28.4.2019

Ikuinen kukkakranssi

Suuri käpykranssi sai poistua terassilta kesätauolle. Tilalle toin jälleen toissakeväänä savesta tekemäni kukkakranssin. Koska koriste on melko painava, kiersin ympärille ripustuslenkiksi muutaman rautalankakiehkuran. Sehän ei korista kranssia, joten peitin rautalangan jemmastani löytämällä paksuhkolla nyörin pätkällä. Kukkakranssini on siis ikuinen vain jos se ei putoa maahan.

En mennyt enää toiselle kaudelle kansalaisopiston keramiikkakurssille, koska yritän vähentää tavaramäärääni. Muuten olisi kiva tehdä kaikenlaista savesta(kin). Täytyypi miettiä loppukesästä, mitä taas innostun tekemään.

22.4.2019

Tetenarsissit maahan

Viime talven menestyjiä
Nyt on taas sellainen aika, että tetenarsisseja on ostettu urakalla. Ihan muistutuksena kirjoittelen, että kukkien kuivuttua tai ylikasvettua niitä ei kannata heittää menemään. Tämän tietää jo vanha äitinikin, joka asuu kerrostalossa. Saan häneltä kaikki ylikukkineet narsissit parvekkeelta sekä isäni haudalta.

Istutan tetenarsissit noin kymmenen sentin syvyyteen pensaiden alle. Ei väliä, vaikka varret olisivat jo kuivahtaneet. Leikkaan ne vasta sitten, kun ovat maassa täysin kuolleet.

Nyt kiertelin pihassa, ja kaikki kasvit näyttivät talvehtineen hyvin. Sitä mukaa, kun maa sulaa, tetenarsissit alkavat kukkia. Vain yksi talvi on ollut sellainen, että niistä kaikki kuolivat - uudet ja vanhat.

18.4.2019

Villasukasta ampiaispesä

Parsimisillekin tulee rajansa
Päätin tänä vuonna olla ennen liikkeellä kuin ampiaiset. Nyt kun on aika paljon puuhaa, sisällä ja ulkona, minulla ei ole oikein aikaa käsitöille. Tai rehellisiä jos ollaan, niin viime aikoina ei ole vaan oikein huvittanut.

Joskus parsimisillekin tulee stoppi. Siispä kurkkaus to do-koppariin ei pettänyt. Löytämäni isännän villasukkapari saa jatkoa ampparipesinä. Tein pari vuotta sitten saman tempun, ja valepesä toimi. Se on vielä paikallaan ja parvekkeen räystään alunen on saanut olla siitä asti rauhassa. Väsäsin sen hätäpäissäni heti kun näin eka ampiaisen.

Viime vuonna olisi pitänyt olla ajoissa liikkeellä. Silloin ei mikään toiminut - ei valepesä eikä vedellä täytetyt muovipussit. Heräsin ongelmaan liian myöhään.

16.4.2019

Jättimuna liimavedestä ja talouspaperista

 
En tiedä, että onko jättimunat jo niin last season. Tein kuitenkin, koska tykkään niistä. Edellisistä jättimunista taitaakin olla jo pari vuotta, joista jemmassani on enää yksi. Toiseen näistä laitan suklaamunia ja toiseen tete-a-tete narsissin. Ilahduttavat lapsia ja lapsenlapsia kuten myös tietenkin itseäni.
Perinteisen muovikelmun sijaan laitoin ilmapallojen päälle muovipussit. Ne suojasivat mukavasti myös alusastioita, jotka toimivat telineinä. Sitten liimasin talouspaperin paloja ilmapallojen päälle kerroksittain. Liimavesiseoksen tein ihan mutu-tuntumalla.
Pintojen kuivuttua puhkaisin ilmapallot. Sitten leikkasin tekeleitteni reunat halutun mallisiksi. Sain muovipussit vielä ehjinä pois, joten toimivat vielä jatkossa käännettyinä vaikkapa kylppärin roskiksen pusseina. 
Kerrankin minulla on rairuohokylvökset kohdillaan. Kirjoittelin viime vuonna olevani ikuinen rairuoho-optimisti. Siemenet itivät silloin harvakseltaan, ja yleensäkin olen kylvämisissäni myöhässä.

Nyt kylvin kokeilumielessä viimevuotisia siemeniä lautasten reunoille ja keskelle uusia, mukana ohran jyviä. Eipä vanhat itäneet nytkään juuri ollenkaan.  Katsoin niiden viimeistä suositeltua käyttöpäivää, ja aikaa on vielä jäljellä. Eli noissakin on näemmä laatuongelmia..

