kun sain kaverilta kassin, jossa oli rottinkikahvat. "Luomus" itsessään ei ollut mieleeni, ja sen antajakaan ei siitä tykännyt. Aikani mietittyäni päätin virkata kesäkassin ja hyödyntää kahvat. Aioin ensin ostaa lankaa ja virkkaisin mustan kassin, mutta kuinkas ollakaan, itseltä löytyi vaaleaa puuvillalankaa. Ohjeen löysin netistä:
http://www.ullaneule.net/0206/ohjeet_esther.html

Kassin kahvat olivat ohjeeseen nähden hieman isommat, mutta eipä tuo minua haittaa. Virkkasin työhön myös enemmän korkeutta.

Sisällä on laukku laiskalle käsilaukun vaihtajalle. https://merjee.blogspot.com/2018/01/laiska-kasilaukun-vaihtaja.html
Kassin kahvojen virkkaaminen vaikutti jo etukäteen työläältä hommalta, mutta tosiasiassa se ei ollutkaan sitä. Olin parin viikon pohjoisen reissussa ja ajattelin tekeväni paljonkin käsitöitä, mutta todellisuudessa virkkasin vasta kotimatkalla kahvat kiinni kassiin. En sitten muuta saanutkaan aikaiseksi. Toisaalta ihan hyvä juttu olla välillä "lomalla" käsitöistä. Keskityin lähinnä vain kalastamiseen ja mukana olleeseen ystäväporukkaan.

Alkuperäinen kassi oli mielestäni sekä sen antajasta kuosiltaan vähän kummallinen. Oli saanut sen liikelahjana.

Ajattelin saavani siitä kaavat johonkin toiseen kassiin ja paljetit sun muut glitterit johonkin tyttärentyttären työhön.

Aloitin kesäkassin innoittamana jo virkkaamaan hänelle pientä selkäreppua. Langat siihenkin oli jo valmiina. Malli kehittyy työn edetessä.

10.6.2018

Tarjoilumuistelot

Ei mikään hienosteluvihko
Kirjoittelin nuorena ahkerasti päiväkirjoja. En tosin ole niitä lukenut sen jälkeen, mutta tallessa ovat. Vanhempana siirryin pikkukalentereihin, joihin kirjoittelin muutamalla sanalla päivän tapahtumat. Tänä vuonna minulla ei fyysistä mukana kuljetettavaa kalenteria enää ole. Jäi ostamatta jostakin kumman syystä, mutta vielä on vuotta jäljellä. Täytyy hankkia sellainen, jos jostakin vielä löytyy.

Meillä käy mökillä säännöllisen epäsäännöllisesti kutsuttuna ystäviä, ja koska mökillä ollaan, he ovat yleensä yövieraita. Ainoat asiat, joita merkkaan vihkooni, on tarjottavat näille vieraillemme sekä visiittien päivämäärät. En esimerkiksi muistele, koska ollaan saatu vastavierailulle kutsu. Meillä kutsutaan, kun itselle ja vieraille sopii, ja milloin tuntuu mukavalta nähdä kavereita.

Tykkään tehdä erilaisia ruokia ja kokeilla uusiakin juttuja. Joskus onnistun tai sitten taas en. Normihommaa säkäkokilta. Osittain siksikin aloitin tarjottavien merkkaamisen pari vuotta sitten. Muistan näin hyvät ja huonot reseptit ja mitä korjattavaa niissä olisi. Pääasiassa yritän olla tarjoamatta samanlaista ruokaa kuin edellisellä kerralla.
"Päiväkirja" on ihan tavallinen sinikantinen vihko, enkä ole siitä mitään hienoa ajatellutkaan. Ruutupaperille on helppo raapaista vierailun jälkeen tarjottavat. Vihkon avulla ei tarvitse muistella, mitä tuli edellisellä kerralla tehtyä. Samalla muistaa hyvät reseptit, joita voi "kierrättää" eri vieraiden kohdalla. Nyt olen alkanut myös merkkailla allergioita ja muita ruokarajoitteita. Näitä kun pompsahtaa ihmisille silloin tällöin.

8.6.2018

Sinisävyisistä eroon virkkaamalla

Tällaisen keskeneräisen puseron purin muutama kuukausi sitten. Malli oli omasta päästä keksitty ja ajattelin, ettei tuollaista kukaan pidä. Lekkasin saksilla etuosasta aplikoinnin alta poikki ja kerin kaikki langat, mitkä tuntui järkevältä ottaa talteen. Vain vähän jäi haaskuun. Lanka on 7-veljestä. Purkamisen vuoksi minulla on jämälankatöissäni paljon vaaleaa turkoosia. Osan annoin tyttärelle sukkia varten ja itse neuloin sukat itselleni. Mies ei kelpuuttanut väriä sukkiinsa. Höh, värirajoitteinen?

Virkkasin kaikista sinisistä ja sinisävyisistä langanjämistä vielä yhden huivin. Saan sitten noita nakella ystävien hartioille, kun istuvat iltaa vaikkapa terassilla. Kyllä huivit käyttöön tulee. Samalla mallilla virkkasin taas kuin ennenkin. Ei tarvitse enää paljoa miettä työn etenemistä.

