27.8.2019

Tyynynpäällinen jämistä

Materiaalit jemmasta
Mietin, että miten voin vielä hyödyntää makrameesta jääneet langanpätkät. Keksin sitten punoa niistä pienen kuvion ajatellen tyynynpäällistä. Etsin vielä kankaanjämiä kaapistani ja jotakin löytyikin sisustukseemme sopivaa.

Solmin langanpäät yhteen ja teippasin ne riviin pahvin palaselle solmimista varten. Totesin tehdessäni, että makrameen solmiminen minulla on paljon helpompaa työn riippuessa ylhäältä kuin edellä mainitulla systeemillä.

Makrameekuvio täytyy vielä kiinnittää joistakin kohtaa piilo-ompelulla pohjakankaaseen. Alareunan ompelen vasta sitten kiinni.
Harsiminen kannattaa
 Tällä mennään taas jonkin aikaa ennen kuin päällinen vaihtuu uuteen.

18.8.2019

Mokailua talletusautomaatilla

Viskipullon uusiokäyttö
Mieheni sai muutama vuosi sitten lahjaksi muovisen viskipullon. Sen tyhjennyttyä keksin, että siitä voisi tehdä kolikkopankin, joten pullon yläosaan mies leikkasi talletusaukon rahoille. Putelin suu on sen verran iso, että siitä saa parieurosetkin varistettua ulos. On siis kätevä ja tukeva tyhjentää talletusautomaatilla.

Juu, sen opin kantapään kautta. Muutama vuosi sitten ensimmäisellä kerralla tyhjensin kolikot pullosta pariin sisäkkäin olleeseen muovipussiin. Pussia ravistaessa kolikkokaukalon päällä se liian täytenä lerpahti ja killinkit kierivät pitkin marketin eteisen lattiaa. Niitä oli noin 150 euron arvosta eikä joukossa ollut juurikaan 50-senttistä suurempaa kolikkoa.

Olin tarkoituksella automaatilla illalla kuuden aikaan välttäen suurempia ruuhkia. Eipä silti käynyt edes mielessä kurkata, että näkikö kukaan.

Kolikkoautomaatin luukku oli auki ja kauhoin konttaamalla hiki päässä rahoja lattialta kaukaloon. Välillä päästin jonoon tulleita edelleni ja jatkoin rahojen keräämistä. Kummallista kyllä, kukaan ei nauranut tilanteelle, tai enhän siinä tilanteessa ehtinyt sellaista tutkailla. Oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna niin koominen tilanne, että itse nauroin tapahtumalle vasta jälkeenpäin.

Nykyisin otan pullon mukaani ja tyhjennän sen suoraan automaatilla. Se on tukevatekoinen ja takana on kahvaa muistuttava otetta helpottava uloke. Eipä silti tuota tarvitse tyhjentää kovin usein, vaikka en enää kerääkään sitä täyteen asti. Et semmottii...

16.8.2019

Seuraavaan paikkaukseen suuremmat ruusut?

Jos nyt vielä tämän kerran
Olen sortunut paikkailemaan vaatteita aika pitkälle, mutta nyt kertakaikkiaan miehen haalarihousut taisi saada viimeiset silaukset.

Kuvan housut on puhtaat jos ei oteta lukuun erilaisia maalitahroja sekä polyuretaanijälkiä useiden remonttien jäljiltä. Pöksyissä alkaa olla jo paikka paikan vieressä ja saumatkin taitavat olla jo toiseen kertaan ommeltu. Nyt tuli stoppi korjaamiselle, vaikka kyseistä vaatetta käytetään vain Lapin mökillä puusavotassa. On vaan sen verran karmeat, että nauraa noita jo pian porotkin.

Löysin paikkaukseen kivaa pienikuvioista ruusukangasta. Yksivärinen olisikin jo pompsahtanut silmiin. Jos vielä kerran pyydetään korjausta, teen sen  suuremmilla ruusuilla. Tämäkin kuosi on miehelle yllätys.
Hiirihiha kovassa kulutuksessa
Poika kyseli, että korjaisinko hänen pitkähihaisen paitansa? Kysyi, voisinko ommella siihen lyhyet hihat?  Paita vaikutti sen verran laadukkaalta, että työ kannatti tehdä ja lopputulos on oikein hyvä.
Vielä on kesää jäljellä

14.8.2019

Riippupetunian yllatus

Ostin heinäkuun alussa Lapin reissun jälkeen valkoisen riippupetunia-amppelin vitosella naapurikaupungin taimimyymälästä. Tai itse asiassa tyttäreni osti kysyessään ensin minulta. Amppeli oli todella komea, mutta kait myymälät pyrkivät pääsemään eroon kasveista hyvissä ajoin.
Kukkien nyppimisen yhteydessä katkaisin vahingossa oksan, jonka laitoin pieneen pulloon ikkunalaudalle. Ihmettelin vähän, että mitenkä se niin hyvin jaksaa. Lakastumisesta ei ole merkkiäkään. Sitten huomasin kukan kasvattaneen juuria. Oli minulle yllätys, koska olin aina kuvitellut petunian lisääntyvän vain siemenistä.

No, tätä tietoa voin kait käyttää ensi keväänä hyväksi.

