31.1.2016

Välityö

Tästä on hyvä jatkaa
Oli vähän kuin toiveissa virkattu sängynpeite pienelle tyttären tyttärelle. Värimaailma taitaa olla suurinpiirtein yllä olevassa kuvassa. Tulen käytämään pääväreinä harmaata, mustaa ja valkoista Nalle-lankaa. Olen värien vaihduttua siirtynyt piilosilmukoilla siten eteenpäin, että olen saanut virkattua langanpätkät piiloon. Isoäidin neliöön jää näin vain yksi lanka pääteltäväksi.

En ole luvannut peitteelle nopeaa valmistumista, koska olen ottanut sen niin sanotusti välityöksi. Minulla täytyy olla melkein aina jotakin näprättävää ja tällainen on kevyt ottaa mukaan. Kuvittelisin, että autossakin on turvallisempaa virkata kuin neuloa. Joskus tulee istuttua pidempiäkin matkoja kyydissä.

Viime kesänä virkkasin Novitan ponchon Teddy-langasta yhteensä 2000 kilometrin matkalla. Virkkuu oli kiva ottaa esiin, kun oma ajovuoro päättyi, tai matkanteko muuttui tylsäksi. Onneksi minulta on iän myötä jäänyt matkapahoinvointi.

30.1.2016

Kaikki pielessä

Mökin vaatekaapissa pyöri vuosia neulomani villatakki. Neulos on paksua villa - mohairlankaa. Takissa vaan on kaikki pielessä. Värillä ei niin väliä, mutta takki on raskas, liian paksu, rumasti tehty, karhistaa niin, ettei sitä voi pitää päällä ilman poolopaitaa, eikä vähiten harmita se, että siitä irtoaa valtavasti karvoja. Koska meillä ei ole enää yhtään kotieläintä, en halua siivota mohairiakaan. Kukaan muukaan, kenelle olen sitä tarjonnut, ei ole sitä huolinut. En ihmettele yhtään.

Mietin pääni puhki, miten voisin hyödyntää tämän kaapista paljon tilaa vievän tekeleen. Siispä kuningasajatuksena päätin pestä sen 60 asteessa. Jospa huopuneena siitä saisi tehtyä vielä jotakin.
Koska en halunnut pestä pelkästään neuletakkia, laitoin sen nurinpäin käännettyyn likapyykkipussiin. Näin irtokarvat eivät roskaisi muuta pyykkiä, eikä nukkasihti täyttyisi. Koska pussi on väärinpäin, niin mahdolliset irtokarvat ei jatkossa tahrisi likapyykkiä.

Tietenkin pesun aikana pussi oli auennut ja neuletakki oli pyörinyt muun pyykin seassa.




Ajattelin, että jos en mitään muuta saa huopuneesta takista aikaan, niin leikkaan niistä kenkiin pohjallisia. Siitä lähtee yhä edelleen hirveästi karvoja, eikä siitä tullut pohjallisiksi tarpeeksi jämäkkää. Jos jotakin hyvää pitää mainita, niin takissa oli kauniit napit. Otin ne talteen, jospa joskus löytyisi käyttöä.

25.1.2016

Leipätuokkonen

Ompelin ennen joulua pari leipätuokkosta. En nyt keksi parempaakaan nimeä noille. Jotkut käyttävät niistä nimitystä "kankainen leipäkori", mutta ei nuo minusta koreiltakaan vaikuta, mutta olkoon...

Alukangas on vanhaa, mutta käyttämätöntä, jokapoika-lakanakangasta. Pesin kankaan ennen ompelua, joten sen ei pitäisi enää kutistua. Nauhat on vinokaitaletta. Ylemmässä kuvassa pääliliina on retroa ja alemmassa IKEA:sta hankittua. Sisustat on myös samaisesta myymälästä ostetut muoviset leikkuualustat. Niitä myydään kahden kappaleen pakkauksessa ja maksaa muistaakseni pari euroa per paketti. Yhteen tuokkoseen on käytetty yksi alusta ja sen pitäisi kestää hyvin pesua. Työhön käy tietenkin jokin muukin kovike, mutta valinnassa kannattaa ottaa huomioon hygieenisyys.

Ensimmäiseksi on hyvä ottaa leikkuualusta käsittelyyn ja tehdä sen päälle vaikkapa voipaperista kaava. Näin pääsee suunnittelemaan ja halutessa maksimoimaan tuokkosen kokoa. Käyttämäni pohjapala on 18,5 x 18,5 cm ja reunapalat 18,5 x 5,5 cm. Leikkuualustasta olisin saanut pari senttiä korkeammat reunat, mutta silmääni sopi paremmin matalampi malli. Viilsin ensin tavallisella puukolla ääriviivat ja sen jälkeen leikkasin palat mattopuukolla metallista viivainta pitkin. Täytyy vain ensin muistaa laittaa toinen tukevampi leikkuualusta alle.

Palani ovat kokoa 18,5 x 18,5 ja 18,5 x 5,5
Pääli- ja pohjakangas ovat saman kokoisia, joiden väliin muovipalat tulee. Nauhat voi mitata mieleisekseen ja ne ommellaan "ulkoneliön" kulmiin. Kuvan töissä ne ovat muistaakseni 23 cm pitkät. Sovittamalla palat kankaalle näkee itse parhaiten tarvittavien  kangaspalojen koon. Siinä hoksaa myös ompelujärjestyksen. Varoin visusti ompelemasta alustaa kiinni tekstiiliin peläten neulan menevän poikki, mutta ei se mennyt. Vahingon sattuessa tuli vain vähän purkutöitä. Pääliliinan koon sain sovittamalla ja taittelemalla valmiiseen työhön lautasliinan.

