29.9.2016
Banaanikärpäsistä eroon
Syksyn tultua taas niitä pieniä banaanikärpäsiä ilmestyy sisälle ihan haitaksi asti. Konsti, josta kirjoitan, ei ole uusi niiden hävittämisessä. Että on varmaankin useimmille tuttu juttu.
Laitan juomalasiin kunnon lorauksen esimerkiksi valkoviini- tai omenaetikkaa, vettä ja noin teelusikallisen hunajaa. Sekaan täytyy muistaa laittaa tippa astianpesuainetta, joka vie pintajännityksen pois.
Nyt ei löydy ainuttakaan kärpästä muualta kuin lasin pohjalta. Toimii!
25.9.2016
Muistojen tuunausta
Olen saanut 30-vuotislahjan mukana kuvan Aarikan puiset sydämet. Siis ihan hirveän monta vuotta sitten! Taustoihin oli työkaverit kirjoittaneet etunimensä. Katselin, että osa heistä on siirtynyt jo manan majoille. Osan kanssa ollaan vieläkin kavereita, ainakin facebookissa. Tuli mukavat muistot mieleen noita katsellessa.
Löysin sydämet etsiessäni taas tavaroita, joista haluan luopua. Tai oikeastaan, enhän noista eroon halunnut. Otin valokuvia, jotka vievät siten vähemmän tilaa. Hyvä idea muihinkin rakkaisiin muistoesineisiin. Kuvista voisin tehdä tai tilata vaikkapa muistokirjan, jos luopuminen käy liian vaikeaksi.
No sitten tuli taas tämä minun tuunaamisvietti pintaan. Maalasin puusydämet mustalla akryylivärillä. Pintaan liimasin munankuorimosaiikkia. Toisen sydämen munankuoret värjäsin alumiinimaalilla ja toisen punaisella akryylivärillä, molemmilta puolilta. Pintaan sivelin Decoupage-lakkaa. Kaulanauhaksi valitsin mokkajäljitelmää.
Nyt saa tuunaamiset riittää vähäksi aikaa. Onneksi on tytär, joka osaa käyttää koruja.
24.9.2016
Postinen helmiksi
Kuvan helmiin meni neljä postista |
Postisesta oli paljon parempi kääräistä helmiä kuin liukkaasta kahvipussista. Postin oranssi sävy myös miellytti silmää.
Helmien leveys on kaksi senttiä. Pinnan lakkasin pariin kertaan Decoupage-lakalla. Nauhan väliin pujotin puuhelmiä, jotka ostin kirpparilta eurolla.
Tätä harrastusta ei ainakaan voi kalleudesta syyttää.
23.9.2016
Viinilaatikko paperinkeräyspisteenä
Laatikossa mainittua viiniä en ole koskaan maistanut |
"Viikonlopusta" tulikin mieleeni, että olemme saaneet Alkosta puisia tyhjiä viinilaatikoita. Yksi on kotona ja toinen mökillä - molemmilla sama tarkoitus. Laatikot ovat kivan näköisiä alimpana hyllyissä, ja keräämme niihin paperinkeräykseen meneviä papereita, mainoksia ja lehtiä. Ovat hyvän kokoisia siihen tarkoitukseen ja mielestämme hyvän näköisiä. Laatikkojen täytyttyä otamme ne mukaamme esimerkiksi kauppaan mennessä ja tyhjennämme satsit ekopisteessä. Koska ne ovat hyllyjen alimmaisina ja näkyvillä, muistamme tyhjentää ne melko usein. Muuten alkaisi taas silmää "särkeä".
22.9.2016
Kylmäemalikoruja itselle
Kylmäemalikoruja |
Taidan olla koruihminen, joka ei osaa käyttää koruja! Kuvassa vuoden takaisia juttuja, jotka tein kansalaisopistossa. Tytär sai myös valita itselleen pari työtä ja tyttären tyttärelle antamistani kirjoitinkin jo keväällä.