Kuvassa kaikki siniset ja sinisen sävyiset lankani, jee!

2.6.2018

Terassilla mietintämyssy tarpeen


Tuunattavat kalusteet atomeiksi
Oli hyvä juttu odottaa vuosi ennen uuden mökkiterassimme kalustusta. Piti ostaa uutta, mutta sopivia kalusteita ei vaan tuntunut löytyvän. Ajan kuluessa selkiytyi käyttötarkoituksetkin eri alueille, eli ruokapöytä tulikin ihan eri päähän kuin olin ensin suunnitellut. Kannatti siis istua tuumiskelemassa muutamaan otteeseen riippukeinussa.

Meille on kertynyt kasa vanhoja mööpeleitä, joista on ollut vaikea luopua. Ovat jo niin vanhoja. Nyt päätettiin ottaa niitä käyttöön terassillemme. Kuvan kalusteille tehtiin perusteellinen pohjatyö ennen pintakäsittelyä. Ukko on niin maar tarkka ja viitseliäs. Hyvä niin!
Valkoinen vaihtui ruskeaan
Tarjoilupöytä oli alunperin grilli, jonka ostin ainakin 25 vuotta sitten. Päässä ylätasolla oli metallinen laatikko toimittamassa grillin virkaa ja sen alapuolella oli reikä. No olihan se virityksenä vaarallinen, ja uskalsin polttaa siinä hiiliä tasan kerran. Kyllä sain silloin hankinnastani "kehuja".

Itse kärry viehätti silmää, ja siksi se tuunattiin. Mies otti ylätasolta laudat ja kiinnitti ne alatasolle. Päällinen sai uuden laudoituksen. Maalasin vaunun pariinkin kertaan valkoiseksi, mutta se tuli jo muutaman vuoden päästä kärsineen näköiseksi. Nyt lakkasin sen tumman ruskeaksi. Vieressä oleva riippukeinu, kuten kaikki muutkin kalusteet ovat nyt yhteen sointuvia ja valkoiset ovat saaneet väistyä
Pöytä on kamalassa kunnossa
Kuvan pöydästä en tiedä muuta kuin sen, että on varmaankin noin 80 vuotta vanha. Saimme pöydät sekä puutuolit mökkikaupan yhteydessä. Arvailin, että pöydän pinta olisi asbestisekoitusta. Pinnan hionnassa käskin ukon olla todella tarkkana, ettei hengittelisi pölyä.
Pikkuinen apupöytä ja tuolit
Kalusteiden uusi lakattu väri on lähes samanlainen kuin vanhana. Pöytien pinnat maalasin sävytetyllä Miranolilla. Haju ei haittaa, koska ovat ulkona, ja tiedän maalin kestäväksi.
Saimme tuunatuista pöydistä pari apupöytää. Toinen laitettiin kaasugrillin päähän. Näillä voi tarvittaessa jatkaa ruokapöytää. Ovat kaikki kolme saman korkuisia. Leveydessä on eroa vain seitsemän senttiä.
Pirttikalusto sadan vuoden takaa
Meillä oli ihan ensialkuun omakotitaloon muutettuamme ruokapöytänä vanha pirttikalusto. Lapset olivat silloin kuusi- ja kaksivuotiaita. Pöytä ja penkit olivat käytössä jo anopilla ja appiukolla. Sitä ennen kuulemma mieheni isovanhemmilla.
Maalasin mööpelit 35 vuotta sitten senaikaisen muodin mukaan ruskeaksi ja maali on hyvin pysynyt näihin päiviin.
Nyt kun kaivoimme varaston uumenista kaluston esiin, molemmat lapset hämmästelivät pöydän pienuutta. Näyttivät keskellä pihaa vieläkin pienemmiltä kuin terassillamme.

Vahakankaan ostin viime kesänä peittämään silloista risaa pöytäviritelmää. Valitsin väriltään mahdollisimman kesäisen ja makean. Täytyy sitä sentään joskus hurvitella, heh.
Vahakangas olikin mennyt syksyn jälkeen hukkaan. En voinut käsittää, missä se voisi olla. Kolusin kaikki varteenotettavat paikat kotona ja mökillä. Ajattelin kuitenkin lopulta, että kyllä se jostakin esiin tulee ja luovutin. Tulihan se. Etsiessäni maalaussuojaa mökkivarastosta huomasin siististi laskostetun valkoisen muovin. Tuumailin, että se taitaa sopia hyvin alustaksi. Avattuani taitokset huomasin löytäneeni vahingossa etsimäni vahakankaan. Sattui olemaan vielä sopivan kokoinen, ettei pirttipöydälle tarvinnut uutta ostaa.
Näillä terassikalusteilla mennään niin kauan kuin kestävät. Kunnon nojatuoleja kylläkin tekisi mieli, mutta kahdenistuttava puinen nojatuoli keskipöydällä saa kelvata ainakin tämän kesän.