Siitä nämä ovat kivoja, että vievät vähän tilaa, kun avataan solmut kulmista. Pääliliinaa vaihtamalla ne saa erinäköisiksi vaikkapa juhlan mukaan. Tuokkosiin voi hyvin "hukata" omia kankaan jämiä. Malli ei ole minun keksimä, vaan taitaa olla melko yleinen. Muiden käyttämästä sisusmateriaalista minulla ei ole tietoa.

22.1.2016

Perintönä kädentaidot?

Niin kauan, kuin muistan, olen tehnyt käsitöitä ja yleensäkin näprännyt kaikkea käsilläni. Kotona äitini neuloi ja virkkasi mielellään, kuten myös isäni äiti. Viimeksi mainittu joutui myös pelkästään olosuhteiden pakosta ottamaan kutimet käteensä. Kaikki tehtiin tuolloin itse, mutta kyllä hän myös tykkäsi käsitöistä. Tyttäreni on ollut kiinnostunut neulomisesta jo pienestä pitäen ja on taitava käsistään.

Blogin hellyyttävä valokuva oli ihan pakko ottaa ja julkaista. Tyttären 4-vuotias tytär "aloitti" kait sitten myös neulomisen. Vähän on taito vielä hukassa, mutta kuvasta päätellen intoa riittää. Neulepuikotkin ovat keijujen taikasauvoja, joten työn pitäisi sujua. Odotankin mielenkiinnolla, että onko kiinnostus käsitöihin perinnöllistä vai nyt kotoa opittu malli.

19.1.2016

Sytykeruusuja lahjaksi

Astiat sytykeruusuille ovat Tokmannista
Tytär pyysi minua tekemään sytykeruusuja, jotka hänen perheensä antoi jouluna pieneksi muistamiseksi takan omistaville kavereilleen. Meille on jäänyt ainakin kymmenen vuoden takaa käyttämätöntä mehiläisvahaa, jota olen sulattanut näihin yhdessä steariinin kanssa.

Kaverini tietävät jo sytykeruusu-värkkäilyistäni, ja saankin heiltä tyhjiä munakennoja ihan kiitettävästi. Isäntä ei suostu enää muilla systeemeillä pesiä sytyttämäänkään, joten olen saanut tehdä näitä vuosien saatossa ämpärikaupalla.

Ilmoittauduin eilen maaliskuussa pidettävälle Kansalaisopiston munankuorimosaiikki-kurssille, joten tulee ehkä sitten käytettyä munan kuoretkin.

11.1.2016

Suolan kasvattaminen

Suola kasvanut jo yli purkeista
Toissajoulun yksi suosikki taisi olla suolan kasvattaminen tuikkukipoissa. Astian pohjalle koosta riippuen kerros merisuolaa ja päälle vettä sen verran, että peittää suolan ja vähän yli. Tuikku palamaan astiaa lämmittämään ja samalla suolaa kasvattamaan.

Näitä oli kiva seurata, ja mikä parasta, purkit voi pestä helposti, ottaa uusiokäyttöön tai viedä lasinkeräykseen käytön jälkeen. Ei pyöri kaapeissa tilaa viemässä.
Joku jossakin on keksinyt kivan idean
Itse myöhästyin suolan kasvattamisessa ennen joulua sen verran, että laitoin astiat lämpeämään lieden päälle sen ajaksi, kun valmistin sähköuunissa ruokaa. Yön yli olivat lämmitetyn uunin päällä. Nopeutti prosessia aikalailla.

Mikään ei tietenkään estä käyttämästä näitä muulloinkin, kuin vain joulun aikaan.

5.1.2016

Purkkien suojukset

Astia voi olla tietenkin mikä vaan

Kurkkupurkki pussissa
Katselin vanhoja puutarhakirjoja ja muistelin samalla, mitä tuli keväällä ja kesällä tehtyä.

Viime keväänä muunmuassa ompelin terassille ruukkujen suojuksia. Peitin niillä vanhoja maustekurkkupurkkeja. Tein näitä yhteensä kolme kappaletta.




Mittasin purkin ympärysmitan ja pyöreän pohjan reilulla saumanvaralla. Näin ompeluksesta ei tullut liian jämptiä. Korkeutta leikkasin sen verran, että sain reunat taitettua kunnolla purkin sisälle.

Kangas on IKEA:n vahakangasta. Tuote taitaa olla loppunut jo aikoja sitten, mutta kankaisena sitä oli vielä ainakin marraskuussa saatavilla Tampereen myymälässä. Tällä periaatteella voi tietenkin ommella mistä vaan, mikä omaa silmää miellyttää. Materiaalia voi löytyä jopa omasta takaa.

Kuvan kasvi on vain rekvisiittaa. Maaliskuussa muita ulkokasveja ei ollut vielä saatavilla.

Olen nämä jo esitellyt vajaa vuosi sitten fb:n ryhmässä "Vanhasta uutta kierrättämällä".