14.4.2019

Sunshine Blogger Award

Kiitos Kristiina, mantymaenelamaa.blogspot.com, haasteesta. Tässä olisi vastauksia haasteen kysymyksiin. Aikaa tässä vähän vierähti ja paremmin olisin voinut vastailla, mutta julkaisen jutun nyt tällaisenaan.

1. Mikä on blogisi tarkoitus ja kuinka se alkoi?

Tein ensimmäisen blogini, Visualistiska, korvaamaan perinteisen Portfolion opiskellessani visualistikoulussa. Pidän sitä piilossa enkä ole sitä päivittänyt enää kuuteen vuoteen. Siitä syttyi kipinä ja aloitin kirjoittamaan uutta blogia -  fisuska.blogspot.com, nainen kalassa. Siitä innostuin lisää kirjoittamiseen ja aloitin vielä tämän Merjee-blogin.

2. Mitä intohimo sinulle tarkoittaa?

Elo on jo niin tasaista, että intohimoakin esiintyy enää harvakseltaan. Sitä on löytynyt muunmuassa kuntotanssista, kalastuksesta, luonnosta, puutarhasta, kirjoista, taiteilemisesta, käsitöistä, laulusta, opiskelusta, työstä... Ongelmien ratkaisu taitaa olla ainoa "intohimo", joka on jäänyt elämään loppuiäksi.

Kait opiskelu on ollut jonkinlainen intohimo aikuisiällä, koska luin ylioppilaaksi etälukiosta, liiketalouden tradenomiksi ammattikorkeakoulusta, suoritin sihteerin ammattitutkinnon, ja nämä kaikki iltaisin. Visualistikoulutus oli opiskelua päivätoteutuksena. Lisäksi olen ollut kansalaisopistojen asiakkaana monet kerrat.

3. Mitä teet rentoutuaksesi?

Kalastus on yksi parhaimmista rentoutumiskoemuksista, paitsi silloin kun iso kala pääsee karkuun. Myös marjastus ja sienestys ovat rentouttavaa puuhaa.

4. Mikä on viimeinen matkasi?

 

Viimeisin matkani oli elokuussa Savukoskelle, 1000 kilometrin päähän kotoa. Meillä on siellä kimppamökki kahden muun pariskunnan kanssa. Käydään yleensä pari kertaa vuodessa ja viivytään noin puolitoista kuukautta kesässä. Kuva ylhäällä on kesäkuulta. Kulleron varrella kiipeää ilmeikäs itikka.

 5. Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?

Yleensä olen matkustanut mieheni ja kavereitteni kanssa. Nuorempana lapset olivat usein mukana. Pisin reissu, minne olen matkustanut yksin, on Sao Pauloon. Reissu kesti yhteensä kolmisen päivää, eli hotellissa olin noin seitsemän tuntia. Oli siis työmatka kyseessä.

Nykyisin käydään harvakseltaan enää ulkomailla. Tallinnan matkat taitavat olla viimeisiä ulkomaanmatkoja.

6. Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Joskus vielä aion mennä sukuloimaan Australiaan. Ihan unelmamatka olisi Englannin pieniin satamakaupunkeihin ja nummille. New Yorkissa olen käynyt, mutta sinne haluaisin vielä joskus uudelleen.

7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Viimeisin lukemani kirja on psykologinen trilleri nimeltään "Omantunnon tuska". Sen on kirjoittanut Patricia Highsmith. Lapissa on vähän kesken iltalukemiseni, joka on Sylvi Kekkosen "Lankkuaidan suojassa". Luin siellä myös samaisen kirjoittajan kirjan "Amalia". Näissä parissa viimeisessä uni tulee taatusti jos unohtaa kirjoitusvirheet. Eipä silti tässä itsekään täydellisiä olla.

8. Lempikirjallisuuslajisi?

Olen lukenut kaikki Agatha Christien kirjat ja tykkään yleensäkin dekkareista. Minua tosin kiinnostaa kaikenlainen kirjallisuus, eli mielialan mukaan valitsen lukemiseni. Osasin lukea jo ihan pienenä ennen kouluun menoa ja olin lapsena kirjaston suurkuluttaja. Varsinkin kesäisin reppu täyttyi pari kertaa viikossa opuksista.