12.8.2019

Kartonkigrafiikkaa kehyksiin

Kierrätetty kehys
Meillä ei näy juurikaan missään, ei kotona eikä mökillä, että olisin saanut jotakin aikaiseksi seinillemme - siis omia töitä. Ajattelin vähän korjata tilannetta ja komppasin piirustuslaatikkoani. Löysin keväällä kartonkigrafiikka-tekniikalla tekemäni sulan, joten aloitetaan nyt sitten vaikkapa siitä.
Olen saanut joskus myynnistä poistettuja tapettinäytteitä, ja niiden joukosta löysin sävyyn sopivan aluspaperin. Paspis olisi ollu tietenkin asiallisempi juttu, mutta nyt vaan liimasin kuvan tapetin päälle. Saa kelvata. Sitäpaitsi taulu tulee mökille vinttiin pojan huoneeseen. Siellä ei käy kuin hän harvakseltaan, yövieraat sekä allekirjoittanut.
Isän perintöä
Isäni oli aikoinaan kerännyt kaikki säästöpankki mitallit ja oikein hommannut niitä varten kehykset. Oli päällystänyt pahvisen alustan sinisellä kankaalla ja liimannut mitallit siihen.

Koska emme osanneet antaa arvoa kyseiselle taululle, poistimme sisällön ja otin kehyksen uusiokäyttöön. Mies otti mitallit talteen.

Vähän oli haikeaa rikkoa tätäkin lapsuuden muistoa, mutta useinmiten on vaan pakko. Kaikkea ei voi säilyttää. Täytyy säilöä muistot omaan pääkoppaan tai ottaa tärkeistä jutuista valokuva. Kuva vie huomattavasti vähemmän tilaa.

Tämän kehyksen uusiokäyttöön otossa muistin isäni pohtineen, että paino tauluun tuli toispuoleiseksi ja korjasi tilanteen. Siispä ymmärsin heti keskittää ripustuslenkin, joka oli hieman sivussa.

Muisti on joskus ihmeellinen. Eipä tästäkään pienestä jutusta ole aikaa kuin noin 55 vuotta.

8.8.2019

Makramee-kokeilu puuvillanarusta

Makramee seinävaate 15 x 85 cm
Koska vasta harjoittelen erilaisia makramee solmuja, en taaskaan raaskinut maksaa materiaalista maltaita. Ostin kuvan työhön halpaa puuvillanarua paikallisesta Tokmannin myymälästä. Kovin se on ohutta, mutta jonkinlaisen verhon ehkä voisi materiaalista vielä tämän lisäksi tehdä. Tiedä sitten, että kannattaako. Joissakin kohdissa narua oli melkoisia eroja paksuudessa.

Kuvan työssä on minulle uutta kalanruotosolmeilu. Sen opettelin mallikappaleella, koska kaikki ei tunnu menevän heti jakeluun.
Tein tarkoituksella pitkän ja kapean vaatteen, koska sille on sopiva paikka katsottuna. Vipsujen päät aion vielä purkaa pieneltä matkalta. Sitten enää kepin lyhennys, ripustuslenkki ja eikun seinälle.

3.8.2019

Ilkeä leipojanoita eilen visiitillä - taas

Sitruunakakku
Joillekin leipominen on terapeuttista. Niin minullekin. Tuntuu taas, että tarvitsisin terapiaa eilisen leipomissession jälkeen. Leipomisen tuskaa ei helpota se, että huomenna on vanhimman lapsenlapsemme rippijuhlat, ja paikalle on kutsuttu noin 60 henkilöä. Tyttären miehellä on mukavasti lähisukulaisia.
Juu, että ihan itse tarjouduin leipomaan juhliin. Pärjäisivät järjestelyissä ilman minuakin, ja varsinkin vävy on kokenut ruuanlaittaja. Mutta täytyy sitä minun nyt jotenkin päteä.
Kuvaavaa tämän päivän tilanteelle on se, että mies lähti äsken kauppaan ostamaan lisää uusia leivontatarvikkeita.

Minulla onnistuu sitruunakakku - pääsääntöisesti. Eilen leipasin niitä kaksi, mutta toinen, joka on kuvassa, ei tykännyt kypsyä samaan tahtiin toisen kanssa. Kaupasta haetaan siis sitruunaa sekä voita kuten myös leivinjauhetta. Leivinjauhelaina täytyy palauttaa naapuriin. Kuka sitä nyt tarkistaa etukäteen, että kaikki tarvikkeet ovat kotona?

Leivoin myös Hillary Clintonin suklaakeksejä. Hyviä, ja takuuvarma ohje. Jukupliut kun levisivät pellille, ja jouduin niitä veistelemään irti toisistaan. En vielä tiedä, kehtaako niitä laittaa esille. Sitten leivoin koolaleipiä, ja päätin tehdä niistä laktoosittomia sekä gluteenittomia. Eipä onnistunut kokeilu. Niistä tuli hyvän makuisia, mutta todella rumia. Leivoin myös pellillisen murotaikinasta kierrepikkuleipiä, johon tulee kaakaojauhetta osaan taikinasta. Sanotaanko, että niistä tuli persoonallisen näköisiä. Tänään leivon kolme unelmatorttua, joten antaas kattoo, kuinka muijan käy.
Ihan sekaisin
"Keittokirjani" vuosien takaa kaipaisi päivitystä sekä järjestystä. Kuten kuvasta näkyy, on sitä sentään tullut muutaman kerran selattua.
Suosittu ohje
Hillary Clintonin suklaakeksi-ohjeen olen joskus leikannut lehdestä. En vaan muista, mistä. Tällä ohjeella tulee keksejä paljon ja ovat todella hyviä.
Täytyy vielä tällä iällä ihmetellä, että mistä tämä meikäläisen itsevarmuus kumpuaa? Että kaikkea sitä tuleekin ehdotettua ja luvattua. Tuo ilkeä leipojanoita vaan saisi pysyä poissa mukana sähläämästä.