Kai sen vuoksi, etten juurikaan osaa käyttää koruja, en ole tullut hankkineeksi tykötarpeita, joilla nuo kolme alimmaista saisin ripustettua kaulaani. Musta ei oikein taida mallata niiden väreihin. Netissä on pilvin pimein myynnissä edukastakin rekvisiittaa, mutta tykkään enemmän nähdä livenä, mitä tarvitsen.
Odotankin innolla marraskuussa Tampereella pidettäviä kädentaitomessuja. Siellä on kaikkea kivaa tarviketta tarjolla. Olen tyttären kanssa perinteisesti yhdistänyt samalle reissulle IKEA:ssa käymisen. Viime vuonna menimme messuille aikaisin lauantaina, mutta tupaten täynnä olevien parkkipaikkojen vuoksi päätimmekin lähteä sieltä ensin IKEA:aan. Puolilta päivin palattuamme messualueelle saimme auton jo kohtuullisen matkan päähän pääovesta.
Ostan messuilta yleensä ihan kannatuksenkin vuoksi jotakin pientä valmista - muutakin kuin pehmisjäätelöä.
19.9.2016
Helmiä kahvipussista
Täytyipä kokeilla, että minkälaisia ja kuinka helposti kahvipusseista saa käärittyä helmiä. Homma tuppasi luistamaan sormista, joten tämä oli ensimmäinen työni, jossa hieman liimaiset sormet olivat enemmän etu kuin haitta.
Olisi pitänyt ihan alun alkaen valita kunnon liima kääryleen kiinni pitämiseksi. Kuvittelin, että jos vetää liimaa reilusti puikolla ja heti perään lakkaa helmet decoupage-lakalla, niin homma pysyy kasassa. Osassa nauha aukesi itsepäisesti, joten käytin kiinni pitämiseen nuppineuloja. Värillinen puoli päälle päin piti hyvin. Tässäkin työssä maltti olisi ollut valttia ja minun olisi pitänyt tehdä kaikki rauhallisesti ja antaa (uudelleen) liimausten kuivua kunnolla ennen lakkausta. Kuvan helmet saavat vielä yhden lakkapinnan lisää varmuuden vuoksi.
Helmi on 2 cm leveä ja nauhan pituus noin 60 cm. (Teippasin kaksi pussia yhteen.) Sain kahdesta kahvipussista 19 helmeä, eli pujoteltuna nauhaa on 38 cm. Kuvan kiiltävien helmien väliin ajattelin laittaa muita helmiä. Musta voisi toimia.
Kyllä minä vielä kokeilen tehdä pusseista erilaisia koru-juttuja. En minä vielä luovuttanut.
17.9.2016
Munankuorimosaiikki tuikkukippaan
Löysin SPR:n Kontista parilla eurolla taas tuunattavaa. Tämän aion pitää itse, koska olen miettinyt sille paikan lipaston päältä.
Maalasin puuastian alumiinimaalilla samassa yhteydessä, kun käsittelin sillitynnyriä. Liimasin sitten siihen munankuoria ja lakkasin viimeiseksi pinnan. Lakka tosin loppui kesken, joten kippa saa vielä toisen kerroksen, kunhan käyn ensin ostoksilla. Puuastian sisällä on lasiastia, joten sitä voi käyttää myös maljakkona. Mietin, että uskallanko polttaa tuossa eläviä tuikkuja, vai onko kuitenkin parempi, että poltan siinä vain led-tuikkua.
Löysin Kontista muutakin tuunattavaa, joten täytyy ottaa taas aikaa itselle. Ostin myös neljä pokkaria yhteishintaan euro. Lukemista olisi minulla loppuiäksi, mutta tykkäsin ostaa, kun halvalla sain. On tuota Sulo Wilenin vikaa. Ei vaan, reissussa ei tarvitse huolehtia, jos ei viitsi kuljettaa kirjaa takaisin kotiin. Kovakantisista en henno luopua sitten millään.
16.9.2016
Raumalainen sillitynnyri
Saunasuojaa ja alumiinimaalia |
Tynnyri alkuperäisenä |
Saimme mökkituliaisena kavereiltamme noin parikymmentä vuotta sitten Raumalla tehdyn käyttämättömän sillitynnyrin. Vanteet alkoivat siitä ajan saatossa ruostua ja sen kansi vähän vioittui kukkapurkin alustana. Ajattelin fiksata pytyn, mutta en kuitenkaan uskaltanut ottaa sitä käsittelyyn ilman isännän lupaa. Toivon myös, ettei lahjan antajat loukkaannu tästä.