Lainasin noin 10-vuotiaana Hannu Salaman "Juhannustanssit". Kirjastotäti yritti vähän estellä, mutta sanoin silmät kirkkaana kirjan olevan mielenkiintoinen. Oli niin tylsä, että jumiuduin jo ekalle sivulle. Kirjaa palauttaessani täti kyseli, että oliko hyvä kirja? En kehdannut sanoa, että lukematta jäi, vaan päästin pienen valkoisen valheen ja kehuin sitä hyväksi. Täytyykin joskus ottaa kyseinen kirja luettavaksi.

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?

Yritän pitää vähän rajaa omista jakamisistani. Minusta on jotenkin noloa mainostaa esimerkiksi blogejani facebook-kavereille. Eri ryhmiin kyllä julkaisen tekemisiäni aihepiirien mukaan.

Tällä hetkellä minulla on kolme blogia, joita päivitän: merjee.blogspot.com on aktiivisin. Sitten minulla on blogi fisuska.blogspot.com sekä sukuseuran juuretsatakunnassa.blogspot.com. Näitä kahta edellistä päivitän todella harvakseen. Lisäksi päivitän sukuseuramme kotisivuja www.erikberg.fi. Toimin siis sukuseuran hallituksen sihteerinä.

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Tällä hetkellä enimmäkseen asun mieheni kanssa kakkosasunnossamme keskellä metsää järven rannalla. Ostimme viisi taloa noin 25 vuotta sitten neljän ystäväperheen kanssa. Kimpassa ollaan oltu siitä asti ja jokainen on tehnyt suuret remontit taloihinsa.

Lähin kauppa on kolmen kilometrin päässä, eli ollaan lähellä ison kunnan keskustaa. Aikuinen poikamme asuu kodissamme. Järjestely on järkevä ratkaisu tämän hetkiseen tilanteeseen. Olemme molemmat, mies ja minä, eläkkeellä, joten on ihan sama missä asumme. Koti on mökiltämme noin 40 kilometrin päässä, joten se ei ole matka eikä mikään.

11. Mitä haluaisit edistää maailmassa?

Minusta olisi tärkeää jakaa valistusta maailmaan saastuttamisesta sekä edistää keinoja haittojen vähentämiseksi.

Haluaisin ihmisille enemmän positiivista asennetta elämään. Haluaisin myös edistää tasa-arvoa. En oikein tykkää ylenkatsovista enkä vähättelevistä ihmisistä. Kai silti heilläkin on syynsä sellaiseen käyttäytymiseen?

9.4.2019

Vanhoista tyynynpäällisistä kasseja

Polsterikangasta 
Lapsuudekotiani tyhjentäessä löysin pari todella vanhaa tyynynpäällistä. Kankaasta tehtiin aikoinaan patjanpäällisiä ja sisusta täytettiin oljilla. Sellaista patjaa kutsuttiin meillä päin polsteripatjaksi. Muistan hämärästi joskus nukkuneeni sellaisen päällä. Kangasta oli kait jäänyt yli patjasta, joten otin talteen pari siitä ommeltua tyynynpäällistä.

Päälliset olivat vähän villin kokoisia, joten kesti 10 vuotta keksiä niille uusiokäyttöä. Sisustukseemme ei oikein sovi tuon tyylinen kangas, ja sitäpaitsi yksi harhaostos tuollaisesta kankaasta punaisilla raidoilla odottaa vieläkin kaapin perukoilla käyttöön ottoa. Vertasin uutta tähän vanhaan kankaaseen, ja laadusta ei voida puhua edes samana päivänä. Kovin on uusi heppoisen oloista.
Pesun kautta käyttöön
Asiaan: Koska tyynynpäälliset olivat sopivan kokoisia, vahvistin saumat kolminkertaisella ompeleella ja kiinnitin kahvat yläreunaan. Ompelin ne samalla tavalla kuin eiliset farkkukassit. Kahvakangas on näissä vaan paljon ohuempaa.

Näitä ei todennäköisesti oteta kauppaan, vaan ne tulevat nuoremman miesväen käyttöön mökille saunakasseiksi. Tähän asti heillä on ollut siihen tarkoitukseen käytössä jos jonkinlaista pussukkaa.
Täytyy varmaankin ommella vielä pari kassia punaraitaisesta kankaasta naisväelle. Tai ihan miten vaan. En tunnusta olevani värirajoitteinen.

