Sitruunaposset sekä appelsiinimarmeladi

 

Tein pääsiäisenä sitruunapossetin annosmaljoihin. Eka kerran tein kokeilumielessä hiihtolomaviikolla, jolloin perhe sai maistaa jälkkäriä. Kaikki tykkäsivät paitsi nuorin, 9 v, lapsenlapsi.

Vitsailin, että koska katson myös laatuohjelmia, niin hoksasin jälkkärin ohjelmasta Sinkkuillallinen. Huomasin telkkaria sammuttaessani, että siinä oli maininta sitruunapossetista. Muistelin, että olin samaista jälkkäriä syönyt ravintolassa parikin kertaa ja oli mielestäni hyvää. Mietin, että possetista voisi löytyä nettiohje. Olihan niitä vaikka kuinka paljon.

Hapahko jälkiruoka kaipaa rinnalleen jotakin makeaa. Ravintolassa oli pinnalla paksua makeaa mehua. Taisi olla nektariinista tehty? Omaani laitoin pakastemansikoita, jotka survoin sauvasekoittimella. Joukkoon lisäsin sokeria melkoisesti. Pinnalle ripottelin pakastemustikoita.

Sitruunapossetin tein alla olevalla ohjeella:

https://www.valio.fi/reseptit/sitruuna-posset/

Tästä on jo jonkin verran aikaa kun mieheni oli bongannut kauppareissulla valtavan kokoisen pussin appelsiineja viidelläkymmenellä sentillä. Itselle tuli heti mieleen kysymys, että mitä tuollaisella määrällä appelsiineja tehdään? Niitä ei millään pysty eikä ehdi syömään ennen pilaantumista.

En ole ikinä tehnyt appelsiinihilloa tai -marmeladia enkä tiedä kenenkään muunkaan tehneen. Päätin siis kokeilla. Netin syövereissä ohjeita oli vaikka kuinka paljon.

Kuorin appelsiinit ja yllätyksekseni huomasin niiden olevan veriappelsiineja. Eipä tuo haitannut lopputulosta. Tein ensin alla olevan ohjeen mukaisen satsin, mutta hedelmiä jäi siltikin jäljelle. Ostin sitten pari appelsiinia ja sitruunaa lisää sekä inkivääriä ja tein toisen annoksen.

Olen antanut marmeladia maistiaiseksi pikkupurkeissa aika monelle lähipiirissä olevalle. Olen itse käyttänyt hilloa mm. keksien päällä, lettujen kanssa sekä kääretortun sisällä kerman kaverina.

Appelsiinimarmeladin tein alla olevalla ohjeella:

https://www.hs.fi/ruoka/reseptit/art-2000002570572.html

Neuleetikon stressitöitä

Viimeinen vuosi on ollut melkoista vuoristorataa niin hyvässä kuin pahassa. Olen näistä jutuista jo kirjoitellutkin.

Piti keksiä loppusyksystä jotakin todella yksinkertaista tekemistä varsinkin töllön katselua varten. Paukkuja ei olisi riittänyt enää mihinkään monimutkaiseen työhön. Siispä neuloin 1 o, 1 n joustinneuleena kolme kaulahuivia Novitan Elegia langasta.

Keskimmäinen on noin 2,7 metriä pitkä, toiset vähän lyhyempiä. Keskimmäinen ja vasemmanpuoleinen ovat väreiltään peilikuvina. Oikeassa värit menevät miten keristä sattui tulemaan.

Jotta sain ne väreiltään peilikuviksi, kerin toisen kerän kokonaan uudestaan. En alkanut kaivamaan langanpäätä sisältä, koska löysässä "vyyhdissä" oleva lanka meni helpohkosti sekaisin. Käytin yhteen huiviin melkein kaksi kerää riippuen niiden värityksestä. Pituuserot tulivat pääosin luoduista silmukoiden määristä. Leveimmässä on 100 silmukkaa.

En tosiaankaan tiedä vielä, minne huivit päätyvät. Ovat kyllä ihan hauskan oloisia kaulalle kiedottuna.

No, sitten loppui huivien neulominen. Mitäpä sellaisia enää lisää tekemään, mille ei tiedä loppusijoituspaikkaa. Siirryin siis sukkien neulomiseen.

Kaikki kuvassa olevat on itselle tehty. Ei sen takia, etteikö ennestään olisi jo muutamat kunnolliset ja niistäkin viisi paria käyttämättöminä. Äitini sai hoitolaitokseen uusia villasukkiani, mutta ei ehtinyt käyttää niitä, joten nekin palautuivat minulle. Muu lähipiiri on jo kyllästetty villasukilla. Kiitos siitä osin myös tyttärelleni. Sitäpaitsi kaikille ei sovi seiskaveikasta tehdyt työt niiden aiheuttamien erilaisten tuntemusten vuoksi.

Äitini täytti pari viikkoa ennen menehtymistään 90 vuotta ja sai papilta lahjaksi seurakunnan omat kotikutoiset villasukat. Ne jaloissaan äitini lähti taivasmatkalle. Kerroin tästä papille sekä kanttorille muistotilaisuudessa. Vaikuttivat olevan asiasta hyvillään.
 

Äiti muistoissani

Äitini nukkui pois maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Hän ehti olla saattohoidossa vain vähän aikaa. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Olin yöt kotona ja ehdin olla vain muutaman pitkän päivän vuoteen vieressä. Niin vain kävi, että autoa aamulla startatessa hoitolaitoksesta soitettiin äitini menehtyneen kaksi minuuttia sitten. Olin juuri takki päällä kokeillut hänen vihkisormustaan ja mietin, että vanhemmillani oli hyvä avioliitto.

Lähdin hoitolaitokseen jonkin ajan kuluttua ja äiti oli jo puettu valmiiksi arkkua varten. Hän oli vielä lämmin, kun halasin jäähyväiset. Veli oli myös päässyt paikalle. 

Löysin äitini osoitekirjan ja soittelin sieltä löytämistä numeroista serkuilleni kutsusta hautajaisiin. Kaikille heille, joiden tiesin olleen yhteydessä äitiini. Joillekin äitini sukulaisista soitin ensimmäistä kertaa.

Hautajaiset oli kaunis tapahtuma. Oikeastaan vasta sen jälkeen nukuin pitkät yöunet. Kaikki paperityöt koskien asumispalveluita sekä hoitopalveluita rassasi kuin myös erilainen määrä kaikkea muuta paperien selvittelyä. Sain ne hoidettua ennen siunaustilaisuutta. Enää minulla on tehtävänä perunkirjoitus. Sitä onkin tullut opiskeltua hartaasti.

Löysin muutaman äidilleni antaman työni - ovat kuvassa. Kaikkia en ole vielä etsinyt. Täytyy varmaankin pitää nuo itsellä, koska lähipiiri on jo kyllästetty kaikenlaisella käsityölläni - kait?

Surutyötä tuli tehtyä jo jonkin aikaa, mutta on varmaankin sellainen työ, joka ei lopu ainakaan ihan pian. Vieläkin, kun puhelin soi, hätkähdän, että äiti soittaa.