Käsittelin puupinnan kolmeen kertaan värillisellä saunasuojalla ja vanteet ikiaikaisen vanhalla alumiinimaalilla. En ole koskaan tykännyt alumiinimaalista, mutta en halunnut vanteita mustaksikaan. Vaihtoehtoja tuntui olevan vähän.
Tynnyri on toimittanut meillä monta virkaa. Ensin se oli mökillä baarikaappina, sitten käsityöpiilonani ja ihan viimeiseksi sen päällä oli valtava kukka. Kukka muutti kotiimme ja nyt tynnyrin saa vanhin lapsenlapsemme yöpöydäksi mökkisänkynsä viereen. Sen sisälle hän voi jemmata kaikenlaista tarpeellista.
13.9.2016
Rapuja ja rekvisiittaa tuliaisina
Elokuun iltaa viettämässä ystävien luona |
Tänä aamuna ravustuskelit kohdillaan |
Meitä oli viime viikonloppuna kutsuttu ystävien mökille viikonloppua viettämään. Ilta oli merellä mitä kaunein ja nautimme myös emännän ja isännän runsaasta vieraanvaraisuudesta.
Ehdotin heille, että josko toisin illanviettoon rapuja sekä siihen tarvittavan rekvisiitan? Heille sopi järjestely hyvin ja keitinkin aamulla viitisenkymmentä saksiniekkaa mukaamme.
Löysin jo viime syksynä paikallisesta miljoonakaupasta yläkuvassa olevaa kaitaliina eurolla viisi metriä. Sitä voi leikata sopiviksi pätkiksi ja kestää hyvin useammankin käytön. Jätin liinan tietenkin kyläilypaikkaamme. Rapuveitset olenkin ostanut sinne jo muutama vuosi sitten.
Tänä aamuna oli järvellä sumua ja oli ihana ilma soudella merroille. Otan ne ylös torstaina, joten ravustuskausi on silloin osaltani ohi. Ravut lakkaavat pikkuhiljaa käymästä pyydyksiin. Virallinen kausi tosin kestää lokakuun loppuun, mutta silloin alkaa olla jo niin paljon poikasia emon vatsan alla tai mätiä rapujen sisällä, että on parempi jättää ne järveen kasvamaan ja lisääntymään. Kelit tulevat myös arvaamattomiksi.
Pakastimessa on nyt talven varalle muutama rapulaatikko odottamassa omia rapukekkereitä. Olen myös tehnyt ravuista uuniperunakastiketta ja levitettä. Rapukeittoa olen tehnyt ravun kuorista, jotka ovat jääneet edellä mainituista. Ohje fisuskan rapukeittoon löytyy toisesta blogistani, fisuska.blogspot.fi, jonka kirjoitin viime vuoden elokuun 24. päivä.
Mietinkin, että kumpaan blogiini tämän jutun kirjoitan, mutta olkoon nyt näin tällä kertaa.
7.9.2016
Kaulahuivi kauluksella
Ostin joskus kolmisen vuotta sitten Friendtextistä neulehuivin, jossa on kaulus. Se on neulottu oikein paksulla langalla. Otin siitä viime syksynä mittoja ja kuviomallin ja neuloin itselleni saman kokoisen 7-veljestä-langasta.
Kaulus ja reunat ovat aina oikeaa. Itse huiviosa on neulottu joka toinen kerros aina oikeaa ja joka toinen kerros nurin-oikein. Huivia voi pitää molemmin puolin. Ainakin yritin saada siitä siistin kummaltakin puolelta. Tätä on ihan kiva pitää sisälläkin yksinkertaisen vaatteen somistuksena.
Neuloin harmaan viittani samalla neulemallilla. Laitan siitä sitten kuvan, kun olen keksinyt siihen ensin pienen kauluksen. Kappaleet olen jopa jo neulonut yhteen. Vetkuttelua!