8.4.2019

Kangaskassien ompelua

Kassien malleja
Vanhat kangaskassini alkavat olla vähän risaisia ja osaa niistä ei voi pestä. Osa kasseista on niin pieniä, ettei ne sovi oikein mihinkään tarkoitukseen. Siispä ompelukone esille ja tutkimaan pohjatonta (?) kangasvarastoani.

Otin muutaman kangaskassin malleiksi uusien ompelua varten. Fundeerasin, että mikä niissä on hyvää tai huonoa - malli, koko, ompelemisen helppous... 

Löysin palan farkkukangasta. Sille en ollut vielä keksinyt käyttöä, joten tuumasin, että kasseihin se soveltuu oikein hyvin ja ei mene ainakaan heti rikki.
Koko kankaanpala käyttöön
Mittasin kankaan ja laskeskelin saavani siitä kolme kassia. Sain hukutettua ompeluksiini koko kangaspalan, ja ihan tarkoituksella. Leveyttä kasseille sain noin 45 cm ja korkeutta vähän enemmän.
Kahvojen asennusta
Sivusaumat kasseihin ompelin kolminkertaisella ompeleella. Koska farkkukangas on todella paksua, piti vähän etukäteen miettiä, miten kone jaksaa ommella paksuimmissa taitoskohdissa.
Näin tällä kertaa
Vanha Finntikkini se sitten vaan jaksoi ommella paksuimmatkin kohdat, eikä mennyt kertaakaan edes neula poikki.
Kassit valmiina

Yhden kasseista otan varakassiksi omaan käyttöön, kaksi muuta saa poika. Täytyy vaan pestä ne ensin, ettei kädet ja vaatteet värjäänny sinisiksi.
Nyt kun tekemisen vauhtiin olen päässyt, jatkan ompelemista jos vain säät sallii. Eli ulkona odottaa risusavotta heti kun ilmat paranee.

7.4.2019

Kartonkigrafiikan harjoittelua

Kartonkiset laatat
Kansalaisopiston "Päivätaiteilijat" -ryhmä jäi kesätauolle. Viimeisenä työnä harjoittelimme kartonkigrafiikan tekemistä. Siitä en ollut kuullutkaan aiemmin. Tekniikka vaikutti mielenkiintoiselta, joten toivottavasti syksyllä jatketaan aiheesta, ja pystyn keskittymään paremmin sen tekemiseen. Nyt tuli vähän aikapulakin vastaan.

Ylemmässä kuvassa on sellakalla lakatut kartonkilaatat painon jäljiltä. Jätin niihin tumman painovärin, koska en taida käyttää niitä enää. Korkeintaan saatan kehystää ne tuollaisenaan. Jos ottaisin laatat uudelleen käyttöön, ne pitäisi puhdistaa ruokaöljyllä.
Yksi asia jäi meiltä monelta huomaamatta: Kuvat tulivat painosta peilikuvina. 
Suuri ero vedoksissa
Koska painotekniikka oli vielä hakusessa, niin jälkikin oli sen mukaista. Osaltaan ajanpuutekin häiritsi.
Kopioitu kalliomaalauksista
Yritin saada jäljiteltyä kiveä kalliomaalauksiin, joten kokeilumielessä suihkautin vettä pariin laattaan. Ei ehkä olisi kannattanut.

Kuvitteellinen noitarumpu
Täytyyhän sitä tällaisella vanhalla akalla olla edes yksi kuva noitarummusta - itse suunniteltu ja kuvitteellinen sellainen.
Asiasta en mitään tiedä, mutta netistä löytyy melko kattava lista noitarumpujen kuvista ja symboleista. Mielenkiintoinen aihe, johon voisi perehtyä paremminkin.

2.4.2019

Pieniä neuleita

Pipoja vastasyntyneille
Kitisin viime perjantaina, ettei minulla ole mitään kiinnostavaa neulomista. Tuli vaan sellaiselle tarve, koska telkkua ei "voi" katsella ilman tekemistä. Tai no, tulipa sitten tuokin testattua hartiajäykkyyden takia, eli ilman kudintakin pärjään.

Muistiini pompsahti mukava tekeminen, eli neuloin muutaman pipon vastasyntyneille sairaalaan. Teen niitä vielä lisää aikani kuluksi. Pipot vien synnärille sitten kun liikun sairaalan kulmilla.

Myssyt on siitä kivoja, että niissä voi käyttää mielikuvitusta eikä tarvitse tehdä kahta samanlaista. Ovat lisäksi pienitöisiä, joten valmistuvat nopeasti.

Tein jälleen ohjeella: https://tinyurl.com/m4mufxz