5.9.2016
Virkattu tuubihuivi jämälangoista
Hain talvisäilytyksestä esiin oman tuubihuivini. Tyttärelle virkkamastani kirjoittelinkin tänne pari viikkoa sitten.
Kuvan huivi on virkattu Novitan Nalle-langan lopuista. Käytin tähän työhön neljää eri väriä. Olen yleensä herkkäihoinen, mutta lanka ei onneksi karhistele kaulaani. Tosin tämä ei mene kovin läheltä kurkkua - ihan tarkoituksella.
Kuvan huivin virkkaamisessa oli hieman suurempi työ kuin tyttäreni huivissa. Helen-langasta on joutuisampaa saada valmista aikaan, koska se on jonkin verran paksumpaa kuin Nalle-lanka, ja aloitussilmukoita tarvitaan siksi vähemmän.
Täytyisi nyt vaan rohkeasti käyttää ronskimpia värejä, etten aina vaan tee näissäkin tylsiä juttuja. Jämälangoistani löytyisi vielä materiaalia.
Kuvan huivi on virkattu Novitan Nalle-langan lopuista. Käytin tähän työhön neljää eri väriä. Olen yleensä herkkäihoinen, mutta lanka ei onneksi karhistele kaulaani. Tosin tämä ei mene kovin läheltä kurkkua - ihan tarkoituksella.
Kuvan huivin virkkaamisessa oli hieman suurempi työ kuin tyttäreni huivissa. Helen-langasta on joutuisampaa saada valmista aikaan, koska se on jonkin verran paksumpaa kuin Nalle-lanka, ja aloitussilmukoita tarvitaan siksi vähemmän.
Täytyisi nyt vaan rohkeasti käyttää ronskimpia värejä, etten aina vaan tee näissäkin tylsiä juttuja. Jämälangoistani löytyisi vielä materiaalia.
4.9.2016
Olematonta touhuilua
Koska harjoittelin, jätin fiinimmän pohjatyön tekemättä. Pyyhin vain tarjottimen puhtaaksi. Jalo ajatus päässäni oli tehdä tarjottimesta täysin musta-valkoinen. Kakkupaperi toimitti sabluunan virkaa. No tottakai sen alle pääsi valkoista spraymaalia. Minä pöljä innoissani en katsellut ilmoja ja satuin valitsemaan sprayaamiseen oikein tuulisen ilman. Ihan ensiksi maalipurkista lensi nurmikolle suutin, jota etsin suurinpiirtein suurennuslasin kanssa.
Tarjottimesta tuli ruma, joten yritin korjata tilannetta suihkimalla purkista vähän valkoista maalia pintaan. Tietenkin siitä roiskahti muutama tippa pilaamaan havittelemaani utuista kuvaa.
Antaa nyt ajan vähän kulua. Jospa en kuitenkaan vielä lannistu sen tuunaamisessa. Toisaalta, minulla on tarjottimia ihan riittävästi, joten voisin ottaa tuon käyttöön esimerkiksi askartelualustaksi.
1.9.2016
Saunasuojattu puulaatikko
Tykkään kaikenlaisista laatikoista ja rasioista. Siksipä en saanut ohitettua kirpputorilla kuvan hyvin tehtyä puulaatikkoa. Maksoin siitä vitosen.
Kellarissamme oli tippa vanhaa saunasuojaa sävytettynä Tikkurilan Tuohi-sävytteellä. Lisäsin kokeilumielessä sekaan vähän valkoista Helmi-kalustemaalia. Hyvin tuntui toimivan, eli laatikosta tuli käsittelyn jälkeen valkoisempi. Mietin nyt vaan, että kuinka paljon laatikko kestää kosteutta, eli meneeköhän ulkona terassilla pahaksi. Eipä siitä silti korkealta putoa.
Kuten jo aiemmin olen kirjoitellut, saunasuojalla sopii käsitellä myös esimerkiksi mökin seinät, jolloin ne kestää hyvin lämmönvaihtelut. Naapuri käytti saunasuojaa jopa puulattian